Täällä on aina ajoittain kulkenut pelko mukana.. kirjoitinkin jo johonkin keskusteluun, että meillä aluksi positiivisen testin jälkeen seuraavana päivänä testi haaleni ja ehdittiin jo viikonlopun yli surra että tämä meni jo heti alkuunsa kesken. Kunnes sitten tein testin lopettaakseni progetuen ja se olikin vahvistunut ja vahvistui edelleen. Oli vähän vaikea saada pää ymmärtämään että me ollaan sittenkin raskaana, kun oli ehtinyt jo itkut itkemään.
Jonkin aikaa oli aika luottavainen olo, kun oireet voimistui sitten heti melkoisella vauhdilla. Mutta nyt taas epäilykset nostavat päätään kun oireet ovat hellittäneet, lähipäivinä lähinnä ollut pientä väsymystä enään. Oire -keskusteluun kirjoitinkin, että lauantaina koko päivän oli toispuoleista jomottelua, mikä saattoi olla muiden kokemusten mukaan harmitonta..
Mutta tänä aamuna jotenkin heräsin tunteeseen, että onkohan siellä enään ketään. Eikä tietenkään auta, että vilkaisin Ouran antamaa statistiikkaa aamulla ja syke oli tipahtanut raskautta edeltävään sykkeeseen (lämmöt oli yhä koholla).
Varhaisultra on vasta ensi viikolla ja vähän raastaa odotella sinne asti saadakseen varmuutta. Olen koittanut kytätä tulisiko tuonne peruutusaikoja tälle viikolle.. Kaikki muut yksityiset ovat niin turkasen kalliita, että meillä ei niihin ole varaa.
Jotenkin itseä harmittaa, kun ei meinaa uskaltaa luottaa. Harmittaa miehenkin puolesta, kun hänkin joutunut tässä melkoiseen pyöritykseen pohdintojeni takia.
Jonkin aikaa oli aika luottavainen olo, kun oireet voimistui sitten heti melkoisella vauhdilla. Mutta nyt taas epäilykset nostavat päätään kun oireet ovat hellittäneet, lähipäivinä lähinnä ollut pientä väsymystä enään. Oire -keskusteluun kirjoitinkin, että lauantaina koko päivän oli toispuoleista jomottelua, mikä saattoi olla muiden kokemusten mukaan harmitonta..
Mutta tänä aamuna jotenkin heräsin tunteeseen, että onkohan siellä enään ketään. Eikä tietenkään auta, että vilkaisin Ouran antamaa statistiikkaa aamulla ja syke oli tipahtanut raskautta edeltävään sykkeeseen (lämmöt oli yhä koholla).
Varhaisultra on vasta ensi viikolla ja vähän raastaa odotella sinne asti saadakseen varmuutta. Olen koittanut kytätä tulisiko tuonne peruutusaikoja tälle viikolle.. Kaikki muut yksityiset ovat niin turkasen kalliita, että meillä ei niihin ole varaa.
Jotenkin itseä harmittaa, kun ei meinaa uskaltaa luottaa. Harmittaa miehenkin puolesta, kun hänkin joutunut tässä melkoiseen pyöritykseen pohdintojeni takia.
valtavasti voimia kamalaan tilanteeseen! 
Paljon jaksamista surun keskelle! 
Mutta ymmärtääkseni limakalvojen kuivuminen raskausaikana on varsin tyypillistä ja tuollainen pyyhintävuoto silloin normaalia. Liukkarin käyttö seksissä raskausaikana voisi olla hyväksi. 
Epävarmuus on varmasti menetysten jälkeen läsnä lähes koko raskauden, mutta joka päivä todennäköisyys saada vauva syliin asti kasvaa. Päivä kerrallaan mennään täälläkin. 
