Kilot ja kaikkea siihen liittyvää :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja piia84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei paujoh, noi luvut näyttää jotenkin tutuilta :) mä oon 172 cm ja lähtöpaino oli jotain 55 kg, en oo ihan varman kun en säännöllisesti oo harrastanut itseni punnitsemista. Mutta liikuin kyllä viime keväänä aika paljon ja aloitin lenkkeilynkin ekaa kertaa elämässäni. Lääkärin suosituksesta jätin lenkit jo kesällä. Saatto tulla vähän ekstraa tuohon painoon heti alkuun kun oltiin all inclusive lomalla Kyproksella, mutta nyt kaiken kaikkiaan n. 12 kg tullut. Mäkään en oo huomannut turvotusta, vaikka terkkari kyllä viimeksi sanoi että voi sitä olla sillai vähäsen ja tasasesti kaikkialla niin ei sit niin huomaakaan.. Oon kyllä joutunut kovasti miettimään, mihin se kaikki paino on mennyt, ja syntyykö pian jättivauva.
 
Samat on mietteet. Varsinkin kun housut on ihan samat housut mitä kiskoin päälleni neljännellä kuulla (jouduin silloin jo ostaan mammafarkkuja kun pikkutyyppi hengaili niin alhaalla että normi pöksyt ahisti tajuna) eli ei se takapuoleenkaan kaikki oo menny (hyvä ja huono uutinen sinänsä:)). Käytän muuten edelleen samoja alushousujakin, kuin ennen raskaaksi tuloa.. Maha edellä siis joka paikkaan. Olenpa siis päätelly siellä kaikkien kilojen majailevan. Toki tiedän, että veren- sekä nesteenmäärä kehossa lisääntyy mutta ei sekään näitä lukuja selitä:sad001
 
Ihan kun tää ois vihdoin pysähtynyt. On ollut jo viikkoja samalla tasolla paino. Hyvä juttu. Maha näyttäis kasvavan ja sitä sanoo ne neuvolan mittauksetkin, mutta mun paino pysyy vakiona. Mulle tuli siis 20 kiloa. Oletettavasti joudun laihduttamalla laihduttamaan kymmenen niistä jälkeenpäin, mutta toisaalta mulla lähti viimekeväänä vahingossa 8 suunnittelematonta kiloa ihan vaan harjoitusmäärien kasvun myötä. Ei pitäis olla ongelma. Mä oon myös todella, järkyttävän turvoksissa, että pari kiloa saattaa olla kudoksiin kertyneenä nesteenäkin. Ei tartte edes haaveilla minkään korujen pitämisestä kun ne vaan kiristää.
Haluan nyt vaan vauvan. Viis kesäkunnosta kun sais ton mussukan tuolta syliinsä. Odotan odotan odotan...
 
Oisin halunnu kysellä sellaista että onko teidän muiden odottajien miesten ollut vaikeaa suhtautua teidän muuttuvaan ulkonäköön? Mulla on aivan ihana ja rakastava mies, mutta sen on ollut vaikeeta suhtautua siihen kuinka mun ulkonäkö on muuttunut. Kiloja on nyt viikolla 35+3 tullut 10, eli ei kovin paljon.. Olin jotenkin kuvitellut että kaikki miehet on haltioissaan kasvavasta mahasta ja että minunkin miehen mielestä se näyttää kauniilta ja sen vuoksi olikin vähän järkytys kun se ei mennytkään niin. Ja hän siis on innoissaan tulevasta vauvasta että siitä ei ole kyse :Heartpink
 
Leela, hyvin on mies ottanut ulkonäköni muuttumisen. Paremmin kun minä itse. Kai se pitää siitä että musta on tullut naisellisemman näköinen, kun ennen raskautta olin varsinainen riuku. Mulla itselläni oli jossain vaiheessa melkoinen sulattelu tän turpoomisen kanssa, hirveä itseinho suorastaan. Mahasta olen pitänyt alusta asti, siellähän se vauva on, mutta rintojen kasvu, reisiin takertuva ihra sun muu inhottaa. Se että mies pitää nykyisestä ruhostani, on helpottanut omaa oloa kyllä. Mä olin itse asiassa varautunut päinvastaiseen, ajattelin että lakkaan olemasta seksuaalinen olento kun sisälläni on pikkuinen vauva, ja että näytän muutenkin niin muumilta ettei minussa ole mitään viehättävää. Pelkäsin että seksielämä hiipuu heti plussan jälkeen.

Miehiä on erilaisia. Joidenkin mielestä on pelottavaa ja outoa nähdä kun maha liikkuu ja tuntea potkut, toisten mielestä se on söpöä ja jotkut ei edes huomaa että mikään on muuttunut: "kulta, ootsä käyny kampaajalla tai jotain?". En mä usko että yksikään mies tuntee raskaana olevaa puolisoaan kohtaan inhoa, se on varmaankin jotain oudoksumista/vierastamista/arkuutta mitä sun mies tuntee?
 
Näin olenkin sen itse järkeillyt, että muutos vaan oudoksuttaa. :) Itse olen onneksi ollut koko ajan innoissani kasvavasta mahasta ja minusta on ihanaa peilailla ja ihailla mahaa :grin Ja onneksi olen saanut kuulla positiivisia kommentteja muilta läheisiltä. Ärsyttää kun miehen pitää olla niin rehellinen noissa kommenteissaan, voisi edes vähän "huijata" mun mieliksi :wink
 
Miksi sulla on Leela tullut sellainen olo, ettei miehesi olisi mahastasi haltioissaan? Millaisia kommentteja on sitten antanut? o_O

Mun mies kans ottanut mun vartalon muuttumisen todella hyvin. Mutta ei hän asiasta enempiä puhu, On enempi tyyppiä, joka osoittaa teoilla ja eleillä, kuin sanoilla :Heartred Sanoo yleensä mitään vain jos itse jotain mutisen "kauhea, kun mikään vaate ei istu" tai "kylläpä näytän isolta" muistuttaa hän minua, että siellä on meidän vauva, eikä vauvamasua kuulu piilotella ja mahan kuuluukin kasvaa yms. Kova on myös valokuvaamaan masua. Mutta kyllä suurimmat hyväksymisen merkit tulevat juuri satunnaisten masun silittelyjen merkeissä ja huomioimalla minut kuten ennen raskauttakin :Heartred Esikoisen kanssa monesti olen kuullut hänen keskustelevan tulevasta vauvasta ja siitä, kun vauva on vielä äidin masussa. Tällaiset lämmittävät mieltä. Mieheni ei kyllä muutenkaan ole mitenkään arvostelevaa tyyppiä. En usko, että hän alkaisi ulkomuodostani huomauttelemaan, vaikka lihoisin yks kaks ilman mitään syytä . Tosin nyt mulla on tullut tässä raskaudessa n.19kg, eikä hän uskonut ennen, kuin todistin asian :grin
 
Meillä myös mies tykkää aina silitellä masua ja ottaa valokuvia. Kauhean huolehtivainen myös on aina ettei vaavi litisty jos koitan tehdä jotain huonossa asennossa tai vastaavaa. :D kehuu myös kauniiksi, mikä tuntuu mukavalta, vaikka omasta mielestä ei aina ole todellakaan kovin hehkeä olo.
 
Meillä minä olen varmaan se joka enemmän on ahdistunut tästä ulkonäöstä. Kun ähisen ja lyllerrän menemään, niin kyllähän mies siihen toteaa, että on varmaan kiva, kun tietää, että kohta pääsen taas liikkumaan normaalisti. Muuten ei ole kyllä huonoa kommenttia tullut, vaan enemmänkin tukee minua silloin, kun oma ahdistus iskee päälle.
 
Täällä kans niinkun pippuri sanoi, enemmän on ollut itellä sulateltavaa tämän muuttuvan kehon kanssa, vaikka periaatteessa tiesi mitä tulee tapahtumaan, onhan tämä toinen raskaus. Jotenkin nuo lukematkin vaan kauhistuttaa enemmän. esikoista odottaessa painoin alussa 74kg (oli jo ylipainoa heti alkuunsa) synnärillä punnittaessa 85kg nyt alkupaino oli vielä kymmenen kiloa alempi eli 64kg (lähempänä omaa normi painoani) ja kiloja on mittarissa tämän päiväisen neuvolan mukaan 81,6kg!! uhhuh...

Mies kyllä huomioi mua vielä ihan samallalailla kuin aiemminkin :) silittelee jne.
 
Hmmm.. En nyt viitsi ihan sanasta sanaan kommentteja kertoa etten anna miehestäni ihan idioottia kuvaa.. Osa kommenteista on ollut vitsejä, mutta on hän myös sanonut suoraan ettei hänen mielestään iso maha näytä viehättävältä. Vauvasta hän on innoissaan ja ymmärtää tietenkin että iso maha kuuluu asiaan, mutta hölmönä sanoo mitä ajattelee.. Kyllä hän kuitenkin vatsaa silittelee, etenkin nukkumaan mennessä :) Ja ei hän oikeastaan ole noita kommenttejaan enää edes heittänyt, on varmaan jo ymmärtänyt että on parempi olla hiljaa. :wink
Itse olen aina ollut kriittinen ulkonäköni suhteen ja on oikeastaan ollut rentouttavaa kun nyt ei tarvitse murehtia, voi vaan näyttää juuri siltä miltä näyttääkin! Ja olen oikeastaan jopa ylpeä ihanasta pyöreästä mahastani :Heartpink
Ilmeisesti kohtalotovereita ei pahemmin ole.
 
Munkin mies on suhtautunut hyvin mun muuttuvaan vartaloon ja mulla kun tuo raskaus ei näy oikeastaan muualla kuin mahassa. Rinnatkin on hieman kasvaneet ja siitä mies tietysti tykkää. Tai ainakin tykkäsi siihen asti kunnes viime kerralla saunaan mentäessä huomasi, että mun nännit oli ihan valkosena esimaidosta :) Itsekkin olen oikein tyytyväinen ulkonäkööni ja tykkään mahastani. Omasta mielestäni olen paljon naisellisempi ja kauniimpi kuin ennen raskautta.
 
Meillä mies tykkää mahasta todella paljon (juttelee, silittelee, kertoo salaisuuksia ja suunnitelmia), mutta on välillä todella huvittunut kun yritän ährätä itseäni vaatteisiin, eikä mihinkään mahdu. Varsinkin tykkää heitellä "napit lentelee kohta kohti" tyylistä kommenttia, mutta tarkoittaa vaan hyvällä. Meillä aika monet asia käsitellään huumorin kautta:) Eli minä olen se joka paikoin ahdistunut, lähinnä kiloista en ikinä niinkään mahasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top