Kuinka kohdata lapsen vaikeat tunteet?

[Kyfi4190260]

Koetko välillä vaikeuksia lapsesi kielteisiin tunteisiin suhtautumisessa ja vaikeissa tilanteissa tukemisessa? Ei hätää, täällä on onneksi pari psykologian kandiopiskelijaa antamassa vinkkejä vaikeiden tilanteiden varalle.

Lapsen vaikeita tunteita voi olla haastava kohdata, koska omat kielteiset tunteet voivat nousta pintaan. Tällöin on muistettava, että lapsen hallintakeinot eivät vielä välttämättä riitä kaikkien tunteiden säätelyyn ja aikuisen tehtävä on ottaa tunteet vastaan sellaisena, kuin lapsi ne ilmaisee. On normaalia, että lapsi hermostuu aikuiselle pieniltä tuntuvista asioista, koska hänellä ei ole vielä tarvittavaa kokemusta tai tunteidensäätelykeinoja.

Vaikeissa tilanteissa aikuinen voi sanoittaa tunteet lapselle esimerkiksi sanomalla ”Huomaan, että olet vihainen”. Joskus lapsen ilmaiseman tunteen taustalla voi olla ensisijaisesti jokin muu tunne, kuten suru tai huoli. Tämän huomioiminen voi jo helpottaa esimerkiksi aggressiiviseen lapseen suhtautumista. Tärkeää olisikin pyrkiä ymmärtämään, miltä lapsesta todella tuntuu ja mitä hän tarvitsee tilanteessa. Aikuisen mentalisaatiokyky auttaa mm. ymmärtämään miltä tuntuu olla lapsi juuri tässä tilanteessa ja aikuisen seurassa. On myös tärkeää osoittaa lapselle hyväksyvänsä hänet omana itsenään ja ihmisenä, vaikka jotakin lapsen toimintaa ei hyväksyisi.

On myös hyvä muistaa, että usein lapsen tai nuoren torjuessa aikuinen tai sulkeutumalla kokonaan omiin oloihinsa on avun ja tuen tarve oikeasti kaikista suurin. Jos lapsen tunnekuohun keskellä ei oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä, on tärkeintä pysyä itse rauhallisena ja osoittaa huomaavansa tilanteen kielteisyyden ja vaikeat tunteet. Myös pelkkä läsnäolo ja kosketus voivat toimia turvaa ja tukea antavana rauhoittavana eleenä.

 

[Lavendel]

Tämä on tärkeä aihe ja onneksi näistä tunnetaitoasioista nyt puhutaan joka puolella. Huomaa tässä kyllä, ettei itsekään ole tunnetaitoja oppinut omilta vanhemmilta, päinvastoin. Jotkin negatiiviset reaktiot varmasti olen oppinut jo lapsuudessa ja harmittaa sitten kun saattaa keittää yli jokin lapselle vaikea tilanne myös itsellä, eikä pysty siis lapselle tarjoamaan aina sitä rauhaisaa tilaa ihmetellä omia tunteitaan.

 

[Pingviiniemo]

Koetko välillä vaikeuksia lapsesi kielteisiin tunteisiin suhtautumisessa ja vaikeissa tilanteissa tukemisessa? Ei hätää, täällä on onneksi pari psykologian kandiopiskelijaa antamassa vinkkejä vaikeiden tilanteiden varalle.

Lapsen vaikeita tunteita voi olla haastava kohdata, koska omat kielteiset tunteet voivat nousta pintaan. Tällöin on muistettava, että lapsen hallintakeinot eivät vielä välttämättä riitä kaikkien tunteiden säätelyyn ja aikuisen tehtävä on ottaa tunteet vastaan sellaisena, kuin lapsi ne ilmaisee. On normaalia, että lapsi hermostuu aikuiselle pieniltä tuntuvista asioista, koska hänellä ei ole vielä tarvittavaa kokemusta tai tunteidensäätelykeinoja.

Vaikeissa tilanteissa aikuinen voi sanoittaa tunteet lapselle esimerkiksi sanomalla ”Huomaan, että olet vihainen”. Joskus lapsen ilmaiseman tunteen taustalla voi olla ensisijaisesti jokin muu tunne, kuten suru tai huoli. Tämän huomioiminen voi jo helpottaa esimerkiksi aggressiiviseen lapseen suhtautumista. Tärkeää olisikin pyrkiä ymmärtämään, miltä lapsesta todella tuntuu ja mitä hän tarvitsee tilanteessa. Aikuisen mentalisaatiokyky auttaa mm. ymmärtämään miltä tuntuu olla lapsi juuri tässä tilanteessa ja aikuisen seurassa. On myös tärkeää osoittaa lapselle hyväksyvänsä hänet omana itsenään ja ihmisenä, vaikka jotakin lapsen toimintaa ei hyväksyisi.

On myös hyvä muistaa, että usein lapsen tai nuoren torjuessa aikuinen tai sulkeutumalla kokonaan omiin oloihinsa on avun ja tuen tarve oikeasti kaikista suurin. Jos lapsen tunnekuohun keskellä ei oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä, on tärkeintä pysyä itse rauhallisena ja osoittaa huomaavansa tilanteen kielteisyyden ja vaikeat tunteet. Myös pelkkä läsnäolo ja kosketus voivat toimia turvaa ja tukea antavana rauhoittavana eleenä.

Kiitos tästä!
Itselläkin on vaikeuksia suhtautua lapsen kiukkuun vaikka ymmärränkin aika hyvin lapsen maailmaa.

Itsellä on jo tosi varhain muistoja siitä, miksi joku aikuisena turha asia aiheutti kiukkua pienenä. Muistan edelleen miltä se tuntuu fyysisesti ja ajatuksenkin tasolla kun telkkarista tulee väärä ohjelma tai jokin asian ei miellytä mikä vaikuttaa aikuisesta pieneltä. Lapselle se kiukun tunne on totista totta, vaikka aikuiselle se vaikuttaa turhalta.

Mä tunnen sen lapsen tunteen ja tiedän, miten ohimenevää harmitus lapsena loppujen lopuksi on, eikä lapsi yleensä muistele enää ristiriitoja hetken kuluttua, vaan jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Silti minun on aikuisena vaikea reagoida oikein, vaikka tiedän miten pitäisi toimia. Teen sen kanssa töitä kokoajan. Se tosiaan auttaa kun muistelen omaa lapsuuttani, niin pystyn paremmin ymmärtää ja suhtautua lapsen tunteisiin.

Meillä on tosiaan erityislapsia ja vanhemmalla varsinkin on tosi hyvät tunnetaidot. Hän sanoittaa aina pahan olonsa, esim. ”Minua harmittaa, kun en saa katsoa mitä haluan” ”minua kiukuttaa kun pitää mennä päiväkotiin.” Hänen ymmärryksensä ei ole ikätasoista, mutta minun mielestäni tunnetaidot ovat. Jos hän ok oikein harmissaan, niin tulee ensimmäisenä ja pyytää pitämään tiukasti sylissä.