Koira ja vauva - vauva ja koira?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mella
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mella

Jostain jotain jo tietävä
Moi,
 
Nyt olisi mukava kuulla kokemuksia vauvoista ja koirista. Tekisi mieli lemmikkiä perheeseen ja vauvakin on tulossa tammikuussa. Moni neuvoo unohtamaan haaveet lemmikistä ja keskittymään vauvaan, toisaalta tuntuu että jos kotona on useamman vuoden, voisi siinä seurakoirakin olla kuvioissa.
Onko moni joutunut luopumaan koirasta vauvan tulon jälkeen (ja miksi, allergia vai muu syy?). Tuntuu, ettei pentu ja vastasyntynyt ole hyvä yhdistelmä ja siksi mahdollisesti sisäsiisti koira joka on tottunut olemaan lasten kanssa voisi olla jo ennen vauvan tuloa. Kenellä asiasta hyviä kokemuksia ja onko suosituksia rotujen suhteen? Kokemuksia itsellä kyllä koirista on, mutta ei vauvoista... Kultainennoutaja olisi aika symppis vaihtoehto, mutta koira voisi kooltaan olla hieman pienempi. Kiitos vinkeistä, mielelläni kuulisin kaikenlaisista kokemuksista. 
 
Itse oltiin suunniteltu tänä kesänä koiran ottoa, mutta kun vauva ilmoitteli tulostaan, niin päätettiin siirtää myöhemmäksi.

Meillä ei siis oo tästä kokemusta, mutta itse päädyttiin tähän ratkaisuun. Syinä yksinkertaisesti vaan se, että itse tahdon taata molemmille auvoisan vauva-ajan, eikä olisi ollut oikeasti mahdollista hoitaa molempia samaan aikaan! Etenkin kun halutaan staffi, joka vaatii aikalailla sitä koulutusta ensimmäiset vuodet. Jompi kumpi olisi siis kärsinyt...

Tää oli meidän ratkaisu, ehkä te päädytte toiseen, halusin vain kertoa [:)]
 
Meillä ei vielä vauvaa ole muuta kun haaveissa mutta koiria on jo kaksi kipaletta (eli äidinvaistot on niihin vuodatettu ihmislapsen puutteessa). [;)] Tänään viimeksi totesin että koirat ja vauvat sopii ihan hyvin yhteen (jos molemmat on tottuneet toisiinsa) kun kylässä oli kaksi alle vuoden ikäistä vaavia. Meillä ainakaan koirat ei pahemmin lapsia edes huomioi, mitä nyt saattavat käydä päälaelta lipaisemassa ohimennessään. Ja vaikka lapset olivat vieraita niin saivat kyllä roikkua turkissa ja hännässä kiljuen ja huutaen miten vaan eikä koirat olleet moksiskaan (toki siis kiellettiin ja opetettiin lapsia ettei koiria saa kiusata mutta aina välillä kerkesivät sinnekin hääräämään). Ja kaikilla tuttavilla joilla on koira ja lapsia (joita on aika paljon) on kaikki mennyt hyvin. Harvoinpa koiraperheen lapset koira-allergiaakaan saavat kun tottuvat koirapölyyn jo pienestä pitäen. [:)] Mä olen itse niin vannoutunut koiraihminen etten osaa edes ajatella tuota hoiva/vaiva-asiaa kun koirat kulkee elämässä mukana lähes huomaamatta. Tokihan noi mun omat personal trainerit huolehtii siitä että lenkkeillään säännöllisesti ja vuorokausi on rytmitetty sekä menot täytyy suunnitella tarkasti mutta niinhän se on sitten vauvankin kanssa. [:)]
 
Mitenkäs Mella, ootko vaikka cockerspanielia ajatellu? [:)] Se ainakii on semmonen ylettömän lapsirakas, helppo kouluttaa ja näpsäkän kokonen olematta kuitenkaan mikään lattiarätti.
 
Moi,
Kiitos paljon vastauksistanne. Asia jäänee hetkeksi harkintaan ja tarkkaan sellaiseen [:)]
Ansku81: Cockerspanieli on käynnyt mielessä. Kokemusta on walesinspringerspanielista ja sekin oli aivan ihana rotu. Mies vain vähän epäili cockerspanielin lurppakorvien tuomia ongelmia (tulehduksia?), mutta itse ainakin sivustoja selailemalla aihe ei tuntunut korostuvan rodun terveyskohdassa.
Uskon, että asia on just noin eli koiraihmisillä vauva tuo omat uudet juttunsa arkeen, mutta koirat ei varsinaisesti tuota suuremmin harmaita hiuksia, nehän kun aina ovat kulkeneet mukana (tämä siis jos pitkä kokemus koirista). Ja harvoin kai kotieläimet suoranaisesti hyljeksivät uutta tulokasta tai ainakin tottuvat vauvaan piakkoin. Kai toisenlaisia kokemuksia on, mutta ne ovat ilmeisesti harvinaisempia. Kerron sitten mihin ratkaisuun päädytään [:)]
 
Mulla tehään sektio nyt 22päivä ja ollaan antamassa meidän 9kk vanhaa koiravauvaa pois koska tiedämme ettei aika riitä koiralle koska mies töissä. [:(]
Ei tule vaan mitään koiran ulos viemisestä vaunujen kanssa kun ei tule toimeen toisten koirien kans ja vetää hihnassa jos koira tulee vastaan.
Vaikea päätöstähän tämä on mutta koiran parasta myös ajateltava.
Onneks pääsee kaverille niin pääsee ainakin katsomaan kun haluaa :)

J
 
Hei

Mulla on laskettu aika tammikuussa. Meillä on (silloin) 3 v saksanpaimenkoira. Koiramme tulee hyvin juttuun kavereiden lasten kanssa ja nyt se on tutustunut pariin vastasyntyneeseenkin. Se ei juuri piittaa. Ohimennen saattaa antaa pusun. Koirallamme on valtava kieli, mutta vaavia se pussasi varovasti kielen kärjellä :) Kuitenkaan en luottaisi isoa koiraa ja lasta keskenään ilman valvontaa. Enkä usko, että koiramme automaattisesti osaa varoa vauvaa kohnottaessaan. Kaikin puolin olen kuitenkin luottavainen, koska koiralle on annettu jo peruskoulutus, se on sisäsiiti ja viihtyy portin takana. Eniten jännittää herättääkö lapsen tulo koiran suojeluvaiston...olisi kurja, jos koira alkaisi ylisuojella vauvaa. Paljon vain vieraita pitelemään vaavia alusta asti.

Uuden koiran otosta olisin sitä mieltä, ettei kannata ottaa vauvan kanssa yhtä aikaa. Ystäväni otti toisen koiran puoli vuotta ennen synnytystä. Hänellä on paljon kokemusta koirista ja hänen ajatuksensa oli, että pentu ehtii sisäsiistiksi ja pureskeluvaihe on jo ohi. Hänen kohdallaan suunnitelma toimi. Korostaisin kuitenkin että kyseessä on intohimoinen koiraharrastaja. Itse en ottaisi pentua, jos vauva ilmoittaisi tulosta. En usko voimieni riittävän. On rohkeasti arvioitava omia voimavaroja ja osaamistaan (niin koiranhoidossa kuin vaavinkin kanssa). Olisi kauheaa joutua luopumaan lemmikistä kun huomaisi keränneensä liikaa velvollisuuksia...
 
moikka!

tiitu81, olen kanssasi samaa mieltä. en ottaisi koiraa jos tietäsin että vauva on tulossa. koiraan meneee yllättävän paljon aikaa pentuna ihan perusjuttuihin esim sisäsiistiksi opettamiseen ja kouluttamiseen. se on ihan joka päivästä touhua aamusta iltaan. siis jos haluaa hyvin koulutetun koiran. itselläni on kohta viisivuotias koira ja kun ajattelee sitä pissa ja kakka rumbaa, koulutusta, sosiaalistamista jne niin ei siinä aikaa hirveästi muuhun riittänyt kun se oli pieni.
 
Hei,

Kiitos taasen vastauksista ja kommenteista. Olen asiaa kysellyt myös monelta tuttavaperheeltä ja mielipiteet ovat aika vaihtelevia. Itse rodun suhteen olen ollut tarkka ja ollaan miehen kanssa käyty koiranäyttelyssäkin, jotta nähtäis mahdollisimman paljon eri rotuja ja päästäis juttelemaan kasvattajien kanssa.
Rotu on vahvistunut (kerron jos saamme sellaisen hankittua). Rodusta sen verran, että kriteereinä oli pienehkö/keskikokoinen joka ei älyttömästi vaadi liikuntaa. Koira jonka vietti ei ole voimakas, jotta pysyisi myös pihalla. Meillä iso piha jossa koira pääsisi juoksemaan ja varmasti myös aitaus olisi jossain vaiheessa aiheellinen. Seurakoira tulisi olla kyseessä ja tietysti lapsirakas. Kuitenkin haluaisin sisäsiistin pennun, eli mielellään tulisi meille jo heinä/elokuussa, jotta tammikuussa kun vauva ilmoittelee tulostaan olisi jo varmasti tottunut perusteet tuon suhteen [;)]
Jos hyvästä kennelistä ei pentua löydy (nyt ovat olleet melko varattuja) niin sitten täytyy haave unohtaa ja ottaa ehkä ensi kesänä harkintaan, jolloin on jo kokemusta vauvasta ja tietää mihin omat voimavarat riittävät.
 
Meillä kaksi koiraa vanhempi 12v ja nuorempi 6v. Hieman huolestuttaa miten nuorempi suhtautuu vauvaan, kun haukkuu aina naapuruston lapsetkin [:(] Ei ole paljon päässyt olemaan tekemisissä lasten kanssa ja edellisessä asunnossa naapurin lapset provosoi sitä haukkumaan, kun se aloittaa sen niin herkästi. 3vuotiaana meillä kävi ystäväni taapero ikäisen tyttärensä kanssa ja ei koira kyllä sille mitään silloin tehnyt, vähän lipaisi poskesta. Kaveri nostii lapsen äkkiä pois ja loppu vierailun ajaksi jouduin sijoittamaan koirani häkkiin kun ystäväni ei halunnut että se on lapsensa lähellä, pöpöjä. No asia selviää kun vaavi syntyy, hirveätä se tulee olemaan jo joudun koiran antamaan pois[:(]
 
Jade85: Sydämestäni toivon, että voitte pitää koiran kun lapsi syntyy. Minä käyn silloin tällöin vaunuttelemassa kaverini ja hänen yksivuotiaan kanssa, jotta koira tottuisi vaunuihin. Vierasta lasta se ei tunne tarpeelliseksi "puolustaa" (=rähistä vastaatulijoille). Jospa se osaisi olla nätisti sitten oman perheen lapsenkin kanssa kun huomaa, ettei ohikulkijoista ole vaunuille vaaraa :) Raskaudessa on niin monenlaista jännitettävää. Tietenkin myös paljon paljon iloa ja ihania asioita suunniteltavana. Sitä vain toivoo, että kaikki sujuisi hyvin :)
 
Heipä hei!
 
Mepä tehtiin juuri päinvastoin, mitä monet on sanonut... Käytiin tuossa reilu viikko takaperin hakemassa koiranpentu, vaikka lapsen tulosta oli jo tiedetty n. 2 kuukautta (tammikuussa LA). Kyseessä on Beaglen pentu, joka on otettu metsästystarkoitukseen. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että vaikka Beagle on seurallinen koira, niin se tulee viettämään vanhempana suurimman osan ajastaan ulkona häkissä, johtuen myös siitä, että avokkini on allerginen koirille. Onhan se myös allerginen kissoille, mutta siitä huolimatta meillä on niitä 2. Siedätyshoito on tuottanut siis tulosta [:)]. Mutta vaikka siitä tuleekin ulkokoira, niin se ei kuitenkaan vähennä sen koulutuksen tarvetta. Siinä ne illat on sitten mennytkin työpäivien jälkeen, kun on koissun kanssa touhunnu ja tuusannu.
 
Itse näin koiran ottamisen haasteena ja valmistumisena tulevaan lapsen hoitoon. Yöheräämiset ilman vaipanvaihtoa on siis koettu [:D]. Jotku on jopa sanonut, että koiranpentu on haastavampi hoidettava kuin pieni vauva sen liikkuvuuden takia. Ja onhan siitä koirasta lenkeille lähtemiseen apua, kun kerran sitä pitää opettaa myös talutushihnassa kulkemiseen. Pysyy ees hieman raskauskilot kurissa (vaikka vielä lenkkien mitta ei ole päätä huimaava)...
 
En siis näe koiran ottamisessa mitään ongelmaa, jos olosuhteet koiran pitämiselle on kunnossa ja raskaus ei ole ehtoopuolella. Toisissa roduissa vaan sattuu olemaan enemmän koulutettavaa ja huolehdittavaa, joten tuo rodun miettiminen on ensiarvoisen tärkeää. Beagle on kyllä varmaan yksi helpoimmista roduista sen seurallisuuden ja iloisuuden takia. Ja löytyyhän niitä myös näyttelylinjaisiakin, jos ei kerran metsästyskaveria tarvitse [:)].
 
 
 
 
Terve taas,
Päädyttiin sitten ottamaan pentu -pitkän harkinnan jälkeen. Olen toki varautunut siitä aiheutuvaan lisätyöhön/vaivaan, mutta uskonpa että tuo mukanaan myös paljon iloa ja seuraa [:)]
Rotu on keeshond, ja siinä tuntui kaikki elementit olevan kohdallaan. Mies hieman mietti koiran melko pitkää ja tuuheaa turkkia, mutta kaikesta päätellen turkki on helpompi hoitaa mitä ensi vaikutelmasta saa kuvan. Ja kun on myös kokemusta persialaisista kissoista, niin ei tuo turkin säännöllinen harjaus (suositus on kerta vko) tunnu todellakaan ylivoimaiselta. Turkin takia myös mahdollista pitää ulkona aitauksessa, toki seurakoirasta on kyse eli ei sitä tietysti ole tarkoitus meidän "laumasta" erkaannuttaa.
Kovasti odotamme nyt myös pentua kotiin, hieman myöhemmin tammikuussa olisi sitten vaavin vuoro.
 
Piti hetken miettiä, että minkälaisesta karvaturrista on Keeshondista kyse. Onneksi on kuitenkin google apuna [:D].
Helluuseltahan se vaikuttaa ja uskon, että teillä ei tule olemaan mitään ongelmia sen kanssa. Siis ainakaan suurempia... Ainahan ne koirat kokeilevat rajoja ja ihmisen kärsivällisyyttä. Silloin ei auta muu kuin pitää pää kylmänä ja yrittää olla johdonmukainen. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta samallahan se koiran kouluttaminen on myös itsensä kouluttamista [:)].
 
Millonkas pennun on tarkoitus saapua teille?
 
P.s. Vaikka se koiranpentu aiheuttaa lisätyötä/vaivaa toisaalta se saa ajatukset pois myös raskaudesta. Mikä on välillä ihan suotavaa [:D]...
 
Moi!
Pentu tuli meille perjantaina ja onhan se aivan suloinen. Rytmi sillä on nopea, eli tänään aamulla saatiin neljät pissat pihalle, mutta silti kahdet tuli lattialle ja nekin sanomalehdelle. Nyt se nukkuu tuolla eteisen lattialla miehen lenkkariin nojaten. Itsekin on lenkkarin kokoinen, pienestä paketista siis kyse. Saa olla varovainen kun kotona liikkuu, pyrkii nimittäin pyörimään paljon jaloissa.
Toivon että nyt syksyn aikana pystyn jo vähän töistä helpottamaan, jotta pennulle jää riittävästi aikaa. Vauvan tulon on onneksi hyvin aikaa (tammikuu), joten ehditään hyvin sopeutumaan.
Hyvät fiilikset [:)]
 
Onnea Pentujen kanssa!

Meillä on 1v4kk Dobbe narttu ja olen sitä mieltä,
kun koira tietää paikkansa perheessa, niin ei tule ongelmia lapsen ja koiran välille. Meillä on koulutuksessa alettu ottaa huomioon vauvan tulo siitä lähtien kun tiesimme, että perheen lisäystä tulee.
Nuori koirahan meillä on, mutta myös vanha koira oppii uusia temppuja!


Useimmat onglemat koira perhessa johtuu ihmististä, ei koirista.
Usein koira jää huomioimatta lapsen synnyttyä ja lenkittäminen unohtuu.
Koiralle ei riitä muutama pieni remmilenkki, vaan sen täytyy päästä purkamaan energiaa liikkumalla. En voisi edes kuvitella, että neitimme joutuisi ulkoilemaan vain kaduilla remmin jatkeena vaunujen vieressä.
Mielummin hommaan vaunut joiden kanssa voin liikkua myös luonnossa ja koira päsee samalla juoksentelemaan.

Olen kuullut useista perheistä jotka ovat luopuneet koirasta
"lapsen tulon takia."
Ovatko he tienneet koiraa ottaessa mitä koiran pitäminen tarkoittaa.

Koira ei vaadi isoa omakotitaloa ja omaa pihaa. Taikka isoa kerrostalo asuntoa.
Koiran tehtävä on kotona oleskella ja levätä. Ulkona purkaa energiansa.
Vaikka asuu kerrostalo alueella aina löytyy luontoa ja paikkoja jonne koira pääsee liikkumaan. Koira puistot ovat hyvä vaihtoehto ja koirakin oppii sosiaaliseksi kun pääsee leikkimään muiden kanssa.
 
Lapsia minulla ei ole mutta koiria kyllä. Minä en ottaisi koiran pentua samaa aikaa vauvan kanssa. Koira on vauva itsekkin parin vuoden ikäiseksi. Koira vaatii huomiota ja aikaa, oli se sitten iso tai pieni. Ja muista aina, kilttikin koira on koira. Vaikka minulla on hellanduudeli koirat, en ikinä jätä niitä lasten kanssa keskenään. Jos maltat, niin odota pari vuotta ennen kuin koiran otat. Tosin, jos koirakuume iskee, minkäs teet ?

Eve
 
Omat kaksi teiniä kun sain meillä oli nuori labradoriuros. Koira kulki aina mukana ja ei koskaan ollut mitään ongelmia.
Nyt iltatähteä odotellessa on mulla chihuahua uros ja miehellä jo 9v. tanskandoggi uros. Vaikka dogia voisi verrata kiltteydeltään ja luonteeltaan aika paljon mun entiseen labbikseen niin ei se kuitenkaan ymmärrä isoa kokoaan. Tassut on isot ja kaikki on isoa![:D] Ei varmaan koskaan tarkoituksella vahingoittaisi lasta mutta se koko. Jo pelkästään hännän heilutus sattuu kun se osuu johonkin.
Sitten taas mun chihu on jääräpäinen kuin mikä ja taas myös kokonsa vuoksi. Ja niin useasti kun se pienistä lapsista näyttää lelulle niin ei se siedä riepottelua. Siinä on lapsilla ihmettelemistä kun koira ärähtää kun sitä on niin kiva paijata kuin nukkea. Sitä en vielä tiedä kuinka tämä kaksikko suhtautuu vauvaan. Enemmän olen miettinyt sitä mun koiran postin haukkumista ja sellaista kuin ettei kaikkien kanssa voisi elellä ihan sovussa.
Sellaisia kokemuksia mulla koirista ja vauvoista.[:)]
 
Onhan nuo isot koiran kohloa, sen näkee sitten kun vaavi on syntynyt että oppiiko varomaan vauvaa. =)
Toivottavasti huomaa ja varoo!
 
Meillä on 5v saksanpaimenkoiranarttu. Kohta 3v tytön synnyttyä kaikki meni ihan hyvin siihen asti (n.9kk), kun se alko muriseen tytölle, jos hän tuli sen lähelle. Ollaan näin myöhemmin huomattu, et se tekee sitä kaikille (aikuisillekin) varsinkin iltaisin, kun alkaa olla väsynyt ja haluaa olla rauhassa. Koira siirty meillä ulkotarhaan, koska olen paljon yksin kotona lasten kanssa enkä siis aina pysty vahtimaan, ja suht hyvin menee lenkit ja muutenki nyt puolivuotiaan tytön synnyttyä "laumaan". Ei se ole onneks tyttöjen suhteen yltiösuojeleva ollut - ilman lapsiakin joutuu lenkillä toisten koirien kohdalla käyttämään taikasanaa, ettei ala haukkumaan tai edes yrittämään suojelua. Lähinnä kai tuo itsekin pelkää toisia koiria ja sit vaan karvat pystyssä haukkuu, mut tuskin tappelemaan rupeis. Onneks meillä on iso piha, jolla on hyvä lelua heittää ja muutenki antaa sen vapaana liikkua. Nolo sanoa täällä koiraihmisten parissa, mut ei lenkille aina jaksa (jos on käynyt kävellen kerhossa tai kaupassa), kun en esim. kaupan eteen halua sitä ottaa haukkumaan ja ihmisiä pelottelemaan.

Toivottavasti kaikilla vauvoilla/lapsilla ja koirilla menee hyvin -olipa ikä mikä tahansa!! Ihan pentua en kyllä ite ottais vauvan kanssa. Voimia, kärsivällisyyttä ja tasapuolisuutta teille, joilla näin on! Kyllä se kuitenkin on vauva ja koira, ei koira ja vauva... [;)]
 
En jaksanut lukea muiden kommentteja asiasta, mutta ajattelin silti kertoa oman näkemykseni silläkin uhalla, että joku on jo kertonut samankaltaisen tapauksen [:D]
 
Isäni ja äitipuoleni luona on kultainen noutaja ja lhasa apson ja tiibetinspanielin sekoitus. Mainittakoot, että tämä pikkukoira on tosi ärhäkkä tapaus.. He saivat iltatähden kaksi vuotta sitten ja hyvin meni heti alusta asti elämä koirien kanssa, vaikka koirat ovat sisäkoiria [:)] Heti kun tyttönen oppi esim.istumaan on hän istunut onnellisena maassa kultaisen noutajan kainalossa kiskoen koiraa karvoista, samoin pikkukoiran kanssa. (HUOM. Pikkukoira kiukkuinen myös omalle väelle välillä.) Silti tämä pieni, mutta pippurinenkin tapaus on oppinut ymmärtämään, että kyseessä on pieni lapsi, eikä sille ärhennellä, eikä sitä ole tarvinnut erikseen sille toitottaa [:D] Välillä nämä kaksi karvaista lasta ja vähemmän karvainen lapsi ovat kolmestaan istuneet keittiönpöydän alla mutustaen keksiä tms. [:D]
 
Tänä päivänä kun pikkusiskoni on 2-vuotias, ovat koirat tykästyneet häneen vielä enemmän, siskoni heitellessä pöydän alle ruokaa salaa [:D]
 
Takaisin
Top