Miksi vaihe voi kyllä olla raskas 
Kodin ja päiväkodin arvoristiriidat
Pilkki24
Foorumin legenda
Aijaa.Miksi vaihe voi kyllä olla raskas
Ja eniten huolestuttaa se, että omalla kohdalla se ei ole mennyt vieläkään ohitse. 
Tuo on kyllä ihan totta, lapset kiinnittää tosi paljon eri asioihin huomiota. Tai ainakin mitä mainitsee. Meidän lapsi harvoin kommentoi tai kysyy kenenkään ulkonäöstä. Toki harvoin jos se tapahtuu niin kysymys kysytään henkilöltä itseltään hyvin spontaanisti@Rouva W tuohan se varmaan on, että ihan kaiken ei vielä tarvitse mennä sinne juurisyihin vaan ne menevät ymmärrykseen sitten sen kasvun kautta.
Mutta lapset ovat kyllä hyvin erilaisia siinä mihin kiinnittävät huomiota. Meilläkin on esimerkiksi varsin monikulttuurinen kasvuympäristö, mutta silti kyllä kaikki käydään läpi mikä on erilaista tai samanlaista.Ihan samalla tavalla käydään läpi mitä löytyy rakennuksista tai mitä autoja, junia, lentokoneita näkyy. Eli vaikka näkee erilaisia asioita niin ei se poista sitä niiden erilaisuutta vaan tuntuu, että päinvastoin korostaa sitä ja se luo niitä miksi kysymyksiä.
Tänään tuli totutun yhden roskakuskin sijaan kaksi ja minun olisi pitänyt tietää miksi. "Ehkä tuo toinen opettaa tuota toista." "Miksi?" Jos se toinen ei vielä osaa." "Mutta miksi se ei osaa?" "Jos se ei ole tehnyt vielä kauaa tuota työtä." "Miksi se ei ole tehnyt?" "Jos se teki jotain muuta työtä aiemmin." "Oliko myyjä?" "Voi olla. Tai vaikka sähkömies." "Tai jos se oli vaikka myyjä." "Vaikka". "Oli se myyjä aiemmin." "Voi olla." "Joo. Sitten se halusi tyhjentää meidän roskiksen."
Siis ihania keskusteluja kaiken kaikkiaan ja ihanaa, kun toinen on niin utelias, mutta edes joskus se ensimmäinenkin vastaus voisi kelvata.
koneet, rakennukset ja mihin kukakin on menossa tai tulossa ja tekemiset, mietitään kyllä tarkkaan.Miksi kysymyksiä täälläkin viljellään, ei toki tuossa mittakaavassa mutta veljen lapselta kokenut. On raskas vaihe
meillä kysellään miksi kysymyksiä noin niinkuin kaikesta, onneksi ketjutusta ei sentään tapahdu. Miksi äiti syöt? Miksi menet kauppaan? Miksi menit vessaan? Miksi tuo auto kääntyi tuonne? Miksi tuo ihminen ostaa leipää? Miksi tuolla on valkoinen auto?Yks tapa noihin miksi kysymyksiin (ehkä Montessori koulusta kuulin mutta en oo varma) on heittää pallo takaisin lapselle. Esim just et miks tuolla on valkoinen auto -> niin, miksihän, mitä sä arvelet? Pääsee ite monesti helpommalla ja toisaalta kehittää lapsen omaa ajattelukykyä.
Mä käytän tätä usein, eli annan lapsen pohtia syitä minne auto on menossa, miksi on menossa ym. Kun ei vaan jaksa keksiä vastauksia, vaan juuri pääsee helpommalla. Meillä on alettu nyt 3v kyselemään, että "mitä tässä lukee?". Muutama kuukausi alettu pohtimaan, että mistä hän on tullut (käydään koko suku läpi). Aluksi sanottiin, että hän on tullut meistä vanhemmista, samanlailla käyty kaikki läpi. Kirjat ei tästä aiheesta kiinnostanut, mutta sitten kiinnostanut katsoa kirjasta minne ruoka menee, minne kakka menee ym. Avaruuttakin ollaan ihmetelty, siihen sattui kotoa jo löytymään luukkukirja.
Pilkki24
Foorumin legenda
Tämä on ihan hyvä, mutta lopputulos on vaan välillä vähän vääristynyt maailmankuva.
Se mikä välillä tapahtuu on, ettei lapsi luovu siitä keksimästään vääristyneestä maailmankuvasta millään perusteilla, jos sitä yrittää sitten oikaista. Mutta ehdottomasti hyvä kannustaa mielikuvituksen käyttöön ja antaa myös oman ajattelun kehittyä!
Tämä on ihan hyvä, mutta lopputulos on vaan välillä vähän vääristynyt maailmankuva.
Mutta ehdottomasti hyvä kannustaa mielikuvituksen käyttöön ja antaa myös oman ajattelun kehittyä!
Ehkä se ei ole niin vakavaa jos 3-vuotiaalla ei ole täydellinen ymmärrys maailmasta
Mä en ainakaan jaksa vastata loputtomaan miksi-tulvaan, joko sit käännän niin että lapsi saa pohtia tai sit vaan sanon siksi/en tiedä
Pilkki24
Foorumin legenda
Kai tämä on jotain miun omaa katastrofiajattelua/ täydellisyydentavoittelua.Ehkä se ei ole niin vakavaa jos 3-vuotiaalla ei ole täydellinen ymmärrys maailmasta
Mä en ainakaan jaksa vastata loputtomaan miksi-tulvaan, joko sit käännän niin että lapsi saa pohtia tai sit vaan sanon siksi/en tiedä
Että lapsi päätyisi kuvittelemaan maailmassa olevan 27 sukupuolta tai uskomaan valkoisen rodun ylivaltaan, jos minä en onnistu kasvatustyössäni. 
Ei hätää meillä on välillä ihan yhtä äärimmäisiä väitteitä vaikka ei juuri noita.Kai tämä on jotain miun omaa katastrofiajattelua/ täydellisyydentavoittelua.
Jotenkin itse otan nuo paljon huumorillakin vaikka yritän myös korjata minkä jaksan ja voin. 
Ja välillä vain totean että "jaa jaa, ai niinkö"Itse varmaan yrittäisin ratkaista tilannetta niin että opettaisin, että muiden haukkuminen pösilöiksi ja typeryksiksi ei ole ok. Ei ole kivaa että sanoo niin, ja muille voi tulla paha mieli jos sanoo niin. Ja sitten tietty todeta sivulauseessa että toiset vaan haluaa tehdä asiat eri tavalla kuin me meidän perheessä. Mut huomio tosiaan kohdistuis mulla siihen, että "hei noin ei puhuta toisista" - ja jos se tapa ei kitkeydy helposti pois niin selvittelisin, mistä lapsi saa mallia haukkua ihmisiä (päiväkodin kaveri? Joku hoitaja? Sukulaiset?) 
toki tämäkin arvokysymys, joissain perheissä kuten omassa lapsuudenperheessä noin puhuttiin elokuvan hahmoista, naapureista, sukulaisista ja toisista perheenjäsenistäkin. Siksi myös varmaan tarttuisin tähän tiukasti koska en halua että oma lapsi oppii että sellainen puhetapa olisi normi tai hyväksyttävää.
Asia on ollut mielessä nyt esikoista odottaessa kun olen miettinyt, miten menettelen omien sukulaisten kanssa sitten kun lapsi tulee olemaan sellaisissa tilanteissa mukana. Pitää vaan alkaa ehkä avaamaan suuta ja toteamaan aikuisille sukulaisille esim että "toi ei ollut kivasti sanottu" ja yrittää kasvattaa heitä samalla
toki tämäkin arvokysymys, joissain perheissä kuten omassa lapsuudenperheessä noin puhuttiin elokuvan hahmoista, naapureista, sukulaisista ja toisista perheenjäsenistäkin. Siksi myös varmaan tarttuisin tähän tiukasti koska en halua että oma lapsi oppii että sellainen puhetapa olisi normi tai hyväksyttävää.
Asia on ollut mielessä nyt esikoista odottaessa kun olen miettinyt, miten menettelen omien sukulaisten kanssa sitten kun lapsi tulee olemaan sellaisissa tilanteissa mukana. Pitää vaan alkaa ehkä avaamaan suuta ja toteamaan aikuisille sukulaisille esim että "toi ei ollut kivasti sanottu" ja yrittää kasvattaa heitä samalla
Pilkki24
Foorumin legenda
@pickledip kyllä meillä sanotaan pösilöiksi tms esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat roskanneet tai hajottaneet asioita. Jos lapsi kysyy "kuka on hajottanut ikkunan" nii kyllä se vaan on "varmaan joku pösilö". Jos vaan vastaan "en tiedä" tai heitän pallon lapselle, niin siitä jää se keskustelu välistä, että ikkunoita ei saa hajottaa. Eli se oma arvolataus näkyy siellä mikä on mielestämme ehdottomasti väärin.
Mutta ei meilläkään saa haukkua pösilöksi vain sen takia, että joku toimii erilailla. Kyse onkin siitä että lapsen on jossain määrin vielä vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki erilainen ole huonoa tai väärin. Ettei kaikki mitä tehdään toisella tavalla kuin meillä, ole välttämättä huonompaa. Se voi joskus olla vain erilaista.
Toisaalta sen tajuaminen on aikuisillakin joskus vaikeaa ja kieltämättä itsellenikin on joistain asioista vaikea sanoa, onko kyseessä vain tapa tehdä asioita erilailla vai jokin asia mikä vie minusta asioita huonompaan suuntaan ja on haitallista. En esimerkiksi lähtisi haukkumaan bikineissä tai uimashortseussa kaupungilla kulkevaa ihmistä, mutta en haluaisi sellaisen yleistyvän, jolloin varmaan sanoisin lapsen ihmetellessä, ettei minusta tuollainen ole soveliasta pukeutumista kaupungille. Mutta voin huutaa pyörällä melkein lapsen päältä jalkakäytävällä (huom. ei pyörätiellä) ajavalle aikuiselle "idiootti!" myös lapsen seurassa. Lapselle nämä kumpikin vaan ovat "idiootteja", kunnes ymmärrys näiden asioiden hienoisista eroista kasvaa.
Eli ehkä ne syvällisemmät kysymykset ihmisten arvoista kirkastuvat sitten ajan kanssa, jos ovat kirkastuakseen.
En ole vieläkään keksinyt yksinkertaistamisen taikaa tähän kyseiseen asiaan. Mutta täytyy sanoa, että vanhemmuudessa tulee kyllä mietittyä monia filosofisia kysymyksiä ihan uudelta kantilta. Ja on hauskaa välillä huomata miten vähän maailmasta lopulta tietää, kun ei osaa esimerkiksi nimetä jokaikistä työkonetta ja selittää niiden käyttötarkoitusta, vaikka kuinka olisi katsonut Puistopartiota.
Jos lapsi kysyy "kuka on hajottanut ikkunan" nii kyllä se vaan on "varmaan joku pösilö". Jos vaan vastaan "en tiedä" tai heitän pallon lapselle, niin siitä jää se keskustelu välistä, että ikkunoita ei saa hajottaa. Eli se oma arvolataus näkyy siellä mikä on mielestämme ehdottomasti väärin.Mutta ei meilläkään saa haukkua pösilöksi vain sen takia, että joku toimii erilailla. Kyse onkin siitä että lapsen on jossain määrin vielä vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki erilainen ole huonoa tai väärin. Ettei kaikki mitä tehdään toisella tavalla kuin meillä, ole välttämättä huonompaa. Se voi joskus olla vain erilaista.
Toisaalta sen tajuaminen on aikuisillakin joskus vaikeaa ja kieltämättä itsellenikin on joistain asioista vaikea sanoa, onko kyseessä vain tapa tehdä asioita erilailla vai jokin asia mikä vie minusta asioita huonompaan suuntaan ja on haitallista.
En esimerkiksi lähtisi haukkumaan bikineissä tai uimashortseussa kaupungilla kulkevaa ihmistä, mutta en haluaisi sellaisen yleistyvän, jolloin varmaan sanoisin lapsen ihmetellessä, ettei minusta tuollainen ole soveliasta pukeutumista kaupungille. Mutta voin huutaa pyörällä melkein lapsen päältä jalkakäytävällä (huom. ei pyörätiellä) ajavalle aikuiselle "idiootti!" myös lapsen seurassa. Lapselle nämä kumpikin vaan ovat "idiootteja", kunnes ymmärrys näiden asioiden hienoisista eroista kasvaa.Eli ehkä ne syvällisemmät kysymykset ihmisten arvoista kirkastuvat sitten ajan kanssa, jos ovat kirkastuakseen.
En ole vieläkään keksinyt yksinkertaistamisen taikaa tähän kyseiseen asiaan. Mutta täytyy sanoa, että vanhemmuudessa tulee kyllä mietittyä monia filosofisia kysymyksiä ihan uudelta kantilta. Ja on hauskaa välillä huomata miten vähän maailmasta lopulta tietää, kun ei osaa esimerkiksi nimetä jokaikistä työkonetta ja selittää niiden käyttötarkoitusta, vaikka kuinka olisi katsonut Puistopartiota.
@pickledip kyllä meillä sanotaan pösilöiksi tms esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat roskanneet tai hajottaneet asioita.
Mutta ei meilläkään saa haukkua pösilöksi vain sen takia, että joku toimii erilailla. Kyse onkin siitä että lapsen on jossain määrin vielä vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki erilainen ole huonoa tai väärin. Ettei kaikki mitä tehdään toisella tavalla kuin meillä, ole välttämättä huonompaa. Se voi joskus olla vain erilaista.
Toisaalta sen tajuaminen on aikuisillakin joskus vaikeaa ja kieltämättä itsellenikin on joistain asioista vaikea sanoa, onko kyseessä vain tapa tehdä asioita erilailla vai jokin asia mikä vie minusta asioita huonompaan suuntaan ja on haitallista.
Eli ehkä ne syvällisemmät kysymykset ihmisten arvoista kirkastuvat sitten ajan kanssa, jos ovat kirkastuakseen.
Mietin että voisikohan tota yrittää selittää lapselle jotenkin niin, että on asioita jotka ovat haitallisia itselle tai muille, tai kielletty laissa tai säännöissä (esim lasien rikkominen, muihin törmääminen, muiden satuttaminen) ja sitten on asioita jotka on sallittuja mutta jota ei itse halua tehdä (esim napapaidan pitäminen)? Ja tätä kautta tuoda sitten esille että jälkimmäisessä tilanteessa ei ole sopivaa haukkua muita.
Pilkki24
Foorumin legenda
Ihan ei tunnu vielä menevän kaaliin, mutta varmaan ajan kanssa, kun jaksaa sitkeästi vastailla niihin pienen kysymyksiin.
Vähän niinkuin kirjaimet sanoissa loksahtavat pikkuhiljaa paikoilleen.
Näissä vaan tulee ehkä ristiriitaista viestiä eri paikoista (koti, päiväkoti, isovanhemmat jne., että mikä on se haitallinen ja mikä mieltymys), niin varmasti kestää vielä jokunen vuosi hahmottaa näitä yhteyksiä.
Ja tässä iässähän vanhemmat on vielä se kenen sana painaa eniten... kunnes murrosikä koittaa. Aikuisetkin ajattelevat niin eri tavoin. Eli voi nähdä sellaisen mikä ei vahingoita suoraan, haitallisena suuntana yhteiskunnalle tms. ja siten kritisoinnin arvoisena asiana. Tai vaikka sen paidattomana kaupungilla kulkemisen huonona käytöksenä ja esimerkiksi julkisissa välineissä lisäksi epähygieenisenä. Eli esimerkiksi jonkun sienen leviämisestä voi olla suoraa haittaa. Voi olla, että henkilö kokee vain ilmaisevansa itseään esittelemällä vaikka kovan kuntosalityön tuloksia. Joku toinen haluaa kritisoida paidatta kulkemista vain siksi, ettei se ole mielestään hyvää käytöstä. Yksi on sitä mieltä, että kiva, kun näkyy paljasta pintaa. Joku pitää etiketistä piittaamattomuutta tervehenkisenä kansalaisaktivismina. Yksi kokee ahdistusta siitä samasta piittaamattomuudesta. Jnejne.
Eli on lopulta aika subjektiivista mikä aiheuttaa haittaa ja mikä on vain mieltymys. 
Tää on muuten tosi tärkeää. Mun mummulla oli tapana arvostella muita ihmisiä kokoajan "tuokin tuommonen" ja "mitä nää tommosia". Itse kärsin vieläkin vähän sosiaalisesta ahdistuksesta ja oletan että muut ihmiset ajattelevat noin ja tuomitsevat minua kokoajan. Vaikka totuus on että osa meistä kulkee tuolla kirjaimellisesti sonnat housussa, niin saa olla aika outo että jonkun mieleen jää.Itse varmaan yrittäisin ratkaista tilannetta niin että opettaisin, että muiden haukkuminen pösilöiksi ja typeryksiksi ei ole ok. Ei ole kivaa että sanoo niin, ja muille voi tulla paha mieli jos sanoo niin. Ja sitten tietty todeta sivulauseessa että toiset vaan haluaa tehdä asiat eri tavalla kuin me meidän perheessä. Mut huomio tosiaan kohdistuis mulla siihen, että "hei noin ei puhuta toisista" - ja jos se tapa ei kitkeydy helposti pois niin selvittelisin, mistä lapsi saa mallia haukkua ihmisiä (päiväkodin kaveri? Joku hoitaja? Sukulaiset?)
toki tämäkin arvokysymys, joissain perheissä kuten omassa lapsuudenperheessä noin puhuttiin elokuvan hahmoista, naapureista, sukulaisista ja toisista perheenjäsenistäkin. Siksi myös varmaan tarttuisin tähän tiukasti koska en halua että oma lapsi oppii että sellainen puhetapa olisi normi tai hyväksyttävää.
Asia on ollut mielessä nyt esikoista odottaessa kun olen miettinyt, miten menettelen omien sukulaisten kanssa sitten kun lapsi tulee olemaan sellaisissa tilanteissa mukana. Pitää vaan alkaa ehkä avaamaan suuta ja toteamaan aikuisille sukulaisille esim että "toi ei ollut kivasti sanottu" ja yrittää kasvattaa heitä samalla
Itse sanoin omalle isälle vastaan, kun hän sukujuhlissa kommentoi 6v sukulaistytölle "lihoitko sä niin paljon ettet enää mahdu siitä kolosta?". Sanoin suoraan ettei pikkutytöille noin painosta puhuta, ja että ahdistus painosta voi oikeasti alkaa hyvin nuorena (mulla yhdeksänvuotiaana). Otti onneksi onkeensa.
Joo meillä ihan samat setit. Mummi edelleen arvostelee kaikkea, varmaan 90% ajasta menee valittamiseen (lääkärit ei tiiä mistään mitään, naapuri on ihan idiootti, bussikuskit on perseestä, joku sukulainen on lihonut ihan tunnistamattomaksi....). Viimeksi ylittyi oma sietokyky ja totesin et nyt oli kyllä tosi törkeesti sanottu ja aloin tekee lähtöä. Mummi kuitenkin vaan naurahteli ja totesi että mutta tottahan se on ja jatkoi loukkaamalla toista paikalla olevaa henkilöä samaan asiaan liittyen.
Ehkä ylipäätään haluaisin itse opettaa lapselle että ei ole kyse siitä onko ihminen "idiootti" tai "pösilö" tai mikä onkaan, vaan ihmisen koko menneisyys voi vaikuttaa sen tekemiin päätöksiin. Kaikilla ei ole ihan yhtä hyviä lähtökohtia kuin meidän lapsella, ja sen hahmottaminen auttanee siinä että ei luokittele kaikkia pösilöiksi ketkä ajattelee tai tekee jotain eri tavalla kuin mihin lapsi on tottunut.
Ihmiset voi myös tehdä virheitä eikä ne määrittele ihmistä idiootiksi. Tai voi muuten vaan tehdä jonkun asian tyhmästi - vaikka laittaa muoviroskan sekajätteeseen :D - mutta muuten tehdä järkeviä ja hyviä tekoja, eikä se että me nähdään sen kerran laittavan muoviroska sekajätteeseen tee hänestä idioottia. Joo se teko ehkä oli vähän tyhmä, ja ehkä johtui sen hetkisestä laiskuudesta. Mut ihminen itsessään ei välttämättä ole tyhmä.