koska aijotte kertoa raskaudesta?

Hassua miten monet on kertoneet jo kaikille mahdollisille ihmisille, itse kerroin äidille heti kun itse sain tietää, eli kesäkuun puolella, ja sitten siskolle ja yhdelle ystävälle heinäkuun puolivälissä. Mies siis tietää, tottakai. Appivanhemmille ei ainakaan huvita vielä kertoa(tai ikinä?arvatkoot itse.), ja omalle isälle kerron kun sattuu tilaisuus, eli kuitenkin nyt kuukauden kuluessa. Isovanhempia tai lähisuvun lapsiakaan en vielä haluaisi mukaan juttuun, peruspessimistinä. Jos jotain tapahtuukin? En jaksaisi sitten selitellä kaikille. Mahakin on vielä varmaan pitkään niin piiloteltavissa(tai ainakin niin kuvittelen itse) ettei tarvitse kaikille huudella.
 
Heh, niin ihmiset ovat erilaisia (onneksi). Itse ajattelin täysin päinvastaisesti kuin BabyBlues; pimittääpä ihmiset pitkään ilouutisen kertomista .

Olen DiaLian kanssa samoilla linjoilla; itse haluan jakaa ilouutisen muiden kanssa mahdollisimman pian ja jos huonosti käy niin minulla on ihmiset joille jakaa sekin uutinen ja saada heiltä tukea.
 
Minäkin ajattelen niin että en halua pimittää näinkin ihanaa uutista pitkään, haluan että läheiset ihmiset ovat mukana tässä odotuksessa jo mahdollisimman alusta lähtien!
Mut tää on jokaisen oma  valinta.
 
mä kerroin äidille joskus rv 13 ja se sanoi silloin, että olis loukkaantunut jos olisin vielä pitkään pimittänyt tietoa... sanoi että haluaa mummana kuulua jo odotusaikaan, ja oli erittäin mielillään että kerroin. Ja kehotti kertomaan pian myös muille = omat isovanhemmat yms...
 
Moi vielä!

Mullehan tämä kaikille kertominen on soveltunut tosi hyvin. Kertomisen jälkeen on saanut puhua paljon raskaudesta ja tulevaisuudesta - synnytyksestä ja lapsen kanssa elämisestä. Tuskin kukaan on reagoinut negatiivisesti.. ja sellasille harvoille en ole edes itse kertonut ja uskoisin jo uutisen menneen sellaistenkin korviin.. mut tarviiko tuollasista tyypeistä välittää pätkääkään, kun itse tietää missä mennään ja kenen kanssa. Mut sit tämä että moni ystävä on lähiaikoina ottanut yhteyttä ja on saanut rupatella vaikka mistä ja siis se että kun on tällänen yybersosiaalinen luonne niin se edesauttaa elämään raskaudessa mukana. Ja onhan sekin ollut ekstramukavaa kun kaikki tyyliin onnittelee ja ovat tässä kaikessa mukana. :)

Mut elämä on valintoja ja on sekin totta et ei kaikilla käy sellanen tuuri kuten mulla esim että suku, sekä miesystävän suku sun muut kaverit tukee. Enpä uskois et itelläkään ois kovin helppoo kertoa jos ois johonkin lähisukulaiseen tai muuhun huonot välit.
 
Me kerroimme anopille heti, koska vietimme lähes koko kesäloman anoppilassa. Pakkohan siinä oli kertoa kun anoppi alko itkemään kun en suostunut viiniä juomaan :D Pahotti mielensä... mutta tuli niistä sitten lopulta onnen kyyneleet ;)
Omalle äidille kerron tässä ihan parin päivän sisällä <3 Harmi että vanhemmat asuvat Amerikassa, joten kertominen ei oikein onnistu naamatusten... ajattelin pistää perinteisesti etana postissa kortin :)
Kavereille olisi ihanaa keroa, mutta ajattelin odottaa vielä hetken kertomista! Oli hauskaa viimeviikolla kierrellä kaverin kanssa vauvakaupoissa, koska hänellä oli KOVA vauvakuume ;D Teki mieli kertoa, mutta ehkä odotellaan vielä.... ;)
 
Takaisin
Top