Ollaan yhdessä päätetty pitää tämä meidän kahden salaisuutena viikolle 13 asti. Silloin kerrotaan varmasti molempien äideille ja sisaruksille jos kaikki on mennyt hyvin. Ans kattoo kuinka onnistuu salaisuuden pitäminen, koska kyselyjä ja utelemisia on jo tullut miehen siskolta ja anopilta ja munki sisko tietää että "yritämme"... Töissä yritän pitää matalaa profiilia mahdollisimman pitkään mutta voi olla hankalaa kun jo ensi perjantaina on firman juhlat. Voi olla vaikea selitellä juomattomuuttaan kun tietävät että menimme naimisiinkin kolme kuukautta sitten. Saattaa epäilykset herätä... Taidan hankkia pari alkoholitonta juomaa hämäykseksi tai sitten käytän "olen autolla" -korttia. Silloin on kuitenkin menossa vasta 6+2 , joten on mielestäni liian aikaista kertoa töissä asiasta. Mulla on kuitenkin ihan normi toimistotyö, joten raskaus ei tule vaikuttamaan työntekooni vielä piiiiiitkään aikaan.
Koska kerrotte / kerroitte raskaudesta ja kenelle?
- Ketjun aloittaja Sakaali
- Aloituspäivämäärä
AkinnA81
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä kerrottiin oikeestaan heti molempien vanhemmille ja sisaruksille sekä muutamalle hyvälle kaverille. Lopuille sit joskus kun tulee puheeksi [:D]
Me ajateltiin, että ei sillä ajalla ole niin väliä, kun läheisimmille ihmisille kertoo. Käy miten käy, niin luultavasti jokatapauksessa heidän kanssa asia tulisi ennemmin tai myöhemmin puheeksi.
Plus, että mulla tosiaan ensimmäinen raskaus päättyi siihen, että istukka irtosi rv 33+3. Apgar pisteitä vauva sai ensimmäisellä minuutilla yhden ja elvytys oli turhaa tai ei ainakaan tuottanut tulosta. Siitä sitten 5pvä hätäsektion jälkeen pidettiin pojan siunaustilaisuus sairaalan kappelissa. [:(]
Eli mulle on aikalailla selvä, että mitä vaan voi tapautua milloin vaan.. Jos ajattelisin, että en uskalla kertoa kelleen raskaudesta, jos jotain kuitenkin tapahtuisi, niin saisin pitää sen salassa lapsen syntymään saakka..
Joskin veikkaan, että ennemmin tai myöhemmin tää tulis paljastumaan, kerron siitä sanallisesti tai en [:D]
Mut nyt toivotaan vaan, että meillä kaikilla sujuu odotus hyvin ja saadaan pikkuiset pallerot kainaloon tossa huhtikuun paikkeilla, eiks je [;)]
Me ajateltiin, että ei sillä ajalla ole niin väliä, kun läheisimmille ihmisille kertoo. Käy miten käy, niin luultavasti jokatapauksessa heidän kanssa asia tulisi ennemmin tai myöhemmin puheeksi.
Plus, että mulla tosiaan ensimmäinen raskaus päättyi siihen, että istukka irtosi rv 33+3. Apgar pisteitä vauva sai ensimmäisellä minuutilla yhden ja elvytys oli turhaa tai ei ainakaan tuottanut tulosta. Siitä sitten 5pvä hätäsektion jälkeen pidettiin pojan siunaustilaisuus sairaalan kappelissa. [:(]
Eli mulle on aikalailla selvä, että mitä vaan voi tapautua milloin vaan.. Jos ajattelisin, että en uskalla kertoa kelleen raskaudesta, jos jotain kuitenkin tapahtuisi, niin saisin pitää sen salassa lapsen syntymään saakka..
Joskin veikkaan, että ennemmin tai myöhemmin tää tulis paljastumaan, kerron siitä sanallisesti tai en [:D]
Mut nyt toivotaan vaan, että meillä kaikilla sujuu odotus hyvin ja saadaan pikkuiset pallerot kainaloon tossa huhtikuun paikkeilla, eiks je [;)]
Eilen ultran jälkeen kerrottiin mun porukoille.. Niinhän siinä sitten kävi kun näytin neuvolakortin äipälle niin purskahdin samantien itkuun. Varmaan niiiiin jännittävä päivä ollu kun eka jännitin ultraa ja sitten kertomista.
Käytiin myös anopille uutinen kertomassa. Noh nyt tietääkin jo puoli sukua kun meitin äippä on hieman liian innokas jakamaan uutista eteenpäin.[:D]
Meidän neuvolasta ei saanut kuvia ultrasta kun ei kuulemma ole kameraa siinä laitteessa, järkky pettymys oli [:(]
Käytiin myös anopille uutinen kertomassa. Noh nyt tietääkin jo puoli sukua kun meitin äippä on hieman liian innokas jakamaan uutista eteenpäin.[:D]
Meidän neuvolasta ei saanut kuvia ultrasta kun ei kuulemma ole kameraa siinä laitteessa, järkky pettymys oli [:(]
heip!
Me kerrottiin heti testin teon jälkeen vanhemmille ja sisaruksille. Lisäksi kerroin kahdelle parhaalle ystävälleni joiden kans oon samas työpaikassa. Nyt kun on jo varhaisultra takana ja nähtiin että kaikki hyvin, niin ei enää salailla niin paljoa, en toki meinannu mihinkään facebookkiin alkaa siitä kertomaan, kavokkain / puhelimessa kerrotaan sitten nää uutiset.
Miehen yks kaveri sai tietää kans kun oltiin autokaupoilla ja nyt sitten etsittiinkin jo suoraan sellasta autoa mihin mahtuu koirat ja lapsi ja vaunut ja kaikki, oltais muuten vähän pienempi hommattu, niin sitten se arvas ku höpötettiin istuimista yms yms [:D]
Nyt taitaa jo vähän useempi itseasiassa tietää, ku on vähän lipsahtanut.[;)] Mutta toisaalta, mitäpä tätä salailemaan, vaikka keskenmenisikin, niin sekin on kuitenkin luonnollista ja minä olen kans sellainen ihminen joka tarvitsee tukea surussa, en osaa enkä halua olla yksin kun olen surullinen. ja miehen kans ollaan kyllä samoilla linjoilla.
Me kerrottiin heti testin teon jälkeen vanhemmille ja sisaruksille. Lisäksi kerroin kahdelle parhaalle ystävälleni joiden kans oon samas työpaikassa. Nyt kun on jo varhaisultra takana ja nähtiin että kaikki hyvin, niin ei enää salailla niin paljoa, en toki meinannu mihinkään facebookkiin alkaa siitä kertomaan, kavokkain / puhelimessa kerrotaan sitten nää uutiset.
Miehen yks kaveri sai tietää kans kun oltiin autokaupoilla ja nyt sitten etsittiinkin jo suoraan sellasta autoa mihin mahtuu koirat ja lapsi ja vaunut ja kaikki, oltais muuten vähän pienempi hommattu, niin sitten se arvas ku höpötettiin istuimista yms yms [:D]
Nyt taitaa jo vähän useempi itseasiassa tietää, ku on vähän lipsahtanut.[;)] Mutta toisaalta, mitäpä tätä salailemaan, vaikka keskenmenisikin, niin sekin on kuitenkin luonnollista ja minä olen kans sellainen ihminen joka tarvitsee tukea surussa, en osaa enkä halua olla yksin kun olen surullinen. ja miehen kans ollaan kyllä samoilla linjoilla.
sista81
Näppärä viestien naputtelija
Tänään kerrottiin uutiset sitten anopillekin. Kun mies kertoi tulevasta perheenlisäyksestä, niin anoppi kysyi, et tuleeko meille toinen kissa [:D] Sitte korjattiin, että ihan ihminen sieltä olisi tulossa. Kyllä se aika hiljaiseksi meni ja sanoi sitten, että se oli jo pitkään ajatellut, että me ei varmaan hankita lapsia ollenkaan.
On se nyt kuitenkin helpompaa, kun kaikki läheiset tietävät. Vähän oli sellainen fiilis, et on epäreilua, että mun äiti on tiennyt jo kuukauden, mutta anoppi ei.
On se nyt kuitenkin helpompaa, kun kaikki läheiset tietävät. Vähän oli sellainen fiilis, et on epäreilua, että mun äiti on tiennyt jo kuukauden, mutta anoppi ei.
mies kun oli kertonut anopille, niin se ei kuulema ollu sanonu oikein mitään, tyyliin vaan että kiva juttu... ei me kovin hyvissä väleissä olla, tämmönen aikas perinteinen miniä-anoppisuhde.. Pari viikkoo sitten jo kertoi, eikä vieläkään ole edes onnitellut.. harmittaa kyllä, mutta oon yrittäny vaan antaa asian olla, vaikka pahalta tuntuu...
Olkaa ihmiset onnellisia jos teillä on ihanat välittävät anopit. minulta se puuttuu...
Olkaa ihmiset onnellisia jos teillä on ihanat välittävät anopit. minulta se puuttuu...
Cava
Näppärä viestien naputtelija
Jolane:
voi kurjuus.
Mutta onko kyseessä eka lapsenlapsi? Joillakin vanhemmilla voi mennä aikaa sulatellessa sitä, että heistä tulee isovanhempia. se on suuri roolimuutos elämässä - yht'äkkiä onkin "vanha" vaikka siltä ei tuntuisi. Eikä se sitä tarkoita, etteikö vauvaa toivotettaisi tervetulleeksi sitten kun ajatukseen on tottunut.
Ja jotenkin äidit ovat aika suojelevaisia juuri poikiensa suhteen... kukaan ei ole tarpeeksi hyvä nainen heidän kullanmuruilleen... [:)]
Voihan se olla, että vauva lähentää teitäkin sitten aikanaan ihan arvaamattomalla tavalla. Itse huomasin ainakin, että välillä kun kysyy anopilta jotain mieheni vauva-ajoista tai ihan vaan jotain mielipidettä jostain pienestä, tuntee anoppi heti itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi. eipä kyllä, ei meilläkään nyt mitkään sydänystävä-välit ole... Mutta toimeen tullaan ja jälkikasvun myötä vielä vähän paremmin.
Toivon samaa teille. [:)]
voi kurjuus.
Mutta onko kyseessä eka lapsenlapsi? Joillakin vanhemmilla voi mennä aikaa sulatellessa sitä, että heistä tulee isovanhempia. se on suuri roolimuutos elämässä - yht'äkkiä onkin "vanha" vaikka siltä ei tuntuisi. Eikä se sitä tarkoita, etteikö vauvaa toivotettaisi tervetulleeksi sitten kun ajatukseen on tottunut.
Ja jotenkin äidit ovat aika suojelevaisia juuri poikiensa suhteen... kukaan ei ole tarpeeksi hyvä nainen heidän kullanmuruilleen... [:)]
Voihan se olla, että vauva lähentää teitäkin sitten aikanaan ihan arvaamattomalla tavalla. Itse huomasin ainakin, että välillä kun kysyy anopilta jotain mieheni vauva-ajoista tai ihan vaan jotain mielipidettä jostain pienestä, tuntee anoppi heti itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi. eipä kyllä, ei meilläkään nyt mitkään sydänystävä-välit ole... Mutta toimeen tullaan ja jälkikasvun myötä vielä vähän paremmin.
Toivon samaa teille. [:)]
pisces
Näppärä viestien naputtelija
Pahoittelut Jolane, tuo on niin ikävä tunne.
Tulee mieleeni ihana appiukko joka ei ole vauva uutista kommentoinut muuta kuin että oliko se suunniteltu. ei edes onnea, ja oli meillä melkein 2 viikkoa remontoimassa, ja asusti meidän kanssa niin ei sanaakaan koko aikana vauvasta sanonut. Minua se ei niin harmita mutta se harmittaa kun näkee kuinka paljon se miehelleni merkitsee. [&:]
Tulee mieleeni ihana appiukko joka ei ole vauva uutista kommentoinut muuta kuin että oliko se suunniteltu. ei edes onnea, ja oli meillä melkein 2 viikkoa remontoimassa, ja asusti meidän kanssa niin ei sanaakaan koko aikana vauvasta sanonut. Minua se ei niin harmita mutta se harmittaa kun näkee kuinka paljon se miehelleni merkitsee. [&:]
Vesimeloni
Näppärä viestien naputtelija
No, mä olen tavannut anoppini ehkä neljä kertaa ja koskaan hän ei ole minulle mitään puhunut, miehelleni vaan. On vähän niinkuin mua ei oliskaan siinä. Mitäs minä siinä sitten, oon ollut hiljaa...
Meidän seurustelun alussa kyselin hirveesti mun mieheltä, mitä sen äiti on kysellyt musta jne, mutta ei se ollut koskaan mitään kysynyt ja mun mies selitti asian mulle että "se tietää että sen ei tarvitse puuttua meidän asioihin".. No mulle välittyy enemmän sellanen kuva, että sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Ei se ollut raskausuutiseenkaan sanonut mitään, kun taas isukki oli onnitellut poikaa kovasti. Se on sentään jutellut mulle ja ollut ihan asiallinen.
Oon tullut siihen tulokseen, että mun anopilla on vaan välinpitämätön suhtautuminen ja se puhuu paljon mutta ei anna suunvuoroa niin helposti... Mutta ei se sit toisaalta mitenkään paha tai ilkeä ole ollut, toisaalta on välittynyt sellanenkin tunne että hän ihan hyväksyy meidän seurustelun...
No, mieluummin ehkä näin, kuin että olis jotenkin negatiiviset välit, tai että anoppi arvostelisi ja puuttuisi asioihin.
Meidän seurustelun alussa kyselin hirveesti mun mieheltä, mitä sen äiti on kysellyt musta jne, mutta ei se ollut koskaan mitään kysynyt ja mun mies selitti asian mulle että "se tietää että sen ei tarvitse puuttua meidän asioihin".. No mulle välittyy enemmän sellanen kuva, että sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Ei se ollut raskausuutiseenkaan sanonut mitään, kun taas isukki oli onnitellut poikaa kovasti. Se on sentään jutellut mulle ja ollut ihan asiallinen.
Oon tullut siihen tulokseen, että mun anopilla on vaan välinpitämätön suhtautuminen ja se puhuu paljon mutta ei anna suunvuoroa niin helposti... Mutta ei se sit toisaalta mitenkään paha tai ilkeä ole ollut, toisaalta on välittynyt sellanenkin tunne että hän ihan hyväksyy meidän seurustelun...
No, mieluummin ehkä näin, kuin että olis jotenkin negatiiviset välit, tai että anoppi arvostelisi ja puuttuisi asioihin.
moikka!
Taas hetken kestänyt tämä minun kirjottelu, oon yksin kertaisesti ollut niin väsynyt töitten jälkeen etten oo jaksanu muuta kuin ihmetellä sohvalla[:)]
Tämä on anopilleni kolmas lapsenlapsi, eli ei taida kyseessä olla enään hämmennys. Veikkaan että kyse on vaan siitä, että en nyt tosiaan satu olemaan just sellanen miniä mitä hän olisi pojalleen toivonut..
Me elellään anopin kanssa niin eri maailmoissa, meillä on täysin erilaiset arvot ja elämäntavat. Ei meistä varmaan koskaan mitään ystäviä tulekaan, toimeen tullaan kyllä mutta en tietoisesti hakeudu hänen seuraansa. Olen sen verran pahat haukut siltä suunnalta saanut seurustelun alku aikana, että ei niitä unohda. Mutta hän on mieheni äiti ja vaikka en tosiaan hänestä hyvin pidäkkään niin mieheni takia pidän sen omana tietonani.
Ja onpa anoppini maininnut myös ettei hänen kotinsa ole sitten mikään lastentarha. Että siitä voi jo päätellä paljon... Mutta olen tosiaan käsitellyt tämän asian sekä itsekseni että mieheni kanssa ja sen kanssa vaan eletään.
onneksi appiukkoni ja hänen uusia vaimonsa ovat aivan mahtavia ja ottivat uutisen todella hyvin vastaan ja ovat vastakin kyselleet vointia ja kuulumisia samoin kuin minun vanhempani ovat olleet aivan ihania. Äiti vaan jaksaa aina ja aina vastailla mun tyhmiin kysymyksiin ja kuunnella mun valitusta kaikesta mahdollisesta [:D] äiti on kyllä maailman paras! <3
Taas hetken kestänyt tämä minun kirjottelu, oon yksin kertaisesti ollut niin väsynyt töitten jälkeen etten oo jaksanu muuta kuin ihmetellä sohvalla[:)]
Tämä on anopilleni kolmas lapsenlapsi, eli ei taida kyseessä olla enään hämmennys. Veikkaan että kyse on vaan siitä, että en nyt tosiaan satu olemaan just sellanen miniä mitä hän olisi pojalleen toivonut..
Me elellään anopin kanssa niin eri maailmoissa, meillä on täysin erilaiset arvot ja elämäntavat. Ei meistä varmaan koskaan mitään ystäviä tulekaan, toimeen tullaan kyllä mutta en tietoisesti hakeudu hänen seuraansa. Olen sen verran pahat haukut siltä suunnalta saanut seurustelun alku aikana, että ei niitä unohda. Mutta hän on mieheni äiti ja vaikka en tosiaan hänestä hyvin pidäkkään niin mieheni takia pidän sen omana tietonani.
Ja onpa anoppini maininnut myös ettei hänen kotinsa ole sitten mikään lastentarha. Että siitä voi jo päätellä paljon... Mutta olen tosiaan käsitellyt tämän asian sekä itsekseni että mieheni kanssa ja sen kanssa vaan eletään.
onneksi appiukkoni ja hänen uusia vaimonsa ovat aivan mahtavia ja ottivat uutisen todella hyvin vastaan ja ovat vastakin kyselleet vointia ja kuulumisia samoin kuin minun vanhempani ovat olleet aivan ihania. Äiti vaan jaksaa aina ja aina vastailla mun tyhmiin kysymyksiin ja kuunnella mun valitusta kaikesta mahdollisesta [:D] äiti on kyllä maailman paras! <3
Me päätettiin ettei kerrota kellenkään, mutta samalla että ei ruveta salaamaankaan eli jos joku kysyy saa kyllä myöntävän vastauksen. Näkyyhän se aikanaan[:D]
Oma kaksoissiskoni ja äitini arvasivat rv 8, kun olimme yhdessä reissussa ja en koskenut laikaan alkoholiin. Toisin jouduin kertomaan positiivisesta tuloksesta avosiippani jälkeen heti pomolleni, sillä työskentelen vaarallisten kemikaalien kanssa ja näin ollen sain siirron turvallisimpiin hommiin. Nyt sitten avosiippa ei ole malttanut olla kertomatta muutamalle parhaalle ystävälleen. Minä itse en edellenkään ole kertonut asiasta kellekkään, siskolla on kyllä vaikeuksia pysyä hiljaa. Miellenkiinnolla ootan milloin ensimmäin huomaa!
Oma kaksoissiskoni ja äitini arvasivat rv 8, kun olimme yhdessä reissussa ja en koskenut laikaan alkoholiin. Toisin jouduin kertomaan positiivisesta tuloksesta avosiippani jälkeen heti pomolleni, sillä työskentelen vaarallisten kemikaalien kanssa ja näin ollen sain siirron turvallisimpiin hommiin. Nyt sitten avosiippa ei ole malttanut olla kertomatta muutamalle parhaalle ystävälleen. Minä itse en edellenkään ole kertonut asiasta kellekkään, siskolla on kyllä vaikeuksia pysyä hiljaa. Miellenkiinnolla ootan milloin ensimmäin huomaa!
enkuli85
Vauhtiin päässyt keskustelija
Me käytiin miehen kanssa np-ultrassa viime perjantaina ja viikonloppuna kerrotiin tuleville isoveljille [:D] Vanhempi, 7-vuotias sanoi ultrakuvan nähtyään ja kun olin kertonut siinä olevan vauva, että "sittenhän meitä on jo kolme" [:D] Ensin oli että toivoo poikaa mutta sitten seuraavana päivänä sanoikin että toivoo tyttöä niin tulee meidän perheeseen tasoitusta [:D][:D] Nuorempi, 5-vuotias katto hetken kuvaa ja kysyi "missä se vauva nyt asuu?" Voi että oli sulonen [:D] Ja sieltä toivotaan poikaa [;)] Koko lähipiiri oikeestaan tietää, mitä sitä tässä vaiheessa enää salailemaan kun kaikki on mahassa erittäin hyvin!
Onko muita, jotka eivät vielä ole töissä kertoneet?
Menossa nyt siis rv 15+5, enkä vielä ole pomolle kertonut. Työskentelen kyllä ihan tavallisena konttorirottana, eli työni ei ole vaarallista eikä vahingollista sikiölle millään tavalla. Olisin kyllä jo tässä voinut asiasta mainita (vatsa alkaa olla sitä kokoa, että kauaa ei voi odottaa kertomista), mutta meille on tulossa töissä organisaatiomuutoksia ja haluaisin kovasti nähdä, että minne minut sijoitetaan ilman raskaustietoa. Sillä tiedän, että jos kerron aiemmin kuin muutokset ilmoitetaan, niin se vaikuttaa siihen, että mitä töitä teen seuraavat 4kk ja millaiset työt odottavat äitiyslomalta takaisin tullessa...
Menossa nyt siis rv 15+5, enkä vielä ole pomolle kertonut. Työskentelen kyllä ihan tavallisena konttorirottana, eli työni ei ole vaarallista eikä vahingollista sikiölle millään tavalla. Olisin kyllä jo tässä voinut asiasta mainita (vatsa alkaa olla sitä kokoa, että kauaa ei voi odottaa kertomista), mutta meille on tulossa töissä organisaatiomuutoksia ja haluaisin kovasti nähdä, että minne minut sijoitetaan ilman raskaustietoa. Sillä tiedän, että jos kerron aiemmin kuin muutokset ilmoitetaan, niin se vaikuttaa siihen, että mitä töitä teen seuraavat 4kk ja millaiset työt odottavat äitiyslomalta takaisin tullessa...
Mä en ole vielä töissä kertonut eikä toivottavasti tarvikaan kertoa ku vasta joulukuussa. Silloinhan kai saa ne kelan paperit neuvolasta äitiyspakkausta ym. varten. Olen kanssa toimistohommissa eikä raskaanaolo vaikuta työtehtäviin enkä halua vielä jakaa asiaa työkavereiden kanssa. Asiaan vaikuttaa tosin sekin että ukkokulta on samassa firmassa töissä joten vaikuttaa sitten hänenkin työelämäänsä heti ku kerrotaan.
pisces
Näppärä viestien naputtelija
En ole vielä kertonut töissä, vaikka pitäisi varmaan mahdollisimman pian, kun se on aika pitkälti nostelemista sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin löytyy..
Mutta tuo työ on vielä niin alussa, ja jotenkin joka asia mättää, niin tuntuu että siellä ei hirveästi tykättäisi kun sanoisin näin heti alkuun että jään äippä lomalle n. 4 kuukauden päästä.
Ja en tiedä missä järjestyksessä kertomisen aloittaisin... osastan vastaavalle, vai paikan vastaavalle vai isolle pomolle... Saas nähdä, kerron heti kun vain hyvä tilaisuus tulee, alkaahan tuo masu jo näkyäkkin, luulenpa että jotkut jo jotain aavistaa..
Mutta tuo työ on vielä niin alussa, ja jotenkin joka asia mättää, niin tuntuu että siellä ei hirveästi tykättäisi kun sanoisin näin heti alkuun että jään äippä lomalle n. 4 kuukauden päästä.
Ja en tiedä missä järjestyksessä kertomisen aloittaisin... osastan vastaavalle, vai paikan vastaavalle vai isolle pomolle... Saas nähdä, kerron heti kun vain hyvä tilaisuus tulee, alkaahan tuo masu jo näkyäkkin, luulenpa että jotkut jo jotain aavistaa..
Cava
Näppärä viestien naputtelija
Pisces:
oma lähin esimies ihan ekana ja sitten te yhdessä keskustelette siitä, että tarvitseeko sille isolle pomolle vielä kertoa.
Voit antaa luvan asian kertomiseen, tai pyytää, että saat itse kertoa ajallasi. Mutta kannattaa sitten sanoa ihan suoraan, että "haluaisin pitää tämän vielä hetken ihan meidän välisenä tietona ja alkaa pikkuhiljaa kertomaan työkavereille omaa tahtiani".
Jos siis haluat itse asiasta kertoa, joillekinhan se on ihan sama, että kuka tietää ja kenen kautta.
Joka tapauksessa, se kannattaa erittäi selvästi sanoa, ei jättää mitään siihen varaan, että kyllä se varmaan ymmärsi rivien välistä.
oma lähin esimies ihan ekana ja sitten te yhdessä keskustelette siitä, että tarvitseeko sille isolle pomolle vielä kertoa.
Voit antaa luvan asian kertomiseen, tai pyytää, että saat itse kertoa ajallasi. Mutta kannattaa sitten sanoa ihan suoraan, että "haluaisin pitää tämän vielä hetken ihan meidän välisenä tietona ja alkaa pikkuhiljaa kertomaan työkavereille omaa tahtiani".
Jos siis haluat itse asiasta kertoa, joillekinhan se on ihan sama, että kuka tietää ja kenen kautta.
Joka tapauksessa, se kannattaa erittäi selvästi sanoa, ei jättää mitään siihen varaan, että kyllä se varmaan ymmärsi rivien välistä.
pisces
Näppärä viestien naputtelija
Niin se kuullostaa kaikista järkevimmältä [:)]
Ja onneksi tuo lähinesimies on aivan mahtava ihminen. Täytyypä katsoa jos saisi tänään tai huomenna sopivan hetken kertoa.
Mutta miten se olisi hyvä kertoa? suoraan vain että hei olen raskaana vai että jään äitiyslomalle helmikuussa vai miten? oon niin huono kertomaan tälläisiä asioita kun jännitän niin lujaa reaktiota.[:-]
Onneksi en ole koeajalla töissä, niin kuin muut on. että eipä ne voi minua tuon takia irtisanoa [;)]
Ja onneksi tuo lähinesimies on aivan mahtava ihminen. Täytyypä katsoa jos saisi tänään tai huomenna sopivan hetken kertoa.
Mutta miten se olisi hyvä kertoa? suoraan vain että hei olen raskaana vai että jään äitiyslomalle helmikuussa vai miten? oon niin huono kertomaan tälläisiä asioita kun jännitän niin lujaa reaktiota.[:-]
Onneksi en ole koeajalla töissä, niin kuin muut on. että eipä ne voi minua tuon takia irtisanoa [;)]
Cava
Näppärä viestien naputtelija
Minä ainakin paukautin ihan suoraan että moro, oon raskaana. Että viikkoja on tän verran, se meinaa että äitiysloma alkais maaliskuun alkupuolella ja että tässä on siis hyvin aikaa varautua asiaan.
Niin ikään mun esimiesnainen on ihan mahtava tyyppi, joten ei ongelmaa siellä. Sit se meinas vähän itkeä ja halasi ja oli ihan kauheen fiiliksissään asiasta. [:D]
Hassua kun tosiaan ite on niin "jalat maanpäällä" -tyyppi, että ei paljoo herkistele asioista, ni sit toisen reaktio on vähintäänkin tunteellinen. [:D]
Niin ikään mun esimiesnainen on ihan mahtava tyyppi, joten ei ongelmaa siellä. Sit se meinas vähän itkeä ja halasi ja oli ihan kauheen fiiliksissään asiasta. [:D]
Hassua kun tosiaan ite on niin "jalat maanpäällä" -tyyppi, että ei paljoo herkistele asioista, ni sit toisen reaktio on vähintäänkin tunteellinen. [:D]
Joko teidän raskauksista tietää kaikki?
Omastani tietää nyt äitini ja kaksoissiskoni lisäksi rakkaat veljeni, sekä mies on kertonut parille kaverilleen ja muutamalle yhteiselle ystävällemme. Viime viikolla mies kertoi vanhemmilleen ja sisarukselleen. Mutta esimerkiksi omat ystäväni eivät ole huomanneet taitavat luulla minun vain lihonneen, myöskään työkaverini eivät ole maininneet asiasta halaistua sanaa. Olen päättänyt jotta kerron töissä ens viikolla työkavereille ja ystävät huomaavat sitten kuin huomaavat.
Hauska odottaa että milloin parhaat ystäväni hokaavat, voi olla menee aikaa sillä yksi heistä on myös raskaana ja taitaa kaikkien huomio keskittyä siihen mahaan.... kylläkin maha alkaa jo olla sitä kokoa että vaikea enään olla huomaamatta.
Edelleen jos joku kysyy suoraan saa suoran vastauksen
Omastani tietää nyt äitini ja kaksoissiskoni lisäksi rakkaat veljeni, sekä mies on kertonut parille kaverilleen ja muutamalle yhteiselle ystävällemme. Viime viikolla mies kertoi vanhemmilleen ja sisarukselleen. Mutta esimerkiksi omat ystäväni eivät ole huomanneet taitavat luulla minun vain lihonneen, myöskään työkaverini eivät ole maininneet asiasta halaistua sanaa. Olen päättänyt jotta kerron töissä ens viikolla työkavereille ja ystävät huomaavat sitten kuin huomaavat.
Hauska odottaa että milloin parhaat ystäväni hokaavat, voi olla menee aikaa sillä yksi heistä on myös raskaana ja taitaa kaikkien huomio keskittyä siihen mahaan.... kylläkin maha alkaa jo olla sitä kokoa että vaikea enään olla huomaamatta.
Edelleen jos joku kysyy suoraan saa suoran vastauksen
Joulukorttien mukana lähti ultrakuva "Tonttu-ukosta" joillekin sukulaisille ja muutamalle kauempana asuvalle hyvälle ystävälle. Lähipiiri tietää, kun maha näkyy jo selvästi. Lisäksi töissä viimeisen viikon aikana olen kertonut alaisilleni lähiesimiehille, yhteistyökumppaneille jne. En halua sopia ensi kevään kokouksia ikäänkuin olisin paikalla. On myös kerrottu että sijaisen paikka tulee hakuun heti tammikuussa.
On itseasiassa helpottavaa olla töissä kun useampi tietää ja saa jo tietää
mm. työvaatteiden valinta on helpompaa kun maha saa jo näkyä!
On itseasiassa helpottavaa olla töissä kun useampi tietää ja saa jo tietää
mm. työvaatteiden valinta on helpompaa kun maha saa jo näkyä!