Mulla ei ollut mitään mielenkiintoa perhepetiä kohtaan ja ajatus pelotti myös. Mutta toisin kävi. Vauvaa nukutettiin ensin äp-laatikkoon. Ei se oikein sujunut. Ostettiin sivuvaunu, vauva vihasi sitäkin. Vaunuissa vauva saatiin välillä nukkumaan, mutta sekin vaati kymmenien minuuttien tai joskus jopa tuntien mittaista laulua ja hytkytystä. Oli koliikkia, pieni huusi ensimmäiset pari kuukautta todella paljon, varsinkin öisin.
Yhtenä yönä havahduin siihen, että olin lähtenyt kääntymään sängyssä kyljelleen ja vauva alkoi itkemään. Vauva oli ollut vatsani päällä ja olin nukahtanut järkyttävässä väsymyksessäni siihen, vaikka en ollut aikonut edes silmiäni ummistaa. Raukka säikähti mutta mitään ei käynyt. Sitten päätin että vauva saa jäädä viereen nukkumaan, että saadaan edes jollain tavalla nukuttua ja järkeilin että se on myös turvallisempaa meille kaikille.
Vauva alkoi nukkua mun vieressä ja välillä pätkiä vaunuissa. Se oli pelastus ja vähensi öiset itkutkin lähes nollaan. Heräilin paljon vähemmän ja nukuimme tosi hyvin. Toisin kuin luulin, pienet ähinät ja tuhinat ei häirinnyt omaa unta ollenkaan. Vauvan vieressä nukkuminen tuntui jopa ihanalta.
Nyt vauva on 5.5kk ja on nyt nukkunut pääsääntöisesti omassa pinnasängyssä (ei pienessä sivuvaunussa vaan normi pinnis) meidän sängyn vieressä noin kuukauden. Yhtäkkiä oma sänky alkoi kelvata eikä viihdy enää vieressä kuin satunnaisesti eikä nukahdakaan rinnalle kuin tosi väsyneenä. Kieltämättä tässä vaiheessa olen muutoksesta aika onnellinen sillä se "c-curl" - asento oli varsinkin aluksi todella epämukava ja on aiheuttanut itselle tosi epämukavia jumeja ja alussa myös hirveitä liitoskipuja, mutta se oli silti nukkumisen arvoinen uhraus :D
Meillä mies ei ole nukkunut samassa sängyssä eikä nukuta hänen kuorsauksen takia yhdessä ilman vauvaakaan.