Kolmekymppisten kuulumisia
- Ketjun aloittaja Sophie82
- Aloituspäivämäärä
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Saimpa eilen läheisiltäni maailman hyödyllisimmät ja tarpeellisimman syntymäpäivälahjan -> UPO UUDEN PYYKINPESUKONEEN!! :D Siis en olisi ikinä uskonut, että saisin suhteellisen laadukkaan pyykinpesukoneen lahjaks. Olo on kuin omenalla kun odotan nyt tässä, että pääsen sillä heti pyykkiä pesemään. :D ♡ -elwwis-
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
30 viikkoa poksui täälläkin yli, malttamattomasti lasketaan päiviä loppumetreihin. Meillä on toistaiseksi mennyt kaikki vauvalla oppikirjojen mukaisesti. Eli ei mitään kummallisuuksia raskauden suhteen. Mulla ei ole ollut oikeastaan edes harjoitussupistuksia. Olis kiva tuntea edes yhden kerran että miltä ne harkkasupistukset oikein tuntuu :D Minua sit kyllä vaivaa rasittava närästys.. mutta toistaiseksi siihen on löytynyt hoitokeinot. Syömättä 2 tuntia ennen unta ja renniee menee kuin karkkipussista.. 
3 viikkoa töitä jäljellä ja sitten alkaa äitiysloma. On tää aika kyllä mennyt nopeasti!
3 viikkoa töitä jäljellä ja sitten alkaa äitiysloma. On tää aika kyllä mennyt nopeasti!Ei varmaan kuulu tähän aiheeseen mutta tänään sain kokea yllätyksen, kun anoppilassa oli järjestetty baby showerit mulle. :) tuli kyllä ihan puun takaa. :D ajattelin, että ehkä syyskuussa mulla ois ne, jos edes on mut en näin aikasi. :) Antoivat lahjaksi sellaisen ihanan leikkimaton mistä olin haaveillu, Skip hop treetop friends nimisen.
Onko jollain muulla ollut vielä baby showereita?
-Sanuliini & papu 32+3-
Onko jollain muulla ollut vielä baby showereita?
-Sanuliini & papu 32+3-
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
Mun yksi hyvä ystävä haluaisi kans järjestää mulle showerit mutta minusta se tuntuu jotenkin hassulta kutsua ihmisiä tuomaan lahjoja... :) ehkä tuollain yllätyksenä se voisikin toimia, kun en itse tietäisi asiasta mitään...
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Enää 10 viikkoa! KYMMENEN VIIKKOA! Saako jo tanssia ripaskaa? :D Täällä kaikki hyvin, ens ma ois sitte taas lääkärineuvolaa. Katotaas mitä siellä huutelevat :) Äippäloma alkais about kuukauden päästä, tosin ei kyllä oo eroa tähän nykyiseen olotilaan. Tää oottelee jo malttamattomana että saa poitsun syliin, alkaa tää raskaana olo jo piisaamaan.. :D
Täälläkin tänään viimein rv 30 + 0. Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti ja suht helposti raskausaika on mennyt! Ainut ikävä asia on, että narahdin sokerirasitustestissä. Arvo tunti aterian jälkeen oli 10,1, kun raja-arvo on 10. Nyt mittaillaan sokereita kotona ja syynätään tarkemmin, mitä syödään ja säännöllisemmin. Neuvolassa oltiin kyllä ihmeissään, kun normaalipainoinen olen, urheilen ja muutenkin terveysasiat kunnossa. Painoa tullut tähän asti 59 kg > 67 kg. Sf mitta oli viikko sitten 23 cm eli ihan alakäyrällä. Maha ei hirveästi hypi vielä silmille ja monet eivät vieläkään tajua, että olen raskaana...Kaipa se tyyppi siellä selän puolella köllii. Ensi viikolla ultra. Edelliset utrat ovat näyttäneet, että lapsen koko vastaa vähintään viikkoja tai enemmän, joten en huolissani ole. kommentteja pienestä mahasta tulee tutuilta ja kollegoilta kyllä ihan päivittäin, että onko sekä jokin minivauva tai mielikuvitusraskaus..
Ihanaa naiset, meillä alkaa kohta loppusuora jo! Tänään meillä poksuttiin 33+0! Apua, viikot vähenee. :) voi olla että tää loppuaikaa menee toooooosi hitaasti, ku odottelee. :) vähä jännittää ku meidän tarvis mennä sukulaisen synttäreille Ikaalisiin 31.8 (itse asumme Turussa) ja mitä jos rupean synnyttää siellä (viikkoja silloin 35+5)!! Onneks tays:si on n.45 min päässä, joten sinne sitte mennää synnyttämään, mut ois tylsä jos niin kaukaa kotoota joutuis synnyttää. No toivotaan ettei ala tulemaan siellä. :)
Alkaako teidän puolisoita jo jännittämään, ku vauvan tuloon ei oikeasti ole enään kauan aikaa? Mun mies kovin väittää, että ei vielä jännitä. Luulen että menee kyl pupu pöksyyn sit ku oikeesti lähdetään synnyttää. :)
-Sanuliini ja papu 33+0-
Alkaako teidän puolisoita jo jännittämään, ku vauvan tuloon ei oikeasti ole enään kauan aikaa? Mun mies kovin väittää, että ei vielä jännitä. Luulen että menee kyl pupu pöksyyn sit ku oikeesti lähdetään synnyttää. :)
-Sanuliini ja papu 33+0-
Jasmin7, älä ole huolissasi, helppo vaiva loppujen lopuksi, itse olen elänyt tämän kanssa jo monia viikkoa ja joudun pistämään insuliinia aamuin illoin. Välillä ärsyttää ja stressaa, mutta on niitä kamalampiakin vaivoja.
Kahdeksan viikkoa jäljellä, mulla ei kuulemma päästetä yli raskausdiabeteksen takia, joten johan tässä saa ottaa aamukamman käyttöön!
Kahdeksan viikkoa jäljellä, mulla ei kuulemma päästetä yli raskausdiabeteksen takia, joten johan tässä saa ottaa aamukamman käyttöön!
Alisa, kiitos tsemppauksesta. Mä vasta opettelen miten kroppa reagoi mihinkin. Ainakin leipä (myös ruis) ja hedelmät näyttäisi aika paljon nostavan sokereita. Tuleehan ainakin syynättyä tarkemmin mitä syö ja kuinka paljon. Saitko heti insuliinit vai kotimittausta teit ensin?
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
31 tasan tänään lasissa. Täälläkin alkaa olemaan odottavan aika piiitkä.. Mulla on palautunut kauhea väsymys.. Pystyy helposti nukkumaan kahdetkin päikkärit ja silti tulee vielä iltaunikin... Huh huh...ei tietoakaan enää aktiivisesta kaudesta joka kyllä oli tuossa välissä..mites teillä muilla?
Lokavauva, just manasin väsymystä tuossa edellisessä viestiketjussa. Väsyttää huomattavasti enemmän kuin vielä muutama viikko sitten.. Tätäkö tämä sitten on loppurasaus. Oikeen ärsytti viime viikolla kun oli muutama aurinkoinen päivä ja itse makaa vain sängyssä eikä jaksa edes kauppaan lähteä.
33+0. Äitipolilla oli kontrolli. Istukka lepää edelleen kohdunsuulla, joten sektio ainoa synnytystapa tällä kertaa. Viikon saan olla vielä kotona (jos ei ala vuotamaan), sitten kaksiin makaamaan reilu kolme viikkoa kunnes leikkaavat. Itkettää, miten perhe (lapset) pärjäävät. Just aloittivat uusissa kouluissa, kulkeminen taksilla ja linkalla. Kaksosilla murkku, toka luokkalaista kiusaavat minkä ehtiivät ja voi tuota angstin määrää 
tais mennä asian viereen....
tais mennä asian viereen....Voi Takuttaja, kuulostaa kurjalta Lopputulos varmasti palkitsee, mutta saattaa olla pitkät viikot edessä.
Jasmin7, mittailin arvoja ensin pari viikkoa, sitten sain insuliinit, kun arvot eivät ruokavaliolla asettuneet. Pistämiseen tottui nopeasti ja annostuskin näyttäisi löytyneen. Haastavin oli aamiainen, siitä kannattaa karsia hiilareita pois, tilalle kananmunaa, vihanneksia, raejuustoa yms. Tsemppiä, parhaassa tapauksessa pelkkä ruokavalioremppa riittää.
Lopputulos varmasti palkitsee, mutta saattaa olla pitkät viikot edessä.Jasmin7, mittailin arvoja ensin pari viikkoa, sitten sain insuliinit, kun arvot eivät ruokavaliolla asettuneet. Pistämiseen tottui nopeasti ja annostuskin näyttäisi löytyneen. Haastavin oli aamiainen, siitä kannattaa karsia hiilareita pois, tilalle kananmunaa, vihanneksia, raejuustoa yms. Tsemppiä, parhaassa tapauksessa pelkkä ruokavalioremppa riittää.
Vihdoin mullakin alkaa poksumaan 30 viikkoa rikki 
Eli kerrataan kaikki kuulumiset tähänkin ketjuun!
Oon kohta ollut kk suomessa lomalla, ja koti-ikävä on ihan järkyttävä! Eka viikko meni rauhoittumiseen ja lepäämiseen. Sitten tapasin kavereita, vanhoja työkavereita ja sukulaisia. Oli vähän haikeeta sanoa moikka kun ei tulla näkemään pitkään aikaan, me tullaan koko porukka seuraavan kerran suomeen vasta joskus ensi vuoden puolella. On ollut todella rauhoittavaa jutella raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan hoidosta oman äidin kanssa. Nyt on sellainen olo että kyllä tämä tästä ja ihan hyvä äiti mustakin vielä tulee :) Synnytykseenkin voi suhtautua vähän rauhallisemmin, äitini punnersi isosiskoni ulos 8 tunnissa ja pikkusiskoni 4 tunnissa. Myös tätini ovat olleet varsinaisia syöksysynnyttäjiä, juuri ja juuri ovat ehtineet saliin. Äitini vannotti että heti kun alkaa supistaa kunnolla niin pitää lähteä, ettei parane liian kauan vetkutella kotona. Eli nopeaa alatiesynnytystä odotellessa
Suurin osa lomasta on mennyt mökillä. Vähän harmittaa kun tuo marjojen ja sienten kerääminen ei onnistu ihan niin hyvin kun normaalisti. Mustikoiden kyykkiminen painaa mahaa, sienten kerääminen lähes mahdotonta.. Tunti metsässä on tooooosi raskasta kun tuntuu ettei saa vedettyä henkeä kunnolla ja sitten on pakko mennä lepäämään
Muutenkin on viime päivinä alkanut taas väsyttämään ihan älyttömästi, puolet vuorokaudesta menee nukkuessa ihan heittämällä, ja siltikin väsyttää.
Mutta ai että suomalainen ruoka maistuu taivaalliselta. Herkuttelut oon onnistunut pitämään aika hyvin kurissa (jo rasvaton luomumaito, ruisleipä, viili, maksamakkara, mannapuuro maistuu niiiin hyvältä), mustikkapiirakan palanen kerran kaks viikossa ja yhden kismetin oon syönnyt tän kk aikana! Matkalaukussa on sitten sitäkin enemmän suklaata ja muita herkkuja jotka pakkaan sairaalakassiin. Siellä on lupa mässätä (vaikka siellä ei tule kuulemma mieleenkään tunkea naama täyteen suklaata) :) Onko jollain muulla päiviä kun ei oo yhtään nälkä ja eikä tee mieltä syödä, ja sitten seuraavana päivänä on jatkuvasti törkeä nälkä, ja tuntuu että on ihan sama mitä syö mutta vatsa vaan huutaa lisää?
Vauva on kasvanut ihan älyttömästi tän kk aikana, liikkeiden perusteella. Koko maha heiluu ku leikki alkaa ja tuntuu että on enemmän liikkeellä kun paikoillaan. Kun vauva tekee kuperkeikan, voi katsomalla hyvin seurata missä menee, kun koko maha nousee ja heiluu, tosi oudon näköistä ja tuntuista! Onneksi nukkuu yöt aika pitkälti kuhan saa iltajumpan valmiiksi (vaikka yleensä herää kun käyn pissalla tai vaihdan asentoa ja uusi asento ei neitiä/pikku-herraa miellytä). Parina viime iltana kun oon ollut valmis nukkumaan, niin vauva on ollut poikittain ja antanut sitten soida oikein kunnolla käsin ja jaloin, tuntuu että maha halkeaa. Suurin osa liikkeistä tulee kuitenkin yhä oikealle, kylkiluiden alle. Se kohta alkaa pian olee jopa arka. Välillä liikkeet ovat niin outoja, nopeaa tärinää pari sekuntia, sitten hiljaista ja sitten pari kunnon iskua. Ihan ku lataisi oikein kunnolla niitä iskujaan! Mutta on tosiaan outoa että kaikki liike on oikealla puolella, tuntuu siltä kun vasen puoli olisi halvaantunut kun siellä ei koskaan tunnu mitään. Hikkaa en ole havainnut, mites teillä?
Ensi viikolla kotiin ja miehen kainaloon
tulee olemaan tosi haikeaa lähteä suomesta, varsinkin vanhemmista ja siskoista kun eroaa niin tulee varmasti itku Mutta kotona odottaa sitten oma mies, on tää ollut kauhean pitkä aika olla erossa Maltan tuskin odottaa että pääsen kotiin miehen hemmoteltavaksi, ja järjestelemään kaikki asiat kuntoon ja ostamaan puuttuvat tavarat (vauvan sänky ja vaunut). Uusi autokin pitäisi vielä löytää! Noooh.. on tässä vielä aikaa :)
Kotiin tullessa on sitten heti uusi 3h sokerirasituskoe, arrghh... Sittenpähän nähdään jos se raskausdiabetes on puhjennut niin kun lääkäri pelkää. Lisäksi heti seuraavalla viikolla on se erikoisultra jossa katsotaan taas vauva tarkasti läpi sen CMVn varalta, ja sitten treffit oman lääkärin kanssa. Eninten tosiaan jännittää/ahdistaa tuo sokerirasituskoe ja vaa'alle nousu... Mutta innolla odotan ja toivon että saadaan taas seurata vauvaa livenä 4D Sitten seuraavalla kerralla on jo vuorossa synnytyksen "suunnittelu" ja treffit nukutuslääkärin kanssa, ja hänen kanssaan mietitään mikä lääkitys mulle sopisi synnytyksen aikana. Kai siinä samalla tehdään synnytystapa-arvio ja käydään tutustumassa sairaalaan tarkemmin. Kaipa se sitten tosissaan alkaa konkretisoitumaan, että pitäähän tämä vauva uloskin saada tavalla tai toisella 
Mä tuun niin hajoamaan lokakuussa kun meidän LA on niin kuun lopussa ja te olette melkein kaikki jo saaneet nyytit kotiin ja mä vielä kärvistelen kotona mahani kanssa
(tulipas pitkä selostus, odottelen että vauva saa iltajumpan päätökseen niin päästään nukkumaan :) )
Eli kerrataan kaikki kuulumiset tähänkin ketjuun!Oon kohta ollut kk suomessa lomalla, ja koti-ikävä on ihan järkyttävä! Eka viikko meni rauhoittumiseen ja lepäämiseen. Sitten tapasin kavereita, vanhoja työkavereita ja sukulaisia. Oli vähän haikeeta sanoa moikka kun ei tulla näkemään pitkään aikaan, me tullaan koko porukka seuraavan kerran suomeen vasta joskus ensi vuoden puolella. On ollut todella rauhoittavaa jutella raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan hoidosta oman äidin kanssa. Nyt on sellainen olo että kyllä tämä tästä ja ihan hyvä äiti mustakin vielä tulee :) Synnytykseenkin voi suhtautua vähän rauhallisemmin, äitini punnersi isosiskoni ulos 8 tunnissa ja pikkusiskoni 4 tunnissa. Myös tätini ovat olleet varsinaisia syöksysynnyttäjiä, juuri ja juuri ovat ehtineet saliin. Äitini vannotti että heti kun alkaa supistaa kunnolla niin pitää lähteä, ettei parane liian kauan vetkutella kotona. Eli nopeaa alatiesynnytystä odotellessa
Suurin osa lomasta on mennyt mökillä. Vähän harmittaa kun tuo marjojen ja sienten kerääminen ei onnistu ihan niin hyvin kun normaalisti. Mustikoiden kyykkiminen painaa mahaa, sienten kerääminen lähes mahdotonta.. Tunti metsässä on tooooosi raskasta kun tuntuu ettei saa vedettyä henkeä kunnolla ja sitten on pakko mennä lepäämään
Muutenkin on viime päivinä alkanut taas väsyttämään ihan älyttömästi, puolet vuorokaudesta menee nukkuessa ihan heittämällä, ja siltikin väsyttää.Mutta ai että suomalainen ruoka maistuu taivaalliselta. Herkuttelut oon onnistunut pitämään aika hyvin kurissa (jo rasvaton luomumaito, ruisleipä, viili, maksamakkara, mannapuuro maistuu niiiin hyvältä), mustikkapiirakan palanen kerran kaks viikossa ja yhden kismetin oon syönnyt tän kk aikana! Matkalaukussa on sitten sitäkin enemmän suklaata ja muita herkkuja jotka pakkaan sairaalakassiin. Siellä on lupa mässätä (vaikka siellä ei tule kuulemma mieleenkään tunkea naama täyteen suklaata) :) Onko jollain muulla päiviä kun ei oo yhtään nälkä ja eikä tee mieltä syödä, ja sitten seuraavana päivänä on jatkuvasti törkeä nälkä, ja tuntuu että on ihan sama mitä syö mutta vatsa vaan huutaa lisää?
Vauva on kasvanut ihan älyttömästi tän kk aikana, liikkeiden perusteella. Koko maha heiluu ku leikki alkaa ja tuntuu että on enemmän liikkeellä kun paikoillaan. Kun vauva tekee kuperkeikan, voi katsomalla hyvin seurata missä menee, kun koko maha nousee ja heiluu, tosi oudon näköistä ja tuntuista! Onneksi nukkuu yöt aika pitkälti kuhan saa iltajumpan valmiiksi (vaikka yleensä herää kun käyn pissalla tai vaihdan asentoa ja uusi asento ei neitiä/pikku-herraa miellytä). Parina viime iltana kun oon ollut valmis nukkumaan, niin vauva on ollut poikittain ja antanut sitten soida oikein kunnolla käsin ja jaloin, tuntuu että maha halkeaa. Suurin osa liikkeistä tulee kuitenkin yhä oikealle, kylkiluiden alle. Se kohta alkaa pian olee jopa arka. Välillä liikkeet ovat niin outoja, nopeaa tärinää pari sekuntia, sitten hiljaista ja sitten pari kunnon iskua. Ihan ku lataisi oikein kunnolla niitä iskujaan! Mutta on tosiaan outoa että kaikki liike on oikealla puolella, tuntuu siltä kun vasen puoli olisi halvaantunut kun siellä ei koskaan tunnu mitään. Hikkaa en ole havainnut, mites teillä?
Ensi viikolla kotiin ja miehen kainaloon
tulee olemaan tosi haikeaa lähteä suomesta, varsinkin vanhemmista ja siskoista kun eroaa niin tulee varmasti itku Mutta kotona odottaa sitten oma mies, on tää ollut kauhean pitkä aika olla erossa Maltan tuskin odottaa että pääsen kotiin miehen hemmoteltavaksi, ja järjestelemään kaikki asiat kuntoon ja ostamaan puuttuvat tavarat (vauvan sänky ja vaunut). Uusi autokin pitäisi vielä löytää! Noooh.. on tässä vielä aikaa :) Kotiin tullessa on sitten heti uusi 3h sokerirasituskoe, arrghh... Sittenpähän nähdään jos se raskausdiabetes on puhjennut niin kun lääkäri pelkää. Lisäksi heti seuraavalla viikolla on se erikoisultra jossa katsotaan taas vauva tarkasti läpi sen CMVn varalta, ja sitten treffit oman lääkärin kanssa. Eninten tosiaan jännittää/ahdistaa tuo sokerirasituskoe ja vaa'alle nousu... Mutta innolla odotan ja toivon että saadaan taas seurata vauvaa livenä 4D
Sitten seuraavalla kerralla on jo vuorossa synnytyksen "suunnittelu" ja treffit nukutuslääkärin kanssa, ja hänen kanssaan mietitään mikä lääkitys mulle sopisi synnytyksen aikana. Kai siinä samalla tehdään synnytystapa-arvio ja käydään tutustumassa sairaalaan tarkemmin. Kaipa se sitten tosissaan alkaa konkretisoitumaan, että pitäähän tämä vauva uloskin saada tavalla tai toisella Mä tuun niin hajoamaan lokakuussa kun meidän LA on niin kuun lopussa ja te olette melkein kaikki jo saaneet nyytit kotiin ja mä vielä kärvistelen kotona mahani kanssa
(tulipas pitkä selostus, odottelen että vauva saa iltajumpan päätökseen niin päästään nukkumaan :) )
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Jooh, jos sitä saisi vihdoin ja viimein kirjoitettua tästä päivästä ja neuvolakäynnistä. Olen tässä sitä jo puoli päivää lykännyt ja vihdoin ja viimein pääsin koneelle istumaan, niin että tämä rakkine prkl toimii. Meinasi pittuisen vain käpy palaa tämän laitoksen kanssa. xF Huh, mutta nyt voi hiukan jo rauhoittua.
Aamulla tosiaan Rakkaan kanssa hiimailtiin neuvolaan ja terkkari oli tunnetusti tavoistaan jonkun minuutin jäljessä. Pääsin kuulumisia kertomaan eli kitisin kivuista (kaikista niistä), jotka vaivaa yöunia ja terkkari sanoikin, että jos ei pidemmän päälle saa nukuttua niin sitten harkitaan nukahtamislääkkeitä. Mutta tosiaan katsomaan miten tämä minun opiskeluarki lähtee rullaamaan. Menen siis vielä noin kuukaudeksi koulun penkille, ettei tarvitse sitten tammi-helmikuussa mennä teorioita istumaan (toivotaan tosiaan, että pysyn ihan yhtenä kappaleena siihen asti et teoriat on lusittu :D). Saan siis näin viimeiset teoriaopinnot päätökseen ennen vauvelin syntymää ja ei jää kuin kaksi työssäoppimista ensikeväälle(/-syksylle, riippuen siis kuinka meidän pienen perheemme arki lähtee vauvan syntymän myötä rullaamaan). :) Meni nyt vähän asiasta kukkapurkkiin, mutta sitten kerroin perhevalmennuksesta, jossa kävimme viime viikolla Rakkaan kanssa ja josta Rakaskin jopa tykkäsi, vaikka sitä epäilin ensin suuresti. Siellä se valmennus oli keskustelu painoitteista ja oli kiva oikeasti huomata, ettei ole ensisynnyttäjänä ollenkaan yksin näiden mietteiden ja vaivojen kanssa. Siis kun välillä on tuntunut, että onkohan nää mun kolotukset jotenkin liikaa. Saanko siis sanoa, että särkee jatkuvasti. Siis läheisimmät kaverit ei varmaan jaksa pidemmän päälle kuunnella mun vauvaan ja raskauteen liittyviä juttuja, vaikka ovatkin puolestamme onnellisia kun pieni meille siunaantunut. Mielelläni siis olen seuraaviinkin perhevalmennuksiin menossa, vaikkakin se päällisin tieto löytyy ja varmaan olen jo kahlannut läpi internetin ihmeellisestä maailmasta.
Paino EI ollut NOUSSUT YHTÄÄN viimeisen kahden viikon aikana!!! Siis OMG, olin ihan onnesta soikee siellä neuvolassa kun paino oli pysynyt samana kuin aiemmin, vaikka myönnän herkutelleeni jonkin verran (sokerit pysyneet hyvänä!). :'D Eipähän terkkarilla ollut mitään valittamista ainakaan siitä ja kun saatiin hiukan negatiivista palautetta kun viimeksi painoni oli noussut yli kilon viikossa.' Nooh, nyt olen tyytyväinen jos painoa tulee tasaisemmin ja pienemmissä erissä (kaikki kylläkin saisi sitten synnytyksessä jäädä sitten laitokselle). Niin käsien ja sormien puutuneisuus kuulema johtuu täysin siitä kun kehoon jää niin paljon nestettä ja sitä kertyy niveliin jalkoihin ja käsiin, joka tuottaa kipua. Liikunnan ja runsaan veden juonnin pitäisi auttaa, mutta entäs jos se liikunta ei oikein enää meinaa onnistua..? Kävelemään kun lähtee, aikaa saa varata runsaasti kun harjoitussupistukset tulevat varmasti kuvioihin jossain vaiheessa ja sen takia vauhtia pitää huomattavasti hidastaa sekä mukaan tyyliin paperia jos alkaa pissattaa ja lähin vessa on kilsan päässä. :D Mitä liikuntaa voisin enää hirmuisemmin alkaa harrastamaan (seksi kyllä luonnistuu vielä, mutta toinen osapuoli ei ole ihan yhtä innokas siihen liikuntamuotoon kuin minä)..? :DD
Verenpaineet olivat hyvät 125/71 ja hemppa oli noussut 111:sta 122:teen, kiitos sinnikkään raudan syönnin (jota kyllä jatkan vielä varmuuden vuoksi varmaan loppuraskauden ajan). Pissa oli puhdas ja terkkari mittaili kohdunpohjan korkeudeksi jo 31cm, eli pompattiin taas yläkäyrälle (tuskin hirveesti haittaa). :D Vauvan sykkeet huiteli +135 luokkaa ja majailee raivokkaasti tarjonnassa. Pyörittelee nimittäin kivasti päätään tuonne jonnekkin lantioon kun makaan kyljelläni ja hiplailee varpaillaan kylkiluitani aika ajoin kun oikein huonossa ryhdissä rönötän sohvalla. 
:) Seuraavaa aikaa sitten saatiinkin jo kahden viikon päähän, jolloin sovitaan varmaan sitten kaikki viimeiset neuvola-ajat ennen vauvelin syntymää. Ja ai niin terkkarikin kehui verensokerin mittailujani, että olen ollut ahkera ja tsemppasi pysymään lujana ruokavalion kanssa. Joten mysliä ja maustamatonta jogurttia mustikoilla on tänään vielä iltapalana muutama lusikallinen, että jaksaa sitten aamuun. :P
-elwwis&pieni pojan palleroinen rv 32+0!-, että POKSista vaan. :P
Aamulla tosiaan Rakkaan kanssa hiimailtiin neuvolaan ja terkkari oli tunnetusti tavoistaan jonkun minuutin jäljessä. Pääsin kuulumisia kertomaan eli kitisin kivuista (kaikista niistä), jotka vaivaa yöunia ja terkkari sanoikin, että jos ei pidemmän päälle saa nukuttua niin sitten harkitaan nukahtamislääkkeitä. Mutta tosiaan katsomaan miten tämä minun opiskeluarki lähtee rullaamaan. Menen siis vielä noin kuukaudeksi koulun penkille, ettei tarvitse sitten tammi-helmikuussa mennä teorioita istumaan (toivotaan tosiaan, että pysyn ihan yhtenä kappaleena siihen asti et teoriat on lusittu :D). Saan siis näin viimeiset teoriaopinnot päätökseen ennen vauvelin syntymää ja ei jää kuin kaksi työssäoppimista ensikeväälle(/-syksylle, riippuen siis kuinka meidän pienen perheemme arki lähtee vauvan syntymän myötä rullaamaan). :) Meni nyt vähän asiasta kukkapurkkiin, mutta sitten kerroin perhevalmennuksesta, jossa kävimme viime viikolla Rakkaan kanssa ja josta Rakaskin jopa tykkäsi, vaikka sitä epäilin ensin suuresti. Siellä se valmennus oli keskustelu painoitteista ja oli kiva oikeasti huomata, ettei ole ensisynnyttäjänä ollenkaan yksin näiden mietteiden ja vaivojen kanssa. Siis kun välillä on tuntunut, että onkohan nää mun kolotukset jotenkin liikaa. Saanko siis sanoa, että särkee jatkuvasti. Siis läheisimmät kaverit ei varmaan jaksa pidemmän päälle kuunnella mun vauvaan ja raskauteen liittyviä juttuja, vaikka ovatkin puolestamme onnellisia kun pieni meille siunaantunut. Mielelläni siis olen seuraaviinkin perhevalmennuksiin menossa, vaikkakin se päällisin tieto löytyy ja varmaan olen jo kahlannut läpi internetin ihmeellisestä maailmasta.
Paino EI ollut NOUSSUT YHTÄÄN viimeisen kahden viikon aikana!!! Siis OMG, olin ihan onnesta soikee siellä neuvolassa kun paino oli pysynyt samana kuin aiemmin, vaikka myönnän herkutelleeni jonkin verran (sokerit pysyneet hyvänä!). :'D Eipähän terkkarilla ollut mitään valittamista ainakaan siitä ja kun saatiin hiukan negatiivista palautetta kun viimeksi painoni oli noussut yli kilon viikossa.
' Nooh, nyt olen tyytyväinen jos painoa tulee tasaisemmin ja pienemmissä erissä (kaikki kylläkin saisi sitten synnytyksessä jäädä sitten laitokselle). Niin käsien ja sormien puutuneisuus kuulema johtuu täysin siitä kun kehoon jää niin paljon nestettä ja sitä kertyy niveliin jalkoihin ja käsiin, joka tuottaa kipua. Liikunnan ja runsaan veden juonnin pitäisi auttaa, mutta entäs jos se liikunta ei oikein enää meinaa onnistua..? Kävelemään kun lähtee, aikaa saa varata runsaasti kun harjoitussupistukset tulevat varmasti kuvioihin jossain vaiheessa ja sen takia vauhtia pitää huomattavasti hidastaa sekä mukaan tyyliin paperia jos alkaa pissattaa ja lähin vessa on kilsan päässä. :D Mitä liikuntaa voisin enää hirmuisemmin alkaa harrastamaan (seksi kyllä luonnistuu vielä, mutta toinen osapuoli ei ole ihan yhtä innokas siihen liikuntamuotoon kuin minä)..? :DD Verenpaineet olivat hyvät 125/71 ja hemppa oli noussut 111:sta 122:teen, kiitos sinnikkään raudan syönnin (jota kyllä jatkan vielä varmuuden vuoksi varmaan loppuraskauden ajan). Pissa oli puhdas ja terkkari mittaili kohdunpohjan korkeudeksi jo 31cm, eli pompattiin taas yläkäyrälle (tuskin hirveesti haittaa). :D Vauvan sykkeet huiteli +135 luokkaa ja majailee raivokkaasti tarjonnassa.
Pyörittelee nimittäin kivasti päätään tuonne jonnekkin lantioon kun makaan kyljelläni ja hiplailee varpaillaan kylkiluitani aika ajoin kun oikein huonossa ryhdissä rönötän sohvalla. :) Seuraavaa aikaa sitten saatiinkin jo kahden viikon päähän, jolloin sovitaan varmaan sitten kaikki viimeiset neuvola-ajat ennen vauvelin syntymää. Ja ai niin terkkarikin kehui verensokerin mittailujani, että olen ollut ahkera ja tsemppasi pysymään lujana ruokavalion kanssa. Joten mysliä ja maustamatonta jogurttia mustikoilla on tänään vielä iltapalana muutama lusikallinen, että jaksaa sitten aamuun. :P-elwwis&pieni pojan palleroinen rv 32+0
!-, että POKSista vaan. :P
Ja vihdoin täälläkin POKSahti 30+0! 
Jännitys alkaa tiivistyä, ja myös pieni paniikki iskeä, olen tehnyt vasta niin vähän mitään valmisteluja!
Olo on edelleen hyvä, mutta nyt olen huomannut ekoja turvotuksia, aamulla sorminivelet ovat vähän kankeat ja illalla nilkat ovat vähän turvonneet, kun ottaa sukat pois (laitoin tällä viikolla ekaa kertaa sukat jalkaan varmaan sitten juhannuksen, joten mistä mä tietty tiedän, vaikka olisivat kuinka olleet jo aiemmin). Lisäksi rasitukset vaativat veronsa entistä isompina; tein viikolla muutaman ylipitkän työpäivän, ja sain niistä palkaksi supistuksia, kramppeja ja kaikenlaisia muita kolotuksia. Ensimmäisen kunnolla levätyn yön jälkeen olo oli edelleen aika piesty. Nyt olen kieltänyt itseltäni ylityöt, korkeintaan kerran viikossa voin olla pidempään, jotta hommat tulisivat pakettiin ennen kuin jään pois töistä.
Mutta, töitä jäljellä enää kolme (lyhennettyä) viikkoa, yhteensä 12 päivää!! Sitten reilut pari viikkoa kesälomaa ja sen jälkeen alkaa äippäri, ihan epätodellinen olo!
Jännitys alkaa tiivistyä, ja myös pieni paniikki iskeä, olen tehnyt vasta niin vähän mitään valmisteluja!
Olo on edelleen hyvä, mutta nyt olen huomannut ekoja turvotuksia, aamulla sorminivelet ovat vähän kankeat ja illalla nilkat ovat vähän turvonneet, kun ottaa sukat pois (laitoin tällä viikolla ekaa kertaa sukat jalkaan varmaan sitten juhannuksen, joten mistä mä tietty tiedän, vaikka olisivat kuinka olleet jo aiemmin). Lisäksi rasitukset vaativat veronsa entistä isompina; tein viikolla muutaman ylipitkän työpäivän, ja sain niistä palkaksi supistuksia, kramppeja ja kaikenlaisia muita kolotuksia. Ensimmäisen kunnolla levätyn yön jälkeen olo oli edelleen aika piesty. Nyt olen kieltänyt itseltäni ylityöt, korkeintaan kerran viikossa voin olla pidempään, jotta hommat tulisivat pakettiin ennen kuin jään pois töistä.
Mutta, töitä jäljellä enää kolme (lyhennettyä) viikkoa, yhteensä 12 päivää!! Sitten reilut pari viikkoa kesälomaa ja sen jälkeen alkaa äippäri, ihan epätodellinen olo!
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
RIKS, RAKS JA POKS rv 33+0 ♥.
Nyt on alkanut todella tuntumaan, että masusta on tullut iso. Se on vähän edessä ja iltaisin päivän menun löytää tuosta masun päältä. :D Sokerit ovat hiukan heitelleet, joten kasvis ja kuitu eväillä mennään niin pitkään kun kyetään, sorruin tuossa vknloppuna vähän herkuttelemaan ja se sitten kostautui ikävästi. Jos vielä arvot hirmuisesti heittää tänäpäivänä, pitää varmaan soitella terkkarille ja kysellä että kuinkas toimitaan. Mutta veikkaan, että kun jätän kaiken sokerin syömisen niin pysyy arvot kurissa. :)
Eilen käytiin meidän toisessa perhevalmennuksessa ja siellä tuli paljon asiaa joka jo tiedettiin, mutta siitä oli ihan kiva keskustella seksuaaliterapeutin kanssa. Ja sitten kun meidän lisäksi siellä ei ollut kuin yksi toinen perhe, niin pystyi ja kehtasi vähän enemmän puhua itsestään ja parisuhteesta. Yllätyin vielä illalla kotona, kun Rakas sanoi, että oli hyvä että se seksuaaliterapeutti oli siellä. Hänestä oli kuulema hyvä valmennus. Minä aina taas vähän epäilen, että kiinnostaako Rakasta tuollaiset valmennus jutut, saatika käynnit neuvolassa, mutta näköjään häntä kiinnostaa nämä jutut enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Mikä on ihan kiva juttu. :) ♥
Nyt on alkanut todella tuntumaan, että masusta on tullut iso. Se on vähän edessä ja iltaisin päivän menun löytää tuosta masun päältä. :D Sokerit ovat hiukan heitelleet, joten kasvis ja kuitu eväillä mennään niin pitkään kun kyetään, sorruin tuossa vknloppuna vähän herkuttelemaan ja se sitten kostautui ikävästi. Jos vielä arvot hirmuisesti heittää tänäpäivänä, pitää varmaan soitella terkkarille ja kysellä että kuinkas toimitaan. Mutta veikkaan, että kun jätän kaiken sokerin syömisen niin pysyy arvot kurissa. :)
Eilen käytiin meidän toisessa perhevalmennuksessa ja siellä tuli paljon asiaa joka jo tiedettiin, mutta siitä oli ihan kiva keskustella seksuaaliterapeutin kanssa. Ja sitten kun meidän lisäksi siellä ei ollut kuin yksi toinen perhe, niin pystyi ja kehtasi vähän enemmän puhua itsestään ja parisuhteesta. Yllätyin vielä illalla kotona, kun Rakas sanoi, että oli hyvä että se seksuaaliterapeutti oli siellä. Hänestä oli kuulema hyvä valmennus. Minä aina taas vähän epäilen, että kiinnostaako Rakasta tuollaiset valmennus jutut, saatika käynnit neuvolassa, mutta näköjään häntä kiinnostaa nämä jutut enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Mikä on ihan kiva juttu. :) ♥