Keskustelua synnytyspelosta

Röllykkä, kiva kun jaoit kokemuksesi, vaikka se ehkä vaikeaa olikin. Toivottavasti pelkopolista on sulle apua ja tuo edellinen synnytys osataan seuraavassa ottaa huomioon.

Mitä siellä pelkopolilla oikeastaan tapahtuu? Riippuuko ihan itsestä mistä siellä keskustellaan vai johdatteleeko "se joku vastaanottava tyyppi" paljonkin keskustelua? Kenen kanssa siellä voi jutella?
 
Mulla on ollut sype-kätilö. Ensimmäisellä kerralla se kysyi,että mikä minut tänne on tuonut ja omia tuntemuksia muutenkin. Sitten hän kertoi eri synnytyksen vaiheista ja lopuksi vielä puhuttii minun tuntemuksista aiheesta. Oli tosi kiva,kun tyyppi tuntui ainakin ymmärtävän mua ja mun tuntemuksia.
Kauheemmin johdattelua keskusteluissa ei ole ollut minun kohdalla.aika laaja-skaalaisesti ollaan menty ja fiiliksen mukaan.
 
Aamusta heti 8.00 oli aika pelkopolilla. Nyt on taas tunnin verran kevennetty mieltä ja kyyneleitä vuodatettu!
Tällä käynnillä puhuttiin pelkästään sektiosta. Kuinka siihen valmistaudutaan (alku valmistelut kotona, sairaalaan tulo, valmistelut sairaalassa, mitä leikkausalissa tapahtuu, mitä leikauksen jälkeen tapahtuu jne jne.)
Mulle tuli tavallaan hyvä mieli,kun alatie meiningit jätettiin nyt ihan kokonaan pois kuviosta.
Oli myös tavallaan ahdistavaa näin sairaala,piikki ja lääkäri pelkoisena tietää kaikki vaiheet jo nyt, mutta onpa tässä sitten jotain mihin valmistautua. Ja edelleen, kahdesta pahasta valittuna tämä on todennäköisesti sellainen valinta,että rauhoittavien vaikutuksena selviydyn tästä.
Puhuttiin myös h-hetken tukihenkilöistä. Äiti tulee alkuvalmisteluihin mua rauhoittamaan ja mies sitten itse leikaussaliin,koska hän saa vauvan ensitunneiksi hoitoon.
Seuraavalla kerralla (kuukauden päästä) mennään sype kätilön kanssa tutustumaan synnytyssaliin ja leikkaussaliin ja muutenkin tiloihin missä sitten tulen olemaan sairaalassa oloajan.
 
Mulla tuo nukuttaminen on toinen vaihtoehto, riippuen miten ne rauhottavat alkavat toimia..heh ei vaiskaan, vaan se menee ihan tilanteen mukaan. Ensin pyritään sillä spinaalipuudutuksella mennä,jolloin mies saisi olla mukana salissa.
Ei mullekkaan olla annettu virasta/ lopullista päätöstä, se tulee sitten vasta rv36, mutta pidän pääni tämän asian suhteen,että sektion saan!! Näillä peloilla se on ainoa mikä jotenkuten tulisi onnistumaan..
åke, monesti sä olet käynnyt jo pelkopolilla? miltä susta on tuntunut ne keskustelut?onko apua tullut?
 
Åke,Eipä ole mulle sanottu tuota vaihtoehtoa,että miehen voisi ottaa mukaan. Ollaan kyllä puhuttu hänen roolistaan ennen leikkausta,sitten leikkaussalissa ja miten hän vauvan kanssa toimii kun minä olen heräämössä.jotenkin en ehkä kaipaa häntä siihen viereen istumaan,kun itse itken silmät päästä ja uikutan peloistani...


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Muokattu viimeksi:
Ohhoijaa näitä systeemejä taas. Kuinka ollakaan, täällä ei pääse pelkopolille ennen kuin loppuraskauden aikaan. En siis saanut lähetettä, terkka käski soitella neuvolapsykologille. Antakaa mä arvaan, neuvolapsykologin ajat on varattu vuoteen 2016 ja sitten kun pelkopolille pääsen, siellä on joku lässyttävä Ymmi vastassa joka sanoo, että ei me sulle voida kuule hyväksi synnytykseksi muuttua.
 
Terkka sanoi mulle, että hän voisi kyllä lähetteen kirjoittaa vaikka saman tien, mutta ei se auta mitään, kun ei mua kukaan kuitenkaan ota polilla vastaan. Että ei auta: ne vaan ei ota vastaan vielä.
 
Onneksi meikäläinen sai tuon lähetteen ja ensimmäisen käynnin jo rv13. Sitten olenkin käynyt pari kertaa vasta sen jälkeen,mutta taas varattiin uus aika.
Tuo on niin syvältä,että pääsee vasta rv30 jälkeen. Eipä tuo pelko ainakaan parane mitä pidemmälle raskaus etenee!
(niin ja repesin tuota Ymmi juttua!! :):) )
 
Taitaa resurssit olla niin tiukilla täällä, että pitäis kai osata jotenkin seota enemmän apua pyytäessään, mutta en mä toisaalta osaa nyt vielä oikein huutaa räkä poskellakaan puhelimessa neuvolan soittoaikaan. Mulla on ens viikolla neuvolakäynti, ehkä sitten? Jotenkin turhauttaa, koska mä haluaisin nimenomaan myös jutella niistä synnytykseen liittyvistä faktoista enkä pelkästään purkaa ahdistusta ja siinä mielessä se neuvolapsykologikaan ei ehkä ole ihan oikea osoite. Mua pelottaa, että jos pelkopolikäynti menee kovin myöhäiseksi, niin en ehdi läpikäymään kaikkea mielen päällä olevaa.
 
Täällä toinen raskaus menossa, la 27.7. ja nyt on alkanu pelko hiipimään mieleen. Eka raskaus päätyi sunniteltuun sektioon ja sen jälkeiset kivut olivat aivan hirveät! Lääkäreiltä meni monta tuntia löytää sopiva kipulääke ja sen aikaa vaan itkin ja tärisin sängyllä koska sektion kivut olivat niin kamalat. Kun sopiva lääke löytyi kivut hävisivät lähes kokonaan. Myös se että vauva oli teholla viikon nieltyään lapsivettä ja munasarjasta löytynen kystan takia leikattiin kuopiossa ei helpottanut oloa.. ei mennyt ihan niin kuin kirjoissa tuo eka "synnytys". Nyt rakenneultrassa sitten sanottiin että varaudu että nykyinenkin lapsi syntyy sektiolla ei helpota olo ollenkaan. olen puinut vaihtoehtoja normaalin synnytyksen ja sektion välillä ja kumpikaan ei tunnu hyvältä.. pitäisiköhän itsekkin hakeutua pelkopolille juttelemaan vai yrittää vaan itse keksiä ratkaisu.. tämä raskaus ollut muutenkin todella vaikea joten pelolla odotan tulevaa heinäkuuta.. apua.
 
Nukkelis, onko sulla sitten niin korkea toleranssi kipulääkkeisiin,että se ensimmäinen ei vaan auttanut kipuihin vai mikä siinä oli? Muakin pelottaa kyllä se leikkauksen jälkeinen aika ja juurikin se kipu. Haluaisin olla kuitenki toimintakykyinen vauvani kanssa ja yrittää edes imetystä siinä alussa..toivottavasti saisi kipupumpun niin voisi tykittää siitä mömmöä suoneen ihan mielin määrin! :)
 
Muokattu viimeksi:
Satsuma83, jos yhtään lohduttaa, niin kyllä mulla lähti imetys hyvin käyntiin, vaikka mut nukutettiin ja olin aika kipeäkin sektion jälkeen. Mulla taisi olla ehkä vajaan vuorokauden se kipupumppu, mutta sen poisottamisen jälkeen ei ollut kyllä mukavaa. Mut siis silti tosiaan imetys lähti käyntiin, vaikka maito nousikin kunnolla ehkä neljäntenä tai viidentenä päivänä sektion jälkeen. Ja jotkuthan toipuu tosi nopeasti sektiosta eivätkä kärsi edes kauheista kivuista, joten se on tosi yksilöllistä.
 
MrsData, justiisa samoja fiiliksiä miullakin noiden faktojen kanssa, et niitä haluan siellä pelkopolilla käydessä käyä läpi, sekä sit siellä synnytystapaultrassa.

Oon niin kovin tosiaan miettiny sitä, et mistä oikeasti tahon puhua siellä kun siis sellasta pelko-pelkoa en tunne. Tällä hetkellä on olotila,et mielummin mie jopa synnyttäisin lapsen kuin ottaisin sektion mut se mitä todellakin haluan kätilöiden ymmärtävän on se että en kertaakaan enäää halua kuulla lausetta: ensisynnyttäjillä on aina vähän vaikeampaa.
Just niitä faktoja haluan, et miks muksu oikeasti annettiin olla melkein kolme tuntia jumissa jalkojen välissä. Ja että onko miussa oikeasti joku rakenteellinen ongelma alatiesynnytystä ajatellen.
Pelkään sitä, et ne alkaa vetoamaan siihen et onhan sieltä se yks ulos tullu, no melkoisella rytinällä tosiaan ulos ottivat niin.

Äh, en tiiä. Oikeasti, toistan itteeni mut haluaisin synnyttää alateitse, tottakai. Ihe kestän kyllä supistukset ja poltot ja ponnistukset yms mut en vaan halua riskeerata tietoisesti lapsen henkeä.

Pelkopoli aika piti siirtää tuonnemma..taijan olla viikolla 29 kun meen sit sinne jutskaamaan et kyllähän siinä ehtii kait vielä uudestaankin jos tarve vaatii.
 
Takaisin
Top