Koira ja vauva - vauva ja koira?

[Anna Elina]

Tosi loistavaa tekstiä Celinalta!. Mutta onhan se niinkin että jokainen itse tekee päätöksen, että hankkiiko koiran vai ei.
Mutta kyllä sitä kannattaa tarkkaan miettiä.

 

[Celina]

Kiitos kaikille kauniista sanoista. [:)] Kuten sanoin, niin olen itse ihan läpipilattu koiraihminen. Koiraa suunnitteleville ehdotan, että jos vaikka omat vanhemmat asuvat lähellä ja ovat suostuvaisia auttamaan lapsen ja/tai koiruuden hoidossa - go for it. Ja ehdottomasti väärinhän se on, jos sitten esimerkiksi työssäkäyvä mies jättääkin koiran täysin tuoreen äidin vastuulle... eli ottakaa ja tehkää kirjallinen soppari siitä koiran hoitamisesta. [;)]
 
Meillä on sen verran testattu, että noutaja on ihan in lööv lapsiin. Rassukka ei oikein tiedä miten pitäisi olla, jos pieni ihminen tulee kylään. [:D] Päiväkotien ohi kun mennään lenkeillä, niin hän jäis niin mielellään siihen aidan viereen katsoa napottamaan, kun lapset leikkii ja ei pääse mukaan leikkeihin. Kaikki ihmiset on muutenkin ihan sairaan ihania ja kivoja. Niin ja aina pitää olla mukana ihan tasan kaikessa mitä tehdään. Täyttää pyykkikonetta, tuo puita takkaan, pyörii jaloissa kun siivoan, oon keittössä tai koneella. Suomeksi sanottuna pahimmanlaatunen perskärpänen ja sylimyyrä. [:D] Mutta ehkä tuommosen aktiivisen osallistumisen ja sosiaalisuuden takia uskonkin, että tuo vaan tykkää hyvää, kun "äitee" jääkin kotio ja hankkii hälle vielä leikkikaverinkin. [;)]

 

[peppiäinen]

Meillä nyt kaksi koiraa ja vauva tuloillaan. Toinen koirista on 7 kk eli pentunen vielä. Yhdessä vaiheessa ajattelin että olisi helppo ottaa pentu samaan aikaan kun itse on mammlomalla, luojalle kiitos että en niin tehnyt! Tämä pentusemme oli kyllä niin vaativa ja osaa olla edelleenkin eli vauvasta ja pennusta ei olisi hyvää seurannut yhtäaikaa =). Toisaalta jos vauva olisi ollut yhtäaikaa vanhemman koiramme pentuaikana niin en usko että olisi ollut paljoa ongelmia. Pennuista kun ei ikinä tiedä.
Nyt innolla odotetaan syysvauvaa syntyväksi. silloin koiramme ovat 5 v ja 1 v ja uskon niistä tulevan oivia lastenvahteja. [:)]

 

[Onnekas]

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen seikan Celina otit esille! Kiitokset siitä!

Itse olen 6vko:lla raskaana ja odotan esikoistamme. Meillä on 3 koiraa. 6v saksanpaimenkoira narttu, 2,5v saksanpaimenkoira uros ja 5kk snautserin narttupentu. Hiemantaustaa miksi kolme koiraa: menimme viime kesänä naimisiin mieheni kanssa, hänellä oli jo tämä sakemanni uros. Halusin meille toista koiraa ja otimme tämän snautseripennun lokakuun lopulla. Marraskuussa sitten kuulimme tästä 6v sakemanninartusta joka on lopetusuhan alla koska omistajat lähtee ulkomaille ja näin otimme myös tämänkin koiran. Kaikki kolme tulee erittäin hyvin toimeen keskenään!
Ja ennen kaikkea, KAIKKI kolme rakastavat mieheni siskon lapsia, jotka ovat 10v ja 6v. Enkä yhtään epäile etteikö koiramme otais uuden perheenjäsenen hyvin vastaan syyskuun lopussa :)

Eniten tässä ny rupes vähä mietityttämään että miten tuo meiän Ninni, snautseri, sitte kokeilee rajojaan kun vauva tulee kuvioihin. Mutta pitää sitten ottaa heti siltäki luulot pois. Mutta yhestäkään koirasta EN TODELLAKAAN LUOPUIS mistään turhanpäiväsestä syystä! Kaikki kolme on kuitenki niin rakkaita meille <3

 

[Mella]

Celinalle kiitokset hyvistä kommenteista.
Kerron nyt meidän kokemuksista. Meillä nyt siis tämä yhdistelmä koossa eli vauva tullut taloon ja koira on sitten sen n. 8kk. Jos koiraa harkitsee odotusaikana, kannattaa huomioida raskauden tuoma väsymys. Silloin kun vielä olin töissä ja pentu oli päivän kotona niin kyllähän se valtavasti huomiota ja leikkimistä kaipasi. Sille ei kelvannut se, että äippä tässä lepää vähän sohvalla työpäivän päätteksi, ota sinäkin rauhassa [;)]
Asia tietysti helpottui kun äitiysloma alkoi. Pennun kanssa kun ei pitkiä lenkkejä suositella tekevän niin se kävi hyvin ison vatsan kanssa yhteen eli ulos tuli mentyä, mutta vauhti oli hillittyä ja matkatkin pennun kannalta hyviä. Toki aikaa vietettiin paljon yhdessä ja huomasi, että pentu on huomionkipeä ja mustasukkainen jopa puhelimen käytöstä(!) Tässä mietin, mitenhän mahtaa tuohon vauvaan aikanaan suhtautua.
Vauvan tuloon pentu sitten oppi sisäsiistiksi, joka oli iso huojennus. Taisi yhdet pissat tehdä matolle sen jälkeen kun vauva tuli taloon, mutta muuten on mennyt tosi hyvin nämä ensimmäiset viikot. Kun tulitiin laitokselta niin isä vei vauvan sisälle ja itse jäin hetkeksi pennun kanssa ulos, jotta suurin into jälleennäkemisestä pääsisi laantumaan. Koira on ollut tosi huomaavainen vauvaa kohtaa ja enemmän se on edelleen mustasukkainen tuon puhelimen käytöstä kuin esim. vauvan imetyksestä. Vähän tietysti joutuu vahtimaan koiraa kun vauva esim. sitterissä, kun se niin mielellään yrittäisi sitä kasvoista lipasta. Ja onpa tuo koira mennyt makuuhuoneeseenkin ihmettelemään kun vauva alkanut ääntelemään. Nostaa tassut sängylle ja tapittaa vauvaa. Mitään agressiivista merkkiä (murinaa tai haukkua) ei ole tullut, joten alku on ollut hyvä. Vaunuttelemassa ollaan käyty vasta kahdesti, mutta sekin tuntuu menevän melkein paremmin kuin ilman vaunuja.
Celina mainitsi ylimääräisistä kustannuksista, joita koiran kanssa voi tulla ja myönnettävä, että on niitä tullut meidänkin tapauksessa. Kahdet valjaat kerkesi pentu puremaan rikki, toki olisivat jäänneet aikanaan pieneksi ja eläinlääkärille ylimääräisiä kuluja on tullut n. 350 euron edestä. Saattaa olla isompikin operaation edessä eli jalkojen takia leikkaukseen, jonka voisin kuvitella jo olevan lähempänä 1000 euron luokkaa. Nämä tietysti harmillisia, mutta toisaalta koskaan ei voi tietää mitä koirissakin ilmenee (tämä ilmeisesti geneettistä) ja täytyy nyt sanoa, että onneksi tuo vauva on meillä terve [:)]
Miehen kanssa keskusteltuamme, hän ei olisi varmaan koiraan päätynyt jos olisi tiennyt siitä olevan "vaivan" tai pikemminkin sen vaivan määrän. Tai sanotaan näin, että olimme kuvitelleet, että koiran kanssa olisi hieman helpompaa ja vauva olisi se joka tulisi kovasti valvottamaan ja koettelemaan hermoja. Koira koettelee kyllä, on melko jääräpää eikä välillä usko komentoja (uhmaikä?), mutta vauva onkin antanut nukkua yöt ja on tosi iisi. Suloisia ovat molemmat, toinen meidän ihana lapsemme ja toinen kuitenkin vain se lemmikki, koira.

 

[Amelie]

Komppaan Celinaa myös ihan täysin. Mella, kiva kuulla, että teillä on kuitenkin sujunut hyvin vauvan ja koiran kanssa! Parhaimmillaan lapsen ja koiran yhteiselo on hedelmällistä kaikille osapuolille: lapsi oppii kunnioittamaan ja käsittelemään eläintä pienestä pitäen, koirasta on seuraa, iloa ja lämmin turkki, johon upottaa surut, koira kasvattaa lasta monin tavoin, opettaa vastuuta, ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että koiran kanssa varttuminen on ollut suoranainen etuoikeus ja suuri rikkaus! Lisäksi lapsi pysyy jopa terveempänä, nykyäänhän allergiasuosituksetkin tukee koiranpitoa lapsiperheissä toisin kuin vielä jokunen vuosi takaperin ajateltiin päinvastoin. Aikuisten käsissä on kuitenkin tämän yhteyselon onnistumisen edellytykset ja vastuu. Yleisesti en kyllä suosittele pennun ottamista vauvan kanssa samaan aikaan (tai edes muutamaa kuukautta sitä ennen), etenkään, jos kyseessä on ensimmäinen koira. Joku mainitsikin osuvasti, että se, että pentu on sisäsiisti ei tarkoita, että vaikein olisi ohitse - monen koiran kohdalla ensimmäisen ikävuoden tienoilla vaaditaan nimenomaan sitä suurinta panostusta koulutukseen, kun koira alkaa aikuistua ja ottaa vastuuta laumastaan, jos sitä eivät ihmiset tee. Siinä ei sitten ongelmat enää olekaan kaukana.

Itse myös vannoutuneena koiraihmisenä ja ikäni koirien kanssa eläneenä haluan muistuttaa siitä, että kun sitä koiranhankintaa mietitään, niin oikeasti ja realistisesti otetaan huomioon omat rahkeet (aika, jaksaminen) ja kyvyt, ja muistetaan aina rotujen alkuperäiset käyttötarkoitukset! Työkoirarodut koosta riippumatta (koskee myös työrotuisista koostuvia sekarotuisia) vaativat aina enemmän tekemistä, liikuntaa, aktivointia ja koulutusta kuin puhtaasti seurakoiriksi jalostetut. Ensimmäistä koiraa ottavalle suosittelisin kyllä ehdottomasti seurakoiraa, jonka kanssa ensin rauhassa opetella koiran kieltä, käsittelyä ja koulutusta - kukaan ei siinä häviä, että ensin aloittaa helpommasta, jos tuntuu, että omat rahkeet riittää, niin sitten vaan vaativampaa ottamaan kaikin mokomin. Liian usein vaan näkee niitä surullisia kohtaloita, että koiran kanssa ei pärjätäkään, aikaa ei ole nuorelle energiselle koiralle, joka on tottelematon ja hankala, ja jota ei ehkä yksinkertaisesti osata edes oikein käsitellä. Kun vaunujen kanssa lenkkeilystä ei tule mitään kontrolloimattoman koiran kanssa, jätetään se kotiin, jolloin se turhautuu, tuhoaa paikkoja, haukkuu jne. Nimenomaan näen tämän rodun valinnan melkein suurimpana ongelmana koiraa otettaessa. Ulkonäkö ei saa koskaan olla se kriteeri, jolla koira valitaan! Koiran kanssa elämisen tulee olla ilo ja voimavara, eläminen liian vaativan koiran kanssa ilman riittävää osaamista/aikaa on kaikkea muuta kuin iloista, siinä kärsii koiran lisäksi myös sen perhe. Siksi olkaa itsellenne rehellisiä, miettikää, jaksatteko pienen lapsen ohella lenkkeillä useamman tunnin päivittäin, antaa koiralle lapsen lisäksi sen ansaitseman ja tarvitseman huomion, rakkauden ja tekemisen. Työkoirat on tehty tekemään töitä ja niille on tarjottava riittävästi tekemistä joko harrastusten tms. muodossa, seurakoirarotuiselle riittää vähempi, vaikka jokainen koira tarvitsee riittävästi ulkoilua ja yhdessäoloa ihmisten kanssa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oikea rotu, kun vaan kunnolla harkitaan ja mietitään.

Meillä on 2 pientä työkoiraa, jackrusselli ja lancashire heeler, joiden kanssa päivittäin liikutaan vähintään 2h nyt kun eivät juuri ollenkaan joudu yksin olemaan kotona mun mammaloman takia, aikaisemmin meillä lenkkeiltiin väh. 3h päivittäin ja siihen päälle leikitään, touhutaan, aktivoidaan, treenataan. Meidän koirille ei myöskään riitä remmilenkit, vaan ainakin yksi pitkä lenkki on päivittäin tehtävä metsässä, että pääsevät kunnolla kirmaamaan ja purkamaan energiaa. Vauvan synnyttyä (la 5.3) lenkkeily jatkuu samaan malliin (olen onneksi voinut ihan raskauden loppuun asti lenkkeillä normaalisti, vaikka välistä on kipuja ja suppareitakin ollut), onneksi meillä isäntä on innokas lenkkeilijä myös, niin tuskin ongelmia tulee. Tarkoitus on myös vaavia alkaa pitää mukana heti kuin mahdollista, manduca-kantoreppu + kantoliina on jo hankittuna metsälenkkejä varten, jonne ei oikein vaunujen kanssa pääse. Vauva tulee myös olemaan usein reeneissä ja muissa koiraharrastusriennoissa mukana. Tähän asti on meillä hyvin pitkälle eletty koirien ehdoilla, tulevaisuudessa mennään lapsen ja koirien ehdoilla. Elämäntapahan tää on ja sitoo paljon, kannattaa siis miettiä mihin on valmis ja mihin ei. Minä en vaihtais päivääkään pois <3

 

[Bamboo]

Kannanpa minäkin korteni kekoon.. [:)]
Aikalailla samoja pointteja mietin tätä ketjua lukiessani, kun mitä Celina laittoi sanoiksi.

Meillä on reilu vuoden ikäinen Chow Chow uros. Rotu on melkoisen itsepäinen ja omaa "kissamaisen" luonteen. Ei juurikaan miellyttämisen halua, eikä välitä vieraista. Meidän koira muistuttaa kylläkin luonteeltaan enemmän kultasta noutajaa kun chowia. Uskon sen johtuvan osittain myös siitä, että koiraa on sosiaalistettu PALJON ensimmäisen puolen vuoden ajan. Koirapuistot, massatapahtumat, bussit, junat, pikkulapset jne jne.. Kaikkiin on totutettu ja koira on kaikkiin tottunut.

Lapsista tuo hauva pitää erityisen paljon. Häntä alkaa heilumaan välittömästi, kun kadulla tulee pikkulapsi vastaan [:)] Siskollani on 2 vuotias poika (kummipoikamme), jonka kanssa koiramme on viettänt viikottain aikaa ihan syntymästään asti (aikuisten valvoessa jatkuvasti!!). Yleensä kummipoikamme leikkii ja koira pötköttelee vieressä [:D] Mitään supervahtiviettiä koirallamme ei ole, joten antaa kyllä vieraidenkin lähestyä poikaa. Chowi ei varsinaisesti ole mikään yltiöenerginen pakkaus, joten jo peruskäyttäytyminen koiralla on rauhallinen. Joskus koira kyllä innostuu kovastikkin riehumaan, mutta energiapiikit kestävät yleensä muutaman minuutin [;)] Chowi on muuten äärimmäisen helppo pentu (toki poikkeuksiakin varmasti löytyy). Rotu on pentunakin suht rauhallinen (ja megäsöpö [:D]) ja käytännössä luovutusikäisenä täysin sisäsiisti. Meidän herralla taisi koko aikana tulla kahet pisut sisälle..

Reilu vuosi sitten jouduimme hyvästelemään vasta vuoden ikäisen berninpaimenkoiramme. Koira sairastui aivokalvontulehdukseen ja pitkään kestäneen ja jo hyvältä vaikuttaneen hoidon jälkeen poju kuitenkin nukkui pois keittiömme lattialla meidän sitä silitellessä.. [:(] TODELLA rankka kokemus ja nostaa edelleen kyyneleet silmiin.. Bernimme oli myös äärimmäisen ihastunut lapsiin ja muutenkin todella varma ja helppo luonne.

Koiran hankinta/"ylläpito" ei todella ole mitään halpaa lystiä. Koiran sairastuessa viikottaiset eläinlääkärikäynnit + lääkkeet tekevät mukavan loven lompakkoon. Näihinkin kuluihin on varauduttava, kun koiran hankintaa miettii. Me olimme ainakin valmiita mihin hoitoihin tahansa, jotta koiramme olisi parantunut. Suosittelen kaikille vakuutusta.

Jo pian bernimme kuoleman jälkeen totesimme haluavamme bernin perheeseen ja chowi herrallemme kaveriksi [:D] Vuoden päivät tässä on etsitty sopivaa yhdistelmää hyvältä kasvattajalta, joka löytyikin alkuvuodesta Hollannista.

Viikko sitten saimme kuulla odottavamme esikoistamme (8+4). Raskaus oli yllätys, mutta kovin tervetullut. Jos pikkuisellamme on matkassa tarpeeksi tarrasukkia, niin marraskuun lopulla meillä on tuhiseva käärö ja kaksi alle 2v uros koiraa!! [:D] Toki arki muuttuu haasteellisemmaksi vauvan ja kahden juniorikoiran kanssa, mutta en usko suurempia ongelmia tulevan. Kotimme on kahdessa kerroksessa, ja yläkerta on ollut tähänkin asti koiravapaa kerros ja tulee sitä olemaan jatkossakin.

Uskon, että koiran hyvällä koulutuksella, sosiaalistamisella ja maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle [:D]

 

[sanpukka]

Meillä odotellaan esikoista ja taloudessa myös tassuttelee 2 koiraa. Ranskanbulldoggi ja pitbullterrieri. Uskon että koira vaistoaa lapsen jo mahassa ja sen kautta oppii sen kanssa elämään, mutta vain siinä vaiheessa jos omistajat ovat täysipainoisia ja johtaja asemat kunnossa. Virhettä ei tule kuitenkaan tehdä että koiran laittaa nurkkaan pienokaisen vauva - ajaksi.

Yhdessä tekemällä tutustutaan parhaiten!
Äiti on varmasti väsynyt raskauden aikana ja jälkeenkin mutta näissä asioissa mielestäni myös on se parisuhteen merkitys tärkeä, yhteistyö.
Me olemme saanneet jo läheisiltä kommentteja pitbullin rodusta ja vauvasta yhdessä. Meidän neiti on lapsia rakastanut ja toivon että suhtautuu meidänkin uuteen perheen jäseneen hyvin. Tietysti noiden kanssa tulee olla varovainen (kaikkien koirien ja vauvan) että mitään ei käy. Mutta eiköhän se ole jokaisella vastuun tuntoisella koiran omistajalla jossain aivolohkossa että koiraa ja pientä lasta ei jätetä keskenään ilman kunnon valvontaa! =)

Ja mikä parempi kuin opettaa lapsi pienestä asti siihen miten koiria kohdellaan ja niidenkanssa ollaan.

 

[Jenni90]

Tekisi mieli  sanoa jos jokunenkin sana; mutta taidan jättää sanomatta....
Ennakkoluulot pois ! Koirat on yksilöitä ihan kuten me ihmisetkin  ja kaikki on  koulutuksesta kiinni ! ja kaikki lähtee ihmisestä! muistakaahan se. 
 Meillä rottweiler; otettiin se kahta päivää ennen kun plussasin ja EI TULLUT MIELEENKÄÄN laittaa koiraa pois koska tulee vauva; ihan outo ajattelu tapa! Miksi kukaan ottaa koiraa jos se pitää laittaa pois heti kun tulossa vauva ?  huh heijaa....

Laitan tähän muutaman kuvan; jotka varmaankin kertoo enemmän kun tuhat sanaa;

  

  

  

 

 

 

 

[outi222]

Aivan ihania kuvia Jenni90!! Tosi söpö vauva ja koira teillä! Itse otin koiran viime vuonna huhtikuussa. Ja siitä pari kk myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Nyt rv 36+1 menossa. Minun koirani on suomenajokoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Ja olen 100% varma että koira tulee toimeen vauvan kanssa. On niin kiltti koira kun vaan voi olla. Reilun vuoden vanha vasta. Moni ihmettelee että on kiltti. Siskollani on 4kk ikäinen tyttö, ja koirani on päässyt tutustumaan vauvaan, ja on niin kiinnostunut pikkuisesta. :)
Meillä on myös kissa. Kissan suhteen meinaan olla erittäin varovainen, koska kun on ollut vauva kylässä, kissa näyttäisi stressaavan aika paljon.. Mutta saa nähdä miten käy.

 

 

[Jenni90]

Koirasi tulee ihan varmasti toimeen vauvan kanssa; kunhan vain luotat koiraasi ! Koira vaistoaa jos siihen ei luota ja silloin koira antaa syytäkin olla luottamatta... Ja koirat kyllä vaistoaa mikä on pieni ja kuinka pienen kanssa tulee käyttäytyä 

On vain rikkaus kun lapset oppii pienestä olemaan eläinten kanssa. [:

 

[youngwoman]

Ihan mielettömän ihania kuvia!

Meillä myös 2 koiraa, kylläkin pieniä villakoiria mutta kaikki meilläkin mennyt tosi hyvin :) Koirat tykkäävät pojasta kauheasti ja Matias seurailee kauheasti heidän touhuja :) 
Meillä ei kotona ollut koiria tai muita eläimiä kun olin pieni ja toivoin aina että olisi ja siksi minusta on ihanaa että poikani varttuu koirien keskellä ja tottuu niihin ihan vauvasta asti!

 

[RiikkaJ]

Täällä odotellaan esikoista, ja perheestä löytyy reilun vuoden vanha valkoinenpaimenkoira uros. Aika laskelmoidusti ollaan meillä hoidettu tämä "aikataulutus", 1,5v yhteiselon alun jälkeen mentiin naimisiin, siitä joku 9kk saimme tuon karvapalleron kotiin, siinä kohtaa asuimme vielä Helsingissä yksiössä, myimme kämpän pois, ja kesäkuun alusta alkoi maalaiselämä Orivedellä. Heinäkuun puolella taidettiin alkaa vakavasti keskustelemaan lapsen yrittämisestä. Nyt ollaan tukevasti raskaana, juhannuksen tienoilla on LA. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että yhtään liian aikaisin ei mietitty lasta, koiramme murkkuikä oli suht myöhään, ja se tuntuu "aikuistuvan" todella hitaasti, sen kouluttamisessa on ollut kova työ, kaikista suurin homma on remmissä käyttäytyminen kävelyllä. Viime kuukaudet ollaan puhtaasti keskitytty siihen, että koira ei saa vetää, ja se ei saa mennä edellä. Ajoittain onnistuu jo todella hyvin, mutta nyt on menossa ilmeisesti juuri se aika, kun narttukoirilla on juoksut, ja täällä ollaan sitten niiiiiiin täpinöissään kun lenkille lähdetään, että ei meinaa tulla aluksi mitään. Emme ole ottaneet mitään erityispantoja tai vedonestovaljaita, koska se on vaan fakta, että jos tuo ei pysy käsissä tavallisen pannan kanssa niin sitten ei olla osattu kouluttaa.
  Lapsia koiramme rakastaa yli kaiken, ja vähän liikaakin, olisi niin ihanaa tervehtiä kaikki lapset ketkä vastaan tulee. Ison kokonsa puolesta se kuitenkin herättää varsinkin vanhemmissa selkeää suojeluvaistoa, mutta sillointällöin osuu kohdalle reippaita tenavia ketkä pyytävät tulla silittelemään, ja voi sitä ihanuutta. Ei hypi koskaan, mutta nuolee kyllä kaikki minne ylettää =) Siskoni vauvaa on nähty aika säännöllisesti, ja tulevat erittäin hyvin juttuun keskenään.. 
  Niinkun täällä jo muutamat ovat kommentoineet asiaa, niin Aikataulut täytyy sovittaa omaan elämäntilanteeseen ja varsinkin koiran rotuun nähden. Valkkari on perhekoira, vaatii paljon liikuntaa, ja napakan koulutuksen, peräänantamattoman ja pitkäpinnaisen omistajan, sekä selkeät säännöt mitkä on aina samat joka paikassa. Ison kokonsa takia syö paljon, ja meillä pääsyttiin raakaruokintaan heti kun vaan kasvupyrähdyksen jälkeen uskallettiin alkaa sitä tekemään. En voisi kuvitellakkaan hommaavani pientä pentua tässä vaiheessa, rodusta riippumatta, koiran hyvinvointi on minulle ensisijaisen tärkeää, koulutus vaatii niin paljon aikaa ja keskittymistä, että olen iloinen siitä miten asiat meillä on järjestetty. Pystyimme järkkäämään myös aikataulumme niin, että koiramme ei ole koskaan ollut 8h yksin, vaan aina lyhyempiä pätkiä. Emme myöskään ole toistaiseksi sitä yöksi jättäneet minnekkään hoitoon, tosin se nyt on edessä synnytyksen takia kesällä viimeistään. Itsestä välillä tuntuu siltä, että jotkut ihmiset ottavat koiria vähän heppoisin perustein, tutustumatta rotuihin, tiedostamatta omia rajoituksiaan jne.. Enkä kyllä sano että kukaan osaa kertoa sen ainoan oikean ratkaisun kaikille, en myöskään itse, mutta pitäisi aina pyrkiä siihen, että koira ja omistaja (t) pääsisivät tilanteeseen missä kaikki voivat hyvin, ilman että mikään osapuoli joutuu tarpeettoman stressin alle muuttuvien elämäntilanteiden takia. Itse halusin että perheessä on koira siinä vaiheessa kun lapsi tulee, ja pitkän harkinnan jälkeen pääsimme juttusille kasvattajan kanssa mistä koiramme on hommattu, sieltä tulleiden ohjeiden perusteella pystyimme laskeskelemaan ja miettimään miten asiat pitäisi järjestää, että aika riittää kaikkeen. Toteutus on ollut mielestäni hyvä. Koira alkaa olla kurissa ja vähän itsenäisempi, vielä täytyy työstää tietenkin moniakin asioita, mutta lähtökohdiltaan sen koulutus on saavuttanut mielestäni ne merkittävät pisteet, mitkä vievät pitkälle lapsen turvallisuuden kannalta. 
  Tulipahan raamattu, mutta ehkä pointtini on kuitenkin tarpeeksi selkeä =) 

 

[RiikkaTe]

Odotan ensimmäistäni (rv 11+1) ja meillä on tällä hetkellä kotona 7 koiraa, joista kolme on 2 viikkoisia pentuja ja yksi niiden emä joka on sijoituskoira ja ei asu meillä yleensä. Eli meillä on kolme koiraa. Yksi tästä kolmikosta on lähdössä sijoituskotiin, ei tulevan vauvan takia vaan siksi että koiralaumassa on vähän epäselvyyttä nokkismisjärjestyksestä ja kahdelle nuorimmaiselle on tullut kähinää.
Eli meillä on kohta enää kaksi koiraa, kyseessä pieni rotu (5kg). Toinen on 5v. ja toinen 1,5v. Vanhempi koirista on saanut itse kahdet pennut ja kun se tapasi ensimmäistä kertaa pienen vauvan (viikon ikäisen), se alkoi uikuttaa ja yritti päästä vauvan luo (en tiedä miksi). Kun veljenpoika myöhemmin kasvoi ja nyt ryömii pitkin lattioita, on koirat ottaneet sen hyvin vastaan. Käyvät haistelemassa ja yrittävät lipaistakkin, mutta vanhemmat ei halua että koirat nuolee lasta. Poika on myöskin meinannut repiä koiria korvista ja hännästä, mutta ollaan tietysti heti estetty. Koirien suhtautuminen on selvästi hyvä, koska ne vähän väistelee ja ottavat rauhallisemmin vauvan lähellä.

Itse olen koiraihminen ja aikaisemmin olin varma etten lapsia hankikkaan, mutta nyt kuitenkin olisi tulossa. Koirista en luopuisi vaikka lapselle tulisi lieviä allergiaoireita koska tiedän että ihminen siedättyy koiriin, eri asia jos lapsi olisi ihan henkihieverissä niin sittenhän se olisi pakko. Mutta uskon että kun lapsi vauvasta asti tottuu koiriin, siinä ei ole ongelmaa.

Olisin halunnut hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää hankkia uuden koiran, jotta se ehtisi oppia sisäsiistiksi ja muutenkin käytöstapoja ennen kuin lapsi sitten syntyy.. mutta mies pisti vastaan joten jätettiin sitten väliiin. Mutta heti kun vauva tulee sen ikäiseksi että jaksan keskittyä muuhunkin, niin meille tulee uusi karvakorva :)

 

[youngwoman]

Meillä Matias ainakin tarraa heti koirien karvoista kiinni jo tuon ikäisenä jos sattuvat olemaan käden ulottuvilla :D eivät koirat ole siitä moksiskaan, heittävät itsensä vaan selälleen jotta saisi rapsutuksia mutta ei taida ihan 2,5kk ikäinen osata vielä rapsutella :)
Meillä on villakoiria ja suvussa paljon allergisia ja kelleen ei ole tullut niistä oireita mutta jos pojallemme tulisi niin itsekin kyllä uskon tuohon siedätyshoitoon jos tilanne ei olisi kovin paha :)
Itselläni oli nuorempana 3 marsua yli 3 vuotta ja sitten yhtäkkiä tulinkin allegiseksi niin että silmät turposi umpeen aina kun olin edes samassa huoneessa ja käsiin ja kasvoihin nousi hirveitä vesikelloja. sellaisessa tapauksessa ei sitten olisi oikein enää vaihtoehtoa. mutta en sellaista itse edes mieti että jos tulisi. koko elämän saisi kyllä jossitella jos kaikkea rupeisi miettimään että "mitä jos..".
Silloin kun kerroimme sukulaisille että vauva on tulossa niin miehen puolelta(missä ei tykätä koirista) oltiin heti ihan hämillään kun emme anna koiria pois?! mitä hulluutta! miksi koirat pitäisi antaa pois vauvan takia! Heidän kommenttinsa olen jättänyt kokonaan omaan arvoonsa :)
Meidän nuorempi koira Lyyti joka täyttää 2 päivän päästä 1w tuli meille viikko sen jälkeen kun plussasin. En kadu sitä että otin koiranpennu raskausaikana(ja olihan se muutenkin jo sovittu ennen kun edes tiesin olevani raskaana) mutta itse henk. koht. en enää raskausajaksi haluaisi koiranpentua. Tämä johtuu siitä että raskausviikolta 10. raskausviikolle 21. oksensin aamusta iltaan vähän väliä, JOKA PÄIVÄ!
Se että piti siinä samassa huonon olon ja uupumuksen keskellä koittaa pissattaa pientä koiranpentua 3543585 kertaa päivässä ja jotain kouluttamistakin ehkä yrittää niin siinä kohtaa kyllä meni oman jaksamisen raja.
Onneksi siitä huolimatta Lyytistä on kasvanut oikein kunnollinen ja hieno koira :)

 

[Jenni90]

Ihana kuva  youngwoman ! Aivan mainio. 

Meillä kans  Turo-Eemil körmyyttää koiria sen minkä ehtii. Vetää korvista, hännästä, karvoista, suusta luut, lelut ja nakit ja nämä meidän nalle karhut ei piittaa mitään.....
Mutta silti tottakai me kiellämmä ettei niin saa tehdä, koska mun mielestä koiraa pitää kunnioittaa, jos meinaa , että koirakin kunnioittaisi ihmistä.


Toki terve koira tietää mikä on pieni ja kuinka pienen kanssa tulee olla. :)

 

[Cara*]

Nostan vanhaa aihetta ylös.

Mikä on teillä ollut oikea aika hankkia pentu lasten kannalta? Minkä ikäisiä lapset ovat olleet ja miten on sujunut? Aikuisesta koirasta on jo kokemusta, mut miten toimii vauva/taapero/pentu-yhdistelmä? Me ollaan nyt lykätty pentusuunnitelmaa tulevan vauvan vuoksi, sillä voin myöntää ettei mun aika tule kesän jälkeen riittämään pennun koulutukseen. Mutta jossain vaiheessa se pentukin on tulossa ja kaipailen kokemuksia, milloin se sopiva aika on muille tullut.

 

[Shooky90]

Nostan vanhaa aihetta ylös.

Mikä on teillä ollut oikea aika hankkia pentu lasten kannalta? Minkä ikäisiä lapset ovat olleet ja miten on sujunut? Aikuisesta koirasta on jo kokemusta, mut miten toimii vauva/taapero/pentu-yhdistelmä? Me ollaan nyt lykätty pentusuunnitelmaa tulevan vauvan vuoksi, sillä voin myöntää ettei mun aika tule kesän jälkeen riittämään pennun koulutukseen. Mutta jossain vaiheessa se pentukin on tulossa ja kaipailen kokemuksia, milloin se sopiva aika on muille tullut.

Meillä on kolme v. tiibetinmastiffi-sakemanni-mix joka on ollut/on hyvin itsepäinen, energinen ja hösö tapaus. Yllättävän hyvin meillä on mennyt 3 kk vanhan vauvan kanssa, mutta pakko on myöntää että pojan koliikin myötä ei aikaa koiranhoitoon ole minulta jäänyt yhtään. Siis yhtään. Olen päästänyt ovesta pissalle ja vain kerran nyt viime kuukauden aikana olen päässyt lenkille. On vain koiranhoito jäänyt viime kuukausina kokonaan miehen kontille kun vauvalle kelpasi pahimpina vatsakipuhetkinä vain äiti. Koirakin ollut hyvin väsynyt kun nukkuu meidän makkarissa ja yöt valvoo nyt vauvan tahdissa. (Koira on siis aina ollut erittäin tarkka uniajoistaan. Menee klo 21 itse makuuhuoneeseen patjansa päälle.) Pelkkä ajatuskin pennusta täällä koliikin keskellä kauhistuttaa.

Kun pikkuveljeni syntyi (kuusi vuotta nuorempi kuin minä) vanhempani hankkivat sakemanni-pennun. Veljelläni oli myös hirveä koliikki ja äiti sanoo että katuu pennunhankintaa tuohon ajankohtaan kaikkein eniten. Kun poika kiljuu 3 kk putkeen ja samalla pitäisi pissoja pyyhkiä lattialta kun minulla oli uhmaikä...ei äitiä paljon naurattanut. Varsinkaan kun pentu ei vielä ymmärrä pienenä mikä on oikein ja väärin. Koiralle tuli todella hyvä suhde veljeeni ja oli oikein hyvä isosisko mutta äidin kanssa se suhde oli vähän erilainen. Isäni kanssa koira oli paljon läheisempi kun kaikki "kiva" eli leikit ja ulkoilu jäivät isän hommaksi. Suosittelisin odottamaan hetken, kunnes arki on hyvin rutinoitunut ja että sitä "ylimääräistä" aikaa koiran perehdyttämiseen ja kouluttamiseen oikeasti löytyy. Helposta vauva-/taaperoajasta kun ei voi mennä takuuseen.

 

[Iiti86]

Myö otettiin pentu kun vauva oli 10kk. Ekan vuoden painivat ja telmivät yhessä ja pojasta parasta oli kun sai pitää kättä koiran suussa että se muka puree sitä. Joskus oli käsissä hampaan jälkiä mutta hyvin harvoin tuli mitään harmia asiasta.

Kiirettä sillonkin piti kun kaksi vilkasta hoidettavaa, kerran ehti vauva mm syömään sisälle ilmestynyttä kakkaa mutta kyllä tässä nyt parivuotiaan koiran, taaperon ja vauva kanssa on silti tyytyväinen että otettiin. Koira on seurakoira ja hyvin helposti koulutettavissa, ja kotosalla jos ei tpahdu mitään, pötköttelee rauhassa. Nyt kyllä tilanne ettei kovin lenkille meinaa ehtiä, mutta telmitään sitten pihalla yhdessä ja aidatulla pihalla koira saa käydä niin paljon kun haluaa.

 

[Cara*]

Lisää kokemuksia, minkä ikäisiä lapset ovat olleet kun pentu tuli taloon?