kohtalontovereita?

Hei, todella kurjaan tilanteeseen olet joutunut! Voimia ja jaksamisia , toivottavasti vaikean alun jälkeen äitisikin heräisi tajuamaan, että jos olet itse päättänyt haluta lapsen niin hänellä ei ole siihen nokan koputtamista.
Joillekin tilanne on sellainen, että abortti on oikea vaihtoehto (esimerkiksi minulla oli sellainen tilanne viisi vuotta sitten, enkä sitä ole katunut), mutta jos sydän sanoo että tämä lapsi on ja pysyy ei silloin kenelläkään muulla ole oikeutta pakottaa sinua mihinkään. Neuvolasta tosiaan saat paljon tukea, ja nykypäivänä yksinhuoltajien tukiverkosto on muutenkin paljon vahvempi kuin esimerkiksi 80-luvulla!
Nuo rock-muusikot osaavat muuten olla aika persoonallisia, ikuisia pikkupoikia. [:D] Hymähdellen luin siis tuosta miesystäväsi perhe-kommentista, ei ollut mitään uutta siltä rintamalta. [8|]
 
pumpsi, jos olet noin vahvasti sitä mieltä, että haluat lapsen, pidä se! Itse olin 10v sitten samassa tilanteessa, joka päätyi siihen, että murruin. En jaksanut enää taistella, olin ihan yksin. "Kaikki" olivat lasta vastaan, koin olevani yksin koko maailmaa vastaan. Jos yksikin ihminen olisi sanonut, että kyllä sä pärjäät kun monet muutkin ovat, olisin ehkä valinnut toisin. Päädyin siis painostettuna ja lyttyyn iskettynä aborttiin eikä ole mennyt päivääkään etten sitä päätöstä olisi katunut. Olen tietysti oppinut elämään asian kanssa mutta kadun sitä, suuresti. Ja olen todella pettynyt niihin läheisiin, jotka eivät uskoneet minuun eivätkä tukeneet. Aiheuttivat mielestäni suurempaa surua ja pahaa näin. Pidä pintasi ja taistele jos tosiaankin haluat pitää lapsen!! Olet jo aikuinen ihminen, kyllä sinä pärjäät!!!!! Ehkä se ei tule olemaan helppoa mutta onhan sinulla sitten kuitenkin se oma pieni pallura. On se kaiken sen vaivan arvoinen! Tsemppiä!!!!!!!
 
Takaisin
Top