Kohtukuolema

Kittuli

Oman äänensä löytänyt

Vielä en oikeen osaa aihetta kunnolla käsittää mutta tässä tarina miten tämä kaikki kävi...

Eli raskaus viikot olivat 31+1 kun tunsin liikkeet viimeisen kerran ja 31+2 aamulla oli neuvola aika , jossa aloin jo epäilemään ettei kaikki olekaan kunnossa. Mutta neuvolan täti vaikutti kumminkin positiiviselta joten jätin epäilyni sikseen. Eli sydänääniä ei kuultu mutta sykkeen sai mitattua joka luultavammin oli minun omaani kaiulla. (jos sellainen on mahdollista) no, koko keskiviikko sitten meni ihmetellessä ohi, että mitäs nytten? torstaina soittelin neuvolaan ja he vakuuttelivat että voi olla täysin normaalia ettei liikkeitä niin kaikkia tunnekaan. No mä kumminkin olin peloissani asiasta enkä halunnut sitä enempää oikeestaan miettiäkään, siirsin sivuun. Perjantaina alkoi jo pelottamaan asia, että mitä jos ei kaikki olekaan hyvin. Lauantaina aloin olemaan jo vähän sekaisin asiasta, että pitääkö soittaa jonnekin vai ei ? en uskaltanut millään tehdä sitä puhelua. Sunnuntaina tein ohjeiden mukaista liike laskentaa, kun vihdoin uskalsin. Ja en tuntenut yhtään mitään. Soittelin synnytys puolelle sairaalaan ja lähdimme ajelemaan sinne. Ultrauksessa selvisi, että vauvalla ei ole enää sydämen sykettä eikä liikkeitäkään tietenkään näy. Siinä meni tunti jos toinenkin shokissa. Kaikenlaisia papereita ja lappuja kannettiin meidän huoneeseen ja ihmettelin että mitä niitä tänne tuodaan. Ei täällä huoneessa ja meillä mitään tälläistä ole tapahtunut ?! Siinä sitten niitä lukiessa aloin tajuamaan mitä on oikeesti tapahtunut. Ei niitä lappuja turhaan tuoda. Sunnuntaina aloitettiin synnytyksen käynnistelyt ja maanantaina illalla kuuden maissa touhu oli ohi synnytyksen osalta. Ja sieltä syntyi pieni enkeli tyttö nimeltään Lumikki. Keskiviikkona pääsimme pois, saimme paljon tietoa asioista ja eri tahoilta. Nyt sitten meneekin aika asioiden hoidoissa kuntoon ja itsemme keräämisessä. Olemme nyt vanhempieni luona, koska emme osaa olla kotona tällä hetkellä. Ei siinä ettei välttämättä pystyisi, mutta varmuuden vuoksi. Että ruoka puoli pelaa, eikä tarvii kaupassa käydä ostelemassa valmissapuskaa joka päivälle. Syytä vielä tutkitaan, vauvalle tehdään ruumiinavaus ja tietenkin kaikki näytteet otetaan istukasta yms. Toivon koko sydämeni pohjasta ettei kenenkään tarvitsisi tätä asiaa kokea koskaan.
 
-Kittuli-
 
Joten tämän takia olen kirjoitellut mitä sattuu viime viikolla tänne. En ole halunnut hyväksyä tai uskoa omia tuntemuksiani ja pelkojani. 
 
Siis aivan kauheeta, Kittuli! Ymmärrän täysin sinun viime viikkoiset kirjoitukset, sitä on varmasti ihan hirveessä shokissa eikä tosiaan halua itselle sitä tosiasiaa myöntää ettei kaikki ole kunnossa.

Siis mä en osaa muuta sanoa kuin että ihan hirmuinen voimahalirutistus ja jaksamista sinne teidän perheelle. <3 Parempi että olette vanhempiesi luona, saatte kaiken tarvitseman tuen ympärillenne. Ja otan suuresti osaa tapahtuneeseen, tämä jättää varmaan isot "arvet" teihin molempiin.

En ihan ymmärrä tuota neuvolan toimintaa. Eivät ottaneet kunnolla kantaa tuohon kun sanoit ettet ole liikkeitä tuntenut, näillä viikoilla äidin puheet täytyy ottaa tosissaan ja vauva on jo niin iso että varmasti liikkeet tuntuu jos kaikki on hyvin.

Muoks. Jäi varmaan jotain todella tärkeätä vielä kirjottamatta mitä olisin halunnu, menin ihan shokkiin itsekin tuosta sinun tekstistäsi.
 
Kittuli voimia <3 <3. Eilen kun luin viestisi olin aivan järkyttynyt, puhuin asiasta miehelleni ja vielä yöllä mietin asiaa moneen otteeseen.

Kenellekkään ei toivo kokemaanne ja tuntuu erittäin pahalta että jouduittte tälläisen tragedian kokemaan.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3
 
siis aivan kauheaa.täällä tuli kyynelet silmiin ja aivan sanaton olo. Otan todella paljon osaa suruunne. Voimia! <3
 
Paljon jaksamista, Tuollainen asia ei kyllä unohdu koskaan mutta läheisten tuki on tärkeää... Koittakaa jaksaa. Jossain vaiheessa se helpottaa :(
 
Voi Kittuli. Otan osaa sydämeni pohjasta. Itkuhan tässä tuli, vaikka en sinua tunnekaan - pieni Lumikki-enkeli on ikuisesti teidän elämissänne läsnä, vaikka hetken vain viivähti täällä. Paljon haleja, rutistuksia ja voimia. Sanoja ei ole. Otan osaa.
 
Voi ei! otan todella paljon osaa teidän suruun, ei tuollaista todellakaan pitäisi kenenkään joutua kokemaan. nyt ei osaa oikein löytää mitään lohdun sanoja, onneksi teillä on sinun vanhemmat tukena.
 
Moi Kittuli!

Osanottoni suruunne! Mun täti aikoinaan kun olin lapsi koki tuon saman kohtukuoleman ihan lähellä laskettua aikaa ja sitä ei lopulta saatu selville, mistä johtui. Tänä vuonna sain tietää että eräs tuttavani oli kokenut tänä vuonna tuon kohtukuoleman - sitä salailtiin multa, kun pelkäsivät että reagoin negatiivisesti tähän raskauteen liittyen, eli stressaan tai jotain. Sit kun sain kuulla sen, niin kerroin, et oon jo lapsena käsitelly tota asiaa, kun tädille se tapahtu.

Mitä oon oppinut, niin jokainen oma lapsi (syntymätön/syntynyt), joka kuolee muuttaa vanhempien elämän lopullisesti ja täysin ymmärrettävästi. (mummiltani kuoli aikanaan juuri täysi-ikäiseksi täyttänyt poika - se on siinä yhtä rankka juttu kun pienen syntymättömän lapsen kuolema - korvaamatonta.

Paljon voimia sinne teille!
 
Kittuli... suuren suuri osanotto käsittämättömään suruunne :'(
Haluaisin voida sanoa jotain mutta ei tässä tilanteessa ole sanoja.
Pitäkää kumppaninne kanssa toisistanne huolta <3
 
Otan osaa suruunne Kittuli. Tuntuu todella pahalta tällä hetkellä teidän puolesta.
Kiitos kun jaoit uutisen kanssamme.

Voimiavoimia teille koko sydämestäni.
 
Suuri osanottoni Kittuli teidän suureen suruun, täällä kyyneleet valuvat poskillani ja en voi kuvitellakaan kuinka suuri surunne on. Voimia suruunne !
 
Aivan kamalaa, kyllä tuli kyyneleet silmiin ja on aivan sanaton olo. Otan todella paljon osaa suruunne. Voimia ja jaksamisia <3
 
Kyyneleet tuli silmiin täälläkin.Otan osaa suruunne ja todella paljon voimia sinne!toivottavasti teillä on läheisiä hyvin tukena ja tukekaa myös toisianne!Tämä on varmaan asia joka jokaisen mielessä käy pelkona ja ihan kamalaa kun se sitten osuu jonku kohdalle.
 
Voimia ja jaksamista. <3

"Herra kädelläsi
uneen painan pään
kutsut ystäväsi lepäämään
käsi minut kantaa
uuteen elämään
ikirauhan antaa, valoon jään" <3
 
Osanotto suureen suruun :`( Paljon voimia ja jaksamista koko teidän perheellenne :`( 
 
Voi Kittuli, täälläkin tuli itku ja suru... Olen niin pahoillani, ei tässä oikein tiedä mitä voisi sanoa. Voimia teidän perheelle ja halauksia meiltä.
 
Takaisin
Top