Me yritettiin melkein kaksi vuotta. Olin syönyt e-pillereitä 12 vuotta ja aluksi luulinkin, että johtui siitä kun ei tärpännyt. Kyttäsin kiertojani ja ovulaatioita tikuttelin ahkerasti, lopulta kävin tutkimuksissa, joissa todettiin kaiken olevan ok, paitsi hieman rakkulaiset munasarjat ja progesteronitaso matala. Mies kävi myös tutkimuksissa ja normaalit siittiöt oli vähäisiä. Molemmissa siis pientä "vikaa". Söin Teroluteja ja Clomeja. Jälkimmäisiä kaksi kiertoa, toisella kierrolla tupla-annoksen, mutta progesteronitaso ei noussut. Luovuin jo toivosta ja miehen kanssa päätettiin, että nyt pidetään taukoa ja unohdetaan koko juttu. Aiemmin en ollut tähän kyennyt, vauva-asia oli koko ajan takaraivossa. Mutta huhti-toukokuussa sain todellakin ensimmäistä kertaa asian taka-alalle. Ja kappas vaan, silloinhan se sitten tärppäsikin! Menkat mukamas alkoi, mutta ei niitä kyllä menkoiksi voinut sanoa, rinnat kipeytyi samoihin aikoihin, mutten siltikään ajatellut mitään. Jonkun ajan päästä sitten aloin miettimään ja päätin tehdä testin. Positiivistahan se näytti, vaan en siltikään uskonut. Tein toisen testin, sama juttu. Seuraavana päivänä tein vielä kaksi testiä ja sama toistui. Soitin neuvolaan ja pääsin pian käymään ultrassa. Raskaus oli sen verran alussa, että näkyi vain ruskuaispussi. Viikon päästä taas ultraan ja pikkuinen alkiohan siellä näkyi. Silloin vasta aloin oikeasti uskoa, että nyt tosiaankin tärppäsi ja siellä oikeasti on jotain. Kävin vielä kolmannessa ultrassa, koska lääkäri halusi mielenkiinnosta vielä nähdä alkion tilanteen ja että hän saisi vielä tarkemmin mitattua ja määrittää viikot, koska kiertoni on normaalia pidempi. Silloin vastasi viikkoja 9+0. Ja nyt menossa 11+5.
