Keskenmenoon ja lapsen menetykseen sopivia runoja ja laulunsanoja

Anna Elina Isoaro on kirjoittanut kaksi runokokoelmaa, jotka käsittelevät raskauden, syntymän ja vauva-arjen lisäksi kipeää kohtukuolemakokemusta. Ensimmäinen näistä on nimeltään Rakkautta ja vasta-aineita ja toinen Tämänilmaiset. Suosittelen lämpimästi molempia kokoelmia!
 
Tämä on mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.Löysin runon ensimmäisen kerran jo vuosia sitten.


Syntymättömän lapsen rukous.

Rakas taivaan isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa, enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, taivaan isä, äitiä lohduttaa
Pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois? Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois? Kerro heille, taivaan isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan. Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on, ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan. Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen. Ne on kestettävä,
jotta juuri minä syntyisin.


(Runo on kokonaisuudessaan hieman pidempi, alkuperäistä tekijää en tiedä, mutta kaunis on).

:Heartred
😭ja hanat auki
 
Tänään on kuolleiden lasten muistopäivä. Nappasin runokuvan facebookista Sinä olet minun kaunein runoni -profiilista.

Laitan myös kuvan mukana olleen tekstin (ei siis minun omani):

Hei maailma,

sinulle minun lapseni oli täällä vain hetken. Sinulle hän oli täällä vain käymässä, tovin verran vierailemassa. Sinua hänen poislähtönsä kirpaisi kyllä, mutta sinulle kipu kesti vain jonkin aikaa. Sinä itkit hetken ja jatkoit elämää, oletit että kaikki on taas hyvin, kunhan "pääsen yli".

Sinä odotit että olisin pian taas oma itseni, se kehen olet tottunut, se keveä ja soljuva. Odotit että puhun suruni pois psykologeille, hoidan tuskani pois päiväjärjestyksestä ja palaan takaisin huolettomien ihmisten kirjoihin.

Mutta maailma,

ei se mene niin. Kun menetin lapseni, se hajotti minut. Enkä saa palasiani kokonaiseksi enää koskaan, samanlaista minua ei tule enää milloinkaan. Palaset keräsin kyllä, ne mitä minusta vielä löysin. Keräsin ne talteen ja asettelin uusille paikoilleen. Ja nyt minä olen tällainen, surun kantamisesta painavampi, sävyiltään ikävän verran tummempi. Sillä tätä surua minä en voi puhua pois, enkä näistä sävyistä luopua edes halua. Nämä uudet sävyt ovat minun rakas lapseni, häntä minä kannan, hänet olen palasiini tallettanut.

Rakas maailma, lakkaa odottamasta että olen taas oma itseni. Tämä minä nyt olen ja tätä kaikkea elämäni loppuun asti kannan.

Sillä sinulle minun lapseni oli, mutta minulle hän yhä tänä päivänäkin on. ♡

#kuolleidenlastenmuistopäivä
 

Liitteet

  • FB_IMG_1695460058164.jpg
    FB_IMG_1695460058164.jpg
    183.9 KB · Katsottu: 278
Itse sain ensimmäisen kerra. lohtua tästä laulusta vuonna 2015 ja sen jälkeen uudelleen 2016. Nyt ei oikein ole vielä löytynyt sitälaulua joka saa kyyneleet vuotamaan, vaikka tämä jostain muistuikin mieleen.
 
Keskenmenon jälkeen lohdutti Ilpo Kaikkosen Terveiset sinne taivaaseen.

"Lensit tähtiin,
valos nähtiin."

 
Takaisin
Top