Koska ajattelitte kertoa?

[Johanna☆]

Vasta sit ennen ku muille. Tuo alkais varmasti puhumaan siitä kun on mummolassa ka paljastais kaiken. Eikä oikeen ymmärtäiskää ku on vasta 2v :)

 

[niba]

Mä kerroinkin jo nyt koko mun perheelle :) Vielä pitäisi miehen perheelle kertoa, mutta ajattelin, että mies saa itse päättää, koska heille kerrotaan.

 

[Onitus]

Mä ajattelin tänään kertoa mun perheelle, iiks. Ollaan kyl aina oltu avoimia perheessä, mutta miksi tällaisen ihanan asian kertominen jänskättää näin paljon? :D

 

[Nmnv]

Mä kerroin äidilleni sekä hyvälle ystävälleni, muille sitten myöhemmin, ensimmäisen ultran jälkeen

 

[naskali]

Kerroin tänään yhdellä opiskelukaverilleni ihan vaan sillä, että tuntui hyvältä saada puhua jollekin. Meillä ei ole edes yhteisiä kavereita, joten vaikka hän jollekin kertoisi, se ei minua sinällään haittaisi. Hänen reaktionsa asiaan oli kuitenkin aika yllättävän ikävä. Lyhyesti sanottuna oli yllättynyt ja luuli raskautta vahingoksi. Ymmärsi kyllä, kun siinä juteltiin ja suhtautui hetken aikaa ihan hyvin. Kun oltiin eri suuntiin lähdössä onnitteli vielä. Kuitenkin totesi sitten, ettei voi sitä sydämestään sanoa eikä osaa olla aidosti iloinen.

Vaikka ymmärrän, että hän on minua nuorempi ja on ilmeisesti vaikea samaistua, kun ei itse ole lapsia vielä ajatellut, tuntui reaktio mielestäni todella inhottavalta Jos ei keksi hyvää sanottavaa, tarvitseeko välttämättä sanoa mitään? Vaikka en sinällään suuremmin välitä muiden mielipiteistä, ei se kyllä helpottanut ajatusta muille kertomisesta. Täytyy vaan toivoa, että muut suhtautuvat meidän uutiseen iloisemmin.

 

[Johanna☆]

Oho. ootteko te siis minkä ikäsiä? Mutta juu, oli mikä oli niin ei ois ehkä tarvinnu sanoa mitään. :/

 

[Elvi]

Huh mikä reaktio, aika tylyä. Itsekin sain monelta oletuksia että viime raskaus olisi ollut vahinko (olin 19-vuotias), ja hyvin moni ilmaisi suoraan että onneksi itse ei ole raskaana tai muuta sellaista voivoittelua.. Pitäisivät tuollaiset "en ole aidosti iloinen" -kommentit vain itsellään, yksinkertainen onnittelu ei varmasti ole liikaa pyydetty.

Ollaan äidilläni kyläilemässä ja nuorin siskoni 13v. selasi kännykkääni pelien toivossa ja kailotti kaikkien kuulen, että miksi mulla on raskaussovelluksia kännykässä ei ollu helppoa änkyttää että esikoisen juttuja vaan, katseet kyllä kiersi ja aika myhäilevä ilme oli äitillä :D Vielä vähintään kuukauden saisi pysyä salassa jos enää mahdollista!

 

[naskali]

Niin, olisin herkemmin ymmärtänyt jos oltaisi nuorempia. Itselläni on kuitenkin ikää 25 ja miehellä jo 40. Enkä kyllä koe olevani edes kovin nuori äidiksi, ehdin vieläpä täyttää 26 ennen lapsen syntymää Jos tämä nyt siis menee loppuun saakka. Mutta juuri tuollaista mainittua "onneksi-en-ole-itse-raskaana" juttua.

Lillie, aika paha Epäilykset on varmasti siellä heränneet.

 

[Emery13]

Aika kurja regtio! Mietin vaan mitä sen takana on? Toive itse saada lapsi muttei onnistunut? Tai jotain muuta? Yleensä ihmiset purkaa lmaa pahaa oloaan toisiin juuri noin!

Mut mä uskon et seuraavat reagtiot on hyviä ja ilahtuneita:)

 

[naskali]

Mitä nyt kyseistä ihmistä tunnen niin väittäisin, ettei takana ole muuta kuin nuorempi ikä ja eri elämäntilanne. Hän elää vielä sitä ns. biletyskautta. Toisaalta ei kai kuuluisi ihmetellä, että tällaisen vastaanoton sain Eiköhän se tästä. Kiitoksia tsempeistä!

 

[Mamix4]

Toivoisin et saisimme pidettyä salassa tätä raskautta sinne 12 vk:lle asti et kertosin syntymäpäivänäni.
Välillä pelottaa keskenmeno ja tuntuu et ei uskalla toivookaan tämän olevan totta.

 

[Elvi]

Joo, kateutta tai lievää vauvakuumetta taitaa osalla ollakin takana. Yksi niistä onneksi-en-itse-ole-raskaana -tovereistani saa tänä vuonna vauvan Vaikka eihän sitä tiiä mikä siellä taustalla kaihertaa itse kullakin, osa aattelee vissiin että elämä loppuu lapsen saamiseen

 

[Taikkuli80]

Vain äitini ja läheisin ystävä tietää. oli km vuosi sitten jo aika alussa joten tälläkertaa odotellaan jonkun aikaa enne siitä huuhdellaan

 

[Fitnessmamma]

Kurjia reaktioita joiltakin, kun itse onnellisena ilouutista kertoo Tiedän jo valmiiksi omasta tuttavapiiristä, että raskauden tullessa ilmi ei kaikkien reaktiot ole mukavia. Ei pitäis välittää, mutta tuntuuhan se kurjalta.

Minun valmentajalle oli pakko kertoa heti, kun onhan tää vaikuttanut treeneihin paljon ja nyt myös syömisiin. Parhaalle ystävälle tekisi mieli kertoa. Tuntuu että räjähdän jos en kohta saa kertoa jollekkin :)

Olen miettinyt että tuleville isovanhemmille olisi kiva kertoa asiasta isänpäivänä :) Tuolloin ei kyl ekaa ultraa ole vielä varmaankaan tehty, mutta se ois päivämääränä jotenkin hieno päivä kertoa. Tai sitten viimeistään jouluna. Antaisi isovanhemmille joululahjaksi esim. ultrakuvan ja jotain isovanhemmuuteen liittyvää :)

 

[Emery13]

Dodii, anoppi tietää. En kilttinä tyttönä osaa valehedella ja mitä ihmettä sitä sit vastaa suoraan kysymykseen"no joko teille tulossa seuraava?" Ellei valehtele...
No ihan kiva, on meidän luottolasten hoitaja:)

 

[Felicity]

Omalle äidille meinaan kertoa nyt pian ja samoin hyvälle ystävälle. Muille vasta siellä viikon 12 tienoilla jos vaan pysyy sinne saakka salassa.

 

[Yölento]

Viimeksi kun olin raskaana viime vuonna ( meni kesken viikolla 10), kerroimme aika monillekin siihen mennessä käytännön syistä. Oli paljon sukujuhlia yms ja vaikka en tavallisestikaan käytä alkoholia, niin selittelyksi olisi mennyt, jos ei olisi kerrottu. Nyt ajankohta on helpompi, joten ei ole kiirettä kertoilla ja ikäni vuoksi kukaan ei kyselekään. Yksi ystävämme on koko ajan tiennyt missä mennään. Raportoin suunnilleen jokaisen kierron vaiheen ja testauspäivän ja tuloksen.

Raskauteni tulee aiheuttamaan keskusteluja, tuskin kaikki positiivisia, mutta pitää osata olla välittämättä. Lapseni olivat viimeksi innoissaan, tuskin tilanne on muuttunut. Eräs sukulainen näki unta että esikoiseni on raskaana. En ole Paljastanut, että minä olen, ei tytär. Meidän suvussa on tapana nähdä vauvaunia. Edellisen raskauteni ennustivat tätini ja siskoni.

 

[chipuchi]

No omassa lähipiirissäni on ihmisiä joilla on esimerkiksi todella kova ura ja he eivät lapsista ole ikinä välittäneet, vaan nauttivat muista asioista. Minusta kaikilla on oma tapansa elää eikä mikään ole huonompi kuin toinen. Eli en tuomitse heitä. Enkä usko että he tuomitsevat minua kun kerron että olen valinnut lapsenhankinnan. Eli moni saattaa oikeasti vain karttaa kovasti ajatusta lapsenhankinnasta. Eikä siihen sisälly kateutta. He ovat onnellisia ilman. Eikä siihen liity lapsettomuutta, uskon että he saisivat lapsia jos vain haluaisivat.

Lisäksi mieli voi muuttua. Eli voi olla vastaan lapsia, kunnes huomaa että lapset eivät olekaan kaikki kauhukakaroita tai ikuisia riesoja. Ja että äitiys ei lopeta äidin ja isän elämää.

Mutta niin, ikävä reaktio ystävältä. Uskon tosin vahvasti että häneltä on aidosti vain lipsahtanut hänen oma ajatuksensa. Itsellänikin oli aikoja kun halusin nauttia elämästä -silloin eivät lapset käyneet mielessäkään. Silloin olisin todennäköisesti itsekin saattanut sanoa ajattelemattomasti noin, kun ei tajunnut että joku toinen saattaa haaveilla lapsista. Joku varmasti kauhistuu nyt tästä?

Mutta olen iloinen että on vanhuuden päivillä jänniä muistoja ja tarinoita joita sitten kertoa lapsilleni. Että on elettyä elämää ja saanut kokea teini-iät ja vapautta. Ja en usko että on sen huonompi äiti, vaikkei jo teininä olisikaan haaveillut vaippojen vaihdosta ykkösenä.. :) Hyvä esimerkki eräästä entisestä kaveristani joka haaveili aina lapsista ja kun sai nuorena niitä, niin vauva otettiin huostaan..

Meni vähä offtopic:iksi välillä mutta mikäs siinä keskustellessa.

 

[Pippis]

Negatiiviset kommentit tuli yllättäviltä tahoilta viimeksi. Itse olin raskautta suunnittelut ja sitten siitä innolla kertoessa saikin sääliä ja voivottelua. Oma mummoni sanoi "Voi vauva parkaa, miten se pärjää, kun ei äitisi ole kokoajan auttamassa". Olin kyllä ajatellut huolehtia lapsestani ihan itse, en antaa sitä äitini vastuulle.. :D Ja kummitädin vastaus oli "En ymmärrä tuollaista lasten tekoa yksin". Mitä tuohon voi sanoa? "Jaa. Otatko lisää pullaa?". Suurin osa ei uskonut, että voisin olla raskaana, kun en seurustellut miehen kanssa.

Tän toisen kanssa osaan olla enemmän varuillani ihmisten huomatessa mahan :)

 

[Manteli16]

Ukko haluis jo kertoa :D ollaan kuitenki aateltu et ekan ultran rv9 jälkeen lähipiirille. Muille sitte rv12 jälk. Eniten mua jännittää duunissa pomolle kertominen. Meillä suhtautumiset on ollu vähän sitä ja tätä (vuoden alussa multa kysyttiin kehityskeskustelussa että ethän ole hankkiutumassa raskaaksi).