Kohtukuolema

Ihan hirvittävää. En tunne teitä enkä oo joutunu kokemaan mitään noin kamalaa mut tuntuu ihan järkyttävän pahalta teidän puolesta.

Otan osaa ja toivon teille kaikkea hyvää. Huolehtikaa toisistanne ja antakaa surulle niin paljon aikaa kuin se vaatii.
 
Kyyneleet nous silmiin ja kylmiväreitä meni koko ajan kun luki kittuli sun tekstiä !  Kovasti jaksamisiä sinne teille !!
 
Nyt kun näen hieman kyyneleiden lomasta kirjoittaa, niin lyhyesti vaan: oon tosi pahoillani ja toivon, että joskus se vielä helpottaa. Ei sanoilla voi tarpeeksi pahoitella, pitäisi halata...
 


Kiitos kaikille haleista ja sanoistanne. 
Onneksi tämä on jo niin kaikki hyvällä mallilla, että kohta voidaan oikeesti keskittyä lepäämiseen. Vielä kun ensi viikon jaksaa, niin sitten pitäisi helpottaa asioiden hoitelun kanssa. 
 

-> Kittuli

Seurasin viikonloppuna huolestuneita viestejäsi vauvan liikkeistä, ja pari päivää sitten tuli suruviestisi että Lumikki oli kuollut kohdussasi. Se herätti sisälläni niin suuren surun ja huolen, etten moista aikaisemmin ole kokenut, kuten ei varmaan muutkaan odottavat (ensi)äidit täällä. Se on kaikkien suurin pelko ja huoli, että toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Ja se on varmaan kuitenkin vain miljoonas murto-osa siitä surusta ja kaipuusta joka teillä on! Olen niin äärettömän pahoillani teidän puolestanne! En voi muuta kun toivoa teille voimia jaksamiseen ja tapahtuman käsittelemiseen, ja eteenpäin menemiseen  <3

Tuttavapiirissäni on kaksi vastaavanlaista tilannetta, kun ensimmäinen vauva on kuollut kohtuun 7. raskauskuukaudella. Tiedän että molemmissa perheissä muisto heidän rakkaista enkeleistään on kokoajan läsnä eikä heitä ikinä unohdeta. Suru tasaantuu ajan kanssa ja voidaan mennä elämässä eteenpäin. Toisessa perheessä on tänä päivänä jo 3 lasta, ja toisessa herttainen pieni tyttö!

 

Halauksia ja voimia kaikille palstalaisille!

 

- JW

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top