Teplikka95
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos kaikille jaetuista runoista ja teksteistä, ovat koskettaneet itseäni syvästi omassa menetyksessä.
Itse rakastan kasarimusiikkia, ja eräs Dingon kappale on ollut itselleni hirveän tärkeä oman keskenmenon kohdalla. Dingosta ei tulisi ehkä ekana mieleen, että sen musiikin avulla voisi käsitellä surua, mutta itselleni Perhosen lento on nykyisin kappale, joka kuvaa oman menetyksen herättämiä tunteita.
Hajoan tälle kappaleelle nykyisin ihan täysin, jos kuuntelen sen, mitä en koe huonona asiana. Jos on päivä, että tuntuu olevan ihan lukossa itsensä kanssa, niin tämä saa kyllä hanat aukeamaan. Ajattelin kuunnella sen tänään pitkästä aikaa, menetetyn maaliskuisemme laskettuna päivänä.
Jumala on kuollut maailma palaa
Herää rakas herää on tunti aikaa
Radiosta kuulin uutisen
Laita kätesi kasvoilleni, sua katselen
Tuot hartiahuivissa kukkia haudalleni
Joku tuntematon laittaa kätensä harteillesi
Sinä olet kaunis on maailma nuorena nukkunut
Viiltävän kylmä viima on silmäsi kastellut
Silmäsi kastellut
Sinä huusit palaat luokseni uudelleen
Palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
Hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
Nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin
Muistatko kun me katseltiin pilviä taivaalla
Sinä pelkäsit ukkosta ja minä salamoita
Käperryimme nurkkaan ja olimme hiljaa
Kunnes laukesi taivas ja alkoi sataa
Hiljaisuus on ääni jonka mä kuulen
Sinikellojen tuoksu valloittaa huoneen
Katsot perhosen lentoa kauan ja tarkkaan
Kun taivaallinen joukko keräsi omiaan
Keräsi omiaan
Sinä huusit palaat luokseni uudelleen
Palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
Hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
Nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin
Nykyisin mielikuvissani maaliskuisemme on pieni perhonen, joka tulee kesäisin katsomaan meitä... varmistamaan, että äiti ja isä pärjäilevät.
Itse rakastan kasarimusiikkia, ja eräs Dingon kappale on ollut itselleni hirveän tärkeä oman keskenmenon kohdalla. Dingosta ei tulisi ehkä ekana mieleen, että sen musiikin avulla voisi käsitellä surua, mutta itselleni Perhosen lento on nykyisin kappale, joka kuvaa oman menetyksen herättämiä tunteita.
Hajoan tälle kappaleelle nykyisin ihan täysin, jos kuuntelen sen, mitä en koe huonona asiana. Jos on päivä, että tuntuu olevan ihan lukossa itsensä kanssa, niin tämä saa kyllä hanat aukeamaan. Ajattelin kuunnella sen tänään pitkästä aikaa, menetetyn maaliskuisemme laskettuna päivänä.
Jumala on kuollut maailma palaa
Herää rakas herää on tunti aikaa
Radiosta kuulin uutisen
Laita kätesi kasvoilleni, sua katselen
Tuot hartiahuivissa kukkia haudalleni
Joku tuntematon laittaa kätensä harteillesi
Sinä olet kaunis on maailma nuorena nukkunut
Viiltävän kylmä viima on silmäsi kastellut
Silmäsi kastellut
Sinä huusit palaat luokseni uudelleen
Palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
Hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
Nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin
Muistatko kun me katseltiin pilviä taivaalla
Sinä pelkäsit ukkosta ja minä salamoita
Käperryimme nurkkaan ja olimme hiljaa
Kunnes laukesi taivas ja alkoi sataa
Hiljaisuus on ääni jonka mä kuulen
Sinikellojen tuoksu valloittaa huoneen
Katsot perhosen lentoa kauan ja tarkkaan
Kun taivaallinen joukko keräsi omiaan
Keräsi omiaan
Sinä huusit palaat luokseni uudelleen
Palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
Hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
Nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin
Nykyisin mielikuvissani maaliskuisemme on pieni perhonen, joka tulee kesäisin katsomaan meitä... varmistamaan, että äiti ja isä pärjäilevät.