Koira ja vauva - vauva ja koira?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mella
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Liitynpä minäkin tähän keskusteluun.. Meillä on jo ennestään 7-vuotias staffi-neiti, ja nyt sitten vauva tulossa huhtikuussa. Ja tuo on totta mitä jaica sanoi, että koira pitää totutella vauvan tuloon jo hyvissä ajoin, meilläkin on kertauksen takia otettu vanhat käskyt tehokkaasti käyttöön (ToKossa käytiin nuoruusaikana, mutta se jäi kun Niki oppi haukkumisen toisten koirien kanssa [:D]). Ja sitten vauvan synnyttyä mies tuo kotiin vauvalla käytössä olleen peiton, jolloin Niki voi tottua hajuun ennen vauvan kotiutumista. Meillähän suurimpana huolena on koiran innokkuus, eli siitä pitää pitää huoli ettei liian innokas koira tee vahinkoa voimillaan.
Muuten en usko ongelmia kauheasti tulevan, tilanteen mukaan tosin voi vasta sitten lopullisesti sanoa. Jo kuitenkin nyt Niki on tuntunut olevan lempeämpi kuin ennen, välillä tulee istumaan vatsakummulle ja katselee vatsaa hämmentyneenä kuin aistien siellä olevan jotain. [:)]
 
Meillä on tällä hetkellä kaksi sekarotuista koiraa. Vanhempi (kohta 6v) on ollut meillä jo kolme vuotta ja nuorempi (11kk) tuli tämän vuoden alussa, eli ennen plussaamista sekin.

Veikkaan että meillä ongelmana saattaa olla Arwenin tapaan liika innokkuus. Nuorempi kun on vielä aika vauhikkaassa iässä ja lisäksi hirvikoira (jämtlannin pystykorvan ja itäsiperianlaikan sekoitus). Siinä on siis voimaa, vauhtia ja intoa isohkossa paketissa. Vanhempi on taas pelastuskoira, joten sen taustoja voidaan vain arvella. Pelkotiloja sillä kuitenkin on ja erittäin vahva paimennusvietti. Joten sitten kun nuorempi koiramme saa viuhvauhpuuskan, niin vanhempi saattaa alkaa ärhäkästikin puolustamaan vauvaa. Tällöin luvassa on kimakkaa, varmasti säikäyttävää varoitushaukkua.

Meillä on ollut koko raskauden ajan tehokuuri koulutuksessa, toisaalta vauvan takia mutta tietenkin myös pennun takia. Vanhempi koiramme on muuten erittäin hyvin käyttäytyvä, mutta remmirähjäystä esiintyy (taustalla on aika voimakasta pelkoa, en tiedä mistä tullut). Lapsien kanssa koirat ovat tottuneet olemaan jonkinverran, joten sillä tavalla luotan että asia ei ihan hirveänä shokkina tule. Mutta etenkin pelastuskoiran kanssa pitää olla tarkkana, ettei stressi nouse liikaa.

Muuten olen ihan sitä mieltä, että kyllä lemmikit ja vauvat mahtuvat samaan kotiin :) Se on vain vanhempien jaksamisesta kiinni pystyykö sellaisesta elämästä ottamaan kaiken irti. Joillekkin se ei vain sovi ja vie liikaa voimaa, sitten se lemmikki kannattaa hankkia vasta, kun puuhastelu on lapsen ja eläimen kanssa helpompaa. Meillä helpottaa se, että kun vanhempani ovat koiraharrastajia, niin saan tarvittaessa hoitoapua heiltä.
 
Mie olen todella huolissani siitä, miten meidän koira tulee suhtautumaan toukokuussa syntyvään vauvaan. Kokemukset eivät ole olleet järin positiivisia. Murisee ja koittaa hyökkiä kiinni jos lapsi on sylissä/nostetaan lattialle/lasketaan lattialle. Harrastan koiran kanssa paljon, ja kisataan sekä tokossa että agilityssä, tottelevaisuus on hyvin hanskassa. Mielestäni kyse on siitä, että koira pelkää pieniä lapsia ja kokee ne epäilyttävinä..? Ollaankin nyt koitettu etsiä kaikki mahdollinen tieto mitä kannattaa harjoitella kotona ennen vauvan syntymää ja mitä sitten ottaa huomioon kun vauva tulee. Aiomme silti vielä olla yhteydessä ongelmakoirakouluttajaan, että voidaan varmistaa että tehdään kaikki varmasti oikein, sillä olisi musertavaa jos joutuisimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestä ja harrastuskaverista.
 
EevaLiisa, meillä tuo vanhempi hauva ei ole välttämättä kovin lapsirakas, sillä hermostuu helposti kaikennäkösestä riehumisesta. Koira koettaakin paimentaa lapset olemaan rauhassa, luulee että leikkiminen ja temuaminen on tappelemista. Tämä paimentaminen on aina haukkumista, eikä muuta. Mutta mieluumminhan se saisi olla tekemättä mitään.

Ollaan tultu siihen tulokseen, että kun lapset riehuu niin laitetaan koira rauhallisempaan paikkaan, niin ei tule stressiä. Kun lapset ovat rauhassa tai leikkivät koiran kanssa niin sitten koira tykkää oikein paljon. Antaa rapsuttaa ja puristella.

Mutta mikään määrä valppautta ei ole tarpeeksi, kun kyseessä on vastasyntynyt ja eläin. Minuakin pelottaa hirveästi, että jos käykin jotain ja joudun luopumaan rakkaasta karvalapsestani. Onneksi siskoni, joka rakastaa tuota koiraa ylikaiken, on luvannut ottaa sen sitten hoivaansa, jos joudutaan luopumaan. Ei tarvii ihan tuntemattomille antaa (varsinkin kun ollaan kolmannet omistajat jo, koiraparka ei kestäisi enää uutta maisemanvaihdosta...).
 
Hei!

Meilläkin kotosalla kaksi presa canariota ja yksi jack russell. Vanhempi poikamme on jo 12-vuotias, joten jännityksellä odottelimme, kuinka karvaotukset suhtautuivat uuteen pieneen tulokkaaseen.

Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Russeli oli näistä kolmesta ainoa, joka osoitti mustasukkaisuutta, alkuun kun juttelin vauvalle, niin teki kaikki mahdolliset temput ja haki lelunsa, että saisi samaan aikaan myös huomiota. Tätä kesti viikon. Sen jälkeen koira "murjotti" viikon, oli siis täysin omissa oloissaan useimmiten sängyn alla, eikä liiemmin hakenut huomiota. Murjotuskauden jälkeen alkoi moikkaamaan vauvaa ja osallistumaan elämään taas pikkuhiljaa. Nyt tykkää pikkumiehestä kovasti ja on kaikinpuolin normaalin oloinen taas. Ainoastaan vieraiden tullessa kylään, osoittaa välillä hieman mustasukkaisuutta vieraiden antaessa huomiota vauvalle.

Isommat koirat rakastivat vauvaa heti. Toinen tutustuu hyvin rauhallisesti ja maltillisesti, toinen pusuttelisi pojan yltäpäältä märäksi. Mustasukkaisuutta ei ole esiintynyt ollenkaan - ehkä senkin vuoksi, että koirilla oli oma huone jo ennen vauvan syntymää, eli ovat tottuneet elämään hiukan enemmän erillään perheestäkin. Isommat koirat saavat viettää aikaa vauvan kanssa ainoastaan tiukasti valvottuna ihan vaan ison kokonsa vuoksi. Tämä rauhallisempikin yksilö kun laskisi mielellään päänsä vauvan syliin hellyyttä osoittaakseen ja kun se pääkin painaa lähemmäs 10 kiloa, niin eipä tuo ole oikein suositeltavaa! [:D]

Näin siis meillä. Kaikki meni edellisen lapsenkin ja koirien kanssa varsin hyvin. Tärkeintä omasta mielestäni on se, että koirilla on aina joku paikka mihin se pääsee halutessaan rauhoittumaan ilman että lapsi pääsee seuraamaan perässä. Yleensähän monissa perheissä ongelmia ilmenee vasta, kun lapsi alkaa liikkumaan ja koira siitä ahdistumaan... [&:]
 
Mielestäni on hyvä ottaa koira ennen lasta, kerkeät kouluttaa sitä vähän ja sitten voitte jatkaa yhteistä matkaa kun on lapsikin. Yleensä koira-lapsi ongelmat johtuvat siitä että lapsia opetetaan liian vähän, miten koirien kanssa tulee toimia ja sitten ihmiset syyttelevät koiria jos ne esim pelkäävät ja ärisevät lapsille. Selvää on että työtä on enemmän, mutta jos huomioit koiraasi hyvin lapsen synnyttyäkin niin se varmasti rakastaa lasta kuin muitakin perheenjäseniä :) Sinä olet pomo ja määräät miten koira kohtelee lapsia ja miten lapsi koiraa, näin homma onnistuu..
 
Meille vauhditettiin toisen koiran hankintaa, kun tulin raskaaksi.
Shelttinarttu on hyvin aktiivinen ja kaivannut seuraa. Jos se ei kaverin kanssa touhutessa tuntisi jääneensä ulkopuoliseksi, kun vauva vie alkuun pääasiallisen huomioni.
Miehelläni ja minulla on lisäksi taipumus eläinallergioihin, suvuissa astmaa ja minulla atooppinen iho. Pentu tulee kaveriksi antamaan siedätyshoitoa ja lapsen vastustuskykyä nostamaan!
 
Meillä on ollut koira jo kaksi vuotta ja vauva tulossa ehken jo 2 viikon päästä (LA 6.2)
Itse laitoin kaikki vauva tavarat jo kuukausi sitten, että koira tottuisi pinnasänkyyn ja muuhun krääsään... no nyt koira ei päästä ketään vieraita 1 metriä lähemmäs pinnasänkyä, koska suojelee sitä hengellään. ja lenkillä osoittaa mieltään vastaan tulijoille kun suojelee minua. koirani on siperianhusky ja muutenkin rauhallisuuden peri kuva ja nyt on tohkeissaan kun saa laumaansa uuden jäsenen...

Vaikka kaikki sanoo ettei koirat ymmärrä kun niille jotain sanoo olen sitä mieltä kuitenkin että koira ymmärtää. Esim meidän husky ainakin ymmärtää... kun sanon että; "Vaavvi on massussa" koira tulee ja tökkää kuonolla massua ja haukahtaa, vauva liikkuu vatsassa samalla koira nuolaisee sitten mahaa... ei ne niin tyhmiä koiratkaan ole mitä ne antaa ymmärtää... mutta kannattaa valita koira tarkkaan sellainen koira jolla on hyvä luonne ja hyvä suku... rotikkaa tai dopermannia en ottas, enkä mitään terrieriä...
 
ALKUPERÄINEN: Miu82

Minusta se ei katso koirarotua, että miten suhtautuvat lapsiin. Vaikka voihan sitä koirienkin suhteen rasistiksi alkaa ja leimaa kaikki, koska joku hölmöilee yksilötasolla.
Itselläni kolmas dobermanni menossa ja en yhtään koiraa tuomitse ennalta, ennenkö näen mikä niiden käytös on yksilönä. Silti olen tottunut siihen, että ko. rotu on suvaitsemattomien ihmisten silmissä pohjasakkaa. Sääliksi välillä käy lampaan luonteen omaavaa pientä "poikaani" joka saa ystäväkseen ihanan pikkuvauvan piakkoin. Ihmiset osaavat olla julmia, vaikka mielipiteeseen on oikeus. En minäkään minkä tahansa rotuista koiraa kotiini haluaisi, siksi, että ne eivät sovellu harrastukseeni.

Kohtuutonta väittää, että rodun mukaan menee hyvä luonne ja suku, tai sitten ymmärsin väärin.. [:)]

 
Olen täysin samaa mieltä. Itsellä ainakin yksi hyvä "esimerkkikin" tästä asiasta.. Kultaisten noutajienhan sanotaan olevan niin kilttejä, ihania ja täydellisiä perhekoiria. Mutta tuttavapiirissäni oli kerran kultainen noutaja, joka jouduttiin lopuksi lopettaa ylpeytensä takia.. Puri lastakin. En toki kultaisia noutajiakaan hauku, itsellänikin ollut sellainen [:)] Mutta tuossakin taas nähdään, että se kunnon perhekoiraidyllikin voi kuitenkin järkkyä... Yksilöstä se lähinnä on kiinni..
 
Hei!

Olen pohtinut paljon tätä asiaa, koska meille tulee vauva heinäkuussa ja ollaan oltu 6,5 vuotta koiran omistajia. Meidän koiramme on rodultaa bullmastiffi. Kyseessä on iso ja vahva koira, jolla pitää säännöt olla selviä. Jokainen koira kyllä tarvitsee sen johdonmukaisen kasvatuksen. Asuimme koiran ensimmäiset 10 kuukautta kerrostalossa, jonka alakerrassa oli vuoropäiväkoti. Koiramme tottui lapsiin ja nuorempana oli ns yli innokas lapsista.
Ystävilläni on lapsia ja koiramme on tullut hyvin niiden kanssa toimeen. Tottakai jos kyseessä on vauva niin koiraa pitää vahtia. Ku koiramme olisi innokas antamaan pusuja lapsille. Nyt olen huomannut että koirakin on vähän laiskistunut ja jos joku lapsi on liian innokas niin koiramme haluaa omalle paikalle rauhoittumaan. Minusta on tärkeää, että koiralla oma paikka
missä voi rauhoittua ja sinne ei ole lapsilla mitään asiaa. Jos puhutaan laumanjärjestyksestä niin lapsi tulee ennen koiraa. Ja vauva, kun syntyy niin on se mullistavaa aikaa, mutta itse olen miettinyt, että koirallekin pitää jäädä aikaa. Jos ei jää aikaa niin sitten siitä on luovuttava. Koska eräillä tuttavilla oli sellainen tilanne , että vauva kun syntyi niin koira unohdettiin. Sen kanssa ei käyty enää lenkillä ja sitä ei huomioitu niin sitten tuli ongelmia. Itse olen kasvanut saksanpaimen koiran kanssa heti syntymästäni. 
 
Mulla on kolme labradorinnoutajaa ja ne "palvoo" maata mun jalkojen alla. Mutta keskimmäistä koiraa ei ole totutettu lapsiin ennen luovutusikää ja se ei ole nyt isompana tottunu lapsiin. Tuttavien lapsille se murisee ja puolustaa omaa paikkaansa. [:@] Oon ite sitä mieltä et jos se ei pysty olemaan koiriksi totuttelun jälkeen se siirtyy paremmille metsästysmaille. Vaikka oon laittanu muksun tavaroita edes takaisin se ei niihin kiinnitä mitää huomiota.

Nuorin koira on nyt koko raskausajan lenkillä ollessa siirtynyt mun ja vastaan tulijan väliin. Se kävelee ihan normaalisti ilman mitää sen vakavampia puolustusjuttuja. Vanhin koira on narttu ja sitä oksettaa mun ilmeisesti muuttunut haju, se jemmailee mun vaatteita aina jonnekin. [:D]
 
Se on niin ärsyttävää kun ihmiset ei opeta lapsia kunnioittamaa koiran rauhaa. Mulla on tuttu jonka muksu kiusaa aina mun koiria käydessää. Äiti ei puutu asiaan mitenkää vaa aina mun tarvii komentaa hänen lastaan. Eskari-ikäinen lapsi. Toivottavasti osaan itse kasvattaa lapseni kunnioittamaan koiria!!! [:)]
 
No niin, tämän keskusteluketjun aloittajana ajattelin vähän päivittää meidän tilannetta.
Otettiin siis koira viime syksyllä ja nyt vauvan tulo on vain ajan kysymys (11 päivää yli lasketun ajan...) Oon ollut äitiyslomalla joulukuusta saakka ja täytyy sanoa, että tuosta pennusta on ollut valtavasti seuraa. Jos on ollut huonoja päiviä, niin silti ollaan käyty ainakin lyhyellä kävelyllä ja kyllä on helpottanut omaa oloakin, liikkuminen auttaa kipuihin ihmeesti. Nyt se on hiljalleen oppinut sisäsiistiksi, varmaan auttanut tuo kun on pystynyt kotona ollessa päästämään sen pihalle säännöllisesti. Lapsista se tykkää kovasti. Miehellä 5-vuotias tyttö, joka säännöllisesti meillä ja on varmasti koiran paras kaveri. Kaverin vauva kävi kylässä (3viikon ikäinen) ja pääsipä tuo pentu kerran lipsauttamaan kielelläkin vauvaa päähän. Tietysti tarkkaan seurattiin, mutta on ollut kyllä niin ystävällinen, että tällä hetkellä vaikea nähdä ongelmia vauvan tulon kanssa. Kovasti on koira kiintynyt minuun kun oon ollut kotosalla, joten miehen isyysloma tulee hyvään saumaan. Kerkeää sitten toinen huomioimaan tuota pentuakin.
Täytyy vielä päivittää tilanne, sitten kun vauva on tullut kotiin ja näkee miten pentu suhtautuu uuteen tulokkaaseen [:)]
Jos nyt vaan tulisi se vauva...
 
ALKUPERÄINEN: Miu82

Minusta se ei katso koirarotua, että miten suhtautuvat lapsiin. Vaikka voihan sitä koirienkin suhteen rasistiksi alkaa ja leimaa kaikki, koska joku hölmöilee yksilötasolla.
Itselläni kolmas dobermanni menossa ja en yhtään koiraa tuomitse ennalta, ennenkö näen mikä niiden käytös on yksilönä. Silti olen tottunut siihen, että ko. rotu on suvaitsemattomien ihmisten silmissä pohjasakkaa. Sääliksi välillä käy lampaan luonteen omaavaa pientä "poikaani" joka saa ystäväkseen ihanan pikkuvauvan piakkoin. Ihmiset osaavat olla julmia, vaikka mielipiteeseen on oikeus. En minäkään minkä tahansa rotuista koiraa kotiini haluaisi, siksi, että ne eivät sovellu harrastukseeni.

Kohtuutonta väittää, että rodun mukaan menee hyvä luonne ja suku, tai sitten ymmärsin väärin.. [:)]


Lähinnä tarkoitin kyseisiä rotuja sillä ettei ekaksi koiraksi... jos ei ole kokemusta jo ennestään... ja lähinnä itse ainakin katson koiran luonteen ja suvun kun olen sellaisesta perheestä joka pitää kenneliä..
 
ALKUPERÄINEN: Cataski

Lähinnä tarkoitin kyseisiä rotuja sillä ettei ekaksi koiraksi... jos ei ole kokemusta jo ennestään... ja lähinnä itse ainakin katson koiran luonteen ja suvun kun olen sellaisesta perheestä joka pitää kenneliä..

 
En mä kyllä lähtisi sanomaan, että ei ekaksi koiraksikaan voisi ottaa [:-] Pakkohan se on jostain aloittaa niin miksi ottaa ensin joku muu rotu, vaikka tykkäisi sellaisesta, joka on leimattu "häiriköksi"? Ne on kuitenkin yleensä pelkkiä yksilöitä ne "raivopäät". Mielestäni surullista, että esim. suloiset rotikatkin usein leimataan heti [:(]
Onhan se tietysti totta, että perusluonne voi olla sama tietyillä koiraroduilla. Pienet tietynrotuiset koirat usein lähinnä seurakoiria, jotka sopivat vain sisätiloihin ja rauhalliseen lenkkeilyyn ja oleiluun, kun taas noutajat.. no, ne on noutajia, eli yleensä hyviä metsästyskoiria jne. Kun taas juuri jotain esim. maltankoiraa en lähtisi välttämättä metsään hirvien perään haukkumaan (en silti väitä, että yksikään maltankoira ei tälläisestä tykkäisi ;) [:D] Hirvikoiraa en taas ottaisi sisälle seurakoiraksi. Noin voi ja pitääkin ehkä vähän ajatella, mutta ei mielestäni sitä ystävällisyyttä tai lapsirakkautta... Muuten kiltti ja lempeä koira ei välttämättä tykkää lapsista (tai ei ole tottunut niihin), mutta joku pieni ja pippurinen terrieri voi rakastaa lapsia, vaikka olisikin kuinka pippurinen.
Huh.. Siis kaiken kaikkiaan yksilöitä ne koiratkin on, kuten me ihmisetkin [:)] En kuitenkaan tarkoittanut saarnata sinulle Cataski, tai pahoittaa mieltäsi. Anteeksi siis jos pahoitin jonkun mielen....
 
ALKUPERÄINEN: Miu82

Undulaatti, itse en suosittele kenellekkään dobermannia ensimmäiseksi koiraksi [:D]

Ensin pitää olla hanskassa koirien elekieli ja ymmärrys koiran maailmasta, ennenkö pääsee umpikieron, ovelan ja kekseliään dobermannin ajatusmaailmaan käsiksi, koska pitää vaan oppia olemaan vielä kierompi, ovelampi ja kekseliäämpi, että saa siitä apinasta yliotteen [:)] [;)]

Toivon vain, että jokaisella on apuna henkilöitä, joille hankittu rotu on tuttu. Kokemuksen rintaääni on hyvä kuunnella ja apua otettava aina vastaan kun sitä tarjotaan, näin ei mennä metsään helposti.

Tosin, useat pienet rodutkin on h*lvetin ärhäköitä ja niitäpä ei sitten noin vaan saada tajuamaan paikkaansa, kun pikku karvaturri on keksinyt Napoleon syndrooman.. [:)]


Niin no, onhan se toki niinkin varmasti, että ei kaikkia suosittelisi ekaksi koiraksi.. Oma mielipiteeni on vain se, että jos koiran kerta haluaa hankkia, niin pitäisi olla sitten sitä motivaatiota vähän vaativampaankin koiraan. Ja saattaahan se mamman oma ja lempeä koirarotukin osoittautua hankalaksi yksilöksi, vaikka kaikki koirakirjat on hehkuttaneet rodun helppoutta, mitenkäs sitten suu pannaan? [;)]
 
No kaikilla on oma mielipiteensä, joka rodusta. Se on oikeastaan siitä mihin koira rotuun on mieltynyt. Itse olen mieltynyt arktisiin koiriin kun pienestä pitäen sellaisten kanssa ollut.. Se riippuu ihan miten on oma mieltymys.. siskoni tykkää saksanmetsästys terriereistä, koska rotu on tempperamenttinen kuten siskoni... ja siskoni myös kasvattaan kyseistä rotua ja peruskouluttaa tarpeen tullen.... 
 
Halusin tulla vaan muistuttamaan, että miettikää pari kertaa ennen kun sen koiran otatte. Ihmiset, joilla täällä on aikuisia koiria voivat kyllä vannoa, että ihan yhtälailla ne koirat vaativat oman aikansa ja huomionsa vaikka se vauva siinä olisikin uutena lauman jatkeena.
 
Moni täällä puhuu, että nyt kun ottaa pennun, niin se on sitten 9kk kun vauva syntyy. Totta, koiralla ei enää ole ongelmia sisäsiisteyden kanssa, mutta monilla roduilla koirat alkavat tuolloin aikuistumaan ja kokeilemaan paikkaansa laumassa. Teillä ei ole pentu, teillä on parhaimmillaan uhmakas teini-ikäinen kakara, joka kokeilee kaikkea mitä keksii. Jos koiralla on opportunistin taipumukset (yrittää kammeta itseään ylemmäs mitä on), niin siinä on pahimmillaan teidän pieni vauva ikävässä tilanteessa.  Nuori koira tarvitsee myös rodusta ja koosta riippumatta paljon sosiaalistamista ja kouluttamista.
 
Älkää unohtako koiran tuomia kuluja. Rotukoirat itsessään maksaa jo lähemmäs 1000 euroa, ruokasäkki maksaa 50 euroa (keskikokoisella koiralla menee ruokaa noin 30kg eli säkki kuukaudessa), eläinlääkärikulut (rokotukset), vakuutukset, tarvikkeet... Ja jos sille koiralle sattuu jotain, ei lääkärikulut aina ole ihan pienet. Ja tähän sitten vielä lisää sen vauvan tuomat kustannukset.
 
Itse olen aivan alusta loppuun pro-koirat ihminen. Olen elänyt koirien kanssa koko ikäni ja perheessämme on parasta aikaa kaksi urosta, 2-vuotias kultainennoutaja ja 6-vuotias malinois. Laumaan on tulossa 2 vuoden aikana yksi koira lisää, ja jos kaikki menee hyvin, niin vauva tulisi syyskuussa. Koirat on meille elämäntapa ja harrastus. Asunto, auto ja kaikki on mietitty tätä koko perhetilannetta silmälläpitäen monta vuotta sitten.
 
Ennen kaikkea: Kuinka pääset koiran kanssa monta kertaa päivässä monen tunnin lenkille? Miten hirveästi teillä riittää jaksamista, jos vauva valvottaa yöt? Mitäs jos vauva onkin pahasti allerginen? Mitä jos koira ei sopeudukaan? Mitä jos äiti ei jaksa (ja ei ole turvaverkkoa, joka voisi koirasta huolehtia kunnes tilanne paranee)? Itse olen nähnyt ja ollut tukemassa vastaavissa tilanteissa perheitä. Osassa tilanteista kävi lopulta paremmin kuin hyvin - ja osassa sitten ei. Jotkut tapaukset riipivät vieläkin sydäntä. [:(]
 
Ja koko tämän kirjoituksen pointti oli siis herättää teidät koiranhankintaa miettivät vielä miettimään asiaa uudestaan, ei suinkaan latistaa ja lyödä teitä maanrakoon. Uskon vahvasti, että teissä kaikissa on vastuuntuntoa, osaamista ja hyvä sydän mukana noissa suunnitelmissa [:)], mutta olkaa kilttejä ja miettikää onko nyt oikeasti oikea aika hankkia koiraa.
 
Disneyn klassikossa Kaunotar ja Kulkuri sanotaan totuus mielestäni osuvasti: "Kun lapsi lentää sisään - lentää koira ulos."
 
Takaisin
Top