Kevät 2013

Moi, minä muistan kyllä teidät kaikki! Retun ja Saparon myös. Saparo on se ainoa, jonka olen nähnyt, tajuamatta että Sinä se siinä olet, kunnes sinua äippäpolilla kutsuttiin nimeltä :)

Anteeksi, nöyrästi, että olen loistanut poissaolollani. Arki on ollut työntäyteistä ja työlästä.  Oli kiva vilkaista tämän vuoden juttuja ja ihan samoja minullekin on mieleen jäänyt männävuosista. Ihanaa että palsta on täällä edelleen, vaikkakin välillä hiljaisempana.

Valo aloitti joulukuun alussa päiväkodin ja on hyvin viihtynyt. Eilen oli vasukeskustelu ja siinä jaoimme huolemme pojasta ja hänen reagointitavastaan (huutamalla aina ja joka asiasta) ja piiitkästä uhmäiästä. Me olemme vain siedättyneet ja sinnitelleet Valon kanssa ja ajatelleet että onpahan kovapäinen ipana :) Päiväkodissa ollaan seurattu Valon touhuja ja huolta on siitä, ettei Ököä kiinnosta toiset lapset juuri ollenkaan. Ei noteeraa heitä ellei ole ihan pakko. Pukemiseen liittyvät ongelmat vievät yhden aikuisen ajan tyystin. Valo ei ole ilkeä eikä riehu, mutta huomio menee toiminnasta ihan muuhun ja sitten heittää leikiksi koko touhun. Eli erityislastentarhanope oli sitä mieltä, että meillä on käsissämme erilainen oppija, jonka kanssa elämiseen hän löytää vinkkejä, kunhan Valoon enemmän tutustuu.
   Tilannetta on hämännyt se, että Valo on monilta taidoiltaan ns ikäisiään edellä. Kielelliset kyvyt, pelaa melkein oikein shakkia, keskittyy pitkiä aikoja esim kirkonkellojen kuuntelemiseen juutuubista jne. Mutta haaste hänen kohdallaan onkin saada ohjeet menemään perille ja visuaalisia keinoja aletaan nyt harjoitella (kuvat). Valolle on erityisen tärkeää saada päivä hahmotettua siten, että hän tietää mitä minkäkin jälkeen on tulossa. Haluaisi tietenkin ihan itse päättää mitä päivä tuo tullessaan.
   Poikamme tuntuu turhautuvan erityisen helposti, kun pitäisi harjoitella uusia asioita, jotka eivät niitä mukavimpia ole. Päässään tuntuu pyörivän niin paljon asioita, että pukeutuminen ei ole niitä tärkeimpiä ollut. Onhan se nyt hyvänen aika ihme, että kirkonkelloja voidaan soittaa niinkin monella eri tavalla!
Anyway, me tiesimme että Ökö on erityinen ja nyt oli jokunen muukin aikuinen samaa mieltä :) Onneksi nykyään lapset otetaan yksilöinä myös hoitopaikassa ja pulmiin etsitään ratkaisua ennen kuin tilanne leviää käsiin. Valosta on ollut tosi kivaa, kun saman ryhmän nätti tyttö on alkanut pukea ja riisua häntä ulkoilun yhteydessä ja antautuu mielellään palveltavaksi :D
  Vielä tuosta Valosta, niin hänellähän on tarvetta kontrolloida (lue=hallita) aina ja kaikessa ja se on yksi harmimme ollut. Sinnikkäällä loogisuudella olemme pärjänneet, mutta jokainen lipsuminen tästä kostautuu.
  Voi kuulostaa pikaisesti siltä, että onhan vaan iso uhma menossa, niin mekin luulimme, mutta Valolla siihen nähtävästi liittyy jotain muutakin, vaikkakaan ei mitään toivotonta tai isoa. Tarkoituksena on  vaikuttaa jo ajoissa taipumuksiin, jotka myöhemmin elämässä saattaisivat koitua elämää hankaloittaviksi kompastuskiviksi.

Meidän perheemme on myös kasvanut, vaikkakaan emme uutta tulokasta voi neuvolassa mittauttaa. (on muuten ihana kuunnella imetysjuttuja ja mahankasvutarinoita) Meille tuli sekarotuinen saksanpaimenkoiramix tammikuussa ja erilainen oppija on hänkin. Emmaa on kohdeltu kaltoin ensimmäisessä kodissaan, mutta hyvän välihoidon kautta tuli meille ja ihana on. Reilun vuoden ikäinen ja lapsi kuin Valokin.

No niin, Jälleen katkeaa kirjoittaminen lapsen herätessä uniltaan. Minä sitten pidän teistä, tiesittekös sitä?
 
Oooo! Miten jännää ja ihanaa, onnea siis Saparo ja perhe! Toivottavasti kaikki sujuu vauvanodotuksessa hienosti! Musta tuntuu, että mä olen ollut jo taas aivan kuolettavan kauan raskaana... ei oo kovin hehkeetä ollut tääkään odotus. Loppusuorahan se tosin jo häämöttää, viimeinen kolmannes! Oonkin huomannut miettiväni, että onko tää raskaus muka sujunut nopeammin kuin ensimmäinen... en osaa siihen vastata. Miltäs susta siis Saparo tuntuu, kohta eka kolmannes kun on takana?

Arvatkaas, mistä mä haluisin taas jutella... no tietenkin vaihtuvasta vuodenajasta ja siitä, että pääsee taas tekemään uusia valintoja ulkovaatteiden suhteen! OOOO!
Mulle tää raskaus on tietysti merkinnyt hullaantumista kaikkeen ihanaan ja söpöiseen ja hömpsäkkään vauvajuttuun, ja kaapin hyllyt notkuu vaaleanpunaista ja herttasia juttuja. Eihän siinä, mutta eipä meillä tietenkään oo tietoa, että kumpikos tää tulokas sitten on! Sen varassa kun on menty, että ultrassa ei näkynyt ulokkeita (mutta ei myöskään varmuutta, ettäkö ne siitä kulmasta oisivat näkyneet) ja oma fiilis oli niin selkeä. Nyt sitten... noh, nyt en vaan enää oo ihan varma. Mutta toivottavasti se tyttö nyt on, koska mä kuolen rakkaudesta kaikkiin niihin ihaniin pieniin tyttöjen vaatteisiin! Ja monta kertaa huomaan kaipaavani Amppua ihastelukaveriksi! Voi miksi asutte niin kaukana! :)
Myös kengät, tuon vanhemman lapsen, tuottaa päänvaivaa. Tarramalliset (=rumat, mutta käytännölliset) vai nauhamalliset, joita lapsi ei saa ite kiinni. Kumman te olette valinneet?

Mua hihityttää tuo keskustelu päiväkotijutuista. Mulla on tässä pakotettuja lomapäiviä ollut, ja Joonalle oon aina tarjonnut mahdollisuutta olla kotona. Hoitoon se on halunnu vaan mennä... samoin kävi nyt perjantaina, kun oisin keksinyt meille kivaa puuhaa kaverin ja lapsensa kanssa, niin ei, Joona päättäväisesti kertoi olevansa menossa päikkyyn. Joo, meillä siis taidetaan antaa lapsen olla päiväkodissa jatkossakin. Tosin kyllä Joonastakin huomaa, jos päivät venyy sinne 7h mittaan, alkaa olla jo oikein valmista kauraa kotiin lähtöön! :)

Pranikselle piti sanomani, että kuulostaa hyvältä, että ootte saaneet vasu-keskustelussa tukea. Ehkäpä tällain pikaisesti Valoa tuntematta jotkut tuollaiset asperger/autismi-tyyppiset piirteet kuulostaa olevan. Onneksi tuki on erityislapsille ja vanhemmillekin aivan eri luokkaa nykyisin kuin joskus ennenvanhaan :) Ja vaikka se pieni poika välillä onkin varmasti haastava aika mahdottomuuksiin saakka, niin voin kuvitella, kuinka upean älykkäältä pieni shakkia pelaava poika voi tuntua!

Minä en ole hirveästi Joonan taidoilla päässyt kehuskelemaan, joten pakko nyt ylpeänä hehkuttaa; Joona on oppinut snorklaamaan! Snorkkelia sillä ei kylläkään ole suussa, mutta räpylät jalassa ja maski naamalla viuhtoo menemään altaassa, ei meinaa äiti pysyä perässä. Ihana pieni poika! Kesällä kukaties opitaan ihan oikeastikin uimaan, ilman, että räpylät tuo liikaa itsevarmuutta. Täytyy vielä sen verran röyhistellä ylpeän äidin rintaa, että kuin ihmeen kautta järkeäkin tuolla jäpikällä hetkittäin hommassa on; altaassa kun se lähtee uimaan/sukeltamaan, niin se pääsääntöisesti suuntaa kohti kaidetta tietäen, että siitä saa kiinni ja saa pään taas pintaan henkeä vetämään. Mä olen aivan ällistynyt tuon lapsen luontaisesta suhtautumisesta veteen! Pieni sukeltajanalkuni mun, toki olen iloinen, ettei tämä äidin valitsema harrastus ole aivan vääräksi valinnaksi osoittautunut :) Saisinkohan teille vielä kuvamatskua laitettua.. :)
 
Terve taas!

Nyt on toinen palaveri takana ja elto rauhoitteli meitä tämän Valon "erityisyyden" suhteen. Meillä on käsissämme visuaalinen oppija, jolle ohjeet menee paremmin perille, kun tukena on vaikkapa kuvakortit. Eli toistaiseksi ei mitään ihan ihmeellistä, vaikka mielessä kaikkea on ehtinyt jo pyöriä. Yhtäkkiä, kun Valon touhuihin on kiinnittetty huomiota, on muiden lasten seurakin alkanut kiinnostaa ja kertoo jopa oma-aloitteisesti leikkineensä oman ryhmän poikien kanssa vaikka mitä. Ilolla täytyy kiittää asiantuntevaa päiväkotiväkeä, kun viitsivät nähdä vaivaa ihan jokaisen lapsen kohdalla ottaen huomioon sen miten tämä tyyppi toimii ja ottaa vastaan.
 Tämä elto on hyvin kokenut ja mukava ihminen ja  erityisen innostunut asiastaan.

Sanna pidän peukkuja tytön puolesta! Voin kuvitella miten teillä kaapit pursuaisi herkullisia tyttövaatteita, jos teille tytteli suodaan :) Tytöille vaan on paljon mielikuvituksellisempia vaatteita kuin pojille, ilman että saa kukkaron laihaksi. Ihailen Joonan harrastusta ja innostusta siihen, verissähän tuo pulikointi jo on.

Jepulis, pääsiäistä odotellessa.
 
Moikka moi!

On tullut täälläkin kurkittua ihan säännöllisesti, mutta oma kirjoittaminen on aina jäänyt. Ensiksikin: Hyvää tulevaa pääsiäistä jokaiselle!

Sannalle jaksamista raskauden loppurutistukseen! Itsellä oli tuon toisen raskauden kanssa juurikin niin, että tuntui sen menevän ihan hujauksessa. Missään vaiheessa en esimerkiksi ollut perillä siitä, mitä viikkoa ollaan menossa. :-) Voin kuvitella, että pienelle prinsessalle on varmaan rimpsua ja röyhelöä odottamassa. Toivotaan, että tyttö tulee.

Pranametrille moikat. Kivaa kuulla teidänkin kuulumisia. Allekirjoitan tuon, että nykyään päivähoidossa huomioivat lapset ja mahdolliset erityistarpeet todella hyvin. Välillä varmaan jopa liiaksikin... Valo kuullostaa oikein reippaalta pojalta! Ja yksilöitähän me kaikki olemme, joten hyvä vaan, että jokainen huomioidaan. Ihanaa kevään alkua teillekin!

Sanna, meidän neiti on myös melkoinen vesipeto. Viimeksi uimahallissa käydessä oppi uimaan kellukkeiden kanssa ja siellä se syvässä altaassa paineli menemään. :-) Maskikin meiltä löytyy, joten kesällä saa sukellella se päässään.

Meillä arki rullaa tavalliseen tapaan. Valmistuin kaksi päivää sitten lisensiaatiksi, mutta se nyt on vain yksi tutkinto lisää muiden joukkoon, eikä sinällään muuta elämää suuntaan tai toiseen. Tietysti helpotti, kun sekin on nyt alta pois. Työjuttuja ollaan mietitty ja pohdittu mahdollista muuttoa vuoden vaihteessa. Itse haluaisin Ouluun, mutta mies taas Espooseen. Mutta se on nyt vielä aivan suunniteluasteella, eikä mitään varsinaisia päätöksiä olla tehty, kun asioihin vaikuttaa niin moni seikka.

Ja onnittelut vielä kaikille uusille vauvamahojen kasvattajille! Oma maha on vain turvoksissa liiallisesta herkkujen syömisestä. ;-)
 
No vielä kertaalleen ehdin maaliskuuksi tänne! Pian mua alkaakin taas näkyä, kun päivät on aikaa ja tylsää ;)

Suuren suuret onnittelufanfaarit hennas! Älä turhaan nyt noin vaatimaton oo! Kovasti oot töitä lisurin eteen tehnyt ja nyt se on saavutettu, hurraa! :)

Ja mun täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että on tämä tämäkin raskaus tuntunut takkuiselta ja pitkältä. Oikeasti taas niiiiiin raskaana oleva ja odottava olo.. Ei ole mun juttuja nää tällaset :D Lapsista tykkään, mutta raskaus ja vauva-aika ei oo ehkä sitä mun hehkeintä aikaa. Eilen tapasin lukiokavereita ja pari jo pohtikin, että kai mä jätän tän lisääntymisen nyt sit näihin kahteen :D Kyseessä siis sellaisia, jotka itse eivät todellakaan mitään lapsia tule haluamaan (sama mielipide ollut jo yli 10v, nyt kuitenkin biologiset kellot useimmilla kait ois jo tässä kolmenkympin nurkilla kilkutelleet, jos mieli ois muuttuakseen), eli heidän suhtautumisensa kyllä ymmärrän. Ja niin, kyllä tää nyt oikeesti sais viimeseks biologiseks jäädä.

Kiva kuulla Pranikseltakin (tälläkin puolen nettiä, naamakirjahan jo aika paljon kertoo :)) että miten teidän visualisoitu arki sitten lähtee rullaamaan! :)

Pääsiäislauantai. Mä oon aina niin orpona näiden pyhien kanssa, jotka ei itselle oo sillain merkityksellisiä... kaikki paikat on kiinni, ja ne mitkä ois auki, niin ovat aivan tupaten tukossa. Haltialan tilalla ois niitä lammasvauvoja (mä en muista niiden nimeä :DD) ja siellä pari vuotta sitten käytiinkin. Nyt sääkin suosisi, mutta autolla voi olla aikamoiset ruuhkat ja lähimmältä bussipysäkiltä taitaa olla n. 2km matka, joka on mulle aivan liikaa näiden kipujen kanssa... :(

No onneksi voidaan keksiä kaikkea muutakin, joten seuraavaksi taidetaan suunnata leikkimään mun keskimmäisen kummimuruseni kanssa! :) (ja haetaan sieltä pinnasänky ja mun kummitädin tekemät baby-converset!)
 
Hei kevätladyt. Sannak ja Ailime (ja Saparo) alkaakin olla jo kivassa "kesäkunnossa", heh heh :-)
Sannak, mä olisin kyllä aikalailla vertaani vailla tuolla pinkissä hypistelyssä ;)

Pranemetri, halaukset erityiselle (eli samanlaiselle kuin muutkin :) ja olipa ihana lukea että alkaa leikitkin kulkea, Jes!
Luin hiljan jutun koulukiusaamisesta ja välitunnilla yksinjäämisestä ja siitä jäi mieleen se, että lapsen sosiaalinen asema alkaa määrittyä jo päiväkodissa, muille ja lapselle itselleen ja että sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Minusta se oli mielenkiintoista ja varmaan totta ainakin osin. Tosin ujo lapsi ei välttämättä ole arka aikuinen. Jokainen erilaisia, minullakin kolme ihan erilaista vaikka miten tiheään olen niitä yrittänyt tehdä ;;)

Hennas, onnittelut ahkeralle opiskelijalle! Vai Espoo tai Oulu. Ei ihan justiinsa samanlaiset paikat........ Itse kannatan pohjoiseen muuttoa :-)

Täällä lentää värikynät, katsotaan jos ehtii joskus takaisin. Meillä kaikki ihan ok, vauhtia piisaa!
 
Kolmekymmentä. KOLMEKYMMENTÄ. KOLMEKYMMENTÄ!! Se on täynnä tänään! Kymmenen viikon päästä mä varmaan saan todeta "Eiiiih, joko se päivä taas meni, en ala, miks kaikki muut saa vauvoja ja minä vaan oon raskaana" Yäh.

Mut onneks tähän kymmeneen viikkoon mahtuu vielä muutakin. Kuten yksitoista työpäivää. YKSITOISTA! Se on aivan kamalan vähän! Ei enää yhtään täyttä työviikkoa! Vappuaattona sitten viimeinen työpäivä. Niin paljon jäi vielä tuolla paikassa tekemättä, vastahan mä reilu vuosi sitten siellä aloitin! Työsuhde katkeaa ensi vuoden helmikuussa, joten en välttämättä  enää koskaan palaa sinne takaisin.. :(
Mutta onneksi kivojakin juttuja tiedossa; huomenna tapaan Ailimen ja Benjin! <3 Ihanaa!

(noniin, tämä omanapainen vuodatus päättyy tähän, koska ulkona alkoi sataa lunta ja mä meen nyt puhaltelemaan noi lumipilvet pois tuolta. Nyt on huhtikuu! Ei enää saa sataa lunta!)
 
Moikat!

Ampulle heipat, "näkyyhän" sitä tripla-mammaakin täällä. Tuu nyt kertomaan vähän enemmän kuulumisia - siitä pienimmästäkin. Ja Espoo vs. Oulu, tosiaan hiukan eriävät näkemykset meillä. ;-)

Jee jeet Sannalle! Se on kuule kohta sinunkin raskaus saavuttamassa sen päätepisteensä. Mulla onkin nyt tosi monta tuttua, jotka meinaa pusertaa vauvansa kesä/heinäkuussa. Eipä tarvitse lähteä marketin vauvanvaateosastolta tyhjin käsin... ;-)
 
Joo, taitaapi tää kevät-syksy väli tänä vuonna olla taas varsinaista vauvabuumia, miten mä aina onnistunkin näihin väleihin sijoittautumaan! :D

Huh, tälle foorumille on nyt tapahtunut taas jotain uutta, jännittävää ja hämmentävää! Oli pakko tulla ihan ääneen tämä toteamaan :D

Tässäpä tän hetken oloja pikaisesti, taidan hiipiä aamukahvin keittoon kun meinaa se uni vaan hiipiä takas silmään tässä sohvalla pötkötellessä. Ihanaa, kun tuo 3v on niin omatoiminen, että eipä se paljoo enää seurustelua tarvii etenkään aamuisin, vaan mieluiten leikkii ihan itsekseen! Mitenhän sitä sit taas kesästä eteenpäin selviää siitä, et pitää olla 120% saatavilla 24/7! :wink
 
Paitsi että kamalaa! Taas on tähditykset menny uusiks, samoin noi "käyttäjätittelit" ja enää ei näy viestien määrää! En voi seurata, että saanko ikinä sitä kolmeatonnia rikki, vielä ois muistaakseni kolmesataa viestiä puuttunut siitä!
 
No nytkö tää uudistus on sitten tiputtanut kaikki meidän loput kävijät täältä? :'(

Moni on tuolla naamakirjan puolella kesäkuisten ryhmässä valittanut, ettei pääse enää sisään ja kirjoituspinoja kadonnut, surku juttu! :sad001

Mä täällä käyn vaan yksinäni katselemassa, et oiskos Saparokin jo tullut kertomaan lisää oloistaan, noin se tickeri siellä jo tokalle kolmannekselle on hujahtanut hienosti!
Meillä on tänään laskettuun viisikymmentä päivää! Se on niin kovin vähän, mutta muistatte varmaan, kuinka tuskallisen paljon... siihen vielä se n. 14 päivää lisää ja sehän on jo melkeen sata päivää :D T. Pessimisti
 
moi! Miten täällä on tämännäköistä? Miks tuo "profiilikuva" ei ole sa sama, jonka minä olen itse valinnut? ..purrrr
Mutta jep, täällä ollaan! Jotenkin ei kerkeä niin usein kirjautumaan kun haluaisi.. helpompi vaan lukaista ja jatkaa hymistelyä. En olis ikinä uskonut, että minulle käy näin.. Anteeksi!
Mutta maailma meneen täällä kuten ennenkin!
Venla kasvaa niin että kohina käy. Taitaa olla päiväkodin suuriäänisin ja nauravin mukula. Aina hakiessa eteiseen saakka kuuluu oman lapsen iloinen rätkätys... Välillä mietin, että käyköhän tuo niiden opettajien hermoille... ? Vielä ei ole ainakaan tullut sanomista...

Kolmatta flunssaa tässä tälle keväälle köhitään.. Alkaa olla epäilyttävää...

jep.. taas täällä tapahtuu, joten ehkäpä tulen pikapulin takaisn.. Moikka!
 
Voi Maarinen, tuskinpa se iloinen nauravainen neito se kaikista ärsyttävin on! Eiköhän se oo kivempi kuin ärjyvä määräilijä! :)

Joona saa nykyään hoidosta paljon kehuja, ja on monen haluama leikkikaveri. Tytöt tykkää Joonasta, koska Joona suostuu heidän leikeissään aina olemaan ties mikä; potilas, vauva, isi, tiikeri... u name it. Ja pojat taitaa tykätä, kun Joonasta saa yllytettyä riehuntakaverin :D Voitte arvata, kumpia kuulumisia äiti mieluummin hoidosta hakiessa kuulee! :wink Etenkin kun Joonalla on siellä se yks pari vuotta vanhempi kaveri, joka saa yllytettyä ton rämäpään aivan älyttömään riehumiseen. Hah, ihan kuin Joona ei siis itse ja yksinään sitä osais :P

Mä oon kuulkaas nyt sitten loppuvuoden ja vähän päälle lomalla! Kesäloma alko nyt ja 13.5. jo äitiyslomakin! Hurjaa!
 
moi kaikille. tulimpa mäki pitkästä aikaa tänne lukemaan. ompas täällä taas vauvabuumia :D meillä rittänyt tohinaa kun isommat lapset seurakunnan kerhossa ma ja ke aamupäivät ja sitt to ja pe päiväkodissa. muskarissa vielä käyvät kaikki kolme. Nt tuntuu että Roosalle on taas tullu uhmaikä uudestaan, tässä oliki jonku aikaa rauhallista.

talvi meni ihan kivasti, ehdittiin me ehkä jotai 7 kertaa käydä luistelemassa myös. kävelytyylillä roosa ja oona siellä menivät mailat kädessä mutta pääasia että edes yrittävät jotenki liikkua. vois olla joku luistelukoulu hyvä että oppisivat kunnolla, mutta kattoo mitä nyt syksyn ohjelmaksi keksitään. hiihto sujui kyllä vähän paremmin vaikkei ihan oikealla tyylillä, pulkkamäessäki laskettiin. Roosa kerran päiväkodissa intoutu liikaaki hurjasteleen että oli leuka ruvella mutta onneksi lapsissa tollaset äkkiä paranee.

nyt onneks lumet lähteny, vietiin leikkikeittiö tarvikkeineen leikkimökkiin, keinussa lapset kovasti olleet, hiekkalaatikossa myös ja nyt uutena ostettiin trampoliini vielä. ei me yleensä tuhlata mutta ku 100€ sai turvaverkkoinen sellasen vähä pienemmän trampan ja oona 5v ku kehitykseltä jäljessä motoriikassa niin aateltiin että vähä vahvistais oonan jalkoja, ne kun ovat heikot. karkeamotoriikka ku tuntuu olevan lähes samaa tasoa roosan kanssa, onneks hienomotoriikassa on nyt kehittyny. lisäksi häntä joutunu viemään puheterapiaan. ja jotai keskittymysvaikeutta myös ainaki päiväkodissa. Tuntuu kyllä liianki tarkalta tämä touhu että kun 5v täyttää pitäs lapsen osata vaikka mitä koska eskari pian alkaa. ihan hullua tämä eikö lapset saa olla erilaisia. etukäteen jo hirvittää mitä roosasta tullaan sitt 5 vuotiaana sanomaan. päiväkodissa on parin viikon päästä roosastaki vasukeskustelu, sain etukäteen paperit ja tuntuu ihan hassulta miten on erilainen päiväkodissa niinku meidän mielestä roosa on rohkea, tiedonhaluinen, vilkas, puhelias, nopea ja kekseliäs ja niitä taas ei päivähoitopaikka ole merkannut, muut kohdat sentään samoissa. mutta ehkä sitä ei eri paikassa osaa olla niin rentona, varsinki kun oona on eri ryhmässä. tämä on hyvä sillä että tottuu olemaan ilman että tukeutuu siskoonsa, oona ku menee syksyllä eskariin niin sitt vasta vaikeeta oliski jos ei ennen olis ollut yhtään yksin. kerhossa he kuitenki ovat samassa. nyt oon vähän suunnitellut syksyä niin että roosa oli pelkästään päiväkodissa ja muskarissa, tässä kuitenki on liikaaki viikolla menoa. kerho vielä kun kestää 2,5 tuntia niin saa melkein heti lähteä hakemaan. tosin kerho on kyllä kovin mieleinen ollut... aina vaikeeta tämä päättää mikä on liikaa ja mikä sopivasti. kuitenki pelkkä kotona oleilu ei selvästikkään riitä enää 3 vuotiaalle. itse olen kyllä edelleen kotona, iina on nyt 10kk. ryömii kyllä lujaa huoneesta toiseen ja pitää käydä usein tarkistamassa lattiat ettei isot ole jättäny mitään pieniä leluja lojuun.

pitää mennä kohta hakemaan tarhalaiset kotiin, jaksamista pallomahoille ja hyvää kevättä kaikille. olispa mustaki kiva nähdä joskus joku täältäki livenä., edelleen vaan tulee välillä vilkastua muiden kuulumisia. moro
 
Moikka vaan kaikille!

Vappu tuli ja meni, eikä mitään ihmeitä ehditty tekemään. Meillä on se leikkimökki/aittamökin teko viimeistelyvaiheessa ja sisällä on nyt lankkulattia ja paneelit, joita olen nyt maalannut valkoiseksi. Sen parissa meni vappukin. Tosin ehdittiin grillailla, kun meidän kolkalla oli aika hyvä keli.

Sannalle tsempityksiä viimeisiin raskauspäiviin! Mulla on kaveri, jonka LA on kesäkuun puolivälissä ja hänen mukanaan on tullut taas elettyä raskautta. ;-) Meidän pieni mies on nyt 1v 5 kk ja voi ihana tätä vaihetta, kun hän liikkuu itse, syö itse, harjoittelee pukemista ja pottailua ja yrittää kertoa puhumalla asioita. Jotenkin en yhtään kaipaa vauvaa tähän, toistaiseksi. ;-) Onneksi vauvakuumekaan ei ole iskenyt, vaikka raskaana olevia onkin ympärillä. Mutta meillä mies edelleen ja koko ajan kuumeilee!

Takullekin huiskutukset! Itsekin täyttelin tuossa alkukeväästä niitä vasu-kaavakkeita ja on kyllä hirvittävän tarkkaa tuo lapsen arviointi. Kirosin silloin sitä, että joka ikinen taho arvioi lasta omilla mittareillaan ja pyrkii asettamaan tiettyihin raameihin. Me päädyttiin siihen, että kiellettiin kaikki lasten henkilökohtaisten tietojen jakaminen eri tahojen välillä (esim. päivähoito, neuvola, sosiaalipalvelut jne.), koska ei haluta, että tulisi eteen sellainen tilanne, että ulkopuoliset tahot ovat tehneet arvioita lapsista meidän tietämättä. Meidän lapset saa olla lapsia, välillä villejä ja vallattomia, ja heitä kohdellaan omana itsenään ja muihin vertaamatta. Piste. :-)

Ihanaa kevään jatkoa! Kohta on kesä kesä kesä!
 
Kesää, loppukesää! Tuli semmonen olo, että on pakko tulla kurkistamaan tämän palstan hengissäoloa! Ja kun näitä näppäimiä tässä painelen, niin ettei oiei tiedä mitä sanoa! Aika hurisee sellaisella vauhdilla, että tuskin mukana pysyy. NEljävuotis synttäreitä tuo meidän neitokainen SUUNNITTELEE ! Meidän perheessä vissiin juhla seuraa toista juhlaa, niin että ei mikään ihme jos mukulalla on jo sanottavaa omistakin juhlista, jotka ovat vasta lumien tullessa!
Energiaa tuntuu riittävän. Taidot kehtittyy. Polkupyöräily on niin IN! Ja piirtäminen. Kuvia syntyy kukkia, kilpikonnia, prinsessoja, koiria.... niitä taitaa olla joka paikka pullollaan. KEsällä opittiin uimaan ilman kellukkeita.. no jooo.... ehkä puolitoista metriä,oli se saavutus, mutta kuitenkin pinnalla pysyi omin avuin! Ja laiturin reunalta sukellettiin uppeluksiin innokkaasti kerta toisensa jälkeen! Vaikea kuvitella, kun tuota vilistäjää katsoo, että vastahan tässä oltiin niin raskaana... Ja totta, toiset teistä ovat jo parikin pienokaista sen 09 jälkeen saaneet!
Mitähän siellä muiden pirteissä tapahtuu? Pitäskö niitä VAUVILAISTEN kokoontumisajoja alkaa suunnittelemaan.. Ensi keväänä tulee VIISI vuotta täyteen???? :Heartred :Heartred :Heartred :Heartred :Heartred pus pus kaikille. Ollaan kuulolla, edes silloin tällöin! Jookosta?
 
Moikka Maarinen!!!

Minä käyn täällä aina tasaiseen tahtiin kurkkimassa, josko edes joku olisi käynyt kertomassa kuulumisiaan, mutta hiljaista on. :-( Kaikki taitaa olla jossain facebookissa... Meilläkin neitokainen miettii harva se päivä, että kohtahan hän täyttää neljä ja aihan kohta PÄÄSEE eskariin. Se kouluun meno kiinnostaa siis jo! Uiminen on meilläkin lempipuuhaa ja osaa uida pelkillä käsikellukkeilla ja silloin tällöin sukeltaakin. Meillä piirtelyn lisäksi harrastetaan paljon muovailua. :-)
Kesä tuli ja meni ja reilun viikon päästä lapset palaavat taas päivähoitoon kahden kuukauden tauon jälkeen. Muuten, se leikkimökki on valmis ja nyt rakennetaan siihen terassia. Aina pitää olla jotain pientä puuhaa. ;-)
 
No onhan täällä välillä jokunen nassukka käynyt sanansa sanomassa. Heit vaan siis täältä Espoostakin! Vaikka aika häpeällistä taitaa olla kirjoitella näin kevään ketjuun... :D

Meidän vauva syntyi jo viikoilla 38+2, eli kesäkuun neljäs, puolustusvoimien lippujuhlan päivänä. Vesien menollahan se lähti käyntiin koko homma, ehkä hyvä niin, koska muuten ois tullut aika paniikki! Nyt oli sentäs pari päivää aikaa ymmärtää, että vauva tulee NYT! Joona kun syntyi tuohon nähden kuukautta myöhemmin, niin aika omituista se oli tollasta "ennenaikaista" (vaikkakin siis toki täysin kypsää ja täysaikaista) vauvaa pusata.
Mitoissa ei isovelille paljon hävinnyt; tyttö näki päivänvalon painaen 10g vähempi kuin veljensä (joka oli 3745g) ja ollen sentin lyhyempi (Joona 51cm), eli vallan soppelin kokoinen paketti tämä uusikin.

Nimenkin on jo saanut, Saana hänestä tuli pitkien pohdintojen jälkeen. Isoveli on aivan ihanan rakastava siskoaan kohtaan, ja siskokin on tuntunut heti ensi päivistä lähtien palvovan veljeään! Joona sai vauvalta ekan tarkoituksellisen hymyn, se hieman vihlas äitin itsetuntoa :wink

Joona on tosin ottanut vähän uhmailuakin vauvan myötä takas kuvioihin, mutta aika reipas ja kilttihän se on edelleenkin.

Hennas, tuliko mökistä hieno, kelpaa lapsille? Terassillinen leikkimökki kuulostaa upealta!

Ja vauvauutisiakin taas varmaan palstalta kohta saadaan!

Maarinen, johan se viis vuotta tuli tän vuoden keväänä, hassu! 2009 keväästä laskien!
 
Hei, kaikille teille jotka täällä vielä kurkkivat! Niimpä, siellä facessa on vissiin nykyään enempi sutinaa kuin tällä 09 palstalla. Vaan, kuulkaas, nyt saapi onnitella.... meidän perheeseen tulee vauva! Keväällä 2014! Venla ei oikein tiedä tuleeko hänestä sisko, täti vai peräti äiti, sillä uusi tulokas tekee minusta ainakin mummin! Juu! Mummin! Ja uusi vauva on tyttö! Pieni pieni pieni ja niin suloinen! Sain kunnia päästä katsomaan rakenteita ultraan ja siellä se lapsenlapsi pulikoi iloisena ja kauniina. Heilutteli pikkuruisia käsiään ja maisteli varpaitaan! Voi onnea! Taas on kauppojen ja kirppareiden vauvanvaateosastot tulleet tutuiksi! Onneksi on viela turvaistuimet, syöttötuolit ja sängyt tallessa. Nyt niille tulee käyttöä.... Eli rakas isompi tyttäreni saa pienokaisen! Ja voin sanoa, että tämä on IHANAA! Näin se elämä pitää lujasti luottavaisessa otteessaan! :)


ps. ja edt.. Venlan suurin pelko tuohon "mummi" asiaan on se että minä muutun yhtäkkiä ryppyiseksi ja kumaraiseksi... Hän haluaa kuulema, että äiti on vaan pelkkä ihana, kaunis ja sileä äiti! Taitaa olla hieman mustasukkainen sekä siskostaan, että äidistään!
 
Takaisin
Top