Minäkin sanoisin, ettei synnytystä kannata hirveästi suunnitella etukäteen. Voi toki miettiä, että haluaako mennä luomuna vai ottaako kivunlievitystä. Sekin voi tosin olla turha mietintä, koska voi olla, ettei mitään kivunlievitystä saa, vaikka sitä haluaisikin.
HUSin alueella voi joutua ihan mihin tahansa sairaalaan. Minutkin passitettiin Helsingistä Hyvinkäälle, koska Hyvinkää oli lähin sairaala, jossa oli tilaa. Eli sairaalaakaan on turha valita, saati sitten mitään muutakaan. Ei ollut mitään altaita tai muitakaan mukavuuksia, onneksi sentään saliin pääsi sänkyyn synnyttämään, ettei tarvinnut käytävällä synnyttää. Luomuna piti mennä, koska anestesialääkäri ehti paikalle vasta niin myöhään, ettei anestesia enää ollut mahdollinen. Eli ei kannata ihan hirveän korkeita odotuksia kasata, vaan lähteä siitä, että saa synnyttää turvallisesti ja kaikki mukavuudet ja erityistoiveiden täyttämiset ovat vain ylimääräistä plussaa. Perhehuoneitakaan ei riitä kaikille, joten jos sellaisen odottaa saavansa, tulee jälleen yksi pettymys lisää. Minun kanssani oli osastolla samassa huoneessa 3 muutakin äitiä vastasyntyneidensä kanssa, ja käytännössä joka hetki ainakin yksi vauva huusi, joskus kaikki neljä yhtäaikaakin. Yllättävän hyvin vastasyntyneidenkin huudosta tunnistaa oman lapsen äänen. Osastolla lamppuni oli rikki ja vessan käsisuihkusta tuli vain jääkylmää vettä, mutta kyllä jäiselläkin vedellä saa alapesun tehtyä synnytyksen jälkeen kun riittävästi haluaa.
Kyseessä ei siis ole mikään huviretki, lomamatka tai ohjelmallinen viihderetki, mutta kuten sanottu, leikkaussali on lähellä jos jotain menee vikaan, joten yleensä ei tarvitse oman hengen puolesta pelätä.
Imetyksenkin suhteen kannattaa pitää avoin mieli. Kaikilla ei maito nouse, tai se ei riitä, ja länsimaissa lapsia vammautuu ja kuolee siksi, että lasten vanhemmat kivenkovaan yrittävät täysimettää vaikka maitoa ei tule. Eli sairaalassa kannattaa pyytää imetyspunnitus heti jos yhtään tuntuu siltä, ettei maito riitä, ja sillä saadaan selville, saako lapsi rinnasta maitoa vai ei. Lapsen verensokerin mittaus on myös hyvä idea, ja sitten vain vaatimaan korviketta, jos lapsi tosiaan ei maitoa saa. Sairaalan henkilökunta on sitoutunut edistämään imetystä, joten heillä ei ole lupa ehdottaa korviketta, ellei lapsi ole todella huonossa kunnossa. Seuraavalla kerralla osaan vaatia korviketta heti kättelyssä, jotta ei tarvitse viettää kuukausia peläten lapsen saaneen nälkiintymisestään aivovaurioita. Minulla ei maitoa tullut, eikä kukaan nähnyt imetyksessä mitään ongelmaa, vaikka lapsi oli niin nälkiintynyt, ettei pysynyt edes tajuissaan.