Kotisynnytys - voisitko ajatella synnyttäväsi kotona?

Esikoinen päätyi heti synnyttyään lasten teho-osastolle hapen puutteen vuoksi. Siinä tilanteessa hoitoon pääsyn nopeus on kriittistä vaurioiden välttämiseksi. Kukaan ei tiedä, mistä hapen puute johtui: lapsen tila oli niin huono, että lääkäri arvioi hapen puutteen kehittyneen joko loppuraskaudesta tai pitkäksi venähtäneen synnytyksen aikana. Olin paria päivää aiemmin käynyt äitiyspolilla kontrollissa, mutta siellä ei havaittu mitään poikkeavaa. Onneksi lapselle ei aiheutunut kehityshäiriöitä.

Meillä on haaveissa toinen, mutta synnytys pelottaa. Ensimmäisestä kokemuksestani johtuen haluan synnyttää sairaalassa, jos toinen meille suodaan. Todennäköisesti hakeudun hyvissä ajoin sairaalaan seurantaan, jotta apu on lähellä, jos jokin ei mene niin kuin piti.
 
Ehdottomasti en uskaltaisi synnyttää kotona. Synnytyksessä kuitenkin hätätilanne voi tulla kohdalle yllättäen täysin ennustamatta ja ilman mitään riskitekijöitä, terveisin kokemusta on. Samalla tavalla ajattelin kyllä jo omaa kokemustanikin. Oma olo tuntuu turvalliselta sairaalassa ammattilaisten käsissä, jotka osaavat auttaa ja toimia myös mahdollisessa hätätilanteessa. Mielenrauhaa antaa myös tieto, että jos asiat menisivät pieleen, leikkaussali on metrien päässä ja vauva mahdollista saada ulos minuuteissa...
 
En missään nimessä synnyttäisi kotona vaikka ei riskiraskaus olisikaan, erityisesti juuri synnytyksen ennalta-arvaamattomuuden takia. Ja senkin että mihin ihmeeseen se kaikki veri ja muut eritteet kotona oikein menee ja kuka pesee pyykit. 🥴 En mä haluaisi jatkuvasti kotona muistaa että joo, tossa mä makasin ja huusin tuntitolkulla ja edelleen näkyy lattiassa jäljet.

Itse menin myös aikoinaan todella paljon yliajalle (käsittääkseni ei nykyään edes päästettäisi niin pitkälle) ja olisin aika varmasti kuollut kohtuun ellei lopulta olisi tehty sektiota, kotona odottelu että suvaitsiskos nyt syntyä ei mun tapauksessani auttanut. Kaikki kunnia kotisynnytyksen valitseville mutta mulla on vahva tunne että nykyinen erittäin matala synnytyskuolleisuus on hämärtänyt joidenkin käsityksen siitä, miten vaarallinen tapahtuma sekä äidille että lapselle on edelleen kyseessä.
 
Muokattu viimeksi:
Kun esikoisen komplisoitunut synnytys oli varsin traumaattinen kokemus, joka päättyi kiireelliseen sektioon nukutettuna ja viikon sairaalareissuun niin en ottaisi riskiä kotisynnytyksessä. Onneksi lapsi on terve, vaikka jouduttiin virvottelemaan synnytyksessä. Oliko hän 4pisteen muksu, jos oikein muistan. Synnytys alkoi jokusen viikon ennen laskettua aikaa ja lapsi oli avotarjonnassa ja miulle kehittyi kohtutulehdus, kun synnytys ei kahdessa vuorokaudessa edennyt. Kotona olisimme molemmat kuolleet, sillä lapsen sykkeiden laskun takia tehtiin se kiireellinen sektiopäätös. Menetin paljon verta synnytyksessä ja olin todella huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeenkin.

Ymmärrän, että kotisynnytys voi olla upea kokemus, mutta tässä pitkien välimatkojen maassa se on aikamoista riskipeliä. Jos synnytyssairaala olisi naapuritalossa niin voisin ehkä harkita ilman tuota omaa kauhukokemusta.

Miulla supistukset olivat alusta asti todella kipeitä (ehkä johtuen siitä avotarjonnasta tai tulehduksesta) enkä todellakaan päässyt missään vaiheessa mihinkään rauhalliseen synnytyskuplaan, vaikka kuinka yritin rentoutua. Sairaalassa olo rauhoitti edes vähäsen, kun tiesin, että sieltä saa sentään apua (vaikkei se sairaalan osaltakaan mennyt mairittelevasti).

Olen kuitenkin sitä mieltä, että on jokaisen oma päätös ottaako ne riskit. Eli en lähtisi sen takia kieltämään kotisynnytyksiä. Kotisynnytysten riskeistä olisi vaan hyvä puhua avoimesti, sillä täällä on tosiaan pitkät välimatkat sairaaloihin ja niitä riskejä kuitenkin siihen liittyy. Olisi myös hyvä miettiä millä niistä voisi saada turvallisempia, kun jotkut kuitenkin haluavat synnyttää kotona.
Kun ennen synnytystä lueskelin kotisynnytyksistä niin materiaali oli joko sitä hehkutusta miten se on ainoa oikea ja luonnollisin tapa synnyttää ja torpattiin täysin sairaalahoito tai toisinpäin. Eli aika polarisoitunutta keskustelua aiheesta.
 
En ikinä synnyttäisi kotona. Vaikka on kuinka normaali raskaus niin synnytyksessä voi tapahtua yllätyksiä joissa sairaala pelastaa toisen tai kummankin. Aina olen lähtenyt hyvissä ajoin sairaalaan ettei kivuissa tarvitse kärvistellä autossa tuntia. Kaikki kolme synnytystä sairaalassa ja jokainen hyvin erilainen. Koskaan ei ole sörkitty tai muuten häiritty. Viimeisen kohdalla sain hyvinkin miehen kanssa olla rauhassa. Toivoisin myös että kotisynnytyksistä puhuttaisiin avoimesti niin riskeistä kuin hyödyistä. Itse olen huomannut saman että joko niitä romantisoidaan ja hehkutetaan tai lynkataan aivan hengen vaarallisina.
 
Tältä samaiselta palstalta myös muistan lukeneeni tarinan, jossa normaalisti käynnistynyt ja edennyt synnytys päättyi tilanteeseen, jossa sekä äiti että lapsi olisivat kuolleet verenhukkaan, ellei olisi oltu sairaalaolosuhteissa (kohdunsuun poikki tms. vaarallisesti kulki verisuoni, jota ei ollut ultrissa nähty ja joka sitten katkesi - jos tilanne olisi ollut tiedossa, olisi tehty suunniteltu sektio). Samaa mieltä sinäns @Pilkki24 kanssa että aikuinen ihminen punnitsee itse riskit (toki voi sitten miettiä, mikä merkitys on syntymättömän lapsen hengellä ja terveydellä), mutta sitä ennalta-arvaamattomuutta ei mun mielestä voi liikaa korostaa.
 
Muokattu viimeksi:
syllogismi sanoi:
Ja senkin että mihin ihmeeseen se kaikki veri ja muut eritteet kotona oikein menee ja kuka pesee pyykit. 🥴 En mä haluaisi jatkuvasti kotona muistaa että joo, tossa mä makasin ja huusin tuntitolkulla ja edelleen näkyy lattiassa jäljet.
Click to expand...
Juuri nämä ajatukset mulla! Toki kotisynnytyksessä arveluttaisi yllättävät tilanteet, mutta pääasiassa en todellakaan osaisi rentoutua. Kuulun siihen joukkoon, että olisin voinut olla synnärillä vaikka kuinka kauan ja olo oli kun hotellissa 😂 En tiedä pitäiskö tässä alkaa työstämään omaa koti-suhdettaan 🫣
 
En uskaltaisi synnyttää kotona riskien ja yllätysten takia. Heti esikoisen hyvin sujuneen syntymän jälkeen vuosin kovasti verta (istukan kohdalta?) eikä sitä meinattu saada loppumaan. Useampi ammattilainen hääri sängyn jalkopäässä yrittäen ja menetinkin verta sen verran, ettei edes jaloillaan pysyminen sujunut pariin päivään. Oli vaaratilanne.

Toisen kohdalla huomattiin neuvolassa pyynnöstäni ultratessa rv 39, että vauva olikin perätilassa. Oli aiemmin vain käsikopelolla lääkärikin todennut normaalin tarjonnan. Valitsin päivän harkinnalla suunnitellun sektion ja se oli oikea valinta, koska napanuora oli lyhyehkö, monesti vauvan ympärillä ja istukka ylhäällä. Ei olisi päässyt alakautta tulemaan. Oli onni, ettei synnytys ehtinyt itsellään alkaa. Eli en luota, että synnytys olisi turvallinen, vaikka hyvältä loppuun asti vaikuttaisi.

Ystäväni valitsi toiselle lapselleen kotisynnytyksen ja se menikin hyvin, vaikka kätilö ei edes ehtinyt paikalle. Mutta itse pelkäsin hänen ja vauvan puolesta kovasti. Vois kuvitella, että kotisynnyttäjän läheisille voi olla vaikea paikka tukea tässä päätöksessä.
 
syllogismi sanoi:
Tältä samaiselta palstalta myös muistan lukeneeni tarinan, jossa normaalisti käynnistynyt ja edennyt synnytys päättyi tilanteeseen, jossa sekä äiti että lapsi olisivat kuolleet verenhukkaan, ellei olisi oltu sairaalaolosuhteissa (kohdunsuun poikki tms. vaarallisesti kulki verisuoni, jota ei ollut ultrissa nähty ja joka sitten katkesi - jos tilanne olisi ollut tiedossa, olisi tehty suunniteltu sektio). Samaa mieltä sinäns @Pilkki24 kanssa että aikuinen ihminen punnitsee itse riskit (toki voi sitten miettiä, mikä merkitys on syntymättömän lapsen hengellä ja terveydellä), mutta sitä ennalta-arvaamattomuutta ei mun mielestä voi liikaa korostaa.
Click to expand...
Ja mitä mietin vielä tuosta vapaudesta valita niin jotenkin on vaikea nähdä, että kotisynnytyksiä voitaisiin kieltää ainakaan niin kauan kun päihteidenkäyttäjiä ei voi raskaana ollessaankaan laittaa pakkohoitoon. Eli naisella on lupa tehdä keholleen mitä haluaa, vaikka se runtelisi vauvaa niin realisoituvat riskit kotisynnytyksessä ovat lopulta aika pieni osuus verrattuna siihen millaista vahinkoa voi ihan laillisesti tehdä syntymättömälle lapselleen. Eli vaikka asia itsessään herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia niin näen että äidillä on suurempi oikeus ottaa nuo riskit kotisynnytyksestä kuin mitä vaikka päihteidenkäytöstä tulee. Oli vähän huono vertaus, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa.
 
Takaisin
Top