Kotityöt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja petra.houghton@sandviks.com
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eipä meillä nuo kotityöt itsekseen hoidu. Mies käy kotona syömässä ruokatunnilla eikä vaivaudu edes astioitansa koneeseen laittamaan saati sitten että voisi omat jälkensä pyödältä siivota. Töiden jälkeen istahta tietokoneelle ja istuu siellä yö myöhään. Osaa kyllä ilmoittaa jos vaatteet alkaa loppua kaapista, mutta niiden pesu onkin aivan mahdotonta puuhaa kun se kuuluu naisille. Välillä tulee kyllä kaveriksi laittamaan pyykkiä kuivumaan.
Kerran kuussa saa itsestään sen verran irti että auttaa siivoamisessa ja kehuskelee kavereilleen että "meidän emäntä se pelkää imuria"ja kuinka hän joutuu aina kaikki koti hommat tekemään.
Itse saan kyllä kotihommat pääsääntöisesti tehdä ja kuunnella marinaa miten sotkuista on.
Esikoista odotan jonka olisi tarkoitus kuukauden päästä syntyä ja kotihommien teko alkaa olla melko vaikeaa selkäsärkujen ja muiden vuoksi. Mieheni kun on sitä mieltä että jos kerran kotona olen niin teen tietenkin kaiken mahdollisen. Kaupassa käy kyllä mukisematta kun listan annan mitä tarvitsee tuoda. Ahdistaa oikein kun joku olisi tulossa käymään kun asunnossa kaikki on levällään, mutta ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa kaikkea tehdä. Mies kyllä haluaa olla lapsen syntymän jälkeen vähän aikaa kotona AUTTAMASSA! Hänen tietokoneen kannan kyllä varastoon siksi aikaa.Asioista ollaan kyllä keskusteltu ainakin sen miljoona kertaa mutta se on vain hyvin lyhyt hetki mitä auttaa. Enkä jaksa olla joka päivä näitä keskusteluja käydä.
 
Meillä mies tekee kotitöitä, mutta useimmiten niin että nätisti ennnen töihin menoani
vihjaan että sen ja sen vois tehdä.. :D

Pyykinpesun oon ominu itelleni, vartavasten oon sanonu että mä pesen
KUNHAN ne pyykit tuodaan sinne pyykkikoriin.. Voi luoja, onko se oikeasti niin kovin hankalaa raahata se vaatteet koriin illalla?! Meillä yläkerta jossa nukutaan, joten miehellä mukava tapa kasata vaatteitaa sinne hujan hajan ja sitten tulee ihmetellen kyselemään että missä se ja se ja se paita/housut on.. Muurrrrrrr.
Alkuun keräsin herran vaatteet ylhäältä ja alhaalta ja vein koriin jne, mutta siihen kun kyllästyin niin ilmoitin että niin en tee, kerran huomasin ettei miehellä ollu yhtäkään uhdasta sukkaparin kaapissa kun kaikki oli taas leväällään pitkin asuntoa, aivan suoraa ilkeyttäni jätin keräämättä sukat vaikka niitä näin joka puolella, kyllä mies vähän oppi kun ei aamulla ollutkaa puhtaita sukkia!


Olen ilmaissu hyvin tarkasti sen että en suuremmin välitä tiskauksesta, meillä kun ei konetta ole (paitsi minä). Mutta kyllä se kuitenkin niin menee että kerran viikossa suunnilleen mies tiskaa ja loput ajasta homman hoidan minä.. Koska en voi sietää allasta täynnä tiskejä.. :/
joskus kyllä teen niinkin että kun on oikein paljon tiskiä, menen lakkoon ja sanon miehelle että syödään vaikka pöydältä mutta minä en tiskaa tällä kertaa :D


Kyllä tuo murmeli osansa tekee, kun patistaa.. Tietty olis ihanaa jos kaikki olis puoliks
mutta minkäs teet.. :D
 
Meillä menee asiat oikeastaan niin että mä olen se laiska sohvaperuna ja mieheni on jäkättävä kotitöiden tekijä, joka välillä sitten katoaa harrastustensa pariin mikä taas ärsyttää minua. Ennen kuin muutimme yhteen, tein itse eniten kotitöitä mutta nyt jotenkin on tullut laiskistuttua ja mies tekee kaiken. Itse kyllä yleisesti hoidan ruuanlaiton, koska pidän ruuanlaitosta. :)
 
Meillä menny alusta asti kotityöt puolin ja toisin. Ite alkuraskaudesta enemmän kotona tein, kun mies tekee pitkää päivää töissä ja jokatoisen viikon tekee yötyötä.. Välillä ärsyttää, kun jälkiä saa olla siivoamassa ja muistuttelemassa ns "tyhjänpäiväisistä" asioista, mutta tuntuu ne sit aina jakeluun menevän. 
Nyt kyllä mies joutuu ikäväkyllä kaikki kotityöt tekemään, kun itse joudun  vain olemaan ja elämään, ettei piskuinen tule liian ajoissa tänne maailmaan.. Mutta onneks on nuo mummot ja ystävät jelppimässä, niin ei mieskään ihan kaikkea joudu tekemään! 
Ikävää jos mies olettaa, että naiselle kuuluu ne kaikki kotityöt..se kun ei enää nykypäivänä taida ihan niin mennä. 
 
Uusperheenä asustellan, mulla ennestään kolme lasta ja nyt ensimmäinen yhteinen tulossa. Mies tekee IT-hommia ja uppoutuu usein iltaisinkin tietokoneen ihmeelliseen maailmaan. Itse työskentelen esimiehenä, joten töitä riittää varsinaisen työajan ulkopuolellakin. Lisäksi opiskelen työn ohessa. Meillä kotityöt on pääasiassa mun harteilla, tosin esimerkiksi pyykin pesun hoidan ihan mielelläni, muuten meillä pestäis KAIKKI vaatteet 60 sekasin :(
Kerran parissa viikossa ukko laittaa ruokaa, tiskit jää usein mulle ja lapset osaa jo tyhjentää astianpesukonetta joten jonkin verran "lapsityövoimaa" meillä käytetään.
Nyt vaan odottelen yläkerran vessan siivousta.. meillä jylläsi vatsatauti ja mies asutti vessan toissa yönä, ja se vessa on sen näkönen ku siellä olis ollu p***amarkkinat.. Ilmotin eilen, että hän saa sen itse siivota, mutta eihän hän, sairas mies, sitä voi siivota.. Illalla esitin vielä vienon toiveen, että kai sen huomenna siivoot koska sinne ei voi mennä.. Siitähän vedetteen koripallo nenään....
 
Minä oon kyllä niin tasa-arvon ihminen, että ärsyttää jo se ajatus, että "mies auttaa kotitöissä"...pah, ihan ku se ois naisen homma jossa vaan vähän voi autella. Minä pesen vaan omat pyykkini, en o koskaan sen boksereihin vilkassukaan makuuhuoneen ulkopuolella. Siivoilen kun itteeni huvittaa ja mies siivoo ku sitä huvittaa. Suht siistiä meillä on aina. Ruokaakin tekee aina jompikumpi, kumpi sattuu. En myöskään koe mammalomalla "työnkuvaani" kuuluvan muuta kuin pelkkä lapsenhoito. Siihen ei siis sisälly palvelijan työt.. :D :D ja raha-asiat menee puoliksi.
 
Tietokoneen ruutua tuijottava nörtteilijä, joka siivoaa kyllä noin kerran viikossa, jos itse teen lakon :D

Vaikeaa on kyllä laittaa roskat pöydältä roskakoriin esim. keittiössä. Jos en siivoa perässä, niitä sitten kertyy ja kertyy....Pyykkejä kyllä pesee muutaman kerran viikossa.

En ole itsekään mikään siivous intoilija, mutta yhdessä vaiheessa kun aktiivisesti siivosin joka/joka toinen päivä, ei miehelle JÄÄNYT mitään siivottavaa! Miehet katsovat sotkua eri tavalla. Jos kämppä näyttää päällisin puolin puhtaalta, eivät he ajattele, että sitä pitäisi siivota. Vasta sitten kun villakoirat ovat oikean villakoiran kokoisia tarttuvat he imuriin. Onko moni ajatellut asiaa tältä kantilta?

Tehkää tytöt siivouslakko, katsokaa tapahtuuko ;D
 

Bamboo kirjoitti:
Meillä mies hoitaa pääasiassa ruuanalaiton töistä tullessaan. Siinä samalla hän usein tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen.
Pyykkiä hän kyllä pesee, mutta niiden kuivaamaan laitto jää usein mun hommaksi ;) Samoin kuivien pyykkien kaappiin laitto jää usein mulle.
Kaipa se huushollin yleisen siisteyden ylläpitäminen on kuitenkin vielä mun vastuulla.
Mieheni jää parin kuukauden päästä 4,5kuukaudeksi vanhempainvapaalle tyttömme kanssa ja minä palaan töihin - eiköhän ne roolit siinä vaiheessa muutu ;)

Hei pakko kommentoida...
Mä luulin kans et ku mies jäi kotiin hoitaakoti hommat. Pyh, oli se toive. Minä kävin töissä ja mies lasten kanssa kotona. Kotityöt jäi minulle. Mutta toivottavasti teillä on toiste päin todellakin. Miten ihana on tulla siistiin kotiin =)
 
Meillä enempi tai vähempi molemmilta puuttuu välillä motivaatio kotitöihin.. eritoten imuroiminen tuottaa ongelmia :) Toki lastalla ja sihvelillä tulee otettua viikottain lattiaa :) Meillä on jaettu kotityöt miehen kanssa. Imurointi on hänen työmaansa. Suurin osa sisähommista on minulla, ruokaa tehdään yhdessä. Ulkohommat mies hoitaa.
 
Meillä mennään aika pitkälti tasan. Tietysti joskus tulee molemmille laiskuuspuuskia ja toinen joutuu tekemään enemmän, mutta ei kyllä olla koskaan jouduttu keskustelemaan asiasta. Askareet on kyllä jakautuneet ilman keskustelua mun hommiin ja miehen hommiin. Itse hoidan astiat koneeseen ja pois, pyykit ja lakanoiden vaihdon. Aina. Omasta valinnastani. :P Ruuanlaitto menee tasan. Roskat on miehen hommia. Muut menee aika tasan, mutta miehellä on vähän enemmän kodin kunnostukseen liittyviä hommia, kun tää vanha omakotitalo vaatii aika paljon. :)
 
No nyt on alkanut ärsyttämään kotityöt meilläkin! Ruuanlaitto on arkisin jäänyt nyt minulle kokonaan. Tavallaan ymmärrän sen, kun lähinnä minä tarvitsen ruokaa illalla myös ja samalla saan sitten eväät töihin. Mies syö aina työpaikkaruokalassa tai ulkona ja kotona ruoka uppoaa kyllä illalla, jos vain joku sitä tekee. Viikonloppuisin kyllä mieskin tekee ruokaa ja hän pitää ruuanlaitosta paljon. Kunpa vaan tekisi joskus arkenakin.
 
Siivous on jotenkin nyt jäänyt minulle. Mies hoitaa tiskikoneen tyhjennyksen ja yleensä päällelaiton. Minä hoidan pyykit itse, koska meilläkin lpputuloksena olisi muuten se, että pyykit pestäisiin kaikki sekaisin jossain 60 asteessa. Olen käskenyt laittamaan pyykit koriin ja sieltä ne pyykkään. Välillä kysyn onko lisää pyykkiä jossain, jos kone näyttää jäävän vajaaksi tai jos tiedän, että jollain tuolin selkänojalla on hikisiä urheilukamoja kuivumassa ettei haise pyykkikaappi. Aina en tätä tee. Ihan suorastaan vittuillakseni :D kyllä 27v mies tietää ettei ne likavaatteet tule puhtaaksi jos ei ole pyykkikorissa. Tiskikonetta täyttää molemmat, omat astiat jne aina laitetaan itse koneeseen. Tosin silloin kun ei mies ole tyhjentänyt konetta, niin laitan omani lavuaariin tai tiskipöydälle ja siitä saa sitten mies laittaa ne koneeseen. Toimii yleensä. Eilen hän jätti laittamatta jotain omiaan koneeseen ja sanomatta mitään marssin vain olohuoneen puolelle syömään. Enpä huomannut aamulla, että oliko ne astiat löytäneet koneeseen vai ei...

En muista milloin mies olisi viimeksi imuroinut. Minä olen sen tehnyt muutaman kerran nyt, kun alkanut villakoirat leviämään liikaa ja olen todennut etteivät ne miehen toimesta siitä katoa ellen sano jotain. Imuroin siis itse. Kiitosta olen saanut usein kyllä imuroinnista, mutta sitä enemmän kaipaisin sitä, että mies tarttuisi siihen imurin varteen. Tällä hetkellä olen niin herkkis ja kypsä kaikkeen mahdolliseen, että en uskalla sanoa mitään, koska pahoitan mieleni ihan kaikesta, varmaan siitäkin jos sanoisi, että imuroi huomenna :D tuntuu helpommalta tehdä itse ja olla ärsyyntynyt, kuin että pyytää/käskee miestä tekemään jotain ja sitten pahoittaa oma mieli ja olla ärsyyntynyt siitäkin, että on paha mieli ja itkettää.

Lattioita meillä ei pestä usein, koska olen aika ehdottoman kiellon antanut kengillä kotona liikkumiselle. Eteisen matto on rajana... Tottakai sitä likaa sieltä kulkeutuu sukkien mukana ja kun tiputtelee esim ruokaa lattialle, mutta vähentäähän tuokin. Muutaman kerran olen pessyt lattiat ja miehen pienessä mielessä ei ole varmasti edes käynyt lattioiden pesu. Vessan+peilin&lavuaarin minä pesen aina. Mutta kylppärin puolella mies putsaakin lattiakaivon sillointällöin, joten tuon kylppärin puolen annan anteeksi, yleensä... Meillä ei jotenkin noita "miestentöitä" ole kotona. Asumme kerrostalossa ja autokin löytyy, mutta renkaiden vaihdossa minä häärin mukana ja vielä hänen pikkuveljensä, koska autoni renkaat ovat anoppilassa säilytyksessä. Osallistun siis siihenkin puuhaan (sen mitä poikien touhuamiselta ehdin ja saan) ja ihan mielelläni. Lakanat vaihdan minä ja samoin laitan puhtaat pyyhkeet jne paikoilleen. Joskus teki mieli ihan testata kauanko menee, että mies sanoo lakanoidenvaihdosta, että olisikohan aika tai milloin vaihtaisi itse oma-aloitteisesti edes keittiöpyyhkeet (jotka sillä hetkellä olivat jo likaiset). Luovuin testiajatuksesta jo seuraavana päivänä, kun en halunnut pestyjä käsiä keittiön pyyhkeisiin kuivata ja totesin samalla, että mehän nukutaan varmaan 2kk samoissa lakanoissa jos en itse tee asialle mitään.

Tämän kaiken kun sain kirjoitettua, niin nyt kuulostaa tietty siltä, että mies ei ikinä tee mitään eikä koskaan ole tehnytkään. Ei se nyt ihan niin mene, mutta fakta on ettei monet miehet tajua esim noita lakanajuttuja ollenkaan. Voisivat nukkua omassa liassaan ties kuinka kauan...

Kumpikaan meistä ei ole mikään himosiivoaja tai ylisiisti. Myönnän, että jätän itse kamojani levälleen, mutta sentään hallitulle alueelle :) ukko onkin sitten nyt vallannut olohuoneen nojatuolin vaatteilleen, kun omani pysyvät makuuhuoneen puolella tuolilla. Mutta ei meillä nyt ihan älyttömän sotkuista ikinä ole. Paitsi jos kukaan ei imuroi...

Ja lisätään vielä, että roskien vieminen on jotenkin todella hankalaa! Eilen pyysin viemään roskat samalla kun lähtee ulos. Oli sitten lähdössä ja avasi jo ovea, kun huusin "roskat". Ei pelaa muistikaan näköjään. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun sitten minä kiikutan roskat ovelle kun mies on puoliksi ulkona. Mielenosoituksena jätin laittamatta pussien suut solmuun ja ojensin nopeasti roskat käsistäni. Mutta ei tainnut mennä vihje perille? :D

Aivan varmana saa mies alkaa tekemään enemmän sitten kun lapsi syntyy ja jo ennen sitä, koska tiedän 100% varmasti, että minulla tulee loppuvaiheessa viimeistään olemaan selän kanssa ongelmia. Siinä ei sitten pysty paljonkaan tekemään enää.

Kylläpä helpotti kun sai tänne päästellä höyryjä ja tietää, että jossain joku ymmärtää! :)
 
Meillä mies ei tee mitään. koskaan. ikinä! no ehkä vähän liiottelen.. se siivos kerran n.3vuotta sitten, tiskas oikeen tiskitki.. sen jälkeen ei oo mtn apua näkynyt, ei edes kokkaa tai tee piha/lumitöitä. Kyrpä alkaa oleen aika iso.. veinaan mun otsassani! :D
 
butter: Ehdotan että kokeilet sitä mitä tuossa aiemmin joku ehdottikin eli menet lakkoon! Osta ruokaa vain itsellesi, peset valikoiden vain omat pyykit, jätät tiskit tiskaamatta jne... Voit katsoa milloin tulee miehelle raja vastaan :D Ja kerro sitten miten kävi!
 
kokeilin tiskien kanssa jo.. 4kk meni ennenku annoin periks, puolet piti heittää roskiin ku olivat homeessa ja limamujussa :D
 
Pakko ny kitistä tänne ettei tartte oikeesti räjähtää pian jollekki.

Oon ollu saikulla jo helmikuusta asti ku ei kertakaikkiaan pysty tekee mitää. Oon kipeä lähes 24/7 ja siinä ny sitte pitäs pitää kämpästä huolta. No onneks isäntäkin osaa jonkun verran auttaa, mutta nyt on viime aikoina ruvennu vituttamaan niin lujaa nää meidän ikkunat. Sisäpuolelta saan ne itsekin pestyä valmisaineilla (joo, kulutan todellakin kaiken kivuttoman vapaa-aikani siivoamiseen. Säälittävää.) mutta kuinka ihmeessä saan rintamamiestalon ikkunat pestyä ulkopuolelta?! Tikkaille vaan kiikkumaan? Pian on pakko lähtee itte keikaroimaan tikkaille kun ei apua vaan heru mistään. "ystävät" ei oo paljoo soitellu, oma äiti on kuollut, perhe koostuu miehistä (ei oo paljoo innokkaita ikkunanpesijöitä) ja anoppi vaan huomauttaa että ompa teillä likaset ikkunat (no ÄLÄ!) 
Sitten ku ittensä ajaa äärirajoolleen kodin ylläpidon kanssa niin sitten romahtaa totaalisesti.

Kyllä elämä on taas nii prkl hienoa.
 
Joo kyllä vaan ketuttaa nuo kotityöt! Mulla on kotitöiden mulle kasaantumisen pohjalta ollut viime syksystä-tämän vuoden alusta masennus/uupumusjakso ja nyt oon alkanut käsittelemään noita kaikkia muitakin juttuja, mitkä on tuohon masenukseen ja uupumuksen vaikuttanu. Yleensä suurin ahdistus tulee siitä, kun huomaan, että jahas, taas saan tehdä nää esim. keittiöhommat yksin.

Sillon kun muutettiin yhteen reilu 3 vuotta sitten, minä oikeasti tykkäsin tiskata ja tehdä ruokaa, nykyään se vaan on semmosta, että "teen kun on pakko".. Mies tekee välillä ruokaa, mutta maustaa sen niin onnettomasti esim. pelkällä mustapippurilla, että siitä on ruokanautinto kaukana.

Nyt me tehtiin semmoinen sopimus noiden tiskien kanssa, että kun tehdään ruokaa tai jotain isompaa (missä siis tarvii kulhoja tai kattiloita) niin sitten tiskattais heti ne kattilat yms. ruuanlaiton jälkeen, ettei jää lojumaan. Pienet tiskit sit hoituu pari kertaa viikossa, yleenä mun taholta. No ruvettiin sitten tohon "sopimukseen", mutta aika pian huomasin, että minä olin se joka tuota noudatti ja mies jätti edelleen kattilat lojumaan, vaikka puurot oli keitetty ja syöty hyvän aikaa sitten. Ekan kerran kun huomautin asiasta, mies vaan sanoi, että ei ole vielä tullut rutiini siihen.. Mietinpä vaan, että miten se rutiini voi ikinä tuohonkaan tulla, jos ei sitä ala semmoiseksi itse tekemään!! Vituttaa tehdä sopimuksia, kun tuntuu, että meillä ei niitä muut noudata kuin minä. Että itse siinä sitten tiskaan suoraan isot kupit ja kipot ruuanlaiton jälkeen ja mies jättää lojumaan. Sitten sanoo verukkeeksi, että kun ei ole ehtinyt olla kotona. Just joo, ihan kun siihen yhden kattilan tiskaamiseen menisi se tunti, että ei sinne punttisalille olevinaan kerkiä jos sen tiskaa!

Ihan kiva olis, jos sopimuksista pidettäisiin kiinni, varsinkin nyt kun välillä tuntuu, että lähden oikeasti kävelemään, jos tää menee vielä semmoseks kuin viime syksynä, että minä teen KAIKEN kotona. Ja muutenkin kun on mieli herkkänä tän raskauden takia..

Tai siis, tulee aina väärin sanottua, että tekisin kaiken, kyllähän mies imuroi ja esim. puhdistaa vessan likakaivon ja aika usein vaihdattaa lakanoita, mutta tuo keittiö on kuitenkin aika iso osa kotia ja vie paljon aikaa, joten olisi mukava, jos sitä joku toinenkin olisi tekemässä siellä hommia kuin vain itse..
 
Jep jep, olen kateellinen niille, joiden mies edes kerran viikossa tekee jotain... Meidä suhteen alkuvaiheessa puhuttiin ja molemmat oli sitä mieltä että siivoamisesta on typerää tapella - itse sanoin että sit pitää palkata vaikka siivooja... Little did I know! Eli ajattelin ite et on tyhmää tapella, molempien pitäis hoitaa joku osuus, mut mies vissiin tarkoitti että ei tee mitään eikä siitä saisi nalkuttaa. V*****aa kun joutuu nalkuttamaan ihan perusasioista ja normaalista elämän siisteydestä ja silti ei tapahdu juuri mitään. Kyllä on tämänkin miehen äiti kasvattanut sottapytyn mieheksi! Ja anoppi jopa surkuttelee sitä minulle - ei tosin paljon lohduta :( Ne asiat mitä vielä vaadin tai yritän on se, et pyydän viemään roskat ja vien ne ovelle valmiiksi. Silti ne saattaa olla siinä oven edessä päivän jopa useamman päivän! Ottaa päähän astua niiden yli lapsen kans, mut en vie koskaan niitä jos mulla on lapsi mukana kun lähden ja olen pyytäny miestä viemään. Toinen on se, et pyydän et omat astiat vietäis vähintään keittiöön, mut sekin on liian vaikeaa. Sitten kun hän vie ja ottaa mukaan myös minun yhden lasin, sen on pakko huomauttaa kuinka HÄN sentään vie myös minun astioita pois - eli minä olen bitch kun en hänen astioita vie. Ihan dorkaa, kun minä hoidan tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen AINA. Kummallista on se et mies löytää puhtaat astiat kaapista, mut ei tiedä mihin ne koneesta pitäis laittaa. Ja jos laittaa astioita koneeseen harvoin, ne on ihan miten sattuu, lautaset vinossa kahdessa välikössä jne ettei sovi kunnolla. Siksi mieluummin täytän ja tyhjennänkin ite et menee oikeisiin paikkoihin ja löydän ne... Sit pyykit: pyydän et laittais ne pyykkikoriin eikä lattialle... Monesti teen kans niin et en kerää niitä enkä pese kuin omat ja lapsen vaatteet kun ottaa niin paljon ohimoon tuommonen sikailu aikuiselta ihmiseltä! Pakotan sen joskus pesemään siis omia vaatteitaan. Siinäpä ne kolme "vaatimusta". Ai niin, vielä se et yritän opettaa laittamaan ruokatarvikkeet takas jääkaappiin kun tekee leipää tms. ja et tyhjiä paketteja ei jätetä jääkaappiin.... Argh! Kaikki muu on mulla eli siivoan, tiskaan, pesen pyykit, käyn kaupassa lukuunottamatta ehkä peri kertaa viikossa - lähes joka päivä pitää käydä. Meillä kävi siivooja kerran kuussa vuoden verran kun olin raskaana ja pari kertaa lapsensaamisen jälkeen, mut eihän ne kodinhoitajia ole ja sitä ennen pitää tavarat raivata eestä pois. Mies ei käsittäny tätä yhtään... On alkanu masentaa ja väsyttää ainainen tappelu, en jaksa aina itekään siivota kun toinen ei yhtään kunnioita sitä = saattaa esim heti siivouksen jälkeen kävellä kengät jalassa ympäriinsä, kun ulos lähtiessä on aina kaikki tarpeellinen jossain hukasa... Tämmöiset miehet ei uskoakseni koskaan muutu, ne joiden miehet auttaa varsinkin omatoimisesti, olkaa onnellisia ees siitä vähästä mitä tekevät! En tiedä jaksanko tätä ihan oikeesti enää pitkään. Mun mies on sen verran saamaton muissakin asioissa et ei rajaa... Esim auton katsastus piti viimesksi mun hoitaa kun poliisisetät antoi ajokiellon katsastamattomasta autosta kun olin sillä reissussa, eivät onneksi ottaneet rekkareita pois... Oli siis jättänyt tuon hoitamatta yli 3 kk ajaksi, vaikka meillä on monta katsastuasemaa vieressä. Reissun päällä mun piti mennä 70 km päähän et sain asian hoidettua. Myös huollon olen joutunut tilaamaan kerran ennen pidempää matkaa, kun ei ole kyennyt sitä hoitamaan. Ja suuttuu kun näistä asioista muistutan. Tulee vihaista "joo joo" kommenttia, plääh! Auton sain sen sentään siivoamaan sisältä, se on mankunut että minä tekisin sen mut mun raja meni siinä! Puuh, tää todellakin on tarpeellinen ketju et saa purkaa pahimpia paineita! Ja pliis, älkää kukaan kommentoiko, et miksi alunperinkään teit moisen miehen kanssa lapsen... Ei tää nyt niin mustavalkoista ole!
 
Takaisin
Top