Lupu ja jutsa Teidän lasten syöminen/syömättömyys kuulostaa ihan samalta kuin meilläkin oli esikoisen aikaan ja mä kans otin ihan hirveen stressin siitä vaikka poika kasvoikin hyvin, painon puolesta yläkäyrillä. Neuvolastakaan eivät kasvun vuoksi suositelleet vaan ainoastaan, että huolisi sitten 6kk:n iästä paremmin kun sitä oikeasti jo tarvitaan. Noh, aloitin myös yrittämisen noin 4,5 kk:n ikäisenä ja muistaakseni sitä ruokaa ei isosti mennyt vielä tuossa 6kk:n iässäkään. Ihan kamala ja epäonnistunut olo itsellä oli sen vuoksi, kun tuntui, että sitä ruokaa olisi pakko saada menemään. Meillä siis mentiin täysimetyksellä, eikä saanut korviketta niin sen vuoksi oli varmaan entistä pahempi mieli. Poika kasvoi kuitenkin hyvin ja lopulta ruokakin alkoi maistumaan. Eli, jos mitään varsinaista tarvetta lisäruoalle ei ole niin antakaa edetä omalla painollaan ja tarjotkaa aina välillä jotain, josko alkaisi onnistumaan.
Tämän kuopuksen kanssa en ole kiirehtinyt noiden kiinteiden kanssa. Kokeilin pari viikkoa sitten (poika täytti sunnuntaina 5kk) luumusosetta muutaman päivän ajan mutta eipä tuo näyttänyt innostuvan siitä. Nyt tehdään hampaita ja niistä tuntuu tulevan jos mitäkin oiretta niin kokeilut ns. jäissä eli pelkällä rintamaidolla mennään. Flunssainenkin on vaihteeksi (en tiedä johtuuko hampaista vai joku uusi pöpö taas) niin aion odottaa, että tervehtyy ja sitten maistella vaikka porkkanaa :) Jos ei innostu niin kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan. Se hyöty tuossa 6 kk:n aloituksessa on, ettei tarvi miettiä, paljonko uskaltaa antaa jne. Eli pari ekaa päivää uutta ruokaa hieman varovaisemmin ja sitten antaa syödä niin paljon kuin maha vetää :) Korviketta saavat toki erikseen, varsinkin, jos korviketta kuluu hurjia määriä, silloin on ehkä parempikin antaa hieman nopeammalla tahdilla kiinteitä, jos vain huolii. Itse olen kyllä tehnyt sellaisen havainnon, että korviketta saavat innostuvat helpommin myös kiinteistä mutta tämäkin lienee aika yksilöllistä loppupeleissä.