Koska ajattelitte kertoa?

Yksi kaveri tietää. Muille ei vielä olla kerrottu, koska halutaan varmistaa että kaikki menee hyvin.
Omalle äidille jännittää kertoa, koska hänen mielestä 3 lasta on jo tarpeeksi..
 
Peruuntui ystävän tapaaminen, joten en pääse vielä hänelle kertomaan. :( En halua tätä uutista puhelimitse kertoa. :)

Töissä joudun kertomaan pomoille ihan lähiaikoina. Työhöni kun kuuluu tarvittaessa avustaminen radiologisissa toimenpiteissä eikä se olisi nyt oikein suositeltavaa lyijyessuista huolimatta. Tästä syystä varmaan kohta kaikki työkaveritkin sitten tietää...
 
Täällä tietää nyt paras ystävä ja minun äitini. Hyvin ilosia olivat molemmat uutisesta :)
Töissäkin minun kannattaa pian kertoa koska nva. käynnit sijoittuu usein minun työajalleni ja ei minun kannata valehdella koska ne käynnit me saadaan tehdä työaikana.
 
Äitini sai tänään kuulla :) muut sitten ku on ylitetty kriittinen rajapyykki, ystäväpiirille toki hieman aikaisemmin.
 
Mun vanhemmat ja sisarukset tietää:) helpottunu oon vaik olis voinu pysyy pitempään salassa jos äiti ei olis sattunu kysymään
 
Mä kerroin viime viikolla 5+3 mun vanhemmille ja siskolle. Tai oikeastaan äiti arvasin, kun tarjosi mulle olutta ja kieltäydyin :D kaikki oli ihan super onnellisia asiasta ja tietää et homma on niin alussa, et mitä vaan voi tapahtua. Mutta ovat kyllä tukena tuli mitä vaan.

Myös kahdelle ystävälleni kerroin, koska he ovat tienneet meidän vauvahaasteista ja kun tätä plussaa sai odottaa yli vuoden nii halusin heille heti kertoa. Toisen ystävän kanssa on ihana puhua asioista, koska hän on saamassa jouluvauvan.
 
On se tuskaista tukkia suunsa! En lapsille haluaisi vielä kertoa, kun olivat viimeksi niin innoissaan ja menikin kesken, mutta tänään kävin apteekissa ostamassa oikeanlaista vitamiinia. Ehkä ne herättävät huomiota, jos laitan ne muiden purkkien joukkoon. Kaupasta tullessa oli jo hankaluuksia saada apteekin pussi huomaamatta pois ostosten seasta.

Kun en varsinaisesti salailulinjaa kannata, niin varmaan pitää esimiehen kanssa puhua pikimmiten, sillä varhaisultra on aivan kesken työpäivän.
 
Tuskasta on! Oli niinkin tuskasta, että oli pakko kertoa veljelle :grin Ja tultiin miehen kanssa siihen päätökseen, että jos joku esittää suoran kysymyksen tai epäilyn, niin ei valehdella :p On meinaan vaikee peitellä turvotusta kylässä kun vasta joka ikinen sukulainen huomautti kuinka laihtunut olen (tai olin)...:rolleyes::hilarious: Noh, jos edes neljä viikkoa vielä jaksais hillitä niin sais kuvatodistetta mahan sisällöstä :grin
 
Meilläkin vauvauutisen voisi periaatteessa kertoa jouluna tai jos aiemmin kertoisi jo lähisuvulle niin muille voisi kertoa joulukorteissa :D Meillä on varhaisultra jo viikolla 7 eli 3.11, joten sen jälkeen varmaan kerron sitten parhaille kavereille ainakin. Lapsille kun kerrotaan, niin ne ei kyllä osaa pitää suutaan kiinni, joten voi olla, että joudutaan heille kertomista hieman venyttämään.
 
Kuten aiemmin täällä pelkäsin, niin mun oli nyt pakko kertoa yhdelle kaverille, kun hän niin innoissaan suunnitteli meille ohjelmaa ensi kesäksi. Sellaista ohjelmaa, johon olisi ollut pakko sitoutua. Kovasti painotin, että asiasta ei vielä saisi puhua kellekään ja uskon, että hän pitää kyllä suunsa :)

Sitten yksi toinenkin kaveri tietää, koska hän on sellainen "henkimaailman ihminen", joka vain arvasi asian. En osannut valehdella, että en ole raskaana, kun kysyttiin suoraan. Tämä kaveri ei onneksi oikein tunne ketään muita mun lähipiiristä, joten uutinen ei voi sitä kautta levitä.

Tosi moni kyllä tietää, että ollaan suunniteltu tällaisia hommia, eli pian alkaa varmaan kyselyitä tulla muultakin suunnalta. Kyllä varmaan kerron sitten aina jos kysytään. Pelkään kuitenkin edelleen keskenmenoa niin paljon, että en uskalla asiaa hehkuttaa. En ehkä kestäisi sitä voivottelua, joka keskenmenouutisesta seuraisi. Mutta toisaalta täytyisi sekin varmaan sitten kertoa, koska se tulisi varmasti vaikuttamaan aika paljon koko elämään.
 
Mies kyseli tänään että koska kerrotaan. Itse ajattelin lähempänä joulua, hän taas mahdollisimman pian. Tosiaan asutaan vielä saman katon alla hänen vanhempiensa kanssa ( maalla:happy090) niin voipi olla että anoppikokelasta tulee asiasta valistaa jos kovin alkaa huonovointiseksi olo muuttumaan... Yhdelle kaverilleni ajattelin kertoa kun nähdään 6.11, hän kertoi aikanaan välittömästi plussaamisensa jälkeen niin tuntuu jotenkin luonnolliselle jakaa tämä tieto!
 
a14fce21a5fd94bf1650d19b42ec0fb7
 
Voi hitsi vie kun on niin monta kivaa tapaa kertoa, etten osaa päättää mitä ideaa käyttää :D Tällä hetkellä on ajatuksena ottaa joulukorttikuva esikoisesta ja koirasta, jossa esikoinen pitää liitutaulua missä lukee vaikka "Hyvää joulua T. koira ja isosisko/ tuleva isosisko/ isosisko 6/2016" tjsp. :) Sit olis taas kiva antaa joululahjaksi anopille esim. lahjakortti jonnekin ja samassa kuoressa löytyisi ultrakuva. Mutta ei kyllä kahta kuukautta enää pysy salassa, ens kuussa kerrotaan tai heti joulukuun alussa :)
 
Katsoin ensin, että jopas tirppis on saanut hyvän ultrakuvan pikkuisesta jo tässä vaiheessa, ennen kun huomasin tekstin :grin
 
Tuli tänään puhelimessa kerrottua yhdelle kaverille, jonka kanssa olen tekemisissä lähes päivittäin. Hän sanoikin, että oli ajatellut minun jotenkin hehkuvan. Siskolleni meinasin myös ihan lähiaikoina kertoa. Ehkä vanhemmille parin viikon päästä varhaisultran jälkeen, kun nähdään ihan kasvotusten. En tykkää salailla asioita, niin tulee paljastettua tämä ehkä liiankin aikaisin.
 
Me kerrottiin tänään miehen vanhemmille. Vastaanotto oli ihmeen nuiva, vaikka aiemmin ovat kyllä kyselleet, että jokos te pian alatte tehdä meille lapsenlapsia... Jotenkin jäi vähän tyhmä olo tästä, kun odotin onnittelua ja hymyilyä ja iloa. Nyt ensimmäinen lause oli, että "toivottavasti ei tule kaksoset". Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? :confused:
 
Mäntyomena, voihan olla, että he tarvitsevat vain aikaa ajatella asiaa. Vaikka olisivat aikaisemmin jo kyselleet, koska on lapsia odotettavissa, konkretisoituu se nyt ihan oikeasti. Näin ainakin itse yritän jo valmistella itseäni omille vanhemmille kertomiseen :rolleyes: Tiedän, että ensireaktio voi olla ihan totaalityrmäys, mutta loppupeleissä luulen heidän olevan kuitenkin iloisia.
 
Meille on myös vihjailtu koko viime talvi siitä kun asumme "perunakellarissa" ( alakerran ainoassa huoneessa) niin eikös niitä itusia aina ala keväisin tulla yms. Miehen vanhemmat tulivat juuri kuukausi sitten ensimmäisen kerran isovanhemmiksi kun esikoistytär sai pienen prinsessan, jonka kummeja meistä tulee. Uskon, että ovat iloisia kun saavat kuulla meidän vauvasta, mutta kieltämättä vähän jännittää kun tässä on niin paljon muitakin asioita kesken, kuten mun koulu ja tilan töiden opettelu. Kaupunkilainen muutti emännäksi kesällä, että pitävätkö kuitenkin liian aikaisena, No tuskin! Omat vanhemmat aina suhtautuu ensin kaikkeen huonosti, jotenka niiden takia en aijo päätä vaivata tai mieltä pahoittaa. Tämä siis tsemppinä Mäntyomenalle!
 
Takaisin
Top