Minusta tämä on outo väite. Suurin osa aikuisistakaan ei kestä sitä, että heidän on pakko viettää vuosien ajan tuntikausia päivittäin paikassa, jossa on äärettömän tylsää, epämukavaa, monesti vaarallista ja ahdistavaa eikä sieltä saa halutessaan lähteä pois. Aikuisten kohdalla sitä kutsutaan vankilaksi, lasten kohdalla sitä kutsutaan kouluksi.
Tämän vuoksi aikuisilla ei monesti ole mitään käsitystä koulusta, koska aikuiset ovat jo unohtaneet miltä tuntuu, kun on vain pakko mennä mennä joka päivä uudestaan ja uudestaan paikkaan, jossa kiusaaminen on normaalia ja jatkuvaa, ja sitä katsotaan sormien läpi kunnes joku on sairaalassa. Tosin siitäkin seuraa vain puhuttelu ja sitten homma jatkuu taas. Minä en onneksi ollut se sairaalaan joutunut, vaan alakoulussa meitä ylemmän luokan oppilas heitti meidän luokkalaisen tytön toisen kerroksen kaiteen yli, koska meidän luokkalainen kuulemma tuli vastaan hänen puolellaan käytävää. Muutaman kerran minuun osui nämä leikit, joissa hakataan seuraava lapsi, joka tulee kulman takaa, ja se nyt sitten vain sattui sillä kertaa olemaan minä, toisella kerralla joku muu.
Meidän luokkalaiset tykkäsivät käyttää opettajia kiusaamisen välineinä. Esim. varastivat koulun kirjastosta kirjoja, merkkasivat ne jonkun asiasta tietämättömän lapsen nimelle ja nauroivat kun koulu pakotti kyseisen lapsen perheen kustantamaan kirjat koululle rikosilmoituksen uhalla. Tai kävivät töhrimässä koulun seiniä tussilla ja sen jälkeen marssivat kertomaan opettajalle, kuinka tämän oli tehnyt joku tietty lapsi, ja he sattuivat sen näkemään. Opettaja rankaisi sitä viatonta lasta, koska olihan siinä nyt neljän lapsen sana yhden lapsen sanaa vastaan. Alakoulun opettajat tuntuvat olevan tyhmempiä kuin ne lapset joita he opettavat.
Ja tästä ei lapsi pääse pois ennen kuin se 12 vuotta on lusittu. Aikuiset eivät tällaiseen suostuisi. Muistan olleeni ällistynyt ensimmäisessä työpaikassani, että ihanko oikeasti täällä ei satunnaiset vastaantulijat huvikseen mukiloi tai ansoita muita? Koulussahan se on normaalia toimintaa.
Koulujen seinillä on kyllä julisteet, joissa hehkutetaan että kiusaaminen on väärin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Olin neljässä eri koulussa, kahdessa minua kiusattiin, kahdessa taas minua ei kiusattu ollenkaan, kohde sattui olemaan eri. Tuo on ihan sattumaa, kenelle se kiusatun rooli asetetaan. Yläkoulussa viihdyin todella hyvin, mutta samassa koulussa rinnakkaisluokkalainen tyttö lopulta pahoinpiteli meidän luokkalaisen tytön sairaalaan. Kiusaaja lopetti koulunkäynnin siihen, kiusattu oli useita viikkoja sairaalassa eikä palannut sen jälkeen enää meidän kouluun. Hänelle jäi pysyviö vammoja. Mitään sanktioitahan ei tästäkään alle 7.-luokkalaiselle kiusaajalle seurannut, hän vain totesi, että koulu saa riittää. Peruskoulua hän ei ole vieläkään suorittanut loppuun.