Kevät 2013

SannaKoo

Sanavalmis juttuseppä
Naiset rakkaat, arvatkaas mitä! Meillä starttaa viides yhteinen keväämme - vai enkö mä osaa laskea? (09, 10, 11, 12, 13!!)
 
Arvatkaa mikä ois hauskaa?

Aloittaa tää vuosi sellaisella, että me kaikki läsnäolevat kerrottais, mikä on ollu ikimuistoisin kirjoitus täällä meidän pinoissa näiden vuosien aikana! :)

Mä muistan ikuisesti sen fiiliksen, mikä tuli, kun Pranis kertoi lähdön hetken koittaneen. Vesien lorinallakos se lähti, kaalikääryleiden lomassa?
Toinen muistorikkaus on meidän jouluksi kotiin -porukan riipaisevan raastavat viestit.. Ja se, kun Ninoska kertoi synnyttäneensä sen (yli?) viiskiloisen möllykän!


Mutta sitten takas tähän päivään ja omanapaisuuteen!

Mä niiiiiiiiin tykkään tosta kolmevuotiaasta! ♥ Mulla ei kyllä yhtään oo vauvakuumetta, koska vauva on suht tylsä seuralainen, mut toi leikki-ikäinen on jotain niin mahtavan hauskaa (paitsi niinä hetkinä, kun sillä iskee helvetinmoiset Jäärpäää/Uhmistuhmikset päälle, eli noin viidestä kymmeneen kertaa päivässä :D). Oon siis niin superonnellisena seurannut tän pvää tuota omaa esikoispoikaani sekä 11 vuotiasta esikoiskummityttöäni, ne on aivan ihana parivaljakko! ♥

 Joonalla oli tänään myös neuvola. Huikeat 107 cm pituutta ja painossakin menee kohta jo seuraavalle kymmenelle; nyt 19.8 kg - tosin kotimittauksissa lähemänä yheksäätoista ollu normisti ja tänä aamulla kotipuntariki näytti 19.2, ja Joona tosiaan oli tankannu koko eilisen päivän ruokaa ihan antaumuksella
 Mä oon ite 3v neuvolassa ollu ihan kirppu, 97cm/14.5kg, miehen vastaavat 105.5cm/19kg, eli isin jalanjäljissä mennään. Neuvolantäti oli hauska, kun se eka mittas ja tsekkas, sitten se näpytteli niitä koneelleen ja totes "Oho. Tulikohan nyt mittavirhe, vai onko edellisessä käynyt? Joona on kasvanut tasaisesti tuolla +2 käyrällä, mutta nyt hipoo jo kolmosta." Uusintamittaus näytti ihan samoja lukuja pituudeksi, ja kotona on kans saman verran saatu tulokseks.

 Joona ei diggaillut kauheesti näöntarkastuksesta, etenkään niistä toisen silmän peittävistä laseista. Koko ajan aneli "Joko rittää, hei emmä tahdo enää" Tätskä totes, että tää sit testataan 4v neuvolassa virallisesti, mutta hyvinhän tuo vaikutti näkevän, vaikka ei malttanutkaan ja ilmeisen epämiellyttäväähän se Joonalle oli, ja vielä vakuutteli, että ei tässä tosiaan nyt mitään huolta pitäisi ollakaan, vaikka ei jätkä suostunutkaan niitä pienimpiä kuvioita katselemaan.
 Muut sentään suostui tekemään niinku pyydettiin, vasemmalla jalalla ei meinannu suostua seisoo, vaan yritti aluks ottaa tukea, mutta huokas "No okei!" ja sitten seisoiki ku vettä vaan Oi ku ois tajunnu kuvata videolle! Lystikäs pikkumies <3

Ja arvatkaa vielä mitä! Mä taidan tavata Valon ja Praniksen ihan ihkaelävänä ens viikolla! How cool is that!
 
Ihanaa alkanutta vuotta! Olen käynyt täällä tiirailemassa jo useampaan kertaan, joko lomalta on palailtu takaisin, mutta hiljaista on ollut. Onneksi Sanna aukaisi uuden vuoden. ;-)

Jo voi hyvänen aika, miten iso poika Joona onkaan! Siis 107 cm!!! Kääk! Meidän neiti oli 94,5 cm ja 13,3 kg. Että jos hiukan eri vauhti... Ja meidän "pieni" mies 11,4 kg. ;-)

Tulkaa nyt ihmeessä kertomaan kuulumisia! Kävikö joulupukki? Saiko naperot ihan järkyttävästi lahjoja vai oliko enemmän kohtuus-joulu?
 
Hejjj, Happy new year 2013! Hieno vuosi kaikille sydämen toteutumattomille huokauksille ja toiveille, sitä minä toivon jokaiselle.

Minun uudenvuoden lupaus liittyy näihin 10 ylimääräiseen ällökiloon. Taikina, se on justiinsa oikea sana tuolle mun vatsalle. Eilen se alkoi, alkuvuosi oli niin liukas täällä maalla, mutta nyt joka päivä pitkä kävelylenkki! Koska en pysty lopettamaan herkuttelua ja syöminen on muutenkin niin ihanaa yritän vaan lisätä reilusti liikuntaa :-) Eikö hyvä systeemi?

Lapsille kuuluu hyvää. Pikku-Samppa on 6viikkoinen nyt, painaa 6kiloa ja on 60senttiä, iso kundi! Imetys sujuu kohtalaisesti, nan siinä siivellä ja yritän vielä jonkin aikaa saada imetettyä. Ilman mitään paineita, eka kuukausi meni oikeastaan kokonaan ilman lisämaitoa ja olen huipputyytyväinen. Loppuu kun loppuu.

Esikoinen aloittaa lauantaina luistelukoulun. Hiihtämässä on käyty muutaman kerran. Lisäksi käydään muskarissa ja liikuntaleikkikoulussa. Kuulostaa liialta, suorastaan naurettavalta, mutta tälläiselle lapselle joka tunnin päivästä harrastaa ja on loppupäivän kotona niin ei se käytännössä kovin kummallista kuitenkaan ole. On kiva viedä lapsi toisten lasten seuraan ja itsekin samalla nähdä muita ihmisiä. Ei tosiaan ole kiireistä suorittamista tämä meidän arki! Poika tykkää kaikista touhuista ja naurusuin jää yksin muskariin ja liikuntaleikkikouluun ja luistelukin tulee loppumaan heti jos pitää harmistuneena jäädä. Hoitopäivinä ei harrasteta ja hoitopäiväkin on vain 5 tuntia.
Tyttö käy vaan muskarissa, tykkää oikein paljon kun saa soittaa ja rämpyttää kaikkea.
Pikku-vauva harrastaa korista ja jalkkista. Hah hah. Vitsi.
Eilen illalla muuten olin sillä lenkilläni ja katselin kun viimeiset vanhemmat haki lapsia päiväkodista 17.30 maissa. Oli ihan pimeää. Tuli ihan snadisti surku lapsia.

JOONApa on iso kundi!! Joskaan ei yllätä. Sanna saisi kotona ja sukulaisissa piiitkiä katseita jos Joona olisi pieni ja hentoinen ;;) Sellainen sähkömittarinlukijan näköinen. Ja pidän peukkuja teidän tuleville treffeille Praniksen kanssa, toivottavasti onnistuu, pitäkää hauskaa!! Mieki haluuun! Ehkä saan nähdä Tuiksin tässä joku päivä. Pitäisikin vaan sopia treffiä kartsalle niin toteutuu, ehkä jo ensi viikolle, Tuiks voisit laittaa sopivia päiviä mullepäin!!

Hennas, me saatiin tosi vähän lahjoja. Paappa teki mun pyynnöstä itse tytölle nukensängyn ja pojalle autotallin. Muuten saatiin pyytämiäni yöpukuja ja mummulta vaan rahaa. Ostin alesta talvikengät ensi talveen, Eccon goret oli -50%. Jos joku muu on kaltaiseni hamsteri niin Brandoksellakin oli aika hyviä aleja nyt. Itse sain mieheltä korvikset ja kaulaliinan (ei tuu mieleen paljon mitään söpömpää) ja Toffifee paketin. Toffifeet on mun lemppareita!
Pojan 3v juhlat jäi juhlimatta, mutta kesällä on tarkoitus järjestää omalla kotiseudulla isot lastenjuhlat kaikille lapsilleni, eikö kiva idea!!! Siis ongintaa ja muuta ohjelmaa ja kunnon koristelut!! Siis pääsee kerrankin minun suku juhlimaan meidän lapsia.

Tiedättekö, katselen melkein joka päivä jossain välissä tätä sakkia ja mietin että onko nämä kaikki tosiaan minun? Jokainen on pitänyt pitkästi odottaa ja synnyttää, mutta kun aikaa kuluu niin miettii vaan että missä vaiheessa tämä porukka on tänne putkahtanut ja minäkö muka oon nämä tehnyt :D  (ei muuuta kun alasti peilin eteen niin johan uskoo että ai niin..... ;)

Tulipa pitkä teksti, toivottavasti porukka kaivautuu koloistaan taan linjoille!
 
Tämäkin viikko jo puolessa...

Ampun "Sampalle" jäi laittamatta nimi-onnittelut, eli onnea Samuelille kivasta nimestä. :-)

Amppu, tuo sinun pohdintasi "minunko nämä ovat" kuulostaa niin tutulta meidän ukon pohdintojen kanssa. ;-) Oikeasti, se kysyy lapsiltakin varmaan joka päivä ainakin kerran, että "kenen lapsia te oikein olette". Tyttö vastaa aina reippana, että "no sinun". :-) Tiedän tunteen ja varmaan jokainen äiti tai iskä sen jakaa. Tai ainakin niin toivoisin. Että lasta/lapsia ei pidettäisi itsestään selvänä, vaan hänen/heidän olemassaoloaan jaksaisi aina vaan, päivästä toiseen, ihmetellä.

Käytiin muuten joululomalla katsomassa serkkuni kaksostyttöjä ja ei iskenyt vauvakuume!!! ;-) Täällä Itä-Suomessa on joku vauvabuumi taas menossa, kun KAIKKI odottaa...
 
Oikein hyvää uutta vuotta vielä kaikille! Miten voi olla jo vuosi 2013? 2009 oli ihan äsken vasta!

Mä olen jäänyt taas lusmuilemaan taka-alalle, kun tulee tuolla Facebookissa roikuttua. Ei hyvä. Mun lupaus on, että tulen roikkumaan tänne useammin. :)

Samuelille ensinnäkin paljon onnea ihanasta nimestä! (Se on meidänkin suosikkilistalla, ja kun se vielä passais niin kivasti Benjaminin kanssa. Mutta saas nyt nähä, että tuleeko meille sittenkin se Emma. ;) Vielä muutama viikko rakenneultraan, jos sitten saatais tietää kumpaa mallia uusi tulokas on...) Tosi hyvä idea muuten tuollaiset yhteisjuhlat, Amppu

Täällä siis on kaikki hyvin. Eilen neuvolassa vähän kyllä säikähdin, kun sykkeitä ei saatu kuuluviin, ja sainkin sitten lähetteen ultraan saman tien. Ultrassa kaikki oli kuitenkin hyvin, sydän sykki, ja jalat heiluivat. <3  Ultraaja kertoi, että dopplerilla ei varmaan siksi kuulunut ääni, kun on "paksuhko kohdunseinä, istukka edessä, ja itselläsikin pieni kerros tuossa edessä". Haha. Onneksi sentään pieni. ;) Lisäksi siinä istukan kupeessa on kuulemma myooma, josta ei kuulemma kannata huolta kantaa. 

Sanna, mun muistohin kuuluu ykkössijalle myös tuo Ninoskan 5-kiloinen jötikkä! Uuuu, ja meni sit kuitenkin synnytyskin niin hienosti. :) ps. voi, kun on kaikkia "vanhoja" ikävä. Olis kiva kuulla heistä vielä!

Joona on kyllä aivan todella hienon kokoinen jäpikkä. Mua jänskättää nuo Benjin mitat, kun ei tosiaan olla hetkeen mittailtu ees kotona. Laihtunut se ainakin on, kun ei oikeen ruoka aina tunnu maistuvan. Syömisen sijaan Benji keskittyy kaikenlaiseen häröilyyn ruokapöydässä... 

Hennas kyseli joulusta. Tolkutonta menoa, ainakin täällä Hollannissa. Pukki oli varmaan unenpöpperössä aamulla vahingossa tuonut naapureiden lahjatkin Benjille, sen verran sitä tavaraa taas tuli. Kääk! Muuten meni joulu kyllä tosi kivasti, oltiin miehen vanhemmilla koko porukka, eli me, miehen sisko + perhe, ja appivanhemmat tietysti myös. Pelattiin lautapelejä ja juteltiin. Mulla tietty oli kauhea koti-ikävä edelleen, varsinkin kun laatikot epäonnistuivat. Nyt on jo onneksi taas helpottanut tuo ikävä, vaikka se aina välillä iskeekin. 

Hmm, sivuutan graduaiheen vaan olankohautuksella tällä kertaa, tiedättehän te... Mutta hei, meillä on ihan pian muutto edessä!!! Ostaa täräytettiin asunto tuolta rannan läheltä! Jee!!! Pakkaamiset on jo puolitiessä, mutta silti meillä on ihan järkyttävä määrä tavaraa pakkaamatta ja käymättä läpi vielä. Olen epätoivoisesti yrittänyt heittää paljon tavaraa roskiin ja kierrätykseen, mutta silti tuntuu, ettei loppua vaan näy. Ja täällä on nyt todella sekaista, ja ihan oikeasti myös likaista, kun ei muka ehdi  eikä mahdu siivoamaankaan ollenkaan. No, ei kauaa enää, ja sitten tää on tältä kerralta ohi. :) Kolme makuuhuonetta, ihanan tilavat keittiö ja olkkari, sekä sokerina pohjalla oma piha odottavat meitä jo... 

No niin. Tässähän tätä tarinaa jo tulikin. Tulkaahan taas vilkuttelemaan!

 
Nyt ei jouva muuta mutta Ampulle tulin huikkaamaa että miulla ei ensviikolla mitään ihmeempiä ole, kävis kyl meille mikä päivä vaan! Sillä varauksella ettei tuu mitään yllätyksellisä esteitä :D Ainoostaan kellonaika on semmone et n. 11-13 meillä nukkuu Ilona päiväunia niin ei mielellään siihen aikaan (mut ei mahdoton sekään) :)
 
Hei!
Paljon tässä on taas tapahtunut... ja kyllä naamkirjassa meikäläinenkin taas luuhottaa, vaikka ei pitäisi... 

VIIDES vau-kevät? 09,10,11,12, 13... ei voi olla totta? Vai onko sittenkin? tähän pitää tyynesti todeta, että kylläpä aika rientää! Mieleenpainuvin postaus on kyllä ollut se PRANIKSEN synnyttämään lähtö, kaalikääryleet ja asemanvesivauriot :) Ja toinen oli se , ( ( (kenen? ) rivakka kotisynnytys! Ja tietysti henkilökohtainen kirjautuminen tänne 12.06.09... se jännitti! Ja toinen oma merkittävä postaus synnytyksen jälkeen. Synnytyskertomus... Paljon on tapahtunut ja teidän seurassanne olen viihtynyt! Kiitos!

JOULU lahjat eivät olleet meilläkään mikään hukuttava esitys! Venla sai rattikelkan ja pientä suloista tyttöjen sälää sekä askarteluun liittyviä asioita. Olikin hassua kun päiväkodissa olisi ollut lelupäivä joululahjaksi saadusta lelusta... ja meillehän ei siis tullut eikä toivottukaan leluja lahjaksi! Huvittavaa oli se että meille se oli niin luonnollinen asia, että kukaan isommista sisaruksista ja miniöistäkään eivät olleet pysähtyneet leuluhyllylle!!! Hienoa! Jouluna kaikki olivat kuitenkin meillä. Kaikki, yhteensä kymmenen henkeä pöydän ympärillä. 

UUSIVUOSI otettiin vastaan tyttöporukalla.. Eli minä ja Venla ja Mimosa. Alkuillasta oli kello kuuden ilotulitus naapurin lasten ja isien kanssa.... Naapurin äiti kun joutui uusiutuvan syövän takia taas Meilahteen. Ja meidän isi joutui keikalle . Mutta  juhlimme iloisesti. Pukeuduimme juhlavasti ja söimme tyylillä!

Hm... ja nyt kohti kevättä iloisin mielin! Tulimme lauantaina KeskiSuomesta kotiin. Oli ensin ajatus törmätä Jyväskylässä Sannaan ja Pranikseen... mutta monen sattuman summana tuo sessio jäi tapahtumatta. Noh, ensi kerta voi olla koska tahansa!!! :)

Tällaista täällä ja näillä mennään! 

 
 
Mooooi, Maarinen! :-)

Mukavaa, että porukkaa palailee hiljalleen kertomaan kuulumisiaan. Ja tosiaan "Since 2009"... Mutta kyllä se on pakko uskoa. Viimeistään silloin, kun katsoo noita meidän "vauvoja".

Meidän neitille leikattiin sellainen "isojen" tyttöjen tukka. ;-) Hänellä on luonnonkihara hius ja aiemmin hiukset hapsottivat milloin mihinkin suuntaan, kun joukossa oli sellaisia pidempiä haituvia. Leikattiin vähän pituudesta pois ja kerrostettiin, niin nyt pysyy vähän paremmin kuosissa. Ei siis mitään aikuisten tukkaa, vaan sellainen pikkutytön tukka! ;-)

Maarinen, meilläkään ei lahjoista löytynyt leluja. Paitsi pojalle koira, josta tuli heti unikaveri. Muuten saivat pääasiassa vaatetta. Tällainen oli toivekin. Tytölle olisin ostanut bongorummut, mutta olivat musiikkiliikkeistä loppuneet! Hän kun tykkää soitella ja laulella. Sähköpiano on ollut kovalla käytöllä. :-)
 
Huomenta,

Tuiksille laitan yksäriä :)

Unohdin mainita yhdestä lelusta, nimittäin Dublo Lego eläintarha. Ostin Hobbyhallista tarjouksesta. Ollut ihan huippusuosittu suloisine eläimineen!!!
Meille tuli juuri nokisutari ja eteisestä kuului tätä kirjoittaessa: Isi setä ei ole pappa! Eli ilmeisesti tulija ei ole meidän pappa tai vielä todennäköisemmin setä ei ollut vanha :)

Kivaa päivää kaikille.
 
Ailimelle vielä, Samuel on tosi kiva, kaunis ja tavallinen. Ollut kiva käytössä, suosittelen :) Siinä on puhuessa kaunis nuotti ja hyvä leperrellä vauvalle :) Eilen näin lehdessä että Jenniferillä Garnierilla ja Benillä on Samuel, joten kovassa sarjassa..... ;)Sopii pienelle pojalle ja aikamiehelle!!
(terveisin rakastunut äiti ;)
 
Hellou!

Täälähän minä ainakin olen. Paristi käyny kurkkimassa.. mutta sitte taas luikahtanut pois...
Koitin käyvä kahtomassa nuita omia sivuja niin siellä oli tylysti ilmoitus, että "valitettavasti meillä
 ei ole mitään tietoa/kerrottavaa/julkaisua yli kolmevuotiaiden kehityksestä... Nyt harmittaa!!!!! Kääkylä on kasvanut todellakin ulos vauva-palstojen kohdaeryhmästä. Mitä mitä? 

Elo menee niinkuin menee.. Ei ole duunipaiksta tietoa. Alkaa vituttamaan.... tai toisinaan  ei yleensä eikä joka päivä. Se vaan on tosiseikka näillä leveyksillä.  Koitan miettiä uutta mahollista ammattia... Että sillä saralla elämä tuntuu nyt arkarruttavan. 

Venla viihtyy puolipäiväkodissa paristi viikossa. Nyt tuli jo ensisyksyn hakukaavakkeet.... 4-5 vuotiaiden ryhmään. Voi apua!

Mitäs... noh, hiiihtämään on tyttö päässyt aina kun olen jaksanut sukset sen jalkaan remmittää. aika hyvin likka lykkii jo tasamaalla. Ladulla menisi varmaan vielä paremmin.. pitäisi vaan olla sukset itselläkin. Eilen tuo oli Hesassa isollaveljellä iltahoidossa, kun meillä oli menoa.. Olivat käyneet Braahenkentällä luistelemassa. Venla ekaa kertaa jäällä. Videoa oli isoveikka ottanut ja kehui kovasti että hienosti meni. Ja niinhän tuo meni! Kypärä päässä vimputti teräkengillä pitkin kiltävää jäätä! Ihme ipana, rohkea kuin mikä! 

hm.. perjantai ilta.Mitähän sitä keksi täällä metsän keskellä tyttären kanssa kahdestaan.. ulkona pilkko pimeää, ei edes naapureiden valojen loimotus yllä meidän pihan maisemaan.... eilen illalla Venla sanoi, kun Helsingistä kotiin ajettiin, ett "äiti, haluan paljon ihania valoja ja liikenteen vilinä ja junia...." Mitäs sitä nyt?
 
Moikat!

Minäkin olen käynyt päivittäin katsomassa, josko joku olisi jaksanut/ehtinyt kuulumisiaan naputella.

Maarinen, ihme hurjapäitä nuo kolmevuotiaat! Meilläkin suksien kanssa viuhtoo mennä, mutta luistimille ei ole vielä päässyt. Mulla ei kyllä tosin ole luistimiakaan... Mietittiin, että jos löytyisi pienten judo-kerho tai vastaava, niin vois käyttää tyttöä aina silloin tällöin. Mitään harjoitteluhommaa ei tosiaankaan, vaan leikin varjolla jotain "kuperkeikkoja" jne.

Päivät on jo kivasti pidentyneet. Aamulla kun lähtee töihin ja lapset hoitoon, niin on jo aika valoisaa.

Toivottavasti löydät Maarinen mieleistä työtä! Ampun pohdinnat ja harmittelut - joskus aiemmin - siitä, että hoitolapsia oli haettu hoidosta joskus viiden-kuuden maissa mietitytti silloin, mutta unohdin kommentoida. Meillä lapset menee hoitoon 7.30-8 ja haetaan 15.30-16.30, riippuen töistä. Hoitopäivistä en kyllä koe huonoa omatuntoa. Ensinnäkin minulle pelkkä kotona olo ei ole edes vaihtoehto. Siis, jos minulla olisi työ, jota voisi tehdä vaikka osittain kotona, niin silloin kyllä. Tai jos lapsia olisi enemmän, niin silloinhan hoitomaksut olisivat jo kamalan suuret, eikä oikeastaan kannattaisi viedä hoitoon. Ehkä silloin palkkaisinkin jonkun tukityöllistetyn henkilön... Lasten hoitotäti on sitäpaitsi aivan ihana, enemmänkin sellainen vara-mummo! Mutta siis muistan omasta lapsuudesta, että aamulla mentiin hoitoon joskus seitsemän aikoihin ja illalla kotiin viiden maissa. Eikä mulle siitä mitään traumoja jäänyt. ;-) Talokin on kohta maksettu, joten pientä bonusta sekin! :-) Sitten jos alkaisi "harrastella" töitä...

Joo, ja vielä pitää mainita, että katsoin jonkun asiaohjelman, jossa verrattiin Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaita ja vähän tulin kateelliseksi. Heillä isille on jyvitetty oma osuus, jota äiti ei voi "viedä". Ja vanhempainvapaata oli siihen asti, kun lapsi oli 1,5 vuotias ja sen sai jakaa ainakin osittain mieleisellään tavalla. Esimerkiksi ottaa vaikka jokaisen perjantain vanhempainvapaata ja siten tehdä lyhempää työviikkoa. Tulispa meillekin!

Huh, tulipas juttua! Toivottavasti ette potki minua ulos, kun kävin jaarittelemassa. ;-)
 
Heippa,

taitaa jengi olla hieman perillä toistensa kuulumisista viestitse ja fb:ssä niin palstalla on hiljaista :)

Hennas, surku tuli kieltämättä, mutta siinähän on jo suuri ero että haetko lapset 15.30-16.30 vai 17.30! Iltapäivä ja ilta hujahtaa kotona, jokaisella tunnilla on suuri merkitys.
Poika oli kerran viiden tunnin päivänsä 10-15 ja mun mielestä jo silloin 15 maissa hoitopaikassa täällä maalla oli kummitusmainen tunnelma kun päiväkoti oli jo hiljentynyt ja työntekijätkin (jotka ovat ihania) olivat jo parhaimmat energiansa käyttäneet ja kotialähtö oli mielessä. Ihmisiähän hekin ovat vaikka lapsiamme hoitavatkin. Tuli sellainen olo että äkkiä kotiin!! Aamulla on kiva jättää hoitoon kun parhaimmat touhut, leipomiset, askartelut ym on aina aamupäivällä ja hoitajat ja lapset on elämää täynnä <3
Hoidossa on ehdottomasti paaaaaaljon paljon hyvää ja siksi poika siellä käykin vaikka olen kotona. Eikös tämä minun tila ole se parahin arvostelun paikka, minä joka hylkään esikoisen hoitoon kun sain ihanan vauvan. :-D
Esikoinen kysyy useana päivänä viikossa että saako jo lähteä hoitoon??

Muuten, luin mielenkiintoisen jutun siitä miten paljon hyvää tavallinen puuhastelu ja lapsen ottaminen osaksi arkea ja touhuja, tekee lapsen itsetunnolle. Eli ei sitä laatuaikaa (vaikka sekin on toisinaan paikallaan) vaan sitä että ollaan yhdessä ja lapsen mielipiteillä on väliä ja lasta kunnioitetaan tasa-arvoisena perheenjäsenenä jota myös välillä väsyttää ja harmittaa, kuten aikuisiakin. Tasa-arvoisena, mutta ei toki perheenpäänä. Eli lapsi kokee olevansa osa porukkaa kun pääsee välillä siihen soppakauhan varteen, itsetunto nousee. Voi kuinka äikänope olisi tästä kappaleesta ylpeä, keskittyminen herpaantui noin sata kertaa. Hatunnosto sille joka löysi jonkun punaisen langan tuosta.

Hyvää laskiaista. Meillä on pakkasessa pullia odottamassa, niistäkin saadaan hyvä tuoksu tupaan vaikka ovatkin tehdasvalmisteisia. Lähdetään porukalla luistelemaan, poika sai eilen mailan :) Näin jaksaa kolmen pikkulapsen äiti, pullat on välillä tosi okei ottaa pakkasesta :)

Pieni juttu vielä loppuun siitä miten nällejä (suom. fiksuja) nämä kolmeveet on. Poika sanoi jokunen ilta sitten: Äiti sinä sytytit kynttilöitä, kuka meille tulee? :) Sillä kertaa ne oli omaksi iloksi mutta hyvin on mennyt äidin "tavat" jakeluuun. Ajatelkaa niitä lapsia jotka rupeaa viikonloppuiltaisin lukea merkkejä: jaa nyt aukeaa ensimmäinen olut, sitten sitä ja tätä.... :-/
(siis en nyt tuomitse sitä ensimmäistä vaan sen 10. lapsen seurassa nautitun ;)
 
Kukkuu!

Saapiko tulla seuraan? Oon ollut aivan vietävissä, kun tuo kesäkuisten fb-keskustelu on kuplinut niiiiiiiin herkullisena! Meitä on siellä 103 pulisijaa, ja varmaan liki puolet aktiivisia hölisijöitä. Hippasen eri meininki kun täällä meidän turvallisessa pikkupulinaketjussa, jossa muistaa kaikista oikeesti niitä henkilökohtaisiakin juttuja. Toisaalta sääli ja surku, toisaalta ymmärrettävää. On siellä monia, jotka eivät halua intiimejä juttuja sitten jakaakaan... :/

Meille kuuluu vain hyvää, pääsääntöisesti! Maha on jo suht suuri, puoliväli on ylitetty! Meille tulee ehkä-tyttö! :DD Oma olo on siis ollut tytön kannalla jo aivan alusta asti, ja ultrassa ei näkynyt mitään, mikä ois estänyt tän kuvitelman. Eipä sillä, ei siellä näkynyt myöskään mitään sellaista, mikä ois osoittanut tän olon todeksikaan... Häpykummulla vähän häpyhuultenomaista kaarevaa rajaa, ja alakerrassa ei mitään ulokkeita tosiaan näkynyt, mutta näkyvyys ei ollut hyvä. Muutoin Mini kasvaa ja kehittyy aivan oletettuun tahtiinsa <3

Vauvavalmistelut on startattu sitten aivan todenteolla. Minä menin ja sijoitin mielestäni aivan älyttömän summan, 750e, uusiin vaunuihin! Hitto, pitikin mennä rakastumaan sellaisiin, joita ei käytettynä oo nyt mistään löytyny! http://www.babycenter.fi/dorjan-soft-start.php ; Vaan katsokaa, eikö ole ihanat! Minä joka vannoin, että en muuten tasan tarkkaan sitten ota sellaisia, missä on erilliset ratas/koppaosat, ja en todellakaan suostu ostamaan täysin uusia tälle tokalle (ja vikalle) vauvalle! Ja turha muuten sitten kuvitella, että kääntyviä etupyöriä tulis meille, mehän asutaan täällä pohjoissuomen loskasohjossa!
Oikesti rakastuin noissa tohon valkoiseen keinonahkaan, mutta sekä mies että myyjä kertoi, että en mä niitä oikeasti halua. Päädyttiin sitten ottamaan tuo lime-tummanharmaa, se oli miehen suosikki ja saatiin vika kappale, tokihan siinä säästettiin se 150e kun unohdin tuon pinnallisuuteni. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että säilyy sitten jälleenmyyntiarvo ees vähän parempana ;)

Ja tiedättekö mitä muuta! Meidän pikkujantterin tukka leikattiin! Joona kävi parturissa elämänsä ekaa kertaa, kypsässä 3v 1kk iässä! Nyt sillä on lyhyt tukka, ihan pikkupojan tukka! Ja mun mielestä se näyttää enää pelkästään isältään, ei oo enää äidinnäköä!

Ihana lukea teidän kaikkien ipanoiden talvipuuhailuista! Meillä on nyt tää talvi vielä vedetty ihan vaan pelkkää pulkkaa ja stigaa hyödyntäen. Luistimet ja sukset oli ostoslistalla ja suunnitelmissa, mutta kaupassa edelleen ovat.. Mua luistinten puuttuminen vähän harmittaa, mutta ei auta. Itse en tänä vuonna uskaltautunut usean vuoden tauon jälkeen terien päälle, ja mies ei tätä vielä pitänyt tän vuoden missiona. Noh, ehtiihän tuota! :)

Kohta isi ja poika palaa sukelluksesta, mä oon potenut jo kolme viikkoa aivan älytöntä nuhaa, en tajua, miten voi yhdestä ihmisestä tulla näin pitkään sitä ihanaa vihreää töhnää ;)) Tähän mielikuvaan nyt tällä erää päätän! ;)
 
Minä se olen kyllä pitänyt itteni hyvin piilossa ja täälä kotitouhuissa ihan vaan, todella paljon pidän nettielämää yllä facebookissa ja muu onkin vähän jäänyt taka-alalle. POika täyttää huhtikuun 10.pvä vuoden ja oon suunnitellut töihin menoa, toisaalta ajatus ei houkutele kun Velu on niin pieni vielä ja haluaisin olla vielä yhden kesän kotona ja sittenhän ei tiedäkään koska sais järkättyä kesäloman ukon kanssa yhtäaikaiseksi, jos saisinki töitä 2 kuukaudeksi niin mites itte saisin olla rauhassa kesänajan...iik!?? Paitti tieteki jäämällä kodinhoidontuelle mutta sitte pts taas panna  päivähoitopaikka uuestaan hakuun.. huoh, on se hankalaa. mites muut töissä, kotona tai ehkä raskaana?? En mitenkään pysty  ottamaan kiini asioita lukemalla kaikia juttuja, nytkin pitää jo rientää!! =O) Mukavaa kevättä!
 
Heips! Muistattekohan mua enää ;D Mulla on tapana käydä täällä aina parin vuoden välein samoissa merkeissä. Eli taas täällä odotetaan! :)
Plussasta on nyt pari päivää aikaa eikä millään meinaa vielä päähän mahtua että oon kohta kolmen pienen äiti jos kaikki menee hyvin. :) 
 
Kukkuluuruu!! 

Kivaa, että täälläkin oli juttua! 

Retu, mahtavia uutisia! :) 

Rinkku: hankalia juttuja kyllä päättää nuo. Onko siellä hoitopaikkoihin pitkät jonot?

Amppu, totta puhut, kyllä se pitäis muistaa ottaa lapsi enemmän mukaan näihin kotijuttuihin. Benji pesi meillä toissapäivänä ikkunoita tosi innokkaana ja tomerana poikana. Ruuanlaittoonkin pitäis tuota lasta innostaa. Jotenkin sitä itse vaan nälkäisenä haluaa "'äkkiävalmista", ja siihen se sitten jää...

Hennas, me ollaan myös mietitty noita harrastuksia. Tuossa vieressä olis balettikoulu, jossa kuulemma pojille sopivia tunteja myös. Luulen, että Benji saattais tykätä. Mies tietty olis pukkaamassa lasta futiksen pariin, mikä tietty sekin olis ihan ok, mutta mä en vaan itse ole yhtään sellainen kentän laidassa seisova futismutsi... Saa mies sitten viedä lasta sinne. :D

Maarinen, kääk, ihan tosiaan! Tänä vuonna nämä meidän vauvat täyttävät jo neljä vuotta! Ei voi olla totta! Benji aloittaa myös sitten koulun. Niisk!

Sannalle heipat täälläkin! Siellä niitä viikkoja vedellään ihan vähän mua edellä. :) Sulla jo yli 25! Onpas mennyt nopeasti aika... Huuu... 

Omalle navalle ja vauvalle kuuluu hyvää. :) Potkuja on alkanut sadella, edelleenkin pikkuinen (tyttö!!) haluaa monotella lähinnä tuonne virtsarakkoon. :D Rakenneultrassa vauvaa mittailtiin, ja kaikki muuten kunnossa, mutta pienehköltä vauvalta vaikutti. Kätilö arvioi syntymäpainoksi tulevan n. 3,2 kiloa. Saas nähdä, saanko karkinmussuttamisella kuitenkin pilattua tuon arvion. Toivottavasti en. 

Benjamin siirtyi viime viikolla vihdoin pinniksestä pois, kun ostettiin sille hieno isojen poikien puoliparvisänky. Iloisena jää sinne nukkumaan, ja ei heräile öisin, toisin kuin pinniksessä nukkuessaan. Vauva saa kuulemma pinniksen. :) 

Äh, mun pitää nyt alkaa valmistautumaan ulkoilujuttuihin! Turiskaahan taas! <3
 
Moi kaikille,
Muistattekohan vielä minua? En ole varmaan pariin vuoteen täällä palstalla ollut. Ihana oli pitkästä aikaa lueskella teidän kuulumisia, ihan kun ois tavannut vanhoja tuttuja pitkästä aikaa...;) Hih!

Pikapäivitys eli ollaan menty naimisiin, asutaan edelleen Oulussa mutta muutetaan takaisin kotiKuopioon kesällä, Kiira aloitti syyskuussa tarhassa ja on sujunut hyvin ja mulla myös töissä, toista lasta ollaan yritetty saada alulle 2011 vuoden loppupuolelta asti ja nyt vihdoin väestöliittoreissujen kautta ollaan saatu pienellä avustuksella toinen lapsi aluilleen. Nyt vaan ollaan vielä aika hissukseen, ja voin todella todella huonosti jälleen. Oksettaa, ällöttää, turvottaa ja syön kun syöttöporsas koko ajan.

Jospas tulisi nyt täälläkin vähän useammin käytyä! Ihanaa kun olette pitänyt tämän hengissä. Kai täällä saa tälläinen vanha palstalainen käydä turisemassa?

Mukavaa kevättä kaikille!
 
Takaisin
Top