Koska kerrotte muille?
- Ketjun aloittaja KaiKo
- Aloituspäivämäärä
tsipuli: Ite oksentelin pahimmillaan 3 kertaa päivässä parin viikon ajan. Nyt on viikon verran ollut parempi olo.. ehkä aamulla vähän kyökkii, mut muuten en oo enää oksentanut. Mulla nyt 10+1. Eli mulla ei toi 9-11 viikot sitte pitäny kyl paikkaansa.
Meillä oli myös ensin puhe, että ei kerrota ennen kuin 12 viikkoo on täynnä ja käyty np-ultrassa.
Viime lauantaina "jouduin" kuitenkin kertomaan uutisen kavereilleni, koska en juonut ja olin autolla liikkeellä. Maanantaina oli varhaisultra, jonka jälkeen kuitenkin päätin kertoa äidilleni.
Nyt asiasta tietää siis jo liki 15 ihmistä.
Töissä kerron np-ultran jälkeen, jos kaikki hyvin. Samoin myös loput ystävät ja isovanhemmat saavat sitten pikkuhiljaa kuulla asiasta. Myös tuleva isukki kertoo vasta sen jälkeen vanhemmilleen.
Meillä oli myös ensin puhe, että ei kerrota ennen kuin 12 viikkoo on täynnä ja käyty np-ultrassa.
Viime lauantaina "jouduin" kuitenkin kertomaan uutisen kavereilleni, koska en juonut ja olin autolla liikkeellä. Maanantaina oli varhaisultra, jonka jälkeen kuitenkin päätin kertoa äidilleni.
Nyt asiasta tietää siis jo liki 15 ihmistä.
Töissä kerron np-ultran jälkeen, jos kaikki hyvin. Samoin myös loput ystävät ja isovanhemmat saavat sitten pikkuhiljaa kuulla asiasta. Myös tuleva isukki kertoo vasta sen jälkeen vanhemmilleen.
samana päivänä kerroin äidilleni kun testi tehtiin. äiti vihjaili pikkuveljelleni, muttei kertonut suoraan eikä veljeni tajunnut vaan meni ihan sekaisin:D sitten kun olin äitini luota lähtenyt kotiin oli hän soittanut hänen vanhemmilleel vaikka olin kieltänyt.
kyllä sen sai salassa pidettyä parisen viikkoa ennenkuin mummoni kertoi tädilleni ja äitini oli töissään kertonut että hänestä tulee mummi!!
kerroin itse vain parhaimmille ystävilleni ja sainkin yhdeltä aika negatiivisen palautteen. järkytyin hieman koska olin aina kuvitellut että hän on ystäväni ja tukisi minua asiassa kuin asiassa, mutta sen sijaan sainkin kuulla tekstin mitä en varmaan koskaan unohda; etkai sä vaan oikeesti meinaa pitää sitä, sääliks käy sitä elämää mikä mua odottaa. en ole sen jälkeen hänen kanssa puhunut asiasta, enkä muutenkaan pitänyt yhteyttä.
onneksi toinen ystävistäni on ottanut asian ilolla vastaan ja haluaakin olla kummi.
olen päättänyt olla mainostamatta raskautta, mutta en sitä tietenkään myös kielläkkään.
koulussa kerroin opettajalleni ja opolle vasta viikolla 9-10 ja terkkari tiesi jo heti ku testin sen luona tein.
nyt kun vihdoin huomasin, että oman alan töitä olisi tarjolla ja soitinkin paikasta ja aluksi lupaavalta se vaikuttikin, mutta sitten tietenkin sen puhelun aikana tuli tilanne jossa oli pakko kertoa että olen raskaana. asia ei vielä siihen mennessä kovinkaan suuri ongelma ollut, vaan se että LA on 1.5. ja töitä olisi ehkä yli 6kk. hieman harmittaa.
haluaisin niin kovasti tehä töitä ennemmin kuin istua koulussa, missä luokkakaverini ovat suhtautuneet ei niinkään positiivisesti ((juuri se negatiivisen palautteen antanut 'ystäväni' on luokkakaverini) ja muutama vuosi sitten, kun olin ensimmäisen vuoden opiskelija, oli meillä raskaana oleva luokkatoveri joka joutui jättämään koulun paljon aikasemmin kesken huonon kohtelun takia. pelkään itsekkin saavani saman kohtelun ja alku ainakin vaikuttaa huonolta)
kyllä sen sai salassa pidettyä parisen viikkoa ennenkuin mummoni kertoi tädilleni ja äitini oli töissään kertonut että hänestä tulee mummi!!
kerroin itse vain parhaimmille ystävilleni ja sainkin yhdeltä aika negatiivisen palautteen. järkytyin hieman koska olin aina kuvitellut että hän on ystäväni ja tukisi minua asiassa kuin asiassa, mutta sen sijaan sainkin kuulla tekstin mitä en varmaan koskaan unohda; etkai sä vaan oikeesti meinaa pitää sitä, sääliks käy sitä elämää mikä mua odottaa. en ole sen jälkeen hänen kanssa puhunut asiasta, enkä muutenkaan pitänyt yhteyttä.
onneksi toinen ystävistäni on ottanut asian ilolla vastaan ja haluaakin olla kummi.
olen päättänyt olla mainostamatta raskautta, mutta en sitä tietenkään myös kielläkkään.
koulussa kerroin opettajalleni ja opolle vasta viikolla 9-10 ja terkkari tiesi jo heti ku testin sen luona tein.
nyt kun vihdoin huomasin, että oman alan töitä olisi tarjolla ja soitinkin paikasta ja aluksi lupaavalta se vaikuttikin, mutta sitten tietenkin sen puhelun aikana tuli tilanne jossa oli pakko kertoa että olen raskaana. asia ei vielä siihen mennessä kovinkaan suuri ongelma ollut, vaan se että LA on 1.5. ja töitä olisi ehkä yli 6kk. hieman harmittaa.
haluaisin niin kovasti tehä töitä ennemmin kuin istua koulussa, missä luokkakaverini ovat suhtautuneet ei niinkään positiivisesti ((juuri se negatiivisen palautteen antanut 'ystäväni' on luokkakaverini) ja muutama vuosi sitten, kun olin ensimmäisen vuoden opiskelija, oli meillä raskaana oleva luokkatoveri joka joutui jättämään koulun paljon aikasemmin kesken huonon kohtelun takia. pelkään itsekkin saavani saman kohtelun ja alku ainakin vaikuttaa huonolta)
katra
Oman äänensä löytänyt
Cristina: Älä välitä palautteesta jonka kaverisi antoi sinulle. Kaikki eivät ole valmiita ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä ja ajattelee automaattisesti ettei kukaan muukaan olisi.
Oletko minkä ikäinen ajattelin vain kun opiskelet vielä? Kaikki menee varmasti hyvin. Jätä arvostelijat omaan arvoonsa ja kerro esim. sille opolle mikäli sinua aletaan kohtelemaan huonosti.
Oletko minkä ikäinen ajattelin vain kun opiskelet vielä? Kaikki menee varmasti hyvin. Jätä arvostelijat omaan arvoonsa ja kerro esim. sille opolle mikäli sinua aletaan kohtelemaan huonosti.
Tsipuli
Jostain jotain jo tietävä
Meillä on nyt yksi ystävä, joka tietää. Mies ei pystynyt huijaamaan :D mun tupakoinnin lopettamisesta se lähti ja kaverin kysyttyä kolme kertaa mieheltä, että olenko raskaana, oli mies sitten myöntänyt. No asia ei onneks leviä eteenpäin, kun ystävä asuu virossa ja ei tunne meidän perheitä. Vajaan kahden viikon päästä on keskiviikkona neuvolalääkäri ja perjantaina eka ultra ja jos siellä näyttää kaikki olevan ok, niin eiköhän asia paljasteta ainakin anopille.
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Mun tekis ihan hirveesti mieli kertoa jo parille läheiselle työkaverille. Tai siis kavereita nuo on enemmän kuin työkavereita. Mut koitan järkeillä, että odotan ekan ultran jälkeen, jotta näkis kaiken olevan kunnossa... Vielä 2 viikkoa salailua siis. Ei vaan millään malttais.
ALKUPERÄINEN: cristina
pelkään itsekkin saavani saman kohtelun ja alku ainakin vaikuttaa huonolta)
Minäkin olen aloittunut vasta opiskelut ja pähkäilen mitä opettajat ja muut tulevat sanomaan, kun tällä lailla venytän heti opiskeluja.Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että mitä hel.....ä se muille kuuluu! Jokainen ihminen on vain ihminen eikä kaikki osaa olla sympaattisia muita kohtaan. Minä ainakin olen nyt onnellinen ja koko perheen lisäys on suunniteltu, kuten myös koulun aloitus.
Joten jos minä saan ajatella onnellisuuttani niin silloin Sinullakin on siihen oikeus. Älä jää murehtimaan muiden mielipiteitä. Anna vaan mennä ylpeänä maha pystyssä!! [:D]
Minulla on luokkakaverini niin nuoria ettei he välttämättä ymmärrä perheen tärkeyttä, mutta sitten joskus oletan heidänkin huomaavan saman mitä minä olen huomannut tässä viimeisen vuoden ajan. Enkä nyt halua mollata kaikkia nuoria... Olen itsekin ollut nuori (enkä koe olevani vieläkään mitenkään vanha [;)]) ja miettinyt että haluanko ollenkaan lapsia...enää en vaihtaisi olotilaani mihinkään muuhun.
Täältä saat tukea jos joskus tarvit. Senkun kysyt rohkeasti.
Tsipuli
Jostain jotain jo tietävä
Eilen kerroin työterveyshoitajalle, kun kävin ihan flunssan takia saikkua hakemassa. Se kun kyseli, että olenko särkylääkkeitä ottanu, niin sanoin, että enpä ole ja kerroin asiasta. Hoitaja oli ihan innoissaan ja onnitteli kovasti :D
Sanoin, että en ole töissä vielä kertonut ja sehän tokaisi siihen oikeasti tosi kannustavasti, että ei sun tarviikaan [:D] Äärimmäisen helpottavaa kuulla, että vieläpä voin salailla asiaa ainakin siihen asti kunnes tää pallo pompsahtaa esiin!
Jotenkin mulle on vaan tullut sellanen olo, että tää maha-asukas on meidän ihan oma pieni salaisuus, ja en halua sitä jakaa vielä kenenkään kanssa. Haluan nauttia tästä tunteesta mahdollisimman pitkään, ennenkuin sitten alkaa niitä sukulaisten "asiantuntijalausuntoja" tulemaan. Ja haluan eka siellä ultrassa käydä ja nähdä että onko kaikki ok.
Sanoin, että en ole töissä vielä kertonut ja sehän tokaisi siihen oikeasti tosi kannustavasti, että ei sun tarviikaan [:D] Äärimmäisen helpottavaa kuulla, että vieläpä voin salailla asiaa ainakin siihen asti kunnes tää pallo pompsahtaa esiin!
Jotenkin mulle on vaan tullut sellanen olo, että tää maha-asukas on meidän ihan oma pieni salaisuus, ja en halua sitä jakaa vielä kenenkään kanssa. Haluan nauttia tästä tunteesta mahdollisimman pitkään, ennenkuin sitten alkaa niitä sukulaisten "asiantuntijalausuntoja" tulemaan. Ja haluan eka siellä ultrassa käydä ja nähdä että onko kaikki ok.
Sofi
Näppärä viestien naputtelija
Me ollaan kerrottu isovanhemmille ja sisaruksille jo aiemmin, plus pari kaveria tietää, nyt ntultran jälkeen arvon joko sitä jo uskaltais julkistaa, tosin 12 viikkoa ei ole vielä ihan täynnä (neuroosi on vaikea). Vaikea jotenkin olla "ei-raskaana" esim. koulussa kun itte on niin kovasti jo orientoitunut tilanteeseen.
Luulen että seuraava kierros otetaan parin viikon päästä, tilasin seur neuvolan sen viikon maanantaille eli voidaan kuunnella sydänäänet ja sen kautta yrittää uskoa että kaikki on hyvin -> kertoa vaikka luokkakavereille. Kovin tekis mieli tätä huudella jo ympäriinsä, mutta jarru on tiukassa.
Taidanpa vielä odotella vähän aikaa...
Uskomatonta mitä porukkaa vielä liikkeellä, että potkut! Käräjille vaan...
Luulen että seuraava kierros otetaan parin viikon päästä, tilasin seur neuvolan sen viikon maanantaille eli voidaan kuunnella sydänäänet ja sen kautta yrittää uskoa että kaikki on hyvin -> kertoa vaikka luokkakavereille. Kovin tekis mieli tätä huudella jo ympäriinsä, mutta jarru on tiukassa.
Taidanpa vielä odotella vähän aikaa...
Uskomatonta mitä porukkaa vielä liikkeellä, että potkut! Käräjille vaan...
Eräälle läheiselle ystävälle kerroin vajaa viikko sitten ultran jälkeen, pakko on saada vähän näistä "naisten jutuista" keskustella muidenkin kuin oman ukon kanssa. Mies on sitä mieltä, että kerrotaan vasta vaikka jouluna, jos salassa sinne asti pysyy (siis maha pysyy piilossa) - ihan mahdoton ajatus näin "kantavana osapuolena" [:D]
Työkaverit on jo alkaneet arvailla, en ole myöntänyt.. Saas nähdä kuin pitkään salaisuus pysyy tällä eturessulla [:D] Itsellä on jotenkin sellainen olo koko ajan, että jotain voi mennä vikaan ja sitten on kurjaa selitellä puolituntemattomillekin.. Pitäisi vain oppia iloitsemaan ja elää tässä hetkessä, mutta vielä hetken totuttelen ajatukseen..
tini + salamatkustaja 13+4
Työkaverit on jo alkaneet arvailla, en ole myöntänyt.. Saas nähdä kuin pitkään salaisuus pysyy tällä eturessulla [:D] Itsellä on jotenkin sellainen olo koko ajan, että jotain voi mennä vikaan ja sitten on kurjaa selitellä puolituntemattomillekin.. Pitäisi vain oppia iloitsemaan ja elää tässä hetkessä, mutta vielä hetken totuttelen ajatukseen..
tini + salamatkustaja 13+4
Tsipuli
Jostain jotain jo tietävä
Miehelle kävi eilen varsin kummallinen juttu. Ajatteli yhtä kaveria, että mitähän sille kuuluu, kun ei hetkeen olleet nähneet. No samantien puhelin pärähti soimaan ja kyseinen kaveri soitti. Ja soiton syy: oli nähnyt unta, että mä olen raskaana! No siinä sitten hetken ihmeteltyään mies oli vaan tokassu, että: Ihme jätkä oot!
Illalla sain sitten kuulla siltä kaverilta vielä henkilökohtaisesti onnittelut [:)]
Niin ja tulevalle isosiskollekin kerrottiin. Tosin vannotettiin, että sitten ei mihinkään facebookiin vielä ilmotusta asiasta, koska mun puolen sukulaiset ja ystävät ei vielä tiedä. Kohtahan se varmaan paljastuu, kun alkaa jo maha pullottaa.
Illalla sain sitten kuulla siltä kaverilta vielä henkilökohtaisesti onnittelut [:)]
Niin ja tulevalle isosiskollekin kerrottiin. Tosin vannotettiin, että sitten ei mihinkään facebookiin vielä ilmotusta asiasta, koska mun puolen sukulaiset ja ystävät ei vielä tiedä. Kohtahan se varmaan paljastuu, kun alkaa jo maha pullottaa.
Tsipuli
Jostain jotain jo tietävä
Mulla ei ole vieläkään kovin suurta intoa kertoa asiasta. Vielä jos hetken saataisiin pitää pieni salaisuus. Meillä kun nuo molempien suvut on sellasia, että kun yhdelle kertoo niin sitten tietää kaikki. No pääsepähän ainakin helpommalla!
Kun 12 viikkoa tuli täyteen niin miehen veli soitti ja kysyi ihan suoraan, että ootatkos vauvaa, kun koko suku on sitä nyt täällä miettinyt kun olin lopettanut röökaamisen. En myöntänyt enkä kyllä suoraan kieltänytkään. Mulla oli seuraavalle päivälle eka lääkäriaika ja siitä parin päivän päästä eka ultra ja haluttiin odottaa ne ennenkuin kerrotaan. Sovittiin lankomiehen kanssa, että ne jää sinne suvun kesken miettimään että mitenkäs se asia nyt oikein on. Vielä ei oo kuulunut, että mihin tulokseen tulivat ;)
Eilen kävi tuttu, joka hoitaa meidän vakuutuksia (ei olla nähty sitä aikoihin, enkä mä edes ollut kotona). No se oli alkanut sitten miehelle esittelemään, että nyt on niillekin tullut sellanen uus vakuutus jonka voi ottaa lapselle 4 kk ennen syntymää. Korvaa sitten sairaalakulut yms. No mies oli sitten kiinnostuneena kysellyt, että paljonkos sellanen vakuutus kustantaa niin johan siinä sitten taas paljastuttiin :D
Pikkuhiljaa alkaa jotain kautta nähtävästi tää meidän salailu rakoilemaan. Ja aina jotenkin tollasten hassujen juttujen kautta. Kukaan näistä, jotka tietää jo asiasta ei kuitenkaan tunne toisiaan, joten sana ei sillä tavalla ole kiertänyt. Ja mun puolen suku on vielä ihan kuutamolla asian kanssa, koska asuvat kaikki sen verran kaukana, että nähdään aika harvoin.
No jos vaikka joululahjaks paljastais sitten.
Kun 12 viikkoa tuli täyteen niin miehen veli soitti ja kysyi ihan suoraan, että ootatkos vauvaa, kun koko suku on sitä nyt täällä miettinyt kun olin lopettanut röökaamisen. En myöntänyt enkä kyllä suoraan kieltänytkään. Mulla oli seuraavalle päivälle eka lääkäriaika ja siitä parin päivän päästä eka ultra ja haluttiin odottaa ne ennenkuin kerrotaan. Sovittiin lankomiehen kanssa, että ne jää sinne suvun kesken miettimään että mitenkäs se asia nyt oikein on. Vielä ei oo kuulunut, että mihin tulokseen tulivat ;)
Eilen kävi tuttu, joka hoitaa meidän vakuutuksia (ei olla nähty sitä aikoihin, enkä mä edes ollut kotona). No se oli alkanut sitten miehelle esittelemään, että nyt on niillekin tullut sellanen uus vakuutus jonka voi ottaa lapselle 4 kk ennen syntymää. Korvaa sitten sairaalakulut yms. No mies oli sitten kiinnostuneena kysellyt, että paljonkos sellanen vakuutus kustantaa niin johan siinä sitten taas paljastuttiin :D
Pikkuhiljaa alkaa jotain kautta nähtävästi tää meidän salailu rakoilemaan. Ja aina jotenkin tollasten hassujen juttujen kautta. Kukaan näistä, jotka tietää jo asiasta ei kuitenkaan tunne toisiaan, joten sana ei sillä tavalla ole kiertänyt. Ja mun puolen suku on vielä ihan kuutamolla asian kanssa, koska asuvat kaikki sen verran kaukana, että nähdään aika harvoin.
No jos vaikka joululahjaks paljastais sitten.
hannaton
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla raskaudesta tietää vanhemmat, oma veljeni, miehen äiti ja veli ja pari ystävää. Mekin odotamme raskauden jatkuvan vielä vähän aikaa, ennenkuin alamme puhumaan mitään.
Töissäkään en ole asiasta vielä kenellekkään sanonut. Vaikka moni onkin vatsaani katsellut, mutta olen sanonut sen olevan vain
läskiä, mulla siis muutenkin tosi tosi pömpöttävä vatsa. Eipä tässä kovin kauaa enää voi salailla, näkee sitten jatkuuko työtkään enää ollenkaan [&:]
Töissäkään en ole asiasta vielä kenellekkään sanonut. Vaikka moni onkin vatsaani katsellut, mutta olen sanonut sen olevan vain
läskiä, mulla siis muutenkin tosi tosi pömpöttävä vatsa. Eipä tässä kovin kauaa enää voi salailla, näkee sitten jatkuuko työtkään enää ollenkaan [&:]
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Nyt, kun eka ultra on takana, ja siellä kaikki ok, niin on kerrottu "ihan kaikille". Eli kerroin töissä viime viikolla, ja jos jossain muualla puhetta tulee, niin kerron kyllä. Ja alkaa tää vähän näkyä, etenkin iltaisin kun pömpöttää. Nyt voinkin käyttää vapaasti mitä vaan vaatteita, kun ei tarvi yrittää vaatteilla peitellä! [:D]