Kokeneet neuvoo ensikertalaisia

Imetyksen tuki ry levittää vaarallista ja väärää tietoa, joka perustuu sata vuotta vanhoihin tutkimuksiin, vaikka tältäkin vuosituhannelta on tutkimustuloksia. Parasta tietoa löytyy sivulta https://fedisbest.org/ jonka tarkoitus on ajatella lapsen ja äidin parasta, olipa lapsen juoma maito peräisin mistä tahansa. Imetyksen tuki ry taas on yhden asian putiikki, jonka tarkoitus on lisätä imetystä hinnalla millä hyvänsä.

Nykyinen imetyksen edistäminen kun perustuu siihen, että äidille kerrotaan vain positiivisia asioita imetyksestä, eikä riskejä ollenkaan. Eli mitä tapahtuu, kun lapsi ei saa riittävästi maitoa (kehityshäiriöitä, aivovaurioita, jopa kuolema). Rintamaidon hyötyjä liioitellaan reilusti, ja lisäksi myös valehdellaan niistä, esim. tieteellisissä tutkimuksissa on todistettu, ettei imetys lisää älykkyyttä pennin edestä, vaan älykkyyden selittävät tekijät ovat muualla, esim. vanhempien koulutustaso. Millään muulla terveydenhuollon osa-alueella ei ole hyväksyttävää pimittää potilaalta hoidon negatiivisia riskejä ja tehdä päätöksiä potilaan puolesta, mutta imetyksen ollessa kyseessä niin vain revitään päätösvalta äidiltä jollekin heikosti koulutetulle imetysohjaajalle, joka ei edes kerro äidille todellista tilannetta, vaan pimittää asioita. Ja perään väitetään idioottimaisia valeita, kuten että kaikki voivat imettää, vaikka rinnat ovat biologisia elimiä, jotka eivät aina toimi, kuten ei toimi moni muukaan elin. Huononäköiselle ei selitetä, että kyllä kaikki voivat nähdä, kun vaan riittävästi yrittää, vaan huononäköinen saa silmälasit, joilla korjataan biologisen elimen luonnonmukainen toimimattomuus.

Irlannissahan hiljattain lopetettiin tämän yltiöpositiivisen imetyspainostuksen (BFHI) rahallinen tukeminen, koska siellä todettiin tieteellisessä tutkimuksessa, ettei se edistä imetystä lainkaan. Toivottavasti se lopetetaan Suomessakin mahdollisimman pian.
 
Muokattu viimeksi:
Komppaan Wandista!

Todella kurja lukea näistä huonoista imetyskokemuksista. Lähinnä että on jäänyt kokemus että syyllistetään. :sorry:

Minun taustasta voin kertoa sen verran, että olen työskennellyt vauva-teholla ja myöskin olen saanut imetystukihenkilön koulutuksen. Ja voin sanoa että pieniä "taisteluja" ollaan tuoreiden äitien kanssa tehty imetyksen eteen ja sitä riemua, kun siinä on yhdessä onnistuttu. Itse olen ollut onnekas kahden ensimmäisen kanssa, että imetys on sujunut ongelmitta.

Mutta ei imetys mene niin että hinnalla millä hyvänsä. Ja kyllä olen sitä mieltä jos olette imettänyt kuukauden, neljä tai kuusi jne. niin ylpeitä saatte olla! Hienoa että vauvanne saa parasta ravintoa mikä on tehty juuri heitä varten. Älkää sanoko että imetin vain kuukauden... jos tilanne siihen ajautuu että kaikesta yrityksestä huolimatta imetys jää kuukauteen, niin ottakaa se ylpeydellä. :)
 
Rintamaito on kuitenkin parasta mahdollista ravintoa vauvalle, jo se että on tosissaan yritetty ja vauva on saanut sitä vaikka viikon, on parempi kuin ei olisi saanut ollenkaan. Usein sairaaloissa ei anneta korviketta vaan luovutettua rintamaitoa jos sitä vain on saatavilla. Mä pumppasin alusta asti ylimääräisiä pakkaseen jotta sain käydä rauhassa suihkussa tai kaupassa eikä tarvinut huolehtia vauvan ruokintaa. Mulle imetys oli aluksi kivuliasta ja tuntui epämiellyttävälle kaivaa tissejä esiin vieraiden edessä, mutta kun sen kanssa pääsi tutuksi se oli täynnä upeita hetkiä oman vauvan kanssa ja todella palkitsevaa. Mä kovasti toivon että ensikertalaiset varsinkin uskaltaa kokeilla sitä eikä luovuta heti sekä pyytää apua heti sairaalassa hyviin asentoihin ja imuotteisiin. Ikävä kuulla että joillain on noin paha maku jäänyt imettämisestä ja itu:sta, mutta kyllähän se pitäisi muistaa että imettäminen on yksi maailman luonnollisimmista asioista ja jos se ei onnistu niin onneksi on tarjolla muita vaihtoehtoja.
 
Olin 1 ja tokan lapsen kanssa suljetussa faceryhmässä, jos keskusteltiin korvikkeista tyyliin mitä menee, paljon, mikä on hyvä jne...
Välillä sinne pääsi joku imetysfanaatiko riehumaan. Ei kyllä tullut parasta mahdollista kuvaa tästä porukasta.

Ja synnytyksestä: jos se päätyy sektioon niin se päätyy sektioon. Se ei tee sinusta tai kenestäkään muusta huonompaa äitiä. Jos joku näin väittää, voi painua suolle.
 
Höh onpa tosi monella ollut ikäviä imetyskokemuksia! Itellä kaikki meni mutkattomasti (alussa toki tuli verta ja sattui mutta ei se kauaa kestänyt), olin tosi tyytyväinen meidän imetyskauteen :) se oli mun laiskalle luonteelle niin sopivaa et aina oli valmista ruokaa tarjolla, eikä yöllä tarvinnu nousta sängystä kun vaan heitti tissin suuhun:hilarious:

toivottavasti seuraavan kanssa onnistuu yhtä hyvin! Viimeksi harkitsin jopa pumppailua luovutukseen, mutta en sit "jaksanut" pumppailla kuin omaan pakkaseen. (Pumppasin siis lähinnä vaan jos vauvan unet veny ja tissit oli jo täynnä:grin)
 
Mäkin mietin jo viimeksi maidon luovuttamista mutta meillä on tunnin matka lähimpään luovutuspaikkaan, niin en tiedä onko se käytännössä mahdollista. Mulla tuli viimeksi niin paljon maitoa että esikoinen puklaili kovasti ja melko usein joutui pumppaamaan ylimääräisiä pakkaseen. Mutta tosiaan oli kyllä niin helppoa kun meillä vauva nukkuu pääasiassa vieressä niin pystyi antamaan vaan tissin suuhun ja nukahtamaan uudestaan :D
 
napusiini sanoi:
Mäkin mietin jo viimeksi maidon luovuttamista mutta meillä on tunnin matka lähimpään luovutuspaikkaan, niin en tiedä onko se käytännössä mahdollista. Mulla tuli viimeksi niin paljon maitoa että esikoinen puklaili kovasti ja melko usein joutui pumppaamaan ylimääräisiä pakkaseen. Mutta tosiaan oli kyllä niin helppoa kun meillä vauva nukkuu pääasiassa vieressä niin pystyi antamaan vaan tissin suuhun ja nukahtamaan uudestaan :D
Click to expand...

Onko matka sen verran pitkä etteivät käy noutamassa maitoja?
 
Täytyy selvitellä mikä tilanne on nykyään. Olisi kyllä ihana auttaa ja onhan se rahallisestikin kannattavaa. Paljon meni maitoja meillä vanhaksi ja pakkasesta viemäriin :sad001
 
Synnytyksestä. Ei tosiaan kannata tehdä pilkuntarkkaa suunnitelmaa, koska harvoin menee odotusten mukaan. Synnytystoivelistan teko voi rauhoittaa mieltä. Ite otin selvää kivunlievityksistä etukäteen ja päätin synnyttää luomuna. Salissa pyysin kuitenki epiduraalin ja sain spinaali-epiduraalikombon. Se toimi toooodella hyvin! Tosin spinaali kutittaa aivan järjettömästi koko kropassa, mut vaan hetken. Mä myös otin selvää erilaisista synnytysasennoista ja kyljellään tai nelinkontin ponnistamisessa todettu vähiten vaurioita, joten päätin ponnistaa kyljelläni. Repesinki vaan 1cm :) Muita päätöksiä ei ollu ja loput meni omalla painollaan. En panikoinut missään vaiheessa, vaan otin rennosti kaiken mitä oli tulossa. Kätilö sanoi sen auttaneen siihen, että mulla oli helppo synnytys. Toisaalta, olinhan epiduraalisessa euforiassa miltein koko synnytyksen ajan :)

Imetyksestä. Itellä aivan karmee kokemus, josta oon tainnu jo jossain ketjussa kertoa. Lyhyesti, maitotihyet tukkeessa, vihreää maitoa, ei kelpaa vauvalle ravinnoksi, pumppailua, kotona normalisoitui, vauva ei enää suostunu tissille, ku oli jo viikon imeny pullosta.....ei edes avannu suuta kunnolla, ku pullolle ei tarvii.... Pumppailin ämmää ekan kuukauden, kunnes en enää herunu pumpulle. Nännit verillä ja kyyneleet silmissä tyhjensin viimeseen tippaan asti molemmat tissit.

Suosittelen kyllä ottamaan asioista selvää ennen h-hetkeä. Itellä ainaki rauhotti mieltä, ku kaikki ei ollu ihan uutta ja tullu ns. puun takaa. Suosittelen ehdottomasti käymään (jos mahdollisuus) sairaalan synnytysvalmennuksessa! Sekin toi turvallisuudentunnetta, ku pääsi näkemään paikat etukäteen ja kuuli miten pitää toimia jos saapuu yöllä synnyttämään. :)
 
Imetyksestä haluaisin kertoo sen et aluks se sattuu kauheesti, mut se menee pois se kipu joten koittakaa jaksaa sen kivun yli :) itellä teki kipeetä varmaan muutaman viikon.
 
Synnytysvalmennuksesta sen verran että, Jyväskylässä se on ainakin siirtynyt internettiin. Sieltä löytyy videoita joissa kerrotaan synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. En tiedä miten muualla suomessa.
 
Minäki tiedän vaan, että ainaki Lappeenrannassa pääsee ensiodottajat ihan synnytyssalia myöden tutustuu (jos vaan on sali sillon vapaana) paikkoihin. Turussa taitaa tulla takasi sairaalavalmennukset myös? Muista en tiedä minäkään. Neuvolan valmennukset järjestetään yleensä jossain muualla.
 
Husin alueella naikkari ja jorvi on ainakin nettivalmennuksessa. Lohjasta ja Hyvinkäästä en oo varma.

Mä kehotan miettimään synnytystä ja omia toiveita mutta kuitenkin niin että pitää mielessä ettei ne olisi aivan ehdottomia ja että niistä voi tinkiä jos tilanne vaatii ja se on ihan ok. Synnyttääpä miten vaan ja lääkkeillä tai ei, sen lapsen syntymä ja sinun synnytys on ihan yhtä arvokas kuin muidenkin. Itse ajattelin esikoisesta että haluaisin synnyttää ilman lääkkeitä mutta on ok jos en pysty enkä kyllä kestänyt ja epiduraali oli pakko ottaa kun vinguin kun pikkunen possu vaan :D
 
Nilla, mun mielestä tyks just mainosti, että saliin pääsisi taas tutustumaan :)
 
Sivusta huikkaan, että Lohjalle järjestetään tutustumisia luento+kierros sekä suomen että ruotsin kielellä. Miellyttävä ja ammattitaitoinen meininki, suosittelen!
 
Tuli tuolta toisesta ketjusta mieleen, että kannattaa alkaa nyt jo treenaa lantionpohjalihaksia jos ei oo jo alottanu! Oikeasti siitä on älyttömän iso apu jos niitä osaa käyttää synnytyksessä ja ne ”väsähtää” siinä touhussa kyllä melko hyvin ja pitkäks aikaa! Jos ei siis halua myöskään synnytyksen jälkeen kärsiä virtsankarkailusta, ainakaan kovin pitkään, niin suosittelen! Ja suosittelen jatkaa treeniä synnytyksen jälkeenki...

Ite aloin treenaa noita jo teininä ja raskausaikana triplasin treenit. Synnytys oliki helppo, mut synnytyksen jälkeen kyllä huomas että pidätyskyky oli ku pikkulapsella pari kuukautta synnytyksen jälkeen ja edelleen (9kk synnytyksestä) aivastukset on ollu jännittäviä :hilarious:
 
Tässä sivu, jolla kätilö opastaa lantionpohjalihasten suojelemisesta raskausaikana ja synnytyksessä. http://www.jaga.fi/lantionpohjan-suojeleminen-synnytyksessa/

Siellä sanotaan nimenomaan, ettei lantionpohjalihaksia pitäisi hirveästi treenata raskausaikana, koska liian tiukassa kunnossa olevat lantionpohjalihakset vaikeuttavat synnytystä ja estävät lapsen pään kääntymistä oikeaan asentoon.

Minä en treenannut lantionpohjalihaksia raskausaikana ollenkaan, ja ihan viimeisellä kuulla olikin pidätysongelmia. Pidätysongelmat kuitenkin loppuivat lapsen syntymään kuin seinään, eli sen jälkeen ei pissaa tullut vahingossa enää pisaraakaan. Synnytykseni lihaksia treenamatta oli nopea, ja lapsi tuli ulos ilman tietoista ponnistamista. Eli kaipa ne lantionpohjalihakseni olivat juuri sopivan treenaamattomat. :)
 
Mä treenasin mutta ei se synnytys sen helpompi ollut. Vauva tuli synnytyskanavassa vähän viistosti joten eteneminen oli toooodella hidasta ja ponnistus vaiheen kesto teki niille lihaksille hallaa. :confused: Mutta ovat kyllä tärkeät lihakset.
 
Mä en treenannu, kummankaan aikana, synnytykset oli helpot ja nopeat, ei ollu raskaus aikana eikä jälkeen karkailuja tai muutakaan pidätys ongelmaa. Myös palautuminen oli nopeaa :)
 
En treenannut lantiopohjalihaksia lainkaan, eka synnytyksessä ponnistin yhden supistuksen ajan eli n. 3 kertaa ja toisessa en ponnistanut ollenkaan, vauva tuli syöksynä kätilön käsiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top