Mulla ei ollut mitään mielenkiintoa perhepetiä kohtaan ja ajatus pelotti myös. Mutta toisin kävi. Vauvaa nukutettiin ensin äp-laatikkoon. Ei se oikein sujunut. Ostettiin sivuvaunu, vauva vihasi sitäkin. Vaunuissa vauva saatiin välillä nukkumaan, mutta sekin vaati kymmenien minuuttien tai joskus jopa tuntien mittaista laulua ja hytkytystä. Oli koliikkia, pieni huusi ensimmäiset pari kuukautta todella paljon, varsinkin öisin.
Yhtenä yönä havahduin siihen, että olin lähtenyt kääntymään sängyssä kyljelleen ja vauva alkoi itkemään. Vauva oli ollut vatsani päällä ja olin nukahtanut järkyttävässä väsymyksessäni siihen, vaikka en ollut aikonut edes silmiäni ummistaa. Raukka säikähti mutta mitään ei käynyt. Sitten päätin että vauva saa jäädä viereen nukkumaan, että saadaan edes jollain tavalla nukuttua ja järkeilin että se on myös turvallisempaa meille kaikille.
Vauva alkoi nukkua mun vieressä ja välillä pätkiä vaunuissa. Se oli pelastus ja vähensi öiset itkutkin lähes nollaan. Heräilin paljon vähemmän ja nukuimme tosi hyvin. Toisin kuin luulin, pienet ähinät ja tuhinat ei häirinnyt omaa unta ollenkaan. Vauvan vieressä nukkuminen tuntui jopa ihanalta.
Nyt vauva on 5.5kk ja on nyt nukkunut pääsääntöisesti omassa pinnasängyssä (ei pienessä sivuvaunussa vaan normi pinnis) meidän sängyn vieressä noin kuukauden. Yhtäkkiä oma sänky alkoi kelvata eikä viihdy enää vieressä kuin satunnaisesti eikä nukahdakaan rinnalle kuin tosi väsyneenä. Kieltämättä tässä vaiheessa olen muutoksesta aika onnellinen sillä se "c-curl" - asento oli varsinkin aluksi todella epämukava ja on aiheuttanut itselle tosi epämukavia jumeja ja alussa myös hirveitä liitoskipuja, mutta se oli silti nukkumisen arvoinen uhraus :D
Meillä mies ei ole nukkunut samassa sängyssä eikä nukuta hänen kuorsauksen takia yhdessä ilman vauvaakaan.
mutta kyllä se muuten tuntuu ajatuksena mukavammalta että vauva on vieressä ja vilkaisulla näkee että kaikki on hyvin. Olihan se alkuun outoa kun esikoinen lopulta siirtyi omaan huoneeseen.
Ryömiikö meidän sängylle kokoajan? Se on varmaan se aika kun laitetaan laita paikalleen ja siitä sitten alkaa pikkuhiljaa luontaisesti erottaminen öiksi. (Ehkä itselle vielä vauvaakin tärkeämpi tehdä tämä pehmein askelin 
) Ensin laita paikalleen, seuraavaksi sänkyä vähän kauemmaksi ja lopulta omaan huoneeseen 
Heräsin jokaisesta vauvan inahduksesta katsomaan onko kaikki hyvin, niin sai itse paremmin nukuttua vauvan vieressä. Toki imettäessä aina nukahti mitä ihmeellisempiin asentoihin ja kroppa oli sit jumissa, mutta minusta oli ihanaa nukkua vauvan kanssa ja kaipaan sitä vieläkin. 
Tyttö siirtyi ehkä 8 kk iässä nukkumaan omaan sänkyyn ja omassa huoneessa alkoi nukkumaan n. 10 kk ikäisenä.
Hyvin silti pärjäävät vieressä. On helpompi omasta mielestäni nukahtaa kun vieressä on halikaveri koko yön. 
