koska aijotte kertoa raskaudesta?

Me ajateltiin, että kerrotaan läheisille vko 10 jälkeen. Muutamat kaverit saattavat huomata asian juhannuksena, kun ollaan porukalla menossa viettämään aikaa mökille.

Työpaikalla esimiehelle on pakko kertoa jo tällä viikolla, koska työssäni joudun tekemisiin säteilyn kanssa.
 
Esikoisen kanssa odotettiin viikolle 12 ennen kuin kerrottiin kenellekään, mutta nyt kerrottiin heti mun äitille ja miehen vanhemmille. Lisäksi yksi hyvä ystävä tietää ja mun sisko. Töihin aion ilmoittaa vasta syksyllä, sen lakisääteisen pari kuukautta ennen kuin ois pitänyt palata töihin (nyt oon siis hoitovapaalla ja oon sopinut palaavani töihin loppuvuodesta, vaan enpäs palaakaan! :D). Muille tutuille ja sukulaisille kerrotaan varmaan sitten, kun vatsa alkaa näkyä. Mulla on se hyvä, että imetän yhä esikoista, niin ei tarvitse selitellä kenellekään miksen juo alkoholia juhlissa.

Eniten mietityttää miten ja koska kerron yhdelle parhaista kavereista, kun tämä meidän raskaus oli tosiaan tämmöinen puolivahinko, ja kaveri on yrittänyt toista lasta jo kohta puolitoista vuotta. :S Tuntuu pahalta, kun tietää, että toiset todella yrittää ja toivoo lasta, mutta mitään ei tapahdu, ja sit meillä käy näin...
 
Mun perheelle kerrottiin rv 6 loppupuolella, ei vaan maltettu olla hiljaa. Luulin että edes nuorimmat sisarukset olisivat olleet vähän järkyttyneitä mutta kaikki olivat iloisia ja alkoivat heti huolehtimaan mun hyvinvoinnista. Miehen siskolle kerrottiin myös. Muuten odotetaan ekan ultran jälkeen, juhannuksena päästään sitten julkistamaan isommalle kaverijoukolle oikein kuvan kanssa kun ultra rv 11 lopulla sattui juuri viikkoa ennen juhannusta. Töissäkin kerron lähimmille esimiehille ennen kesälomaa, suurin osa saa huomata sitten lomien jälkeen kuinka paljon olen "syönyt grillimakkaraa" =)
 
Mä näytän olevan aikamoinen hölösuu.. Olen kertonut noin 20 ihmiselle asiasta.. Työpaikalla aion kertoa kans joskus lomien jälkeen, jos saan pidettyä sinne asti salassa.. Raskaus vkolla 9 menossa..
 
Voi kuule nella mä taistelen kokoajan asian kanssa etten möläyttäis! :D Tekis mieli huutaa se jokaiselle vastaantulijalle! Mut on ainaki jotain itsekurista oppinu näiden viikkojen aikana. Oli mun kyllä pakko mun siskopuolelle kertoa jo. :))
 
Täällä on kans vähän lipsuttu. :) Mut kerron vaan luotettaville ihmisille.
 
Me mennään vanhalla tutulla "odotetaan np ultraan asti" - metodilla. Tosin vanhemmille voi joutua paljastamaan jo juhannuksena, kun yhdessä juhlitaan. Mikä ei välttämättä ole lainkaan huono asia - jos vain ovat tällä kertaa hiukan positiivisemmalla päällä meidän perheenlisäyksestä kuin viimeksi....

Töissä en todellakaan aio asiasta mitään puhua. Huomaavat (ja kysyvät?) asiasta sitten kun aika on. Jos kaikki sujuu hyvin niin raskaus näkyy kuitenkin jo todella hyvin lomilta palatessa elokuun alussa.... Tuntuu että tässä neljättä odottaessa maha pullahti aivan samantien +-testin jälkeen.


 
Me olemme jo kertoneet perheillemme ja parhaimmille ystäville sekä minä mun äitikavareille. Ollaan mieheni kanssa huonoja pitämään salaisuuksia, viimeksi myös kerroimme heti. Nimet on valmiina ja nekään ei ole salaisuuksia.

Töissä meidän on kerrottava heti johtuen työstä (työskentelen laboratoriossa jossa kehitetään/tutkitaan ehkäisyvalmisteita), nyt olen hoitovapaalla mutta kerron sinnekkin hyvissä ajoin ennenkuin syyskuussa palaan hetkeksi töihin.
 
Heips!

Ihan pakko kommentoida, kun minusta kanssa tuntuu, että tuo maha pullahti heti näkyviin...itselle perustelin sitä sillä, että ei ole kaikki lihakset( ai mitkä..?!?) kuntoutuneet edellisestäkään, niin repsahtavat nyt nopeammin...
 
Me ei olla kerrottu kenellekään. Juhannuksena kerrotaan sukulaispariskunnalle, jonka kanssa ollaan tavattu juhannus joka vuosi viettää, niin tänäkin vuonna. Molempien vanhemmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen, ja sen jälkeen läheisille. Mun mielestä tämä asia on niin tulen arka etten halua maalailla piruja seinille, varsinkin kun ensimmäinen raskaus kyseessä ja ei voi ikinä tietää mitä vielä tulee.. Eka neuvolaki saatiin vasta rv 10, ja mulla on jatkuva pelko takaraivossa että tämä on joko tuulimuna tai kohdun ulkoinen raskaus, enkä siis oikeastaan uskalla huudella asiasta kenellekään.
 
Mun mies kertoi raskaudesta aika pian, kun saimme tietää niin työpaikalleen ja sitten ollaan kerrottu jo kaikille sukulaisille, kun viikko 12 kuitenkin tuli eilen täyteen ja viime viikolla tästä vasta kerroin omille vanhemmille ja omalle mummolle. He ainakin olivat kovasti iloisia, että perheen lisäystä tulee, vaikka esikoinen on vauvan syntyessä vasta 1v 2kk. 
 
Meillä kerrottiin perheille juhannuksena - se oli luonteva tilanne kertoa kun kuitenkin olis jäänyt kiinni ruokajuomien ja sellaisten kanssa :) rv9 alkoi siis jussina. Yhdelle ystäväpariskunnalle on jo kerrottu aiemmin kun siellä rouva - joka tiesi meidän yrityksestä ja muusta - kysyi asiasta. Ollaan päätetty ettei huudella hirveästi vielä muutamaan viikkoon, mutta ei myöskään valehdella jos joku osaa tulla kysymään.
 
Meillä on kerrottu isovanhemmille, paitsi mun isälle! Hänelle ajattelin perjantaina ultran jälkeen kertoo, otan puhelimella kuvan ultrakuvasta ja laitan viestin menemään että "Moi ukki! Nähdään tammikuussa!"

Ultran jälkeen en myös enää peittele olojani enkä tuntemuksiani. Kerrotaan siis jos joku kysyy asiasta. Myös omille veljillemme kerrotaan ultran jälkeen ja luulempa että myös muut sukulaiset kuulevat asiasta sitten.
 
12. raskausviikko pyörähti tänään käyntiin ja raskaudesta tietää yksi hyvä ystävä sekä liikunnanohjaaja. Molemmille kerroin raskaudesta "olosuhteiden pakosta" ja toiselle hyvälle ystävälle kerron parin viikon päästä ennen yhteistä ulkomaanmatkaa. Muut huomatkoon "tilani" omia aikojaan, toiveena että työpaikalla saan pidettyä masun piilossa vielä pari viikkoa kesäloman alkuun saakka. On kyllä jo melkonen pömppis, ihmettelen jos pystyn sitä enää paria viikkoa pidempään piilottelemaan :) Onneksi jo viikon päästä np-ultra ja maaginen 12 viikkoa tulee täyteen, eiköhän sitä sitten uskalla pukeutua muuhunkin kuin peittävään mustaan :-D    
 
Mä oon kertonu nyt jo kaikille mun perheen jäsenille ja semmosille kavereille joita oon kasvotusten nähny. :) Mies ei oo vielkäkä omille vanhemmillee kertonu, tosin sano että kertoo np ultaran jälkeen joka eilen oli, eli eikhän neki sitten tällä viikolla kuule. :) Mut nyt oon päättäny kyl että se ei mikään salaisuus enää oo, jos haluun puhuu asiast ni puhun jos joku kysyy ni kerron. :)
 
Minä kans vein äitille kortin np-ultran jälkeen minkä välissä oli pienen kuva. Sisko (jolla on 6 lasta) tietää, ja muutama ystävä. Miehen puolelta ei vielä kukaan.. Haluaisin kertoa mun toiselle siskolle, veljelle ja isälle myös, mutta pelkään heidän reaktiotaan... Tää raskaus oli tosi ylläri, eikä lainkaan suunniteltu ja suhdekin ihan uusi, joten voi olla että saan vähän palautetta heiltä =/ mikä ei kyllä olisi tähän hetkeen ollenkaan suotavaa... ja muutenkin on koko ajan sellainen tunne että tämä ei voi tapahtua mulle, kaikki ei vain voi mennä hyvin..? Haluaisin vain olla onnellinen ja huutaa sen myös koko maailmalle, jotenkin vain tuntuu ettei se olis soveliasta... :D 
 
Nyt on meilläkin kerrottu molempien vanhemmille, sekä parille ystävälle. Jännä kyllä miten oma asenne muuttuu kun saa kerrottua asian :)
Tähän mennessä olen koko ajan tahattomasti kiskonut paitoja löysemmälle vatsan kohdalta kun olen ollut tekemisissä tuttujen kanssa. Eilen kerrottiin ystäväpariskunnalle, ja saman tien tuntui että annoin vatsan pullahtaa, sama vanhempieni ja appivanhempien seurassa
 emoticon

Nyt enää "virallisesti" kerrotaan parille muulle kaverille ja loput saakoon kuunnella puskaradiota tai uskoa omia silmiään.
 
Onhan se varmasti "turvallisempaa" kertoa vasta sitten viikon 12 jälkeen, kun yksi riskirajoista on ohitettu.

Omalla kohdalla kuitenkin (esikoista odotan) ratkaisin tilanteen melkein heti kun sain raskauden tietooni. Halusin heti, että raskauteni tulisi tietoisuuteen muillekin ja näin he saisivat olla siinä ilossa mukana. Ja jos jotain ikävää myöhemmin sattuisi, halusin että kertoisin myös tämän ikävän uutisen heille, jos joutuisin huonoon tilanteeseen. *koputtelee puuta* kun mitään pahaa ei ole vielä sattunut.

Eli heti kun sain tietää raskaudesta viikolla 5 kerroin ensin poikaystävälleni ja soitin bestikselle. Viikolla 6 oli sukujuhlat, joissa kerroin noin puolelle väestä olevani raskaana (lähimmille tutuille), oli se sitten ihanaa hehkutusta ja olo helpottui heti kun sai sanottua pois. Noin viikolla 9 tokaisin asiasta mahdolliselle tulevalle anopille, joka tokas: "arvasin jo 3 viikkoo sitten". :) Otti ne sen tosi hyvin vaikka kyllä pelotti kertoa - en ees tiiä miksi kun ovat aina olleet kivoja. Sitten 10 viikolla ei kuulunu neuvolassa sydänäänet ja seuraavana päivänä ultrassa (en tosin nähnyt lasta/saanut kuvaa siitä) varmistui lapsen syke ja että lapsi oli noin 3 cm pituinen. Sinä päivänä julistin raskauteni jo facebookissakin ja eri ystäväpiireistä sateli onnitteluja ja kaikkea parasta tuleville raskausviikoille, synnytykseen ja tulevaan perhe-elämään.

Mullehan tämmönen on sopinut tosi hyvin - se että kaikki on mukana iloissa ja suruissa ja että en vetäydy kuoreeni raskauden suhteen. Kuitenkin lähimmät ne on tietenkin, jotka ihan ekana kaikesta tietää ja auttaa tarpeen tullen ja heille kerron ihan ekana. Mut on se todella helpottavaa niin ison muutoksen edessä kun pariskunnasta perheeksi muutos onkaan, että saa infoa vähän joka suunnalta - voi odottaa yhä turvallisemmin mahdollista tulevaa.

Mut sanon tähän lopuks, et on se ihan yhtä kunnioitettavaa et kertoo sitten vasta kun raskaus on varmempi kuin alussa. Mulla se nyt vaan toimii hyvin näin. :)
 
Anoppi ja appiukko tietää sekä mun isosisko-> odottaa myös vauvaa ja 4vee tyttäreni lipsautti kylässä olleelle kaverille et äitin masussa on vauva Muut ei vielä tiedä.

meillä halukkuutta kertoa rajoittaa se että osataan odottaa vähän tökeröä vastaanottoa joiltaki sukulaisilta niin halutaan nyt vielä nauttia tästä ihanasta olotilasta kun kukaan ei tuu arvostelemaan tai kyselemään mitään törkeyksiä. Vatsa vaan jo aikas pyöreä että kohta saattaa alkaa kysely ja spekulointi mahdollisesta lisääntymisestä
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top