kohtalontovereita?

Keskustelun 'Mitä mielessä? Aihe on vapaa' aloitti pumpsi, 24 marras 2009.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. pumpsi Vieras

    Olen 31-vuotias, käyttänyt säännöllisesti e-pillereitä jo 15 vuotta, mutta viime perjantaina tuli yllätys, raskaustesti, joka tehtiin ta:lla sen takia, että poissuljetaan tämäkin mahdollisuus ja sen jälkeen etsitään muita syitä miksi ei ole menkkoja kuulunut, oli positiivinen!
    Olo oli ei helv.. ja voi juma.. ja ooh! En osaa sanoa mitä tunsin. Olimme eronneet juuri kaksi viikkoa sitten mieheni kanssa ja kun kerroin hänelle, hän oli abortin puolella, hän haluaa keskittyä 100% harrastukseena eikä halua mitään,joka sitä poissulkisi tai veisi ajatusta muualle. En halua abortia tehdä, mutta olenko ihan itsekäs kakkiainen jos en sitä tee? Pilaako tämä vauva nyt mieheni elämän? Itse haluan pitää tämän lapsen, olen jos aikuinen ja muutenkin olisin valmis uuteen tulokkaaseen, vaikka yllätys tämä olikin.
    Onko kenelläkään käynyt niin, että mies on lähtenyt pois, mutta palannut takaisin? Tai miten olette yksin pärjänneet?
    Kiva tälläinen ensimmäinen kirjoitus tänne, mutta asia vaivaa minua paljon..
  2. ginessa Rakastunut foorumiin

    Hei!

    Ei samanlaista kokemusta,mutta vastasit isekin olevasi valmis äidiksi !![;)]
    Pidä lapsi jos sinusta siltä tuntuu että haluat pitää.[;)]
    Miehesi on itsekäs ja tietenkin molemmat ajattelette omaa napaanne juuri nyt,eli omaa elämäntilannettanne.
    Mielestäni sinun päätös,ei miehen.Varsinkin kun olette eronneet.
    Aivan varmasti pärjäät lapsen kanssa,usko pois!![:D]

    Onnea jatkoosi,sinun ja vauvan -päätitpä mitä hyvänsä!!!!
    Woimia[;)]
  3. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Moi!

    Et ole ollenkaan itsekäs, jos vauvan päätät pitää... Varaudu kuitenkin siihen, että miehesi ei ole pakko olla hommassa mukana mitenkään kuin elatusmaksuin, jos ei tahdo. Tilanne kuitenkin hänellekin varmasti alkujärkytys, voi olla, että hän tahtoo luoksenne palata, tai sitten ei...

    Eli suosittelisin tekemään sellaisen päätöksen, minkä kanssa yksin sinä tahdot elää. Vauva tulee aina muistuttamaan parisuhteesta mieheesi, mutta muuta sen ei ole pakko olla... Elatusavunkaan takia sun ei tarvitse miehellesi kertoa, vaan hyvin voit sanoa, ettet tiedä kuka isä on, jolloin mahdollisesti tarvitsemaasi taloudellista tukea saat sitten kunnalta.

    Yksi rakastava vanhempi on lapselle paljon parempi, kuin kaksi sellaista, jotka eivät ole niinkään kiinnostuneita. Ja onneksi nykyään yhteisötkään eivät katso pahalla yksinäistä naista!
  4. starletti Tuttu foorumilla

    Elämäni ensirakkaus oli mies, jolle olin tärkeysjärjestyksessä vasta neljäntenä harrastuksen, kavereiden ja opiskelun/työn jälkeen. Ja eihän suhteesta mitään tullut. Olin liikaa hänelle, koska vaadin huomiota. Nyt toivon Pumpsi, että mietit elämää omalta kannaltasi etkä miehesi. Tee lapsi, jos olet valmis siihen. Lapsi ei tarvitse välinpitämätöntä isää vaan juuri sinut rakastavan äidin. Ei sinun tarvitse ajatella, pilaatko miehesi elämän, kunhan et tee lasta vain siksi, että saisit sidottua miehen sillä tavoin itseesi. Voit olla lapsesi ainoa huoltaja eikä sinun tarvitse vaatia mitään mieheltä, joka haluaa sinun tekevän abortin. Kyllä lapsesi saa varmasti miehen mallia jostakusta toisesta ja toivottavasti sellaisesta, joka rakastaa sinua enemmän kuin harrastustaan. 
  5. pumpsi Vieras

    Hei
     
    Kiitos nopeista ja asiallisista vastauksista. En tee lasta sen takia, että sitoisin miehen itseeni, päinvastoin, juuri sitä pelkään, että tapahtuu. En halua miestä takaisin jos hän haluaa tulla vain ja ainoastaan lapsen takia, siis en halua olla niin kauhea ihminen. Lapsi on syytön tähän tilanteeseen, ei hän pyytänyt tulla ns. väärään aikaan. Olen valmis ottamaan vastuun yksinkin, olen tehnyt jo paperille listaa mitä kaikkea hyvää ja pahaa on olla yksin. Tukiverkostoni on kunnossa ( ystävät, äitini) ja kotini lähellä on neuvolat, päiväkodit ja jopa työpaikkani, joten yksin pärjään hyvin. Vaikeaa se tulee olemaan ja tiedän, että tulee päiviä, jolloin toivoisin että siinä olisi toinen.
    Mutta, silti pienen pieni toivon kipinä on, että mies ei heittäisi näitä meidän tunteita, mitä oli ennen vauvaa ( ero tuli kun hänellä oli jokin ahdistava tunne päällä, ei tiennyt mikä se oli. Olemme nähneet toisiamme ennen tätä vauva-uutista ja olo oli kuulemma niiden jälkeen hyvä miehelläni) roskiin vaan aikansa mietittyä haluaisi tulla takaisin ja elämään uutta, hienoa elämään meidän kanssa, mutta tämä voi olla vain tälläistä haihattelua.
    Mutta kumminkin, kumpaakin mahdollisuuteen olen varautunut ja valmis äidiksi. Sillä eikö se jo kerro jotain, että kun ajattelen abortia, jokainen säe kropastani huutaa sen olevan väärin?
  6. Kaika Rakastunut foorumiin

    Moikka pumpsi,

    kuulostat kirjoituksessasi sen verran järkevältä ja vastuuntuntoiselta naiselta, että tee niinkuin järkesi ja tunteesi sanoo.

    Pärjäät varmasti lapsen kanssa yksin ja yksi läsnäoleva ja rakastava vanhempi on parempi kuin kaksi hämmentynyttä tai poissaolevaa.

    Paljon voimia ja onnittelut raskaudesta!

    Elämä kantaa.
  7. pumpsi Vieras

    Hei
     
    Eilinen oli ihan hirveä. Illalla exäni tuli ja rupesi huutamaan minulle, että leikin jumalaa kun pidän lapsen. Etten tajua miten elämä muuttuu ja miten hän ei ole valmis, kun hän haluaa vielä tehdä elämälleen jotain. Miten hän,jos pysyisi ottaisi tuon vauvan pois, muttei pysty! Miten paska ja itsekäs ihminen olen ja teen tämän tahalleni.
    Hän lähti ovet paukkuen pois ja olin ihan rikki, niin kauheita sanoja tuli exäni suusta, etten tajunnutkaan miten joku voi noin puhua. En halua häntä elämääni, mutta hän sanoo, että jos pidän lapsen, hän tulee vaikka väkisin tähän elämään.
    Soitin äidilleni, jotta hän tukisi minua, mutta sieltäkin tuli nyt aivan erilaista palautetta kuin ennen: ehkä on parempi, että keskeytät sen raskauden. Mitäs jos löydät jonkun hienon miehen ja se ei halua sinua, kun sinulla on lapsi? ( silloin se ei ole hieno mies).
    Mietin taas koko yön mitä teen, tuntuu väärältä tehdä abortia, niin väärältä, olen ollut jo onnellinen kun mietin tätä pientä sykkyrää tuolla. [:)]
    Kun nukahdin näin unta lapsesta, tai vauvasta, että se olisi jo syntynyt jo kävelin kadulla, kun exäni laittaa minulle viestiä, että " valitsit sitten huoran tien, onneksi olkoon, pärjäile"! Toisaalta olin hautausmaalla ja itkin ja itkin, mutten tiennyt miksi. Siis ihan seko uni!
    Aamulla mietin, että olenko paska ja ajattelematon ihminen jos haluan pitää tämän lapsen ja ei, mielestäni en ole! Miksi ei ihminen saisi päättää omasta elämästään, okey, nyt sitten ei voi exäni päättää omasta elämästään, joten taas olemme pattitilanteessa?
    Kumman elämä on tärkeämpi?
    Meidän vai exäni?
    En tiedä... maanantaina on uä, jossa katsotaan, onko sikiö vanhempi kuin luullaan, sillä viimeiset menkatkin olivat niin pienet ( luulin, että se on e-pillereiden takia, sillä niidenhan kanssa tulee pienet menkat aina, mutta nämä olivat 1 vrk:n kestävät), että lääkäri epäilee sikiön olevan vanhempi.
    Tämä raskaushan on siis ihan alussa.. joko 5 vk tai sitten vanhempi..
    Tiedättekö, toisaalta toivon, että sikikö olisi jo sen 12 viikkoa! Hullua eikö, mutta silloin ei tarvitsisi enää tapella ja huutaa kenenkään kanssa, vaan saisin olla rauhassa.
  8. ginessa Rakastunut foorumiin

    Ei,et ole paska,etkä ajattelematon!!
    Kamala ex, suoraansanottuna...vai väkisin teidän elämään tulee..huhhuh.[:-]
    Kirjoita sille kirje ja jossa kerrot omat tuntemuksesi,miksi haluat vauvan ja siltikin olet niin onnellinen taimenesta vaikka olette eronneet.Ettet vaadi häneltä mitään.
    On totta että on hienoja miehiä jotka hyväksyvät toisten lapset,sekä pitävät melkein kuin ominaan.
    Minä tutustuin sellaiseen,ja meille on tulossa nyt yhteinen lapsi.
    Ensin lähdettiin molemmat siltä pohjalta että lapsia ei tuu hälle eikä mulle.
    Sitten mieli muuttui ja tässä ollaan nyt.

    Ei ollut kovin "järkevää "puhetta kyllä äidiltäsikään,varsinkin jos tietää että haluat lapsen-varmasti sattuu!![&:]
    Kurjaa manipulointia molemmilta....

    Ja tietenkin,vain sinä päätät omasta elämästäsi,sinun elämä sinun päätökset.
    Älä anna kenenkään horjuttaa päätöstäsi,teet juuri niinkuin sydämessäsi tunnet!![:)]

    Woimia päivääsi,kuivaa kyyneleet ja ole vahva![:D]
  9. Maajo Rakastunut foorumiin Tammikuunmammat 2016

    hei pumpsi!

    Itse en ole kokenut vastaavaa tilannetta, mutta hyvä ystäväni on kokenut, mies jätti hänet samantein kun kuuli et ystäväni on raskaana. Ystäväni päätti pitää lapset (uä:ssä selvisi että heitä on kaksi) ja ei ole koskaan katunut päätöstään, hänen ex-mies oli sitä mieltä että abortti pitää tehdä mutta ystäväni ei pystynyt siihen, hän sanoi minulle että mitä jos onkin hänen elämän ainut tilaisuus saada lapsia ja hän jättää sen käyttämättä? Ex-mies ei ole missään tekemisissä ystäväni ja lasten kanssa, maksaa vain elatusapua.

    Vaikutat todella siltä että olet miettinyt asiaa monelta kantilta, et ole paska etkä ajattelematon, ja neuvoisin tekemään päätöksen sen pohjalta mitä itse haluat, et tule olemaan yksin kuitenkaan, vaikka ystävät jäättää ja vanhemmat eivät tue niin tarvittaessa saa sosiaalitoimesta apua lastenhoitoon jos tarve vaatii. Muista kuitenkin, että isä voi halutessaan vaatia isyystestiä vaikka kieltäisit sen että lapsi on hänen, vaikka et häneltä vaatisikaan mitään.

    Tsemppiä sinulle ja voimia päätöksen tekoon.
    Maajo
  10. Jonsuuni Aloittelija

    Sä teet niinkun susta parhaalta tuntuu ja pidät lapsen jos se oot kerta valmis äidiks. Onnea ja menestystä odotukseen ja muutenki sun elämään [:)]. Kaikki järjestyy kyllä [:D]
  11. Paipapu Peruskäyttäjä

    Kyllä nyt joku muu on paska ja ajattelematon kuin sinä!Muista kuunnella sisintäsi...Lapsi haluaa tulla ja sinä ilmiselvästi haluaisit sen pitää.Jokainen on vastuussa ainoastaan omasta elämästä!

    Mulla on kaskikin esimerkkiä,joissa nainen on löytänyt ihanan miehen rinnalleen ja lapselleen miehen mallin.Toinen pari on naimisissa ja toiset haaveilevat yhteisestä lapsesta.Molemmissa lapsi on otettu hienosti miehen puolelta vastaan.

    Elämässä yleensä kaikki järjestyy!Muista vain kuunnella sydäntäsi!Jaksamista sinne!
  12. Nenn1 Peruskäyttäjä

    ALKUPERÄINEN: pumpsi

    Eilinen oli ihan hirveä. Illalla exäni tuli ja rupesi huutamaan minulle, että leikin jumalaa kun pidän lapsen. Etten tajua miten elämä muuttuu ja miten hän ei ole valmis, kun hän haluaa vielä tehdä elämälleen jotain. Miten hän,jos pysyisi ottaisi tuon vauvan pois, muttei pysty! Miten paska ja itsekäs ihminen olen ja teen tämän tahalleni.

     
    Mitähän tämä hänen jotain on, mitä hän haluaa elämälleen tehdä? Oletan, että mies on lähellä sinun ikääsi pumpsi, joten eiköhän ne jotkut asiat olisi pitänyt jo saavuttaa tähän mennessä elämässä. Tietenkin, jos haave on olla (lotto)miljonääri, niin siihen kyllä voi mennä koko elinikä... [:)] Ikävä kyllä monilla lapsettomilla miehillä on sellainen asenne lapsia kohtaan, että niistä seuraa vaan 18 vuoden mittainen helvetti, joka syö aikaa, rahaa ja voimavaroja eikä anna mitään takaisin. Taitaa olla juotettu sinun ukollesi tätä samaa lientä...
     
    Kuten kaikki muutkin ovat täällä tuumanneet, niin sinähän sen päätöksen lapsen pitämisestä viime kädessä teet. On tietenkin hyvä kuunnella muiden mielipiteitä asiasta... Mutta jos sydämesi sanoo niin, että nyt on aika saada lapsi, niin sitten se on. Luota omiin vaistoihisi ja tuntemuksiisi. Ja jos siitä lapsen kasvattamisesta ei tulisi mitään yksin, niin minkä meillä on käsite yksinhuoltaja.
  13. pumpsi Vieras

    Kiitos vastauksistanne taasen, tämä kyllä auttaa minua asiassa, kun saan tukea teiltä.
     
    Mies siis on 35-vuotias, hän on musikaallinen ja sitä haluaisi vielä parantaa, kuulemma hän haluaisi tehdä kaikki mitä hän haluaa, sitten istahtaa sohvalle ja tehdä perhe. Näin hän lyhyesti sanoi. [&o]
  14. Kaika Rakastunut foorumiin

    Voi pumpsi,

    kurjaa, kun ex on tuollainen.
    Josko olisi mahdollista ettet olisi häneen enää yhteydessä- tehkööt mitä lystää!
    Ja itse leuka pystyym ja raskaudesta nauttimaan hop!

    Itse olen eronnut kahden lapsen äiti, lapset olivat tosi pieniä erotessamme.
    Tapasin vähän yli vuoden sinkkuäiteilyn jälkeen mieheni, jonka kanssa menimme naimisiin ja nyt yhteistä olisi tarkoitus saada alulle. Äitisi kommentti oli aikalailla 70- luvulta tai aikaisemmilta vuosikymmeniltä..

    Itselläni oli 1,5 kk:tta sitten läheltä-piti-tilanne ja oli hengenlähtö lähellä, joten siltä pohjalta sanonkin:
    Elämä on elämistä ja nauttimista varten, ei kurjia exiä kannata murehtia tai muuten rikkoa itseään vastaan muiden kehoituksista.

    *voimahali*
  15. Nenn1 Peruskäyttäjä

    Hih... 35-vuotias meinaa tehdä perheen istuallaan. Ei se meillä vaan niin toiminut [:D].
     
    Ja minun mielestäni 35-vuotiaalla alkaa olla viimeiset hetket tulla vanhemmaksi. Muutaman vuoden päästä 40:en raja paukkuu rikki ja jaksaako silloin enää huolehtia pienestä lapsesta ja touhuta sen kanssa? Ei muuta ku heität vesilintua sillä ukolla... (Näin meillä päin tuumataan asioista, joilla ei ole enää mitään virkaa/ovat rikkinäisiä/vanhoja yms.)
  16. Quara Tuttu foorumilla

    Voi huokaus, eksäsi kuulostaa ihan minun eksältäni. Tai ainakin tulee mieleen nämä rocktähteydestä haaveilevat ikiteinimuusikot, jotka odottaa, että jotain upeaa vielä tulle esiin, kunhan vain jatketaan sitkeästi tätä samaa juttua (joka valitettavasti meni muodista 20 vuotta sitten.) Tuolla alalla kun voi yksinkertaisesti kuvitella olevansa kaksikymppinen ikuisesti ja ajatella, että elämä on edessä vaikka se oikeasti on takana.

    Mutta siis mitä piti sanomani, niin jos abortti tuntuu väärältä, sitä ei pidä edes harkita.
  17. pumpsi Vieras

    Hän on vähän sellainen, ikuinen teini rockmuusikko. Mutta, nyt on äitinikin tosiaan kääntänyt kelkkansa ja painostaa minua aborttiin, kuulemma elämäni menee pilalle, jos synnytän tämän..
    Suoraan sanottuna, alan olemaan niin rajamailla, väsynyt ja poikki, etten jaksa enää. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kukaan ei tue. En ole viikkoon nukkunut kunnolla ja kun nukun, näen vauvasta unta tms.
     
    Jotenkin tuntuu, että jos vaan tekisin sen abortin ja pääsisin pois, olispa tämmä vaaveli jo yli 12 vk, niin kenenkään ei tarvitsisi enää minua painostaa.. [:o]
  18. Kaika Rakastunut foorumiin

    Moi pumpsi, soita neuvolaan ja kerro tilanteesi, niin sieltä pitäisi saada tukea ja apua tilanteeseesi.

    Voimia!
  19. Jaamaria Tuttu foorumilla

    Voi kurja sun tilannettasi pumpsi.
    itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta pikkusiskollani on sen verran että tuli raskaaksi jo 16 vuotiaana ja muiden sisarusten kannustuksella ei tehnyt aborttia vaan piti lapsen. Ja pahinta tässä oli se että poika jonka kanssa hän oli niin riisti hengen itseltään (muistaakseni jo ennen kuin tiesi lapsesta).
    No hyvin on sisko pärjännyt ja nykyisen miehensä kanssa hänellä on jo kolme lasta.
     
    En kannusta aborttiin missään tilanteessa ja varsinkin kun sulla itsellä on haluja pitää lapsi. Tee exällesi selväksi ettet vaadi mitään häneltä ja hän voi painua niin kauas kuin pippuri kasvaa!
    Kyllä myös äitisi pitäisi tukea sinua asiassa mitä sitten päätätkin ja toivottavasti vielä ymmärtää sen. Voisit sanoa äidillesi että elämäsi menee pilalle jos teet abortin ja kuinka pahalta sen tekeminen sinusta tuntuisi.
    Kuulostaa hiukan siltä että sun exäsi on paasannut myös äidillesi ja siksi hän on kääntänyt kelkkansa.
    Kyllä sinä varmasti saat muualta (neuvolasta, sossusta) tukea asiaan vaikka omaiset ja ystävät hylkäisivät.
    Tuntuu kyllä siltä, että exäsikin vielä muuttaa mieltään kun hänelläkin rupee jo ikää olemaan (ja kumminkin sanoo että haluu sit joskus perheen) ja vaikkei muuttaisikaan niin sinunhan tämä päätös on ja pärjäät varmasti yksinkin.
     
    Kokemuksia on myös siitä että voit löytää aivan ihanan miehen rinnallesi vaikka sulla olisikin jo lapsi. Mun toinen sisko erosi muutama vuosi sitten ja hänellä on poika. Nyt hän on ollut muutamia kuukausia miehen kanssa josta sanoo ettei uskonut enää voivansa löytää sellaista ja kaiken lisäksi mies tulee todella hyvin toimeen hänen poikansa kanssa ja vielä sellainenkin että miehelle on sanottu että hän ei välttämättä saa itse lasta koskaan. Eli niinkin voi olla!!
     
  20. Nenn1 Peruskäyttäjä

    ALKUPERÄINEN: pumpsi

    Mutta, nyt on äitinikin tosiaan kääntänyt kelkkansa ja painostaa minua aborttiin, kuulemma elämäni menee pilalle, jos synnytän tämän..

     
    Omalla äidillä on paha mennä heittämään vesilintua, mutta nyt jättäisin äiteen turinat toissijaiseen arvoon...
     
    On niin kurja olo sinun puolestasi, kun kukaan sinun läheisimmistä ihmisistä ei ole valmis sinua tukemaan ja kannustamaan lapsen pitämiseen [:o]. Toivottavasti meidän muiden foorumilaisten tuki auttaa sinua edes jonkin verran tässä vaikeassa tilanteessa...

Jaa tämä sivu