Koska ajattelitte kertoa?

Meillä töissä tiedetään, että raskautta on yritetty. Voi olla, että joudun työvuoroja vaihtamaan tai toivomaan neuvolan vuoksi. Siten voi tulla esille jo aika aikaisin.

Mikä teitä muita estää kertomasta aikaisin? Minä ajattelin säästyä kauhisteluilta. Tosin kauhistelevat ihmiset joka tapauksessa, kun saavat tietää. Jos menee kesken, niin ainakin viimeksi kerroin senkin. Täällä kerralla en kyllä selviäisi siitä yhtä hyvin kuin viimeksi.
 
Ei mikään oikeastaan estä, mutta haluan tällä kertaa olla varma ensin itse, että siellä on joku. Ja ehkä sekin tuntuu takaraivossa vielä niin pahalta, kun kälyni sai kuukausi sitten keskenmenon, taas. Ja vaikka itsellä nyt ei ole keskenmenoja taustalla, mutta ne on niin hirvittävän yleisiä, että aina se pelko on olemassa.

Viimeeksi kerrottiin jo ennen ekaa neuvolaa kaikille. Ja itseasiassa tulevalle ukille ei keretty kertoa kun haluttiin naamatusten kertoa jokaiselle, mikä sitten johti siihen että tämä tuleva ukki sai kuulla joltain miehen mummon siskon kaverin koiran kaimalta asiasta. Ai että mulla kiehu siinä vaiheessa! Tällä kertaa hoidetaan homma paremmin. :)
 
Minulle oli tärkeää, että ihmiset tietävät myös keskenmenosta. Sehän on valtava menetys ja tarvitsin sen jälkeen ymmärrystä. Ei arki jatku samoin kuin ennen.
 
Mulla kertomattomuuteen on oikeestaan kaks syytä: superinnokkaat isovanhemmat,en jaksa sitä hössötystä mikä varmaan alkais ku kertos :D ja sit toisaalta en halua innostaa niitä, jos sitten keskenmeno tuliskin. Toki mitä vaan voi käydä missä vaiheessa vaan, mutta todennäkösempää se on alussa. Iteki on helpompi olla odottavaisella kannalla kun ei oo ympärillä ihmisiä jo innoissaan. Viimeks kerrottiin ekan ultran jälkeen ja saatiin heti eka vauvalahja sen jälkeen, mutta en todellakaan ois ollu valmis ottamaan sellasta vastaan edes sillon vielä. Lahja pysy kassissaan kaapissa varmaan toiseen ultraan asti.
 
Tottakai tuki on tärkeää ja aikoisin kertoa keskenmenosta jos sellainen tulisi. Tällä hetkellä tuntuisi ylivoimaiselta ensin hehkuttaa raskautta ja vähän ajan päästä kertoa, että huonosti kävi. Ajattelen, että itselleni on helpompaa kertoa omaan tahtiin nt-ultran jälkeen onnistuneesta raskaudesta, jolloin riski on pieni, tai sitten siitä keskenmenosta ilman, että raskaudesta on kerennyt kukaan muu innostua.
 
Me päätettiin nyt, että kerrotaan miehen perheelle jouluna. Joku lahja asiaan liittyen olisi tarkoitus antaa :)
 
Mä ehdotin miehelle josko ostettaisiin appivanhemmilleni viinipullo ja liimataan ultrakuva etiketiksi :D Mutta tämä tapahtuisi vasta tuossa itsenäisyyspäivän tietämillä kun nt ultra on takana :)
 
Itse kerroin raskaudesta heti kahdelle kaverille ja yhdelle työkaverille. En tiedä, koska kerron vanhemmille, mutta jos pahoinvointi tulee yhtä rajuna kuin edellisessä raskaudessa, niin salassa sitä ei voi kovin kauaa pitää. Edellisessä raskaudessa kerroimme vasta kaikille np-ultran jälkeen ja töissä salasin vielä mahdollisimman pitkään. Salailu oli kuitenkin henkisesti todella raskasta, joten nyt en halua samalla lailla salailla :)

Hauskoja ideoita teillä on kertomiseen :)
 
Manteli, todella ikävää kohdata tuollaista työssä! :sorry: Vaikka valitettavan yleistähän tuo taitaa olla, että laittomasti työhaastatteluissa kysellään perheen perustamisesta ym. Itselläni loppuu määräaikaiset työt muutenkin ensi toukokuussa, niin siitä on hyvä jäädä äitiyslomalle. Toinen työ jatkuu, mutta kun on meidän oma yritys niin miehellä tuskin on kauheasti vastaansanomista :grin

Itse kerroin tänään yhdellä ystävälleni, jolla on lapsi. Hän suhtautui asiaan tosi iloisesti, ja sanoi odottaneensakin tällaisia uutisia. Helpotti kyllä omaa henkistä taakkaa aika isosti, kun sai jonkun kanssa jutella. Hän on lisäksi yhden keskenmenon kokenut, joten osasi senkin suhteen vähän kertoilla ajatuksia ja näkemyksiä. Muutoinkin ihanaa, että on joku jolta voi kysellä hankinnoista jne. :)

Perheille päätettiin kertoa itsenäisyyspäivän aikoihin, kun olisi tuo np-ultra takana.
 
Mä oon kyllä kertonut myös parhaalle ystävälleni, mutta kauheesti en viitsi hänelle raskaudesta hehkuttaa, sillä me kummatkin yritettiin pikkukakkosta saada alulle ja minä olin se jolla ekana tärppäsi. Tuntui jo tarpeeksi pahalta kertoa asiasta, vaikka totta kai tiesin että hän osaa olla onnellinen puolesta, samoin kun minäkin olisin ollut. :)
 
Aattelin kertoa parhaalle ystävälleni keskiviikkona kun nähdään. Oon hänen kanssa keskustellu vauvahaaveista, joten tiedän jo nyt hänen olevan onnellinen meidän puolesta <3

On kyllä ikävää miten töissä joillakin suhtaudutaan lapsen saamiseen. :(
 
Onpa siellä tahdittomia pomoja, kun kyselevät jo haastatteluissa tuommosia !

Minä luulen, että odotan myös sinne joulukuulle, ennen kun kerron kenellekään. Haluan olla turvallisilla viikoilla, kun kerron :)
 
Vanhemmille, siskoille ym. kerrotaan varmaan ekan ultran jälkeen. Miehen sukulaiset on niin uteliasta porukkaa että tekis mieli pitää niitä vähän kauemminkin epätietoisuudessa, kun kaikki juorut leviää samalla sekunnilla... :p

Kavereille ajattelin kertoa joskus 12vkon jälkeen niin, että ostan pienet sukat joissa lukee I❤mom ja I❤dad ja otan niistä kuvan ja laitan facebookiin/instaan ilman tekstiä :happy: (mulla on kavereina vain oikeasti läheisiä)

Nyt vaan toivotaan että sinne asti selvitään:cat:
 
Eilen naureskeltiin miehen kanssa, että kerrotaan tästä salamatkustajasta YHDELLE miehen sukulaiselle esim. äidille ja sanotaan ettei asiasta saa puhuu enempää. Sit vaan ootellaan viestejä saapuvaksi, kun on juoru lähteny liikkeelle :wink:rolleyes:

Todellisuudessa ootellaan sinne ekaan ultraan ja julkistetaan homma vasta sitten :)
 
Hih nauroin tuolle Hippusen tuumalle laittaa viinipullon kylkeen ultrakuva :smiley-bounce022 Kun noissa tupakkiaskeissa on jossain maissa se varoituskuva. Niin tuli vaan mieleen mikä mielikuva siitä tulisi jos viinipullon kyljessä olisi ultrakuva. :p Varsinkaan kun alkoholia ei suositella raskaana oleville.

Mutta mulla polttelis nyt jo kertoa omalle äidille, tänään siis 5+1. Muitten sukulaisten en haluaisi tietävän mutta musta helpottais hirveästi päästä puhumaan äidille ja sitten vaikka toisaalta en haluais sitä surkuttelua jos meneekin kesken mutta silloin kerran viisi vuotta sitten kun meni kesken niin ei oltu sanottu (juurikaan tästä syystä, eikä kukaan olettanut meidän/mun edes voivan olla raskaana) mutta se oli tosi rankkaa pitää sisällään. Jälkikäteen oonki sitten kertonu oikeastaan kaikille. Tosin en omalle äidille :rolleyes: Vielä pitää saada mies suostuteltua siihen, että voin kertoa. Muut voi mun puolesta sitten vaikka bongailla masusta ja arvailla..
 
Joulun tienoilla näillä näkymin kerrotaan.. Voi toki olla, että kaksivuotias saattaa vihjailla jollekkii jo aiemmin, kun kovasti vauvaa hokee!
 
En uskalla vielä puhua kenellekään. Äiti tiesi just elokuussa keskenmenneestä ja pari läheistä ystävää (jälkikäteen)
En jaksa hehkutusta vielä kun ei tiedä onko kaikki kunnossakaan. Koitan itse ja miehen kanssa varovasti tottua ajatukseen, että kakkonen olis tulossa.
Äidille kerron viimeistään ultran jälkeen. Anopille en haluais kertoa ennen joulua ainakaan. Viimeksi kun sille kerrottiin, se lupasi olla asiasta kertomatta vielä muille mutta levittikin heti tiedon kaikille mahdollisille naapureista lähtien, eli sinne suuntaan luottamus on ihan nolla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top