Kotihäpeä

[AnnMarii]

En häpeä meidän kotia, ja sama linja kuin muillakin että luonnollisesti vieraiden tullessa katsotaan että on paikat kunnossa ja perussiistit. Ehkä jos joku pamahtaisi meille kesken pahimman lasten aiheuttaman tavarakaaoksen, mulla vois vähän olla vaivautunut olo.

Mutta. Meillä lapset on selkeästi perineet tän mun aivojärjestyksen siitä, että tavaroiden pitäminen paikoillaan ei oo yhtään helppoa. Meillä on koko ajan jollain jotain hukassa, esineitä löytyy kummallisista paikoista, ja kaiken kukkuraksi mun lapset ei tunnu lainkaan kasvavan ulos siitä "mmmm mitäs täältä keittiön muovikippolaatikosta löytyykään! Levitetään koko kaappi pitkin taloa tutkittavaksi!" ja tää kynien, keittiökippojen, vaatteiden, lelujen, kenkien, majanrakennukseen käytettyjen sängystä revittyjen vuodevaatteiden ja aivan KAIKEN jokapäiväinen kerääminen IHAN PIKKUSEN kiristää hermoja kaikelle lähtökohtaisesti on olemassa paikka, eli kyse ei ole edes siitä etteikö vaikka lelueläimille tai pikkuautoille olisi omaa laatikkoa, vaan nämä vaan levittää kaikkea pitkin taloa ja se levittäminen tuntuu olevan leikki itsessään, ja mun siivouskyky ei pysy perässä.

Kuvailit just meidän lapset. On tälläkin äidillä hermoissa pitelemistä kun nuo kaks täystuhoa levittää kaiken sitä mukaa kun yritetään sitä kerätä. Lattioilta löytyy niin kattilaa, kauhaa kuin kenkää ja ties sun mitä. Ja välillä tuntuu että saa joka askeleella varoa mihin tallaa. Ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Sit kun isompi sanoo että ompas sekamelska jonka perään kysyn että mikäs siihen auttais niin tietää kyllä, mutta kuulemma äiti ja isi siivoaa. Ihan satunnaisesti saadaan keräämään tavaroita paikoilleen, vaikka yritettäisiin mitä epätoivoisia keinoja. Täälläkin kaikilla lasten tavaroilla on siis toki omat paikat.

 

[Lya M.]

No juu, mekin asumme vanhassa asunnossa, jossa edellinen asukas on ollut sellainen ”oman elämänsä remonttireiska”, jolla on ollut jopa vaarallisia purkkavirityksiä, mutta se niistä.

Meillä on ihan perus siistiä, paitsi eteisessä, johon ei saa minkäänlaista vaatekaappia, paitsi teettämällä, ja sehän sitten maksaa maksaa ihan liikaa. (Yläkerran viemäriputki menee eteisen katossa)

Meillä on yksi vanha olohuone/työhuoneen kirjahylly ja pari uudempaa, eivätkä ne sovi yhtään yhteen, mutta ei haittaa.

Isompi lapsi on meidän perheen pahin sottapytty, nuorempi paljon siistimpi.
Meillä pyörii robotti-imuri ja imurointi viikottain

Jos joku tulee kylään, pestään lähinnä vessat ja imuroidaan eteinen ja keittiö

Tällä hetkellä ei kyllä sisusteta mitään, kun on tulossa putkiremontti.

 

[Vargynja]

Olen joskus kyllä kokenut tätä. Silloin kun elämä oli liian raskasta ja tarvittiin kotipalvelun apua. Hävetti se, että tarvittiin apua (ihan turhaan häpesin) ja hävetti päästää vieras ihminen kotiin, jossa hallittu kaaos oli lipeämässä pois hallinnasta. Sain tehdä itseni kanssa töitä, etten siivonnut ennen kotipalvelun tuloa. Nykyisin kodissa vallitsee perussiisteys (tai hallittu kaaos) ilman ulkopuolista apua. Ja toisaalta olen enimmäkseen päässyt eroon mielenterveyden haasteisiin liittyvästä häpeästä. Meitä on tätä kotia pyörittämässä kaksi mielenterveyskuntoutujaa. Ei meidän tarvitse yltää täydellisten somekotien tasolle. (Ja nekin kuvat on todennäköisesti kulissia.) Ei meillä ole täysin pölytöntä, uuni kaipaa pesua ja työpöytä on kaaoksessa. Lasten lelutkin valtaa aina päivän aikana lattiapintaa. Ja sisustus koostuu eriparisista huonekaluista ja satunnaisista sisustuselementeistä (kuten susisohvatyynyistä ja sieltä täältä tulleista verhoista), mutta mitä sitten? Se on elämää ja tämä on meidän näköinen koti. Harvemmin jaksan erityisesti siivota ennen vieraiden tuloa. Ennen lapsen synttäreitä laitettiin tiskit ja tähtäsin viikoittaisen vessojen siivouksen edelliselle päivälle.

Vähän pelastaa se, että on opetettu lapset pienestä pitäen keräämään lelut illalla paikalleen. Meidän kuopus kuulostaa hyvin samalta kuin @litranmitta lapset: leikkiminen on sitä, kun levitetään tavarat pitkin taloa. On siinä illalla tekemistä, mutta kaikki kerätään (usein isoveli ja/tai vanhemmat auttaa) ainakin pois lattioilta. Ne yhdessä sovitut lelujen omat paikat harvemmin myöskään pysyy (ja lopulta lapsella on milloin mikäkin asia hukassa, koska ne on laitettu vaan jonnekin).

No, vähän jännitti päästää ekaa kertaa kotiini yksi ystävä, jolla on selkeämpi sistustustyyli, mutta sekin oli turhaa. Hän sanoi kotiamme kivaksi.