Kotieläimet ja vauva

pikkuruusu

pikkuruusu

Näppärä viestien naputtelija
Heips! Onko muita joilla on kokemuksia esim. kissojen ja/tai koirien ja vauvan "sovittamisesta" yhteen? Meillä on kaksi kissaa ja turvallisuus asiat kovasti mietityttää. Olen ymmärtänyt, että joillakin ei mitään ongelmia ja jotkut ovat jopa joutuneet luopumaan lemmikeistään :( Ajatuksia ja kokemuksia tänne!
 
Minulla on kolme koiraa, tällä hetkellä. Kissoja ei nyt juuri ole, kun ilmeisesti joutuivat ilveksen suuhun syksyllä. En ole suuremmin osannut ajatella, että koirista jotain ongelmia koituisi vauvan synnyttyä, enemmän minua mietityttää kuinka hevosten hoito järjestyy sitten syksyllä, varsinkin ihan alussa.... 

Siskollani on nyt kaksi sisäkissaa, ja hän saa toisen lapsensa huhtikuussa. Esikoisen syntyeässä kissoja oli kolme. Ei heillä ainakaan mitään ongelmia ole tainnut olla, melko pienenkin lapsen voi kuitenkin opettaa siihen että eläinten annetaan olla rauhassa. Myös ystävälläni on kissa, ja samalla tavalla heilläkin. Toki täytyy tarkkana olla, ja varmaan riippuu kissan temperamentistakin, mutta oman lähipiirini kokemuksen mukaan, hyvin voi mennä!
 
Meillä oli pojan syntyessä kaksi kissaa myös, ja hyvin meni, eivät olleet mustasukkaisia tulokkaasta, eivätkä ikinä menneet makailemaan vauvan sänkyyn tai vaunuihin vauvan ollessa siellä. Mutta vauvan ollessa hereillä tykkäsivät itse leikkiä vauvaa ja viihtyivät vaunuissa (kun ne olivat siinä eteisessä) lämpimän makuupussin suojissa, jonka soin heille kyllä, saivat tällä tavalla olla mukana tuossa vauvatouhussa. Tärkeintä on juuri se, että saavat huomiota myös vauvan tultua. Kissa on sellanen, että protestoi jos ei sitä (huomiota) saa, kuten taisi siskolleni käydä, kun heille tuli vauva. Kissa alkoi pissailla vauvan leluille ja vaatteille ja stressaantui valtavasti. Minä sitten otin tämän stressikissan itselleni :)
Eli kunhan muistaa helliä niitä kisuja ja antaa olla mukana vauvan elämässä, kaikki menee varmasti hyvin :)
 
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiiristä löytyy kokemusta niin kissoista kuin koiristakin vauvan tulon jälkeen.

Kissaperheessa on 3 sisäkissaa ja nyt jo toinen vauva. Kaikki on mennyt hyvin. Tosin vanhempi lapsi on alkanut vähän oireilemaan ja saattaa olla allerginen kissoille joten jos näin on niin kissoista luopuminen lienee edessä.

Koiraperheessä meni myös hyvin, mutta koska asunto oli suht pieni (kolmio) niin vanhemmat katsoivat parhaaksi luopua kahdesta koirastaan (toinen iso ja toinen pieni) kun lapsi alkoi konttaamaan. Kävihän se asunto selvästi pieneksi kohdelle koiralla, vanhemmille ja pienellä vauvalle.
 
Kiitos vastauksistanne. Itseä lähinnä mietityttää se, että kissat nukkuvat silloin tällöin meidän sängyssä.. jos siellä sitten köllii vauvakin osittain niin miten mahtaa sujua. Aika ahdasta ainakin...ja se äitiyspakkauksen laatikkohan on ihanan hoikuttava kissalle koonsa puolesta....

Tuo kissojen huomioiminen on varmasti tärkeää, kun ovat olleet minun ja mieheni ainoat silmäterät tähän mennessä!
 
Hei! 

Meillä kolme koiraa (kaksi pientä ja kesk.kok) ja asumme kolmiossa. Ei ole ollut mitään ongelmia esikoisen kanssa joka 15 kk nyt. :) Muistaa vain sen järjestyksen ja syötämme mielummin luut/herkut lapsen nukkuessa vaikka koiramme antavatkin ottaa luun suusta ilman rähinää, mutta se ei ole reilua koiraakaan kohtaan. Kissoillekkin muistaa vain sitä huomiota antaa ja kyllä mielestäni katillekkin voi rajat laittaa. Omasta kokemuksesta puhun aikaisemmin suuri kolli asustanut myös perheessämme. Yhden perheen lähipiiristä tiedän, jotka koirasta joutuivat lapsen vuoksi luopumaan ihan oikeista syistä sillä koira ei vielä vuoden jälkeenkään sietänyt lasta ja yhteiselosta ei tullut mitään. Löytyi onneksi hyvä koti eläkeläis naisen luota ja koiran oirehtiminen hävisi :) Oma tahto ja asenne kohdilleen niin pärjää pitkälle!
 
Meillä kolme koiraa, enkä usko että ongelmia tulee. Ovat tottuneet lapsiin eikä ole ikinä ilmennyt äksyilyä, vaikka sisarusten lapset roikkuneet sessujen korvissa, hännässä ja turpakarvoissa kiinni :D Itselle koirat ovat olleet aina "henkireikä" enkä haluaisi edes ajatella sitä mahdollisuutta että niistä joutuisin luopumaan. Positiivisella asenteella mennään! :)
 
Minuakin hieman mietityttää, miten meillä lähtee arki vauvan, kahden koiran ja kissan kanssa sujumaan. Toinen koirista on ensimmäisen pentu ja nyt 4,5 kk ikäinen. Pelkään, että vanhempi koira saattaa olla mustasukkainen, koska on todella "kiinni" minussa. Muutoin en usko ongelmia tulevan, koira on käyttäytynyt lasten seurassa oikein hyvin, tosin meteliä vähän säikkyy. Kaikki eläimemme myös saavat nukkua sängyssä meidän kanssa, mutta ehkäpä noita koiria pitää ruveta totuttamaan siihen, ettei sänkyyn saa tulla.
 
Mulla on kaksi isompaa paimenkoiraa. Asutaan rivarikolmiossa. Mulle koirat on tosi tärkeitä. Harrastan molempien kanssa aktiivisesti, on treenejä ja kisoja pitkin vuotta. Tässä on jo kovat suunnitelmat mitä ehtii vielä tehdä tänä vuonna ennenkuin maha on tiellä.
Mä en kyllä näe minkäänlaisena vaihtoehtona koirista luopumista. Enkä rehellisesti usko että siihen mitään tarvetta tulisikaan. Meillä koirat on tosi rauhallisia sisällä. Ne tietää ettei täällä riehuta. Sängyssä ja sohvalla saattavat olla luvan kanssa, mutta nöyränä luovuttavat paikkansa, jos niin vaaditaan.
Valitettavasti tuo toinen koira on aika huono hermoinen eikä todellakaan tykkää lapsista. Uskon kuitenkin vahvasti että niin koiralla kuin lapsellakin tulee olemaan tasapainoinen ja turvallinen elämä tässä perheessä. Koiralla on kuitenkin paljon aikaa tottua lapseen jne.
Vanhempi koira on sitten aivan mahtava tapaus lasten kanssa. Osaa olla nätisti, kestää käsittelyä ja jos kokee olonsa "tukalaksi" niin siirtyy vain muualle.
Kaikista tärkeintä kai vauvojen ja lemmikkien (koirien) suhteen on se, että koirien tulee olla hallinnassa ja ns. ongelmattomia tapauksia. Voisin kuvitella, että jos perheessä on ongelmia koirien kanssa jo ennen vauvan tuloa, niin tilanne on aika mahdoton sen jälkeen.
 
Hmm, tämä pohdituttaa meitäkin tällä hetkellä. Meillä on aikuinen, pienikokoinen koira joka osoittaa mieltään murisemalla ja näyttämällä hampaita kun se joutuu tekemään asioita joista ei pidä. Luultavasti täytyy pyytää ongelmakoirakouluttajaa käymään, katsotaan mitä toimenpiteitä saataisiin tehtyä ennen vauvan tuloa. Meissähän se vika on - ei koirassa. :)
 
Meillä yksi koira ja olen kanssa miettinyt kuinkahan tuo suhtautuu pieneen tulokkaaseen kun ei oikein pienistä (esim. ryömivistä lapsista) ole tykännyt / ymmärtänyt ehkä mitä ne ovat.. Luotan kuitenkin siihen, että totuttelulla ja tietyllä varovaisuudella ensalkuun kaikki tulee menemään hyvin ja koirakin tulee tajuamaan, että vauva kuuluu laumaan, jota minä ja mieheni kuitenkin johdetaan! 
 

maikku* kirjoitti:
Meillä yksi koira ja olen kanssa miettinyt kuinkahan tuo suhtautuu pieneen tulokkaaseen kun ei oikein pienistä (esim. ryömivistä lapsista) ole tykännyt / ymmärtänyt ehkä mitä ne ovat.. Luotan kuitenkin siihen, että totuttelulla ja tietyllä varovaisuudella ensalkuun kaikki tulee menemään hyvin ja koirakin tulee tajuamaan, että vauva kuuluu laumaan, jota minä ja mieheni kuitenkin johdetaan! 

Miten Maikku teidän koira on reagoinut ryömiviin lapsiin? Onko ollut pelokas/välinpitämätön/kiinnostunut? Meidän koira on aina todella kiinnostunut lapsista, haluaa haistella ja tutustua. Eikä onneksi ole lapsille ikinä ärähtänyt vaikka sitä on pari kertaa vedetty hännästäkin ja tartuttu karvoihin pikkulapsen toimesta. Mutta tuo ärinä meille omistajille pistää kuitenkin mietityttämään että miten suhtautuu sitten oman lauman lapseen.... Kuten jo aiemmin sanoin, meillä kyse taitaa olla johtajaongelmasta.
 

Miten Maikku teidän koira on reagoinut ryömiviin lapsiin? Onko ollut pelokas/välinpitämätön/kiinnostunut? Meidän koira on aina todella kiinnostunut lapsista, haluaa haistella ja tutustua. Eikä onneksi ole lapsille ikinä ärähtänyt vaikka sitä on pari kertaa vedetty hännästäkin ja tartuttu karvoihin pikkulapsen toimesta. Mutta tuo ärinä meille omistajille pistää kuitenkin mietityttämään että miten suhtautuu sitten oman lauman lapseen.... Kuten jo aiemmin sanoin, meillä kyse taitaa olla johtajaongelmasta.
Meillä koira murisi kun lapsi ryömi kohti (portti välissä).. Kun lapsi sylissä niin koira hyvin kiinnostunut, haistelisi ja tökkisi jatkuvasti. Isommista lapsista (jo kävelevistä) on myöskin ollut alkuun hyvin kiinnostunut, muttei koskaan ole näille murissut ja kun on saanut käydä tervehtimässä niin kiinnostuskin on pikkuhiljaa siitä lopahtanut. Antaa lasten silittää ja leikittää. Harmi vaan, että leikit jää lyhyiksi siinä vaiheessa kun koiramme oikeen innostuu lelun perässä juoksemaan, se kun on tanskandoggi, niin lapset viimeistään siinä vaiheessa juoksee aikuisen syliin "turvaan" :DD
 
Kuulostaa maikku* oikein hyvältä, teillä tulee varmasti menemään hyvin vauvan ja koiran yhteiselo! :) Tulee kyllä olemaan aikamoinen kokoero.. :D
 

Wow kirjoitti:
Kuulostaa maikku* oikein hyvältä, teillä tulee varmasti menemään hyvin vauvan ja koiran yhteiselo! :) Tulee kyllä olemaan aikamoinen kokoero.. :D

Kyllä mäkin siihen luotan ja jo senkin takia, että vaihoehtoja ei tipu! Tuon kokoeron takia juuri aiemminkin mainitsin tuon "tietyn varovaisuuden".. Vielähän teilläkin on aikaa noita johtajuusasioita koiralle vahvistaa ennen pienen tuloa :)!

 
Joo, onneksi aikaa tosiaan vielä on! Ja ei meilläkään tosiaan muita vaihtoehtoja voi edes ajatella... :)
 
Koiria oli 2kpl aluksi. Sisä siisteys ongelmien takia luovuttiin toisesta. 

Tällä hetkellä 1kpl koira ja 1kpl kani. Ei ongelmia. Aikaa vievät ja työtä on.
 
Meillä pieni koira, joka kyllä haukkuu kaikki pienet lapset (joskus ovat jotkut n.4-vuotiaat sitä jahdanneet ja pelotelleet pyörin, kun oli meidän pihassa maalla vapaana). Ei ole silti koskaan ollut hyökkäävä, ennenmmin yrittänyt pelotella haukkumalla ja jos ei ole toiminut, on juossut karkuun. Uskoisin silti, että oman lapsen ottaa vastaan ja tajuaa kuuluvan perheeseen. Varsinkin, kun lapsi kasvaa tämän koiran kanssa, niin varmasti koiramme oppii luottamaan omaan lapseemme. Kissoja meillä on myös kaksi, enkä usko, että niiden kanssa tulee olemaan ongelmia, ovat nyt 1-vuotiaita ja ihan siitä asti, kun meille tulivat, on totutettu kaikenlaiseen silittelyyn ja lellittelyyn ja pieneen "kiusaamiseenkin", joten eivät varmasti pane pahakseen, vaikka lapsi joskus tulisi ja ottaisi hännästä kiinni, alkavat vain kehrätä. =D

Ainoa, mikä minua kissojen kohdalla kauhistuttaa on se niiden kantama tauti, jota en koskaan muista nimeltä. Itse en tiedä tuosta yhtään mitään, enkä siis tiedä, olisiko tuon saaminen vakavaa minulle tässä vaiheessa tai lapselle myöhemmin. Onko jollekin tai jonkun tutuille käynyt jotain, kun on ollut kissoja perheessä? Itse en niiden astioita siivoa, joten ulosteen kautta ei mitään paase leviämään, mutta kuitenkin niitä pitelen ja saatan syödä sen jälkeen, vaikka kaikkialla lukee, ettei saisi.

Myös lapsen mahdolliset tulevat allergiat huolestuttavat, en haluaisi laittaa eläimiä pois myöhemmin, ovat meille perheenjäseniä siinä, missä muutkin. Onko parempi, että lapsi "siedätetään" eläinpölyille jo pienenä, vai altistaako se enemmän allergioille?
 
Meillä isokokoinen uroskoira joka oli esikoisen syntyessä 6 vuotias. Kaikki on sujunut ongelmitta. Koira ei välitä vaikka lapsi "ratsastaa" ja konttailee koiran yli. Kun tultiin kotiin sairaalasta koira oli alkuun vähän enemmän mamman poika, mutta sekin laantui muutamassa päivässä. Nyt lapsi ja koira ovat hyviä kaveruksia.

Kaverin kissa ei taas reagoinut kovinkaan hyvin vauvan tuloon. Kyseessä noin parivuotias uroskissa. Kun vauva oli kolmen kk ikäinen kissa rupesi agressiiviseksi ja hyökkäili sekä lasta että emäntää kohti. Joutui sitten piikille...
 
Meillä on isohko uroskoira ja mietitään juuri tulevia toimenpiteitä kun lapsi tulee maailmaan. Koiramme on muuten ihana ja tottelevainen, mutta kokeilee n. kerran pari vuodessa "lauman johtajuutta". Muiden koirien seurassa ottaa heti ns. johtajan paikan ja selvästi alistaa muita koiria. Pelkona on että koira yrittää "alistaa" pikkuista. Ollaan myös huomattu että tekee tätä varsinkin keväisin kun hormoonit on eläimilläkin pilvissä. Ehkäpä olisi koiran omaksi/lapsen turvallisuuden kannalta pallien poisto olisi kohdallaan. En sitten tiedä olisiko operaatiosta varmasti hyötyä, olen ymmärtänyt että tasoittaisi varsinkin uroskoiralla tälläista käytöstä :) Pitää seuraavalla kerralla eläinlääkärin kanssa keskustella muillaisia ehdotuksia sieltä tulee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top