Koska kerrotte / kerroitte raskaudesta ja kenelle?

S

Sakaali

Silmät suurina ihmettelijä
Hei,

Ajattelin aloittaa uuden ketjun, koska minua ainakin kiinnostaa kuulla muiden vastaukset eli

Koska kerrotte / kerroitte raskaudesta ja kenelle?
Mikä oli vastaanotto?

Omaa: Ei olla vielä kerrottu kenellekään (nyt omien laskujen mukaan 5+2). Ensi viikolla varhaisultra, jonka jälkeen (jos kaikki ok) kerrotaan vanhemmille ja sisaruksille. Sen jälkeen ehkä kerron myös muutamalle parhaalle kaverille, etteivät ihmettele juomattomuuttani ;) Tähän asti on täytynyt kehitellä muutamia tekosyitä juomattomuuteen, kahvin välttämiseen ja vessassa ramppaamiseen. Esimiehelle aion kertoa vasta, kun 12 vko on täynnä, ja sen jälkeen muutenkin harkitusti töissä. Ensi viikkoa odotellessa... Toivottavasti on sitten vielä jotain kerrottavaa...
 
Mä oon kertonut jo melkein kaikille lähinnä sen takia, että töissä oli pakko kertoa ihan heti (oon sairaanhoitaja infektio-osastolla, jossa välillä on tuberkuloosipotilaita ja välillä sytostaattihoitoja yms pms), ja monet työkaverit tuntee mun muita ystäviä ja jututhan liikkuu vaikka sanois miten että "tää on sitten salaisuus".. Perheenjäsenille halusin tietenkin kertoa kanssa heti.

Mummot, serkut, puolitutut ei tiedä. Oon vähän sitä mieltä että onnen saa jakaa, jos tulee keskenmeno niin parempi sitä on surra yhdessä kuin yksin. Mä en tykkää salailla.

Kaikki ovat olleet hyvin iloisia meidän puolesta, jopa siskoni jonka ensikommentti oli kyllä melko sarkastinen "siinähän sitten peset sitä ruikkupyllyä pari vuotta, eli ONNEE!!" [:D]
 
Hei Sakaali,

pähkäilimme itse juuri samaa. Asia askaruttaa itseäni niin paljon, että tekisi hurjasti mieli tarttua luuriin ja soittaa äidille. Toisaalta olisi mukava kertoa asia kasvokkain. Uutinen tulee vielä aika lailla yllätyksenä, joten kertominen ei tunnut helpolta. Parhaalle ystävälleni kerroin, sillä hän sattui olemaan kylässä ja olisi ihmetellyt juomattomuuttani viikonloppuna.

Luulen, etten malta venyttää vanhemmilleni ja tulevan isän vanhemmille kertomista enää kovin kauaa. Joka tapauksessa on mukava saada tukea, kävi miten kävi. Ystäville kertominen pelottaa eniten, sillä olen ensimmäinen "porukastamme" joka on raskaana. Sieltä varmasti tulee kaikista järkyttyneimpiä reaktioita :)




 
Itse keskenmenon kokeneena tuo kertomiskynnys on aika korkea. Itse en aio kertoa ennenkuin 12vk on täynnä. Ja silloinkin vasta kasvotusten. :) Yritän saada varhaisultran nyt parin viikon päähän, niin saa edes itselle (toivon mukaan) helpotuksen tunteen. :) Silloin siis pitäisi olla jo 7+

Toisaalta olisi niin ihana kertoa varsinkin vanhemmille ja parhaille ystäville, mutta en vaan uskalla. :/
 
Keskenmenon jälkeen meidän (minunkin) piti pitää matalaa profiilia asiasta, mutta en mää pystynyt. Ei kai sille sitten mitään voi jos menee kesken, onpahan sitten enemmän surijoita [:(] No toivotaan nyt ettei tarvitse surra ja pieni ilopilleri putkahtaa maailmaan huhtikuun alussa!
 
Meilläkin oli tarkoitus pitää tieto vain itsellämme sinne viikolle 12, mutta ei vaan onnistunut. Äidillekin möläytin heti kun sain mahdollisuuden, vaikkei ollut tarkoitus sanoa vielä mitään. Unohti raukka laittaa pullataikinaan hiivan kun oli niin järkyttynyt..[:D] Äitini kertoi sitten miesystävälleen ja veljelleni, minun luvallani tietysti, ja itse jouduin kertomaan isälleni pahoinvoinnin takia - tarkoitus oli mennä käymään, mutten pahoinvoinniltani pystynyt enkä keksinyt yhtään pätevää tekosyytä niin kerroin sitten suoraan. Perheeni lisäksi vain miehen äiti ja yksi ystävistäni tietävät raskaudesta. En ole mitenkään salaillut tätä kuitenkaan, kerron ihmisille sitä mukaa kun tulee tarvetta.
 
itselläni on korkea kynnys kertoa oikein kellekkään, koska meidän suvussa tieto leviää niin nopeasti että kaikki kohta tietävät. sitten pelottaa jos menisikin kesken ja sääli on kamalaa :( ... helpompaa kun kovin moni ei tiedä.
vaikkakin toisaalta vanhemmatkin jo aavistaa asian ja kaveritkin ovat nokkelia päättelemään.... että loppuen lopuksi ei varmaankaan kannata turhaan ressata kertoakko vai ei jo tässä vaiheessa....
 
Minä kerroin ensitöikseni siskolleni... yhessä itkettiin ilouutista. Hän jos kuka tietää, mitä kävin läpi lapsettomuushoitojen aikaan kun hän odotti esikoistaan. Sitten oli pakko kertoa parille entiselle työkaverille... ja sit nykyisessä työpaikassa parille koska kuitenki alkavat ihmetellä miksi tämä emäntä juoksee vessassa... [;)]
 
Kummankaan vanhemmille ei olla kerrottu. Oon muutenki silti toppuutellu kaikkia, joille asiasta oon maininnu, että koska ollaan näin varhasessa vaiheessa niin ei uskalla oikein hirmusti vielä hehkutella ennenku saa varmuuden, että kaikki on ok. Jos/kun kaikki valaistuu 2.9. varhaisultrassa ja 14.9. neuvolakäynti menee ohi, sen jälkeen aattelin sit ilmotella vanhemmille. Sillon onkin menossa jo rv9, joten sikäli kun sinne asti selviän, rohkenen uskoa jo onnistumiseen loppuun saakka! Siitä on lähdettävä..
 
Me kerrottiin heti ja kaikille, facebookissa, puhelimessa ja tekstiviestillä [:D]. En aina oikein ymmärrä perisuomalaisia tapoja hyssytellä ja salata asioita ja raskaus kuuluu vahvasti tähän kategoriaan. Jos raskaus menee kesken niin eihän siinä ole peiteltävää. Ymmärtävätpä ihmiset sitten jos olo ei ole parhain mahdollinen ja saa tukea.
 
Heips!

Päätimme mieheni kanssa yhdessä, että kerromme jo heti alussa kaikille niille, jotka ovat kanssamme surreet kahta aiempaa keskenmenoa. Kesken menneissä raskauksissa ei oltu vielä kerrottu juuri kenellekkään, mutta kuitenkin keskenmenojen tullen tarvitsimme tukea ja käytännön apuakin läheisiltä, joten kuitenkin saivat silloin raskauksista tietää...yhdessä lähimpien kanssa siis iloitaan ilot ja itketään surut.

-hippu76
 
Meillä kerrottiin clearblue digitestin avulla lähisukulaisille, siitä sitten ystäville ja muille kun niitä nähtiin.[:)] Aluksi meinattiin pitää salassa vko 12, mutta ei malttanut ja kun oli niin huonoja olojakin että parempi että ihmiset tietävät.
Eikä tarvitse yksin salaa surra jos keskenmeno tulisi, minä olen sellainen että tarvitsen ihmisiä ympärilleni tueksi ja turvaksi [:)]
 
Minä en vielä halua kertoa tästä kenellekään - haluan pitää salaisuuden ihan vaan meidän kahden juttuna vielä jonkin aikaa. Mies on ihan samassa kelkassa asian kanssa.
Osa liittyy varovaisuuteen, osa siihen, että en vielä halua jakaa tätä muiden kanssa. Haluan fiilistellä itsekseni, hymyillä sisäänpäin sellaista "minullapa on suuri salaisuus" -hymyä.

Voi toki tulla eteen tilanteita, joissa valehtelu tai asian kiertely ei vaan käy päinsä. Siihen tilanteeseen suhtaudutaan sitten hetken mukaan. Ei ole mitään suunnitelmaa miten tai missä järjestyksessä ihmisille kerromme - loppupeleissä sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki asianomaiset saavat kyllä uutiset kuulla ajallaan. Tavoite kuitenkin on, että kertomaan aletaan vasta kun mittarissa on 12+ jotain.

Cava
 
Me kerrottiin samana päivänä molempien vanhemmille kun testi tehtiin. Mies varsinkin halusi kertoa [:)]
Meidän vanhemmat on kuitenkin niin monta vuotta odottanut lapsenlapsia, että heille halusi tämän ilouutisen kertoa. Ja kyllä sieltä heti tuli, varsinkin mun äidiltä, että toivottavasti nyt kaikki menee hyvin ja ikinä ei tiedä ym. että realiteetit on kyllä tiedossa.
 
Mies kertoi lisäksi kahdelle parhaalle ystävälleen ja minä samoin kahdelle lähityökaverille. Aattelin, että niiden on hyvä tietää jos alan olla yhtäkkiä puolinukuksissa tai pahoinvoinnista vihreänä [;)]
 
Sen enempää ei tässä vielä hötkyillä, varmaan vasta np-ultran jälkeen.
 
Meillä on tarkoitus kertoa ekan ultran jälkeen joka on ens viikon tiistaina (rv8+5). Ajattelin että jos skannais ultrakuvan ja laittaisi jossain vaiheessa facebookkiin niin saa sitten harvemmin näkemäni ystävätkin tietää. Ensin tietenkin kerrotaan vanhemmille ja läheisemmille ystäville/sukulaisille, kokemusta kyllä on kun veljeni ilmoitti porukoille lapsen tulosta niin se tieto levisi kun tauti samantien, oli nimittäin äiti ja iskä niiin onnellisia, ne on samantien puhelinlangat laulanu, että meistä tulee mummo ja ukki. [:D][:D]Veljen emäntä ei oikein tykänny kun meidän porukat ehti kaikille ilmottaa, mut minkäs teet jos toiset on niin innoissaan.[:)]
 
Parhaalle kaverille ja äidille kerroin samana päivänä kuin plussasin, molemmat tosin tiesivät jo ennestään, etten syö enää e-pillereitä. Veli kuuli asiasta äidiltä ja siskolle kerroin itse. Muut asiasta eivät sitten tiedäkään. Tosin ajateltiin miehen kanssa, että hänen äidilleen pitäisi myös kertoa, kun tuntuu epäreilulta, että mun äiti tietää, mutta miehen äiti ei. Tosin anopille tämä oisi eka lapsenlapsi ja intoa kertoa koko suvulle voi olla vaikea pidätellä. Siksi ollaankin vielä pantattu asiaa. Miehen isän kanssa ollaan sen verran vähän tekemisissä, että kerrotaan varmaan vasta, kun raskaus on pidemmällä.

Mä en halua, että ihmiset suhtautuu munhun "raskaana olevana" esim. töissä, joten parempi etteivät vielä tiedä. Hassua vain, kun on tosiaan työkaveri, joka kertoi avovaimonsa raskaudesta heti plussaamisen jälkeen.. Ole siinä sitten muina miehinä, kun nyt on alkanut tulla pahoinvointiakin...

On kuitenkin tärkeää, että on läheisiä, jotka tietää, niin voi sitten rauhassa ihmetellä näitä oloja ja oireita. Äitikin ilmoitti, että hän valikoi vauvanvaatemalleja syyskuun loppuun ja alkaa neuloa villatakkeja sitten vasta ultran jälkeen :)
 
Muutama hyvä ystävä tietää ja siskoni tietää myös. Äidille kerron vasta sitten kun on käyty katsastamassa että masussa on oikeasti jotain elävää [:D] Kavereille ja puolitutuille kerron vasta kun vko 12 on täynnä tai kun tulee kyselyitä... 
 
Sisko kuuli muutama päivä testinteon jälkeen, kun tiesi odottaa jompaa kumpaa tulosta. Hyvä ystävä kuuli eilen, ja alkoi itkemään [:(] onnesta! Molempien vanhemmille kerrotaan ehkä piakkoin, omalle äidilleni tekisi mieli kertoa jo kohta, jotta voisi kysellä raskausajan voinneista yms. Äidillä onkin syntymäpäivät sunnuntaina, josko laittaisi lahjaan kortin, jossa toivotetaan onnea mummulle [8|]

Miehen äiti on sellaisessa työssä, että helposti lipsahtaa tieto koko kylälle (eri kylä kuin jossa itse asutaan), joten hieman skeptisesti suhtaudun siihen, että osaisiko pitää tiedon vain omanaan kun on ensimmäinen lapsenlapsi heille tulossa. En välttämättä halua, että koko kylä tietää asiasta, kun vielä mennään kuitenkin niin alkuvaiheessa.
 
Siskot tietää (kerrottiin 6:lla viikolla), minun isä&äiti sekä kaksi erittäin hyvää ystävää. Kunhan 12 viikkoa tulee täyteen niin sitten mahdollisesti kerrotaan muutamalle muullekin, mutta vielä on tarkoitus pitää matalaa profiilia asiasta. [:)]
 
Mun oli pakko soittaa äidille heti testin tehtyäni [:D], oltiin niin onnesta soikeina, viikkoja taisi silloin olla vasta 5 ja muutama päivä päälle. Samalla soitolla tiedon sai veljeni perhe (lapsille ei vielä kerrottu) ja isäni.
Mies soitti omalle isälleen seuraavana viikonloppuna ja yhdelle ystävälleen ja nyt olen kertonut kolmelle työkaverille ja yhdelle sydänystävistäni.
Ihanaa jakaa näin tärkeä ja mahtava asia tärkeiden ja jokapäiväisessä elämässä olevien rakkaitten kanssa [:)]

Miehen äidille kerrotaan vasta kun viikkoja 12 +, koska sen jälkeen tieto on julistettu muutamassa minuutissa Helsingistä Rovaniemelle [;)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top