Kolmekymppisten kuulumisia
- Ketjun aloittaja Sophie82
- Aloituspäivämäärä
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
32+0, jes! http://www.youtube.com/watch?v=fdVDoc2UlTA Tää kuvaa oloja ihan täydellisesti, jätkä hajottaa kylkiluut ja tuun pöljäksi ku ei pääse täältä hiton mökistä mihinkään. Iiiiihana loppuraskaus 
(Huomatkaa ironia äänessäni 
)
(Huomatkaa ironia äänessäni )Noniin, pitää vähän purkaa tuntoja kun vit.. niin paljon 
Eli raskausdiabetes todettiin viikolla 31 ja yritän tässä parhaani mukaan psyykata itteeni että kaikki on silti ok ja mulla vaan kävi huono tuuri, ja opetella elämään asian kanssa. Lähetin eilen pomolle viestin ja kerroin tilanteen ja kysyin jos ok että teen puolet päivästä etänä, niin saan rauhassa mittailla verensokerit ja ruokavaliota on helpompi noudattaa. En todellakaan halua alkaa mittailee sokereita töissä tuolla sairaalassa jossa kaikki juoruu niin paljon ja puuttuu asioihin jotka eivät heille kuulu. Sain tosi kannustavan vastauksen ja ettei pidä murehtia yhtään. No tänään kun menin töihin niin pomo oli jo kertonut mun kahdelle opiskelijalle tästä. Voi vit... eikö se ole MUN päätös kenelle mä kerron? Oon viel niin herkkä koko asian suhteen et pelkästään keittiöön meneminen saa mut itkun partaalle ja ahdistaa syödä kun miettii vaan niitä sokeriarvoja, ja en todellakaan kaipaa sääliviä katseita ja "voi voi, miten sä voit?" "Mee nyt kotiin lepäämään" jne jne. Juuri se syy etten halua että ihmiset tietää on se et mä en voi sietää sääliviä katseita ja että mua kohdellaan kun jotain kuolemansairasta. Ja sitä utelua "AI sun pitää mitata verensokereita" "AI miltä ne sun tulokset näyttää". Vitt.. se teille kuuluu? Ku just ja just pystyy miehen kanssa puhumaan asiasta ilman että tulee itku. Oli pakko lähteä aikaisemmin töistä kun otti niin paljon päähän ja tuntui siltä että kaikki kyttäs mun veden juomista ja hedelmien syömistä. Se siitä että töissä voi elää edes hetken normaalia elämää, ilman että kaikki asiat pyörii raskauden ympärillä.
Ja tää ei edes oo eka kerta kun mun pomo juoruaa mun tuloksia. Sama tapahtui sen viruksen kanssa. Olin jo lähtenyt kotiin kun mun pomo katsoi jos mun tulokset on tullut. Kertoi sitten mun opiskelijalle että oon positiivinen ja kielsi kertomasta mulle. Hän halusi ekaksi puhua jonku toisen lääkärin kanssa ja välttää sen että huolestun turhaan. Ja mitä tästä seuras, itkin hysteerisesti koko päivän kotona koska kyllähän mä omat tulokseni olin nähnyt. Olisko ollut mitään soittaa mulle heti kun näki ne tulokset ja kertoa ettei tarvii murehtia, eikä juoruta mun selän takana ja jättää mut ulkopuolelle???
Joo, ymmärrän että he yrittävät auttaa ja tukea mua näiden asioiden kanssa, mutta todellisuudessa mua vaan ahdistaa entistä enemmän ja nyt ei edes voi vettä juoda töissä ilman että tuntuu siltä että joku kyttää
Ja anteeksi, tuli käytettyä vähän liian montaa v-sanaa
Eli raskausdiabetes todettiin viikolla 31 ja yritän tässä parhaani mukaan psyykata itteeni että kaikki on silti ok ja mulla vaan kävi huono tuuri, ja opetella elämään asian kanssa. Lähetin eilen pomolle viestin ja kerroin tilanteen ja kysyin jos ok että teen puolet päivästä etänä, niin saan rauhassa mittailla verensokerit ja ruokavaliota on helpompi noudattaa. En todellakaan halua alkaa mittailee sokereita töissä tuolla sairaalassa jossa kaikki juoruu niin paljon ja puuttuu asioihin jotka eivät heille kuulu. Sain tosi kannustavan vastauksen ja ettei pidä murehtia yhtään. No tänään kun menin töihin niin pomo oli jo kertonut mun kahdelle opiskelijalle tästä. Voi vit... eikö se ole MUN päätös kenelle mä kerron? Oon viel niin herkkä koko asian suhteen et pelkästään keittiöön meneminen saa mut itkun partaalle ja ahdistaa syödä kun miettii vaan niitä sokeriarvoja, ja en todellakaan kaipaa sääliviä katseita ja "voi voi, miten sä voit?" "Mee nyt kotiin lepäämään" jne jne. Juuri se syy etten halua että ihmiset tietää on se et mä en voi sietää sääliviä katseita ja että mua kohdellaan kun jotain kuolemansairasta. Ja sitä utelua "AI sun pitää mitata verensokereita" "AI miltä ne sun tulokset näyttää". Vitt.. se teille kuuluu? Ku just ja just pystyy miehen kanssa puhumaan asiasta ilman että tulee itku. Oli pakko lähteä aikaisemmin töistä kun otti niin paljon päähän ja tuntui siltä että kaikki kyttäs mun veden juomista ja hedelmien syömistä. Se siitä että töissä voi elää edes hetken normaalia elämää, ilman että kaikki asiat pyörii raskauden ympärillä.
Ja tää ei edes oo eka kerta kun mun pomo juoruaa mun tuloksia. Sama tapahtui sen viruksen kanssa. Olin jo lähtenyt kotiin kun mun pomo katsoi jos mun tulokset on tullut. Kertoi sitten mun opiskelijalle että oon positiivinen ja kielsi kertomasta mulle. Hän halusi ekaksi puhua jonku toisen lääkärin kanssa ja välttää sen että huolestun turhaan. Ja mitä tästä seuras, itkin hysteerisesti koko päivän kotona koska kyllähän mä omat tulokseni olin nähnyt. Olisko ollut mitään soittaa mulle heti kun näki ne tulokset ja kertoa ettei tarvii murehtia, eikä juoruta mun selän takana ja jättää mut ulkopuolelle???
Joo, ymmärrän että he yrittävät auttaa ja tukea mua näiden asioiden kanssa, mutta todellisuudessa mua vaan ahdistaa entistä enemmän ja nyt ei edes voi vettä juoda töissä ilman että tuntuu siltä että joku kyttää
Ja anteeksi, tuli käytettyä vähän liian montaa v-sanaa
Niin mäkin käyttäisin monta v-sanaa tossa tilanteessa! Ihan törkeetä! Mut sanot sille pomolles nyt ainaki (kauniisti) suoraan, että et halua, että sun asioista mennään jatkossa kertomaan kellekkään ja se mitä hälle sanot pitäis olla luottamuksellista.. tai niin mä tekisin! ja sit toiseekseen, älä nyt sitä raskausdm mieti niin paljon! It happens ja sille ei aina vaan voi mitään! Ja aattele, loppu jo häämöttää!! Ja varmaan äitiyslomakin jo on ovella? :) Käys vaiks tsekkaamas noita syyskuun syntyneitä, niitä alkaa olee jo monta ja me ollaan seuraavat!! TSEMPPIÄ!! :)
TSEMPPIÄ!! :)
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Sophie, on kyllä aika törkeää käytöstä pomoltasi 
No, lomathan alkaa kohta ja ei tässä oo enää kauaa niin saadaan nauttia nyytteilystä kaikki 
La mama, oon miestä pelotellu kokoajan tolla syntyneet syyskuiset-ketjulla, aatelkaas ku nyt ollaan vielä elokuun puolella ja niitä on mitä, seittämän putkahtanu jo pihalle! Ja meilläkin alkaa nyt viimonen täys kuukausi ennen laskettuja, hittolainen että jännää kuka on meistä eka! :D
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
No, lomathan alkaa kohta ja ei tässä oo enää kauaa niin saadaan nauttia nyytteilystä kaikki La mama, oon miestä pelotellu kokoajan tolla syntyneet syyskuiset-ketjulla, aatelkaas ku nyt ollaan vielä elokuun puolella ja niitä on mitä, seittämän putkahtanu jo pihalle! Ja meilläkin alkaa nyt viimonen täys kuukausi ennen laskettuja, hittolainen että jännää kuka on meistä eka! :D
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Joo, oon jo rauhoittunut, vähän tuli avauduttua liikaa 
Kai nää raivokohtaukset lyö yli samalla tapaa kun eiliset itkupotkuraivarit. Normaaleja tunnetiloja odotellessa... Lounas ja päikkärit takana, ja ekat sokeriarvot mitattu eikä mitään ongelmaa, joten mieli paljon parempi 
Kai nää raivokohtaukset lyö yli samalla tapaa kun eiliset itkupotkuraivarit. Normaaleja tunnetiloja odotellessa... Lounas ja päikkärit takana, ja ekat sokeriarvot mitattu eikä mitään ongelmaa, joten mieli paljon parempi Oon seurannut eka heinäkuisten, sit elokuisten ja nyt syyskuisten syntyneitä ja lukenut synnytyskertomuksia :) Nyt ei oikeesti oo paljon jäljellä ja kohtaa saadaan täälläkin lukea ekoista nyyteistä 
Kyl tää aika vaan menee niin nopeasti, vaikka välillä mateleekin ihan hullun hitaasti :)
Onni onnettomuudessa, niin mun työpäivät ovat nyt siis sen 4h niin et saan rauhassa aamulla mittailla sokerit ja sitten taas syödä kunnon lounaan kotona ja mittailla taas. Illalla voi sitten tehdä etänä jotain jos huvittaa/jaksaa. Eipä nuo viitsi enää kauheasti kasata mulle töitä :)
Kyl tää aika vaan menee niin nopeasti, vaikka välillä mateleekin ihan hullun hitaasti :)Onni onnettomuudessa, niin mun työpäivät ovat nyt siis sen 4h niin et saan rauhassa aamulla mittailla sokerit ja sitten taas syödä kunnon lounaan kotona ja mittailla taas. Illalla voi sitten tehdä etänä jotain jos huvittaa/jaksaa. Eipä nuo viitsi enää kauheasti kasata mulle töitä :)
Samaa mietin, alkaispa jo mammaloma! Itse ajattelin jaksaa aina pitkalle lokakuuhun saakka. Sanoin, etta mulle saa tehda tyovuorolistat lokakuun kahdelle ekalle viikolle. Jos vauva tulee sita ennen niin se onkin sitten pikkanen "tyoeste" ja loma alkaa siita. Pomo kylla tietaa tilanteen eli osaa olla varautunut. Meilla Espanjassa se maksettu mammaloma on vain 16 viikkoa ja en todellakaan halua tuhlata kallisarvoista aikaa vauvan kanssa siihen, etta makaan kuukauden sohvalla ennen vauvan syntymaa! Nyt kuitenkin joka paiva toiden jalkeen on joka paikka ihan jumissa. Ristiselkaa polttelee, hartiat ihan tulessa, takapuolessa/hantaluussa kuumottava ja sykkiva kipu, maha on kova, jokainen askel sattuu ja olen kauttaaltaan turvonnut ja hikinen possu. 
Onneksi mies tekee kaikki kotijutut. Itse teen jotain pienta silloin kun on vapaapaiva...
Elama on pelkkaa tyontekoa, kipuilua ja hikoilua... Istumatyo on raskasta silloin kun sita tekee raskaana. Olen toissa lentoasemalla eraassa autovuokraamossa asiakaspalvelijana ja viimeisimmat kaksi kuukautta olen ollut ylistressaantunut ja karttyisa. Olen koko toimiston ainoa joka puhuu venajaa, suomea ja ruotsia, nyt on sesonkiaika ja olen koko kesan ollut ihan kiireen ja vastuun runtelema. Arsytyskynnys on noussut sataan. Esim. viime viikolla tiskille tuli pariskunta noutamaan autoansa ja loukkaantuivat kuin meilla ei ole tarjota kantajaa. Siis mika hiton kantaja?! Laukut saa parkkihalliin tyontamalla karryja! Heidan mielestaan minun olisi pitanyt tulla "kantamaan" laukut. Miten joku kehtaa edes ehdottaa jotain tollasta silmin nahden raskaana olevalle naiselle??! Kerroin, etta tulisin mielellani, mutta tassa nyt on muitakin ihmisia jonossa... Kavimme sitten useampaan kertaan kartan kanssa lapi ylitsepaasemattoman vaikeaa reittia: mika kerros, mika hissi ja loppumatkan paasee oikein liukuhihnaa pitkin. Koko matkaan menee jopa hitaammalla vain se vartti ja pariskunta vain pyoritteli silmiaan...
Talla viikolla saatiin sitten toimiston inboxiin oikein kunnon palautetta, jossa nyt parhaat palat mainitakseni kaytettiin termeja "se lihava rouva siina tiskilla" ja "ei osaa muuta kuin istua"... Ja mun on pakko kaantaa kaikki venajankieliset reklamaatiot englanniksi esimiehelle ja jopa toiseen toimipisteeseen, jossa kootaan valituksia kansallisella tasolla ja oli tosi kiva kaantaa jotain tollasta sontaa, joka koskee itsea ja osuu juuri siihen heikoimpaan nilkkaan eli raskauskiloihin. Olen lihonut nyt tasan 10kg ja muutenkin joka suuntaan turvonnut. Pahoittelen avautumista. Huomenna rv33!
Tsemppia kaikille lokakuun odottajille! Luen joka paiva teidan(kin) jutut, vaikka en itse jaksa kirjoittamaan.
Onneksi mies tekee kaikki kotijutut. Itse teen jotain pienta silloin kun on vapaapaiva...
Elama on pelkkaa tyontekoa, kipuilua ja hikoilua... Istumatyo on raskasta silloin kun sita tekee raskaana. Olen toissa lentoasemalla eraassa autovuokraamossa asiakaspalvelijana ja viimeisimmat kaksi kuukautta olen ollut ylistressaantunut ja karttyisa. Olen koko toimiston ainoa joka puhuu venajaa, suomea ja ruotsia, nyt on sesonkiaika ja olen koko kesan ollut ihan kiireen ja vastuun runtelema. Arsytyskynnys on noussut sataan. Esim. viime viikolla tiskille tuli pariskunta noutamaan autoansa ja loukkaantuivat kuin meilla ei ole tarjota kantajaa. Siis mika hiton kantaja?! Laukut saa parkkihalliin tyontamalla karryja! Heidan mielestaan minun olisi pitanyt tulla "kantamaan" laukut. Miten joku kehtaa edes ehdottaa jotain tollasta silmin nahden raskaana olevalle naiselle??!
Kerroin, etta tulisin mielellani, mutta tassa nyt on muitakin ihmisia jonossa... Kavimme sitten useampaan kertaan kartan kanssa lapi ylitsepaasemattoman vaikeaa reittia: mika kerros, mika hissi ja loppumatkan paasee oikein liukuhihnaa pitkin. Koko matkaan menee jopa hitaammalla vain se vartti ja pariskunta vain pyoritteli silmiaan...Talla viikolla saatiin sitten toimiston inboxiin oikein kunnon palautetta, jossa nyt parhaat palat mainitakseni kaytettiin termeja "se lihava rouva siina tiskilla" ja "ei osaa muuta kuin istua"... Ja mun on pakko kaantaa kaikki venajankieliset reklamaatiot englanniksi esimiehelle ja jopa toiseen toimipisteeseen, jossa kootaan valituksia kansallisella tasolla ja oli tosi kiva kaantaa jotain tollasta sontaa, joka koskee itsea ja osuu juuri siihen heikoimpaan nilkkaan eli raskauskiloihin. Olen lihonut nyt tasan 10kg ja muutenkin joka suuntaan turvonnut. Pahoittelen avautumista. Huomenna rv33!
Tsemppia kaikille lokakuun odottajille! Luen joka paiva teidan(kin) jutut, vaikka en itse jaksa kirjoittamaan.
Littlered, eipä nuo avautumiset haittaa, itsellänikin niitä tuossa muutama Toisaalta ihan kiva kuulla että myös muilla keittää välillä yli (vaikka en sitä tosiaankaan toivo muille!), etten ole ainoa jolla on ollut hermot tosi kireellä viime päivinä. Mutta on kyllä tosi ihmeellistä porukkaa, ettäs kehtaavat!!! Ja raskaana olevaa ei todellakaan kannata arvostella millään tasolla 
Tsemppiä ja toivottavasti jatkossa on mukavampia asiakkaita!
Toisaalta ihan kiva kuulla että myös muilla keittää välillä yli (vaikka en sitä tosiaankaan toivo muille!), etten ole ainoa jolla on ollut hermot tosi kireellä viime päivinä. Mutta on kyllä tosi ihmeellistä porukkaa, ettäs kehtaavat!!! Ja raskaana olevaa ei todellakaan kannata arvostella millään tasolla Tsemppiä ja toivottavasti jatkossa on mukavampia asiakkaita!
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Littlered, meinas mullaki ruveta kiehumaan sun puolesta... :D Uskomatonta, "se lihava rouva siinä tiskillä"... Voin kuvitella mitä ois tapahtunu jos joku olis tullu sanomaan päin naamaa! 
Ja mitenhän selvästi asiakaspalvelu-ja neuvontatehtävissä oleva lähtee raahaamaan jonkun "hienon rouvan" laukkuja, itse olisin varmaan potkujenkin uhalla noussut seisomaan ja todennut vaan tyynesti että kato ku oon niin paksu etten pysty, kanna kermap*rse ite.. :D
Asiasta jukkapalmuun, se on muuten jännä että ihmiset kuvittelee että se ei satuta jos se on kirjoitettu eikä sanottu päin näköä, niin siviilissä kuin täällä internetin maailmassakin, mistäköhän tuo johtuu Itse olen koettanut pitää sen, etten sano mitään mitä en voisi kys. henkilölle sanoa päin naamaaki ja toivottavasti saan kossillekkin taottua tuon tulevaisuudessa päähän että omien sanojen takana seistään aina..
Sori, meni vähän OT..
Ja mitenhän selvästi asiakaspalvelu-ja neuvontatehtävissä oleva lähtee raahaamaan jonkun "hienon rouvan" laukkuja, itse olisin varmaan potkujenkin uhalla noussut seisomaan ja todennut vaan tyynesti että kato ku oon niin paksu etten pysty, kanna kermap*rse ite.. :DAsiasta jukkapalmuun, se on muuten jännä että ihmiset kuvittelee että se ei satuta jos se on kirjoitettu eikä sanottu päin näköä, niin siviilissä kuin täällä internetin maailmassakin, mistäköhän tuo johtuu
Itse olen koettanut pitää sen, etten sano mitään mitä en voisi kys. henkilölle sanoa päin naamaaki ja toivottavasti saan kossillekkin taottua tuon tulevaisuudessa päähän että omien sanojen takana seistään aina..Sori, meni vähän OT..
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Jooh vain, keksiviikkona POKSuttiin rv 34+0 ja käytiin neuvolassa. Tiistaina käytiin perhevalmennuksessa, jonka aiheena oli vastasyntynyt perheessä. Siellä siis oli perhe, jolla oli 4½kk vanha vauva mukana ja oli muuten tosi kiva kuulla kaikkea, miten raskausaika on mennyt, synnytyskertomusta ja vastasyntyneen kanssa kotona. MUTTA terveydenhoitajalla oli lista kysymyksiä paperilla nenänsä edessä ja me valmennettavat perheet istuttiin 1½H ja kuunneltiin kun terkkari keskusteli malliperheen kanssa. Olin kyllä niin lopen väsynyt, että haukottelin vaan menemään siellä ja kilo kiviäkin olisi siinä tunnin aikana kiinnostanut enemmän. Luulisi, että me odottavat perheet oltaisiin rauhassa saatu hiukan kysellä juttuja terkkarin aiheiden ohjaamana, mutta se terkkari puhui siellä varmaan eniten (ihme bimbo). Noh, onneksi siellä ei tarvinnut olla sen pidempään ja seuraavalla kerralla eli ensiviikolla onkin sitten juttua imetyksestä, synnytyksen jälkeisestä ajasta ja suun hoidosta. Luulisi olevan hiukan kiinnostavampaa ja toivottavasti päästää aiheista porukalla keskustelemaan. Eikä tarvitse kuunnella vain terveydenhoitajaa äänessä.
Sitten neuvola kuulumisia. Siellä käytiin ja kerroin omalle terkkarille näistä kaikista ihanista vaivoista, joita on tässä pikku hiljaa alkanu ilmaantumaan ja kaikkihan niin kuuluu tähän TAUDIN KUVAAN. Mietimpähän, että mistä lähtien raskaus on ollut tauti. Noh, särkylääkettä vaan naamaan jos alkaa kivut valvottamaan ja liikunta auttaa myös. Kunhan vaan jaksais liikkua. Sitten kerroin, että harjoitussupistuksia tulee lähes päivittäin, mutta eivät ole kipeitä, hidastavat vaan vauhtia huomattavasti. Kerkesinkin manaamaan, ettei mulla ole mitään kivuliaita ollut, niin eilen sitten koulussa hoksasin siinä istuessani, että mulla supistaa ja tunnin aikana epäsäännöllisesti ehkä neljä kertaa. Minä kummastelin ensin, että onkohan mulla maha vähän sekaisin/kovalla tai jotain ja kävinkin vessassa, mutta ei auttanut mihinkään tuntemuksiin ja sitten kun helpotti kumma tuskainen tunne masussa, niin hetken päästä se alkoi uudestaan. Ensin oikein tuli kylmiä väreitä ja sitten alkoi pakottamaan masuun ja alaselkään ja sitten se tuskan kylmä hiki. Hyi. Onneksi oli ohi menevää, ettei tarvinnut soitella mihinkään. Lähdinkin sitten ruokatunnilta pois koulusta kun istuminen ei enää ollut helppoa. Kotona hetken lepäiltyäni olo helpottikin huomattavasti ja jaksoin itselleni tehdä illalla pöperöö.
Muuten kaikki oli ok, pissa puhdas, verenpaineet samaa luokkaa kuin viimeksi ja hb noussut raudan ansiosta 124. Painoa oli nyt tullut tasaisemmin/vähemmän +550g/vk, mikä kelpaa minulle vallan mainiosti. Ei ole terkalla siitä ainakaan kitisemistä. Sitten sf-mitta oli jo 34cm, eli edelleen siellä yläkäyrällä huidellaan. Vauvan syke oli +140 ja edelleen raivokkaasti tarjonnassa ollaan. Masu on hirmuisen ylhäällä vielä ja voi kuulema mennä ihan viimoisille viikoille ennen kun laskeutuu alemmaksi. Minun puolesta kyllä saisi jo ihan vähän alempana olla, niin olisi helpompi hengittää ja vauva ei potkisi minua vähän väliä palleaan. Muuten vauva liikkuu päivittäin paljon ja jonkun verran olen tutkaillut miten hän mihinkin reagoi. Ainut josta terkkarilla oli kitisemistä oli noi verensokeriarvot, jotka ovat hiukan hiponeet raja-arvojen yli. Jos vielä menee arvot yli niin pitää soittaa ja infota terkkaria asiasta.
Viime aikoina olen ollut muuten tuhottoman laiska tai ainakin siltä se tuntuu kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi. Olisihan tuota kaikenlaista puuhaa kämpillä ja koulujuttuja, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni ja tehtyä. Ja tämä jos mikä aiheuttaa stressiä ja itkuisuutta vaikka muille jakaa. Jonkin verran onkin ollut puhetta, että alkuraskauden oireet palaavat loppuraskaudessa, niin TODELLAKIN. Välillä saan nauraa itselleni kun olen itkua tihrustanut jonkun ihan hömpän jutun takia ja välillä tuntuu, että voisi vaan jäädä aamulla tuonne peittojen sekaan koko päiväksi. Olenko vaan laiska vai saanko lorvailla näin...? Ensiviikolla alkaisi virallinen äippäloma, mutta pakko se on ainakin yrittää käydä nuo viimoiset lähipävät tuolla koulussa. Huokaus sanon minä.
Eilen saatiin vauvalle kehto . Mummo ja ukki toivat vanhan kehtoni mökiltä, jonka on siis minulle aikoinaan tehnyt isoukkini. Sillä jos millä on tunnearvoa ja en luovu siitä kyllä millään ilveellä. Mummo olikin juniorilakanoista ommellut pinnikseen kolme aluslakanaa, pussilakanan ja tyynyliinan vauvalle. Nyt ei enää mistään lakanoista ainakaan ole pula. Muovifroteeta pitäisi vielä jostain hankkia muutama kappale pinnikseen.
-elwwis&pieni pojan palleroinen rv 34+2♥-
Sitten neuvola kuulumisia. Siellä käytiin ja kerroin omalle terkkarille näistä kaikista ihanista vaivoista, joita on tässä pikku hiljaa alkanu ilmaantumaan ja kaikkihan niin kuuluu tähän TAUDIN KUVAAN. Mietimpähän, että mistä lähtien raskaus on ollut tauti. Noh, särkylääkettä vaan naamaan jos alkaa kivut valvottamaan ja liikunta auttaa myös. Kunhan vaan jaksais liikkua. Sitten kerroin, että harjoitussupistuksia tulee lähes päivittäin, mutta eivät ole kipeitä, hidastavat vaan vauhtia huomattavasti. Kerkesinkin manaamaan, ettei mulla ole mitään kivuliaita ollut, niin eilen sitten koulussa hoksasin siinä istuessani, että mulla supistaa ja tunnin aikana epäsäännöllisesti ehkä neljä kertaa. Minä kummastelin ensin, että onkohan mulla maha vähän sekaisin/kovalla tai jotain ja kävinkin vessassa, mutta ei auttanut mihinkään tuntemuksiin ja sitten kun helpotti kumma tuskainen tunne masussa, niin hetken päästä se alkoi uudestaan. Ensin oikein tuli kylmiä väreitä ja sitten alkoi pakottamaan masuun ja alaselkään ja sitten se tuskan kylmä hiki. Hyi. Onneksi oli ohi menevää, ettei tarvinnut soitella mihinkään. Lähdinkin sitten ruokatunnilta pois koulusta kun istuminen ei enää ollut helppoa. Kotona hetken lepäiltyäni olo helpottikin huomattavasti ja jaksoin itselleni tehdä illalla pöperöö.
Muuten kaikki oli ok, pissa puhdas, verenpaineet samaa luokkaa kuin viimeksi ja hb noussut raudan ansiosta 124. Painoa oli nyt tullut tasaisemmin/vähemmän +550g/vk, mikä kelpaa minulle vallan mainiosti. Ei ole terkalla siitä ainakaan kitisemistä. Sitten sf-mitta oli jo 34cm, eli edelleen siellä yläkäyrällä huidellaan. Vauvan syke oli +140 ja edelleen raivokkaasti tarjonnassa ollaan. Masu on hirmuisen ylhäällä vielä ja voi kuulema mennä ihan viimoisille viikoille ennen kun laskeutuu alemmaksi. Minun puolesta kyllä saisi jo ihan vähän alempana olla, niin olisi helpompi hengittää ja vauva ei potkisi minua vähän väliä palleaan. Muuten vauva liikkuu päivittäin paljon ja jonkun verran olen tutkaillut miten hän mihinkin reagoi. Ainut josta terkkarilla oli kitisemistä oli noi verensokeriarvot, jotka ovat hiukan hiponeet raja-arvojen yli. Jos vielä menee arvot yli niin pitää soittaa ja infota terkkaria asiasta.
Viime aikoina olen ollut muuten tuhottoman laiska tai ainakin siltä se tuntuu kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi. Olisihan tuota kaikenlaista puuhaa kämpillä ja koulujuttuja, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni ja tehtyä. Ja tämä jos mikä aiheuttaa stressiä ja itkuisuutta vaikka muille jakaa. Jonkin verran onkin ollut puhetta, että alkuraskauden oireet palaavat loppuraskaudessa, niin TODELLAKIN. Välillä saan nauraa itselleni kun olen itkua tihrustanut jonkun ihan hömpän jutun takia ja välillä tuntuu, että voisi vaan jäädä aamulla tuonne peittojen sekaan koko päiväksi. Olenko vaan laiska vai saanko lorvailla näin...? Ensiviikolla alkaisi virallinen äippäloma, mutta pakko se on ainakin yrittää käydä nuo viimoiset lähipävät tuolla koulussa. Huokaus sanon minä.
Eilen saatiin vauvalle kehto . Mummo ja ukki toivat vanhan kehtoni mökiltä, jonka on siis minulle aikoinaan tehnyt isoukkini. Sillä jos millä on tunnearvoa ja en luovu siitä kyllä millään ilveellä. Mummo olikin juniorilakanoista ommellut pinnikseen kolme aluslakanaa, pussilakanan ja tyynyliinan vauvalle. Nyt ei enää mistään lakanoista ainakaan ole pula. Muovifroteeta pitäisi vielä jostain hankkia muutama kappale pinnikseen.
-elwwis&pieni pojan palleroinen rv 34+2♥-
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä oon saanu aikaiseksi urotyön käydä hammaslääkärillä, eilen tutkittiin ja reikä nro 1 paikattiin, tänään sain peruutusajan ja reikä nro 2. Olin valmistautunut kovaan kipuun jne, mut sanoin eilen, että koitetaan ilman puudutusta ja hyvin meni, tänään eivät tarjonneetkaan. Onko kivunsietokykyni parantunut, vai pelkällä asenteella sai ittensä niin reippaaks? Ainakin meen vähän paremmin mielin synnyttään, vaikka se onkin ihan erilaista kipua. Mutta sain todistettua itselleni, että kivun kans pärjää! :) Vaavi ei tykännyt yhtään olla, ei siitä, että makasin selälläni, ei äänistä, ei siitä, että kuljin polkupyörällä ees taas. Mokoma riehui kuin mielipuoli ja luulin, että se tulee mahasta läpi.. 
Ens kerta hammaslääkärillä pari kk synnytyksen jälkeen, sit on enää minä jännittämässä ja voi kuvatakin hampaat, jota eivät siis raskausaikana tee.
Mullakin ens vkolla alkaa virallinen äitiysloma, mutta nythän on oikeesti jo kuudes lomaviikko meneillään. En todellakaan pystyiskään oleen töissä enää, kävely on kuin invalidisoituneella pingviinillä, rappuset kuljettava askel kerrallaan ja kumarteleminen on 'out of the question'. Kotonakin tulee päivästä riippuen tehtyä 1-3 asiaa max. Missä se luvattu energiapuuska viipyy?!! Tällaisia turinoita. Viimeiset viikot käsillä, koitetaan kestää! Mies huokailee joka päivä, että saispa toukan jo tälle puolelle mahaa. Enää meillä 3-7 vkoa!
Ens kerta hammaslääkärillä pari kk synnytyksen jälkeen, sit on enää minä jännittämässä ja voi kuvatakin hampaat, jota eivät siis raskausaikana tee.Mullakin ens vkolla alkaa virallinen äitiysloma, mutta nythän on oikeesti jo kuudes lomaviikko meneillään. En todellakaan pystyiskään oleen töissä enää, kävely on kuin invalidisoituneella pingviinillä, rappuset kuljettava askel kerrallaan ja kumarteleminen on 'out of the question'. Kotonakin tulee päivästä riippuen tehtyä 1-3 asiaa max. Missä se luvattu energiapuuska viipyy?!! Tällaisia turinoita. Viimeiset viikot käsillä, koitetaan kestää! Mies huokailee joka päivä, että saispa toukan jo tälle puolelle mahaa. Enää meillä 3-7 vkoa!
Invalidisoitunut pingviini 
Mä en saa edes housuja jalasta pois ilman et meen sängylle makaa ja mies vetää ne pois. Onneksi täällä on vielä niin lämmin että voi käyttää flipfloppeja, ni ei tarvii kärvistellä kenkien kanssa paitsi iltaisin jolloin suoritan pakollisen tunnin "kävelyn".
Mä en saa edes housuja jalasta pois ilman et meen sängylle makaa ja mies vetää ne pois. Onneksi täällä on vielä niin lämmin että voi käyttää flipfloppeja, ni ei tarvii kärvistellä kenkien kanssa paitsi iltaisin jolloin suoritan pakollisen tunnin "kävelyn".
Minä jäin kotiin, muutamat saikkupäivät ja ihan just alkaa äitiysloma. Olen ollut sen verran väsynyt, että kirjoittivat viimeiset päivät lepolomaa. Se onkin tehnyt hyvää, ihanaa nukkua päiväunet silloin kun siltä tuntuu. Vauva on kasvanut sopivasti ja voi hyvin, on vilkasliikkeinen ja tuntuu jo niin tutulta. Uudenlainen elämänvaihe tuntuu kivalta ja oudolta. Eiköhän tähän pian sopeudu.
Invalisoitunut pingviini tosiaankin... Mietin vain miten selvita synnytyksesta, jos kroppa on jo nyt niin rampa ja menee vain huonompaan kuntoon kun viikkoja tulee kasaan... Synnytysta on kuitenkin verrattu maraton-juoksuun ja olo ei ole lainkaan sellainen, etta tassa nyt valmistuisi johonkin fyysiseen suoritukseen.
Esim. jos makaan selallani, niin maha tuntuu niin ahdistavaan painavalta etta on heti vaihdettava asentoa ja hantaluuhun sattuu ihan torkeesti... Miten voi synnyttaa makuultaan, jos edes makaaminen suorassa ei onnistu?
Kylkiasennossa?
Esim. jos makaan selallani, niin maha tuntuu niin ahdistavaan painavalta etta on heti vaihdettava asentoa ja hantaluuhun sattuu ihan torkeesti... Miten voi synnyttaa makuultaan, jos edes makaaminen suorassa ei onnistu?
Kylkiasennossa?
Niinpä Sophie82!! Jee ensi kuussa meillä alkaa vauvoja putkahtelemaan! :) paitsi takuttajalla tais olla sektioaika vajaan kahden viikon päästä, jos oikein muistan? :) silloin ensimmäinen lokakuinen syntyy ellei joku ehdi edelle. :)
-Sanuliini & papu 35+4-
-Sanuliini & papu 35+4-
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nostalgisissa tunnelmissa palasin lukemaan tuota ihka ekaksi aloitettua "muita?"-ketjua, huomasin, että aika paljon porukka vaihtunut sitten plussauksen. Osa on ilm jättänyt seuraamisen kokonaan, mut osa käy vielä lukemassa viestejä, ois kiva tietää ketä matkassa ja mitä fiiliksiä? Jotkut varmaan pitäytyy fb-ryhmässä, hylänny tän kokonaan..?
Hassua muuten oli lukee erityisesti omia kommentteja (kuulosti itserakkaalta), en tosiaan ois muistanut mitä kaikkee silloin alussa oli oireena yms. Se vaan vakuuttaa, että aika kultaa muistot, nää viimeisten viikkojenkin kärsimykset varmaan haalistuu muistista kun saa nyytin kotiin ja arki alkaa.. En malta odottaa! Max n 40 pv, luulin, etten näin pitkälle ees pääse..! Tv klo 0205 kukkuja, valvominen ja grilliruokanärästys saa sentimentaaliseksi..
Hassua muuten oli lukee erityisesti omia kommentteja (kuulosti itserakkaalta), en tosiaan ois muistanut mitä kaikkee silloin alussa oli oireena yms. Se vaan vakuuttaa, että aika kultaa muistot, nää viimeisten viikkojenkin kärsimykset varmaan haalistuu muistista kun saa nyytin kotiin ja arki alkaa.. En malta odottaa! Max n 40 pv, luulin, etten näin pitkälle ees pääse..! Tv klo 0205 kukkuja, valvominen ja grilliruokanärästys saa sentimentaaliseksi..