Kohdunulkoinen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja basura
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
B

basura

Puuhakas puhuja
Elikkä onko kohtalo tovereita? en ainakaan löytänyt aiheesta keskustelua muualta.

Itselläni elokuussa 2008 "räjähti" vasen (muistaakseni) munajohdin ja menetin vauvan mukana 4,5l verta. Nyt viikolla 9 mennään ja alkuraskauden ultrassa vauva oli kohdussa. Silti hirmuinen pelko kokoajan että mitä pahaa voi vielä tapahtua eikä osaa oikein rentoutua ennen kuin näkee sydän äänet ja asiasta tulee jotenki "todellinen". 30.6. vasta eka "virallinen" ultra ja aika tuntuu niin pitkältä..
Onko millaisia kokemuksia muilla? tai muuten jäänyt ahdistuksia/pelkoja omasta tai vauvan terveydestä?
 
Täällä on kokemuksia kohdun ulkopuolisesta raskaudesta. Kyllä sen jälkeen pitkään pelottaa ja hermot on ihan tiukalla. Eikä se pelko kovin pian hellitä. Mutta aikaa myöten kyllä. Minulla on nyt uusi raskaus menossa kohdun ulkoisen jälkeen, rv 18 ja jotain. Nyt ei juurikaan enää pelot haittaa. Tiedän että viallinen munatorvi on poistettu, ja toinen puoli tuntuu toimivan tehokkaasti. Minulla on takana myös useita keskenmenoja. Ehkä nekin johtuivat viallisesta munatorvesta? Ainakin voin kuvitella niin. Minulla on itsellä sellainen turvallinen ajatus, että kohdun ulkoinen raskaus liittyy raskauden alkamisen aikaan, ja jos raskaus on käynnistynyt ja edennyt kunnolla, enää ei tarvitse sen puoleen pelätä mitään. Toinen asia on sitten se, että raskausaikana pelot helposti joka tapauksessa nousevat pintaan, oli syytä tai ei. Voimia ja odotuksen iloa!
 
täällä kanssa koemusta kohdunulkoisesta raskaudesta.
menin tk kovien vatskipujen ja vuodon takia.kivut oli aivan kamalia,tuntu että mä kuolen niihin.aluksi epäiltiin kohtutulehusta,mutta seuraavana päivänä tuli soitto että olen raskaana ja käsky mennä sairaalaan ultrattavaks,mahdollinen keskenmeno epäily.jäin sairaalaan osastolle.seuraavana päivänä pääsin kotiin. .testejä tehtiin aivan älyttömästi,ultrattiin,kohdussa ei oo mitää muuta kun verta,hyytymää jne..sen määrästä mun piti olla vk 6 tai yli.mutta aikasemmat menkat oli normit joten omien laskelmien mukaa vasta 3. alkio on oikeassa munajohtimessa. ultrassa kaks gynelääkäriä tutkivat ja sanoivat että niin paljon verta ja hyytymiä että mut leikaataan,eli toinen munasarja poistetaan kokonaan ja kohtu putsataan.melkein itkukurkussa yksinään siellä olin.sitten käytävän baareille makaamaan ja tippa käteen,siinä sitten tunnin ihmettilin,sitten vietiin naistentautien osastolle,jossa tosi mukavia hoitajia.tarkkailuun jäin yöks ja leikkaus seuraavanapäivänä,joten ravinnotta. aamulla uus ultra neljä lääkääriä kattomassa.totesivat että ei täällä niin paljoa verta ole että pitäisi leikata ja puhdistaa kohtu.päädyttiin siihen että saa piikin,metotreksaattihoito.jonka pitäs kuolleettaa alkionsolut.pari tuntia tarkkailua ja pääsin kotiin.sitten ramppasin joka viikko labrassa ja lääkärissä tarkkaillaan että alkaako raskaushormooni tippumaan.toivotaa että tää tällä menis,jos ei niin uus piikki tai leikkaus..3kk on raskauskielto,koska toi myrkky vammauttaa sikiön.on ihan paska fiilis....mutta onneks ei leikattu.
nyt siitä on 5vk kun todettiin ja piikin..toivottavasti viiminen labrakerta viiminen päivä. vuotoa ollut koko tämä aika,kerta viikkkoo tulee paljon hyytymiä ja verta pois....jospa se tästä pikkuhiljaa.aivan kamala kokemus. itselleen niin henkisesti kuin fyysisesti.nii kovasti ollaan toivottu toista lasta..
 
Täällä myös kohtalotoveri.
Olin raskaana 5+5 kun aloin vuotaa verta ja hieman oli kipuja alavatsassa sekä selässä.
Ultralla katsoivat että nyt on kyseessä kohdunulkoinen raskaus. Jouduin samantien osastolle ja seuraavana päivänä minulle tehtiin tähystysleikkaus. Alkio oli kohdun seinämässä kiinni., kuulemma melko kummallisessa paikassa.
Pelkäsin koko ajan että minulta viedään munatorvi, minulla kun ei ole kuin yksi munatorvi..
Mutta luojan kiitos se säästyi ja voin kuulemma hyvinkin raskautua uudelleen..
Tämä tapahtuma on todella tuore ja siksi olen vielä todella masentunut tästä tapahtumasta..
Ehkä aika parantaa haavat..
 
mullakin on melko tuore tapahtuma huhtikuun lopulla tapahtui..nyt alkaa olla hieman parempi olo itsellään vaikka kummasti kummittelee takaraivossa
 
Onkos ketään hiljattain kohdun ulkoisen kokeneita?

Itse plussasin 17.6. Olimme olleet ilman ehkäisyä jo 2013 heinäkuulta ja nyt ensimmäinen kerta, kun plussa tuli. Viimeiset kuukautiset olivat alkaneet jo huhtikuun lopussa, mutta epäsäännöllisten menkkojen vuoksi en aiemmin ollut edes testannut. Menkkojen mukaan plussaushetkellä olisi siis oltu jo 7 vkolla.

Kaikki vaikutti hyvältä, mitä nyt hieman ihmettelin oireettomuuttani hiljaa itsekseni, mutta ajattelin vain, että jokainen raskaus on erilainen. En siis hätääntynyt asiasta.

Viikot etenivät ja odottelimme mieheni kanssa jo kovasti pääsyä ultraan, joka neuvolassa oli sovittu 22.7., eli vkolle 12.

Ensimmäisen kerran rusehtavaa jäi kuitenkin paperiin vessassa käydessä edellisenä päivänä 21.7. Yritin ajatella, että toivoa vielä on, jos vuoto ei runsastu. Ei se siitä juurikaan runsastunutkaan, mutta silti aavistelin pahinta ja koitin jo miestäkin henkisesti valmistaa siihen, ettemme välttämättä saa hyviä uutisia ultrassa... Tiistaina työpäivän mittaan vuoto jo voimistuikin ja mukana tuli myös ruskeanharmahtavaa "kudosriekaletta" ja kuivunutta verta.
Ultrassa hoitaja ei alkuun meinannut löytää mitään, lopulta totesi, että jotakin jossain vaikeassa paikassa sai lopulta näkymään, mutta ei mitään elonmerkkejä. Myös kohtu oli tyhjä, tietysti. Hoitaja epäili kyseessä olleen keskeytynyt keskenmeno, mutta yritti silti saada minut jo heti erikoispolille tarkempiin tutkimuksiin. Sieltä ei enää siihen kellonaikaan ketään tavoitettu, joten hoitaja kertoi, että luultavasti seuraavana päivänä soittavat sieltä sitten.
Vuotokin voimistui ja kirkastui kunnolla UÄ:n jälkeiseinä iltana ja silloin jouduinkin ottamaan reilummin myös särkylääkettä.

Torstai aamuna pääsin erikoispolille, jossa lääkäri totesin kohdun ulkoisen raskauden oikeassa munajohtimessa. Pussukan koko oli n.6cm x 1,5cm. Ei onneksi ollut räjähtänyt, eikä vuotoja vatsaonteloon myöskään. Vielä samana päivänä sairaalaan naistentautien erikoispolille, jossa vielä asia tarkastettiin. Alkion koon perusteella kasvu loppunut jo viikoilla 6-7. Hcg oli tuolloin torstaina 7100. Koska olin hyväkuntoinen, en kuitenkaan suoraan joutunut leikkaukseen, vaan minun käskettiin tulla seuraavana aamuna polille leikkausvalmiudessa.

Perjantaina verikokeiden ja tutkimusten jälkeen lääkäri suositteli, että annetaan metotreksaatti pistos ja aloitetaan hcg seuranta sen jälkeen. Tuolloin perjantaina hcg oli jo tippunut edellispäiväisestä 5700:aan.

Seuraava verikoe oli tiistaina, jolloin hcg oli 3900 ja eilen, viikko pistoksen jälkeen, 2100. Fyysinen vointi on ollut koko ajan hyvä ja vuodotkin loppuivat jo viime viikonloppuna.

Olen yrittänyt olla ajattelematta kokonaan sitä, kuinka pian hcg laskee nollaan ja mitä tapahtuu sen jälkeen..

Kertokaahan muutkin saman kohtalon kokeneet tarinanne, itselläni ei lähipiirissä vertaistukea löydy.
 
Kohtalotovereita täältä kaipailen,
Todettiin tällä viikolla kohdunulkoinen raskausviikolla 8. Vauva oli odotettu ja en voinut kuvitellakkaan jotain tälläistä käyvän. Olin jo kyllä epäillyt että kaikki ei ole kunnossa kun pientä ruskeaa vuotoa oli tullut ja muutamana päivänä hiukan verta. Kipuja ei kuitenkaan ollut, ja raskausoireet vähenivät päivä päivältä.
Olen nyt saanut ensimmäisen metotreksaatti piikin, ja labroissa täytyy rampata tiheään jotta nähdään hcg:n lähtevän laskuun. Pistos päivänä se oli 4000.
Haluaisinkin tietää miten pitkään on muilla saman kokeneilla mennyt kunnes tullut lupa yrittää uudestaan? Ja miten edes uskaltaa tämän kaiken jälkeen..
Suru on suuri, eikä kokonaista päivää ole vielä mennyt itkemättä..
 
Metotreksaatti hoidon jälkeen en osaa sanoa, mutta itellä on joulukuulta -13 kohdunulkoinen rv 5-6, olin erittäin kivulias ja loppujenlopuks viikon sairaalassa olon jälkeen päädyttiin tähystämällä poistamaan vasen munanjohdin. Meille sanottiin vaan että uudestaan saa yrittää ku itestä tuntuu siltä :) Meni siinä aikaa käsitellä asiaa ja suru oli valtava! Päätettiin sit että jätetään yrittäminen hetkeksi mutta kesäkuussa saatiin sit plussa.. Kohdunulkoista yritettiin pidempäänkin mutta tämä kakkonen tuli yllättävänkin nopeasti yrittämättä :)
Ei kannata pitää mitään kiirettä uuden yrityksessä, käsittele asia rauhassa ja keskustele niin paljon kuin tuntuu, kyllä sitten itse tiedät milloin olet valmis yrittämään uudestaan :)
Kakkosen ensimmäistä ultraa pelkäsin ihan hirveästi ja tuntuu että en muista mitään koko käynnistä kun pelotti että käy samallalailla, mutta kun näki sydämen sykkeen, pelko jäi siihen vaikka meillä hyvin vaikea raskaus onkin..

Tsemppiä ja voimahaleja, tiedän mitä käyt läpi <3
 
Kyllä on ja todella järkyttynyt sellainen. Menkat olivat vain 3 päivää myöhässä, välillä minua huimasi, oli huonohkoa oloa ja olin köynyt vasta vatsataudin läpi joten ajattelin, että ne kuuluvat vielä siihen huonosti syöneenä ollunna. Sitten alkoihin välistä pistelemään oikealle puolen alavatsaa, selkää samasta kohti ja kyljestä. Terveyskeskukseen oli lähdettävä kesken työpäivän. Testi oli positiivinen rv 5+2, tk.n lääkäri passitti naistentautien polille samantien erille paikkakunnalle missä asumme. Siellä ronkittiin, tutkittii, otettiin kokeita ja olin tarkkailussa osastolla 2 päivää kunnes raskaushormoonit alko laskemaan ja kivut hieman helppaamaan. Nytkin olen päässyt kotia, en saa tehdä juurikaan mitään, viikon sairaslomaa ja arvoja seurataan edelleen. Helpolla kuulostaa pääsevän joihinkin toisiin verrattuna esim ilman leikkausta mutta henkinen taakka on iso ja silmät päästä lähes itketty. Yritimme miehini kans lasta lähes vuoden ja tässä tulos. Lääkärin mukaan voimme yrittää heti vähintään yksien menkkojen jälkeen. Mutta katsoa nyt miten asiat suttaantuu. Antaa itselleenkin aikaa toipua. Ihana jakaa kokemuksia kohtalotovereiden kanssa. Toivon kaikille niille haluaville plussatuulia ja stemppiä!
 
Henskuliini, voimia ja osanotot menetykseenne :( Hyvä että fyysisesti selvisit helpommalla, ja toivotaan että hcg laskisi pikaisesti. Henkisesti on varmasti raskasta varsinkin pidemmän yrityksen jälkeen ja kannattaa antaa itselleen aikaa surra asiaa niin kauan kuin siltä tuntuu ja uuteen yritykseen kun olette valmiita, jos jotain hyvää tästä yrittää löytää niin tiedät ainakin että raskautuminen on mahdollista. Seuraava kiinnittyy oikeaan paikkaan ja saatte sitten pienen tuhisijan kainaloon <3
 
Hei! Onkohan kenelläkään kokemusta kohdunulkoisesta, joka olisi kuivunut itsestään kasaan. Minulla todettiin kohdunulkoinen vasemmassa munatorvessa viikolla 5+3 ultrassa, johon hakeuduin itse aiemmin viikonloppuna alkaneiden toispuolisten kipujen ja vuodon takia. Hcg oli todella alhainen: vain 138 ylimmillään keskiviikkona (muistaakseni) ja torstaina oli lähtenyt laskuun 128(?) ja nyt viime viikon torstain tulosta en ole vielä saanutkaan. Yhden kontrollinäytteen joudun ainakin vielä antamaan viikon päästä maanantaina, jolloin naistenpolilta soitellaan, miten jatketaan.

Nyt vain mietityttää, että voiko tuo raskaushormoni laskea tänä aikana jo niin matalalle, että voisin tulla uudestaan raskaaksi, joka näkyisi sitten seuraavassa kontrollinäytteessä ja aiheuttaisi hämminkiä?
 
No eipä vissiin ollut kokemuksia kellään, joten vastaan nyt tänne, jos joku saattaa tietoa etsiä myös eli 26.5 hcg oli 125, 27.5 hcg oli 138 (nousussa) ja 29.5 hcg 127 (laskussa). 4.6 hcg olikin jo 7, joten viimeiselle kontrollikäynnille ei tarvinnut edes mennä.
 
Täällä myös yksi. Minulla oli kohdunulkoinen 11kk sitten. Tunsin olevani raskaana, mutta testi oli negatiivinen vaikka oireita oli vaikka millä mitalla. Menkat alkoivat viikon myöhässä ja kestivät normaalin ajan eli noin viikon. Seuraavat menkat kuitenkin alkoivat jo kahden viikon kuluttua ja kestivät kaksi ja puoli viikkoa. Kävin lääkärissä ja sain vain hormonit, joilla vuodon pitäisi loppua. Mitään testejä ei siis otettu. Seuraavana aamuna munanjohdin repesi, ambulanssikyydillä menin hätäverillä suoraan leikkaukseen. Se oli kyllä shokki, josta en varmaan koskaan henkisesti täysin toivu. En osaa olla ajattelematta, että vartaloni tuhosi sen pienen viattoman vauvan.

Aloitettiin yrittämään uutta raskautta heti yksien kuukautisten jälkeen eli joulukuussa 2014. Tein plussatestin viime viikolla, mutta kuusi päivää myöhemmin eli eilen alkoi tyhjennysvuoto eli keskenmenohan sieltä tuli. Ei siis vieläkään onnistuttu.

Seuraavaa yritetään varmasti heti kun vain mahdollista, mutta aika pelottavaa tämä alkaa jo olla. Kestänköhän enää yhtään menetystä?
 
Me päätettiin mieheni kanssa elokuussa 2014, että haluamme perustaa perheen. Ensimmäinen raskaus oli kohdun ulkopuolella ja se selvisi, kun yllättäen alkoi kauheat kivut ja vuoto. Itse aluksi luulin, että kyseessä on menkat eikä raskaus onnistunut. Kohdun ulkopuolinen todettiin lokakuussa 2014. Aloimme samantien yrittää uudelleen, kun saimme lääkäriltä luvan (kun hCG oli laskenut alle 7 ja yhdet normaalit menkat tulleet). No, toinen kohdun ulkopuolinen todettiin joulukuussa 2014 juuri ennen joulua. Tämän jälkeen olo oli jo aika paska, vaikka yrityskertoja oli takana vasta kaksi. Tässä kohtaa pääsimme lapsettomuus- ja hormonipolin asiakkaiksi ja minulle tehtiin aukiolotutkimus tammikuussa 2015. Tulos oli, että vasen puoli on täysin tukossa ja oikea puoli auki. Molemmat kohdun ulkopuoliset oli myöskin ultralla todettu olleen vasemmalla. Yritimme jälleen uudelleen ja kolmas raskaus iloksemme löysikin kohtuun, kunnes rv 9 kävin ylimääräisessä ultrassa ja alkion todettiin kuolleen jo rv 6. Tästä seurasi lääkkeillä tehty kohdun tyhjennys pääsiäisenä 2015.

Tämän kaiken jälkeen olin niin rikki, että halusin pitää taukoa yrittämisessä. Meille tehtiin kromosomi- ja hyytymistekijätutkimukset kesällä 2015 ja tietenkään niistä ei löytynyt mitään vikaa. Nyt vihdoin olemme taas sillä kannalla, että uskallamme yrittää uudelleen. Vain aika näyttää, miten meidän käy...
 
Kiitos tarinoistanne! Meitä kohdunulkoisen raskauden kokeneita on sen verran vähän, että aktiivista keskustelua taitaa olla mahdoton saada pystyyn. Mutta itse sain lohtua, kun luin muiden jo vuosia sitten kirjoitettuja tarinoita. Tässä omani, mutta tiivistetty versio, eri käänteitä kun on ollut aika monta... :D :(

Kuukausi sitten luulin saaneeni keskenmenon. Oli sikäli hassua, että en tiennyt olevani raskaani, siinä kuussa ei oltu oikeastaan edes yritetty raskautua. Yksi lapsi meillä jo onneksi on. Oireena tuli kova vatsakipu, huimaus ja vähän verenvuotoa. Yöllä supisteli monta tuntia. Minä, ambulanssi ja lääkäri oltiin sitä mieltä. että keskenmeno (rv3 +0), ja lisäksi hcg oli aluksi 800, sitten 400,joten seuranta lopetettiin ja todettiin,että keskenmeno.

Mutta kolmen viikon kuluttua, eli reilu viikko sitten, tuli taas samanlainen kipu- ja huimauskohtaus (rv 6+ jotain). Se meni ohi, mutta kävin lääkärissä seuraavana päivänä, pisti taas verikokeeseen. Illalla alkoi huimaus ja kipu uudestaan, ja soitin 112, kun en pystynyt nousemaan edes särkylääkettä hakemaan. Pelottavaa. Ambulanssimies selvitti, että hcg-tulos oli 1000, eli noussut! Sain käskyn Naistenklinikalle, luultavasti kohdunulkoinen.

Menin heti samana iltana, onneksi. Kohdusta ei löytynyt mitään ultralla, sen sijaan verta olin vuotanut vatsaonteloon ja jotain oli vasemmassa munanjohtimessa. Mut leikattiin yli vuorokauden kuluttua, sitä ennen kärsin ihan hirveän yön kovista vatsakivuista ja pelkäsin. Vasen munanjohdin jouduttiin ottamaan pois myös :( Mutta toivottavasti sen ansiosta tää ei uusiudu enää!

Nyt on reilu viikko leikkauksesta. Tunteita ja ajatuksia:

*Olisiko minun pitänyt tajuta, että kyseessä ei ollut keskenmeno? Mulla oli omituinen tunne, että mun sisällä ei ole kaikki kunnossa.
*On omituista, että olin kuukauden raskaana, mutten tiennyt siitä kertaakaan (eka en tiennyt, sit luulin että meni kesken). Tuntuu,että joku on huijannut mua, vai enkö osaa lukea omaa kroppaani?
*Surettaa oman lapsen menetys. Surettaa, että vauva piti leikata pois, vaikka olisi ollut kuinka alikehittynyt alkio tahansa (ymmärtääkseni kun ei kasva kohdussa niin ei saa tarvitsemiaan ravinteita).
*Harmittaa, että seuraavan lapsen ikäeroksi tulee suurempi kuin olisin toivonut.
*Pelottaa, etten raskaudun uudestaan. Pelottaa, että jos tulen raskaaksi, niin se on kohdunulkoinen. En uskalla sen takia yrittää uutta lasta ennen kuin kaksi sovittua ulkomaanmatkaa on takana :(
*En edes tajua että mun sisältä puuttuu jotain - miten mun elämä muuttuu, kun onkin vain yksi munanjohdin?
*Mietin, olisinko kuollut, jos en olisi saanut hoitoa. Mietin, olisinko selvinnyt ilman munanjohtimen poistoa, jos olisin saanut nopeammin oikean diagnoosin.
*Olen kiitollinen, että mulla on jo yksi lapsi ja aviomies.
*Olen vihainen miehelle, joka ei tunnu tajuavan mua :D Keskenmenosta olin vihainen Jumalalle, mutta tästä en oikein osaa olla vihainen Jumalalle, ainakaan vielä, olen vain niin yllättynyt ja helpottunut, että selvisin hengissä.

Jos joku teistä vanhoista kirjoittajista lukee vielä näitä juttuja, niin kertokaa, saitteko lapsia vielä kohdunulkoisen jälkeen! Ja kaikille, jotka lukee tän ja on kokeneet saman, TSEMPPIÄ JA HALIRUTISTUS!!! Antakoon Jumala teille lapsen, jota toivotte.
 
Pahoittelut Laurella kokemastasi :( tiedän tuon odottamisen tuskan ennen leikkausta kovien kipujen kanssanne, mä kärsin niistä monta päivää ennenkuin leikkasivat.

Mä oon tullu kolme kertaa raskaaksi kohdunulkoisen jälkeen, eka kerta 5kk leikkauksen jälkeen ja sit kahdella jälkimmäisellä oli vaikeampaa, niihin sain sit lääkkeellistä apua. Lääkäri silloin sano että voi olla vaikeampaa tulla raskaaksi kun ei ole kuin yksi toimiva tuuba joten mahdollisesti vain jokatoinen kuukausia tulee ovulaatio.

Paljon tsemppiä tulevaisuuteen ja toivottavasti saisitte mahdollisimman pian kun olette valmiita pysyvän plussan :)
 
Hei, Minulla ku raskaus viime keväänä ja oikea munanjohdin poistettiin. Tässä kuussa kemiallinen raskaus/varhainen keskenmeno :/ Tsemppiä toipumiseen ! :)
Usko raskautumiseen on ollut kyllä ihan nollissa, mutta nyt aavistuksen toiveikkaampi, että ylipäätänsä jotain yritti tapahtua :)
 
Kiitos paljon Pähkinäinen ja Pipsu! Olen positiivisesti yllättynyt että joku vastasi mun viestiin näinkin nopeasti :D Sinänsä kurjaa että tekin olette joutuneet kohdunulkoisen kokemaan. Mutta ihan mahtavaa kuulla että te olette kuitenkin tulleet raskaaksi vain yhdellä munanjohtimella, mullakin on siis toivoa.

Toivottavasti Pipsu tulisit pian raskaaksi niin, että raskaus jatkuisi! Muistan miten kurja fiilis oli sekin, kun luulin ensin saaneeni varhaisen keskenmenon.

Oletteko yrittäneet seurata omaa ovulaatiotanne jotenkin? Jos kyllä, niin miten? Mä olen tähän asti luottanut vaan omiin tuntemuksiini (haluttaako ja onko limaista vuotoa) ja kalenteriin (reilu pari viikkoa kuukautisista), ja tällä menetelmällä on nyt yksi lapsi ja tämä yksi kohdunulkoinen. Mutta en tiedä, pitäisikö nyt alkaa seurata ovulaatiota tarkemmin. Nimittäin pikkulapsen kanssa me ei ainakaan miehen kanssa jakseta rakastella niin sanotusti turhan usein, sekin teki jo tiukkaa että yrittää ovulaation aikoihin rakastella joka toinen päivä :D

Luulen, että kun alamme yrittää uutta lasta, jatkan samalla "huolettomalla" tyylillä, mutta toisaalta huolettaa, että tällä tavalla raskaaksi tulo voi kestää kauan. Enkä haluaisi liian suurta ikäeroa lapsille. :( Tyttö on nyt "jo" 1 v 7kk vanha. Eli jos alamme yrittää toukokuun ulkomaanmatkan jälkeen, niin ikäeroksi tulee minimissään 2v 7kk.
 
Anteeksi en nyt jaksanut kaikkia viestejä lukea - luen kun olen pirteämpi.

Mulla oli ku 2012 tokan lapsen jälkeen. Sillon poistettiin oikea munanjohdin. Sen jälkeen meni 1,5 vuotta ennen kun tulin raskaaksi. Siitä syntyi kolmas lapsemme. Sen jälkeen on ollut yksi kkm ja nyt raskausviikkoja 34+3 ;)

Halusin vain kertoa että on todellakin mahdollista tulla raskaaksi vain yhdellä munanjohtimella (olettaen että jäljelläoleva toimii eikä ole tukossa) :)
 
Mä oon kans kaivannu muiden kokemuksia, joilla on vain yksi munan johdin ja kauanko uudelleen raskautumisessa on kestänyt. Mulla on itseasiassa nyt letrozol käytössä boostaamaan ovulaatiota, tämä yksityisen kautta. Kävin myös aukiolotutkimuksessa, kun halusin varmistaa, että jäljellä oleva munanjohdin toimii :)

Ite testailin jossain vaiheessa ovulaatiota ja siitä tuntui tulevan lisä stressiä ja epävarmuutta tuliko ovulaatio vai ei, joten nyt luotan vain omiin tuntemuksiin ja mittaan oletetun ovulaation aikana lämpöjä muutamana päivänä ja niistä olen kyllä nähnyt selkeästi ovulaation tapahtuneen :)
 
Takaisin
Top