Onnea teidän perheelle. Toivotaan ettei mitään komplikaatioita tule ja pääsette pian kotiin pienen terveen taistelijan kanssa. :)
Nuo verenpaineet ovat olleet kyllä todella hurjissa lukemissa. Huomasiko verenpaineen nousun omassa olotilassa?
Kiitos kaikille tsemppaajille ja onnittelijoille!
Joo, no kotosalla ollessa en vielä kovin huomannut mitään sen kummempaa paineitten suhteen, muuta kun että väsytti ja turvotti. Nukuinkin aika paljon ja vetäydyin hämärään mielellään. Sitten kun sain isoäidiltä taas painemittarin ja mittasin niin päätin että nyt pitää hakea apua (paineet kipusi 155/105 ja sitten ma 179/116). Ja siis SALAKAVALUUS on tässä se pahin nimenomaan! Jollei olisi ollut tuota mittaria niin en olisi tajunnut vaaraa, olisin vaan syyttänyt raskautta ja vetämätöntä kipeää oloa muuten vaan.
Ja tosi vaarallinen tila olikin. Kannattee ja suosittelen hankkimaan verenpainemittarin tyyliin joka kotitalouteen..ainakin jos on raskaana.
Minä turposin päivässä-parissa semmoiseksi ylipumpatuksi barbaraksi etenkin naamasta, mutta on muutenkin nestettä elimistössä. Painohan lähti nousuun rv 20 jälkeen niin että +10 kiloa humpsahti tuostavaan rv 27 mennessä.
Muina oireina tuli runsasta pahoinvointia ja oksentelua ja päänsärkyä.
Sairaalassa onnistuttiin ehkäisemään se varsinainen eklampsia ja koko arsenaali konsteja käytettiin. Aikaakin yritettiin ostaa Pikkuiselle, mutta sitä saatiin nipin napin niitten kortisonipiikkien verran.
Leikkaukseen lähdettiin tuosta vaan sitten humpsis! Siinä ei paljoa enää ihmetelty. Mies oli onneksi ehtinyt paikalle paria tuntia aiemmin.
No miten tähän päädyttiin, minulla on sukurasitetta ja osasin jotenkin odottaa että riski on. Mutta ei tämä näin pahana ole ollut edes kellään lähisukulaisella! Omalla äidilläkin kahdesti on ollut, mutta paljon myöhemmillä viikoilla ja hitaasti etenevänä. Jotain sellaista korkeintaan pelkäsin, mutta väärä luulo sekin.
Ajattelin että kohonnut verenpaine se vaan on nyt riesana raskaudessa, väärä luulo! Sieltä se tuli ja otti oikeen niskalenkin!
