Kotihäpeä

[AnnMarii]

En häpeä meidän kotia, ja sama linja kuin muillakin että luonnollisesti vieraiden tullessa katsotaan että on paikat kunnossa ja perussiistit. Ehkä jos joku pamahtaisi meille kesken pahimman lasten aiheuttaman tavarakaaoksen, mulla vois vähän olla vaivautunut olo.

Mutta. Meillä lapset on selkeästi perineet tän mun aivojärjestyksen siitä, että tavaroiden pitäminen paikoillaan ei oo yhtään helppoa. Meillä on koko ajan jollain jotain hukassa, esineitä löytyy kummallisista paikoista, ja kaiken kukkuraksi mun lapset ei tunnu lainkaan kasvavan ulos siitä "mmmm mitäs täältä keittiön muovikippolaatikosta löytyykään! Levitetään koko kaappi pitkin taloa tutkittavaksi!" ja tää kynien, keittiökippojen, vaatteiden, lelujen, kenkien, majanrakennukseen käytettyjen sängystä revittyjen vuodevaatteiden ja aivan KAIKEN jokapäiväinen kerääminen IHAN PIKKUSEN kiristää hermoja kaikelle lähtökohtaisesti on olemassa paikka, eli kyse ei ole edes siitä etteikö vaikka lelueläimille tai pikkuautoille olisi omaa laatikkoa, vaan nämä vaan levittää kaikkea pitkin taloa ja se levittäminen tuntuu olevan leikki itsessään, ja mun siivouskyky ei pysy perässä.

Kuvailit just meidän lapset. On tälläkin äidillä hermoissa pitelemistä kun nuo kaks täystuhoa levittää kaiken sitä mukaa kun yritetään sitä kerätä. Lattioilta löytyy niin kattilaa, kauhaa kuin kenkää ja ties sun mitä. Ja välillä tuntuu että saa joka askeleella varoa mihin tallaa. Ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Sit kun isompi sanoo että ompas sekamelska jonka perään kysyn että mikäs siihen auttais niin tietää kyllä, mutta kuulemma äiti ja isi siivoaa. Ihan satunnaisesti saadaan keräämään tavaroita paikoilleen, vaikka yritettäisiin mitä epätoivoisia keinoja. Täälläkin kaikilla lasten tavaroilla on siis toki omat paikat.