keskenmenoja useampi

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mmj
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

mmj

Näppärä viestien naputtelija
Hei! Itsellä nyt kaksi keskenmenoa takana, toinen 04/09 viikoilla 10 todettiin, sikiö menehtynyt jo aikaisemmin sekä 07/09 viikoilla 7+4 [:(] Mahtaakohan löytyä kohtalotovereita? On itsellä niin epäonnistunut olo.. Tulee mietittyä onko minussa jokin vikana? Ja mahtaakohan seuraavalla kerrallakaan onnistaa.. [&o] Epätoivoinen olo. Ja tutkimuksiin pääsee vasta kolmannen jälkeen, mutta miten sen kolmannen km kestää?.. Kun on niin monta kertaa pudonnut korkealta ja kovaa *huokaus*. Miehelläkin mennyt jo usko asiaan. [X(] 
 
Heippa, minullakin kaksi keskenmenoa takana, toinen 05/09 ja toinen 07/09, kumpikin viikolla 6. Molemmat oli spontaaneja keskenmenoja, joissa siis keskeytyminen tapahtui itsekseen. Lähipiirissäni olevalla on ollut 4 peräkkäistä keskenmenoa ja viides raskautuminen onnistui ja nyt jo loppusuoralla synnytystä odotellen. [:D]Tämä antaa myös minulle toivoa, että vaikka tulisi vielä jokunen keskenmeno, niin lapsen saaminen saattaa siltikin onnistua vielä meidänkin kohdallamme.

Oliko sinun viimeisin keskenmeno spontaani vai miten se tapahtui?

Ymmärrän kyllä tunteesi, minulle keskenmenot olivat myös erittäin järkyttäviä. Ensimmäisen kohdalla etenkin tuntui, että maailma romahtaa, mutta toisen kohdalla osasin jo odottaa km:ää, joten suhtautuminenkin oli sen mukainen. Olin surullinen, mutten niin shokissa kuin ensimmäisen kohdalla. Olemme taas ryhtyneet innolla uuteen yritykseen. Minulle ainakin uusi raskautuminen toi uutta toivoa ja lohtua suruun. Ajattelen niin, että luonto hoitaa elinkelvottomat yksilöt jo alkuvaiheessa, joten niin oli tarkoitettukin. Näin vakuutti minut lääkärini, joka selitti, ettei kannata ajatella tätä niin, että on menettänyt lapsensa, vaan niin, että luonto tekee tehtävänsä ja niin on parempi.

Nyt toivomme vaan, että seuraava raskautemme kehittäisi terveen yksilön ja saisimme vihdoin kokea raskauden kokonaisuudessaan ja palkinnoksi vielä oman pienen käärön syliin. Toive omasta lapsesta on suuren suuri. Me siis yritämme ensimmäistämme. Olen myöskin realisti, että kolmannen keskenmenon jälkeen pääsemme tutkimuksiin, että saamme ainakin tietää onko mitään vialla ja jos ei ole, niin sitten on vaan jatkettava yritystä.

Se tässä on tullut todettua, että lapsia saadaan, ei tehdä. Uskon, että useammankin keskenmenon jälkeen voi raskaus vielä onnistuakin, toivottavasti tekin pystyisitte uskomaan näin ja jatkamaan sinnikkäästi yritystä, kunhan olette valmiita siihen ja olette surustanne toipuneet. Me olemme mieheni kanssa ilmeisesti melko nopesti toipuvia, kun heti uudella innolla olemme uudessa yrityksessä.

Meitä kohtalotovereita on melkoisesti keskenmenojen ollessa niin yleisiä. En tiedä lohduttaako tämä sinua, mutta minua se lohdutti, en ole poikkeus. Keskenmenoja tapahtuu kaikista raskauksista noin 50-70 %, joten on epätodennäköisempää, että se ei koskaan kohdalle satu. Siitä vielä halusin sanoa sinulle, mitä lääkärini minulle kertoi, että yleensä nainen itse ei voi keskenmenoa aiheuttaa, vaan se on luonnon tehtävä. Naisen vartalo on kuulemma rakentunut niin, että kohtu suojaa lasta kaikilta ulkoisilta kolhuilta. Jos ei juopottele tai polta hirveästi tupakkaa, niin todennäköisesti keskenmeno ei ole johtunut äidistä. Tokihan on poikkeuksia ja jotain rakenteellisia vikoja, joista keskenmeno on voinut aiheutua, mutta tutkimuksissa kolmannen keskenmenon jälkeen nekin pitäisi selvitä.

Kyllä me sitten osaamme olla kiitollisia lapsistamme, kun niitä joskus saamme. [:)] Tsemppiä toipumiseen.  
 
Tää on kerho mihin kukaan ei haluaisi kuulua, mutta jäseniä on enemmän kuin yksikään meistä itse uskoo. Takana yksi keskenmeno rv 10 ja toinen keskeytetty raskaus rv 18 (18-trisomia).

Uskosta, eli sen puutteesta: Tyttöystäväni on käynyt kanssani (olen mies) samat asiat läpi. Ensin halutaan tietää mistä se johtuu, ja kun perinnöllisyyslääkäri, gynekologi tai siittiötutkimus kertoo että kaikki kunnossa niin mitä sitten? Sitten masennutaan siitä, että luonto arponut huonot numerot omalle kohdalle, kun alkion jakautumisvaiheessa selvästi mennyt asiat väärin. Näitähän sattuu yleisestikin, mutta mitä se lohduttaa - ei yhtään.

Me olemme selvinneet masennuksesta (jota omalla osallani pahensi heikko rahatilanne). Se ei olisi ollut mahdollista ilman molempien tukea toisilleen. Parisuhde vaatii aina huolenpitoa, ja tällaisina aikoina erityistuki on tarpeen. Itse olen tilanteesta huolimatta pyrkinyt näyttämään kotona vain parhaimpia puolia (jättäen ahdistavat asiat töihin). Yrittäjä kun on oma ammattini, niin en voi vaatia turvallisessa työpaikassa työskentelevältä puolisolta ymmärrystä talousahdingosta.

Pienet rakkauden osoitukset, isot rakkauden osoitukset, oma-aloitteisuus ja epäitsekkyys seksi-elämässä, vaihtelu, yksipuolisuutta rikkovat seikat. Kävimme jopa kehityskeskustelut :-D laivalla, eli Tukholman risteilyllä puimme avoimesti asioita punaviinipullon ääressä hytissä sekä meno- että paluumatkalla.

Puhuminen ja asiasta keskustelu auttaa, tiedon nälkään löydetyt raskauspoikkeamat ym. tutkimustieto on vain kylmää faktaa joka pahimmillaan voi aiheuttaa raskauspelkoja. Näin ainakin minun mielestäni. Perinnöllisyyslääkäri, gynekologi ja siittiöt tutkineet kuitenkin kehoittivat yrittämään - jos ei muuten niin uskotaan sit edes ammattilaisia
 
Tää on kerho mihin kukaan ei haluaisi kuulua, mutta jäseniä on enemmän kuin yksikään meistä itse uskoo. Takana yksi keskenmeno rv 10 ja toinen keskeytetty raskaus rv 18 (18-trisomia).

Uskosta, eli sen puutteesta: Tyttöystäväni on käynyt kanssani (olen mies) samat asiat läpi. Ensin halutaan tietää mistä se johtuu, ja kun perinnöllisyyslääkäri, gynekologi tai siittiötutkimus kertoo että kaikki kunnossa niin mitä sitten? Sitten masennutaan siitä, että luonto arponut huonot numerot omalle kohdalle, kun alkion jakautumisvaiheessa selvästi mennyt asiat väärin. Näitähän sattuu yleisestikin, mutta mitä se lohduttaa - ei yhtään.

Me olemme selvinneet masennuksesta (jota omalla osallani pahensi heikko rahatilanne). Se ei olisi ollut mahdollista ilman molempien tukea toisilleen. Parisuhde vaatii aina huolenpitoa, ja tällaisina aikoina erityistuki on tarpeen. Itse olen tilanteesta huolimatta pyrkinyt näyttämään kotona vain parhaimpia puolia (jättäen ahdistavat asiat töihin). Yrittäjä kun on oma ammattini, niin en voi vaatia turvallisessa työpaikassa työskentelevältä puolisolta ymmärrystä talousahdingosta.

Pienet rakkauden osoitukset, isot rakkauden osoitukset, oma-aloitteisuus ja epäitsekkyys seksi-elämässä, vaihtelu, yksipuolisuutta rikkovat seikat. Kävimme jopa kehityskeskustelut :-D laivalla, eli Tukholman risteilyllä puimme avoimesti asioita punaviinipullon ääressä hytissä sekä meno- että paluumatkalla.

Puhuminen ja asiasta keskustelu auttaa, tiedon nälkään löydetyt raskauspoikkeamat ym. tutkimustieto on vain kylmää faktaa joka pahimmillaan voi aiheuttaa raskauspelkoja. Näin ainakin minun mielestäni. Perinnöllisyyslääkäri, gynekologi ja siittiöt tutkineet kuitenkin kehoittivat yrittämään - jos ei muuten niin uskotaan sit edes ammattilaisia
 
Täällä myös kaksi keskenmenoa kokenut nainen. RV 10 ja rv 6+4. Ensimmäinen oli keskeytynyt keskenmeno, josta en oireillut kuinkaan. Oli shokki mennä lääkärineuvolaan toteamaan sykkeetön elämänalku... tai paremminkin loppu.

Toinen keskenmeno tapahtui reilu kk sitten, jonka jälkeen raskauduin jo uudelleen, vaikka tiedän, ettei sitä suositella. Tämä uusi raskaus yllätti minut täysin, koska oletin kiertoni menneen viime spontaanista runsaasta vuodosta täysin sekaisin. Toisin kävi.

Nyt en voi muuta, kuin toivoa, että meidän perheeseen saadaan viimein kyynelten kautta oma uusi ja eloisa perheenjäsen.

Sanattomat ja pitkät tsemppihalit kaikille menetyksen kokeneille! Tarrasukkia, liimaa ja ilmastointiteippiä jokaisen tulevalle masukkaalle!!!
 
Hei kaikille jotka ovat kovia kestäneet ja pahoitteluni.. eksyin taas kerran tälle sivustolle, jossa olen niiiin monesti pyörinyt. Itselläni rankkaa ollut ja keskenmenoja kokenut. Onneksi en periksi antanut..
Olen jo hieman vanhempi ja ns riskisynnyttäjä koska ikää yli 35v !

Olen onnellinen yhden lapsen äiti...Kun sain esikoiseni ei ollut mitään ongelmaa mutta sen jälkeen alkoi keskenmenot. Niitä oli kaikkiaan 5 peräkanaa... AINA NÄHTIIN SYKE JA JOKA KERTA ONNITTELIVAT.. mutta kesken meni! Aivan kauheeta oli joka kerta!
Keskenmenot tapahtuivat viikoilla 6-10 ja tapahtuivat joko spontaanisti tai sitten lääkityksen avulla. Kolmen jälkeen päästiin tutkimuksiin jossa mitään ei löytynyt. Ultrassa juostiin ja parasta toivottii.. Vuodet olivat vaikeita ja välillä itkin ja kirosin etten koskaan enää yritä raskautta ja välillä raivolla uhkasin etten lopeta kunnes saan sen toisen lapsen jota niin kaipasin. Mitään en halunnut katua vanhana..olihan kyse vaan tuskasta.. halusin olla vahva ja kestää sen! Olihan monet kestäneet jopa 8-9 keskenmenoa...

Lopulta löysin lääkärin joka tarjosi uutta lääkitystä josta olin niin paljon lukenut mutten yksin uskaltanut aloittaa..  ASA lääkitystä eli disperiiniä jota kuulema kannatti kokeilla. TARTUIN TIETENKIN SIIHEN HETI.
Yllätys oli suuri kun vielä viikolla 12 löydettiin potkiva ja elävä sikiö... ja viikolla 18 ja viiikolla 22. Nyt olen viikolla 28 ja todella onnellinen sekä toivoa täynnä! Syön disperiiniä joka päivä...

Oliko oikeasti kyse vaan verenkiertohäiriöstä istukassa... todennäköisesti, koska viisi keskenmenoa on jo niin monta ettei enää puhuta huonosta onnesta...
    
Toivotan teille kaikkea hyvää ja uusia yrityksiä sekä tietenkin ONNEA matkaan. Kaikkea kannattaa kokeilla ja toivon että tarinani antoi toivoa!
 
Moi neitiruu!

Ja hienoa kuulla, että monien pettymysten jälkeen voi käydä onnellisesti. Itselläni kolme keskenmenoa puolen vuoden sisällä. Kaikki erilaisia. Ensimmäinen mennyt kesken tod.näk. rv 6+. Syke nähty varhaisultrassa, np-ultrassa ei näkynyt enää mitään. Toisessa spontaanikm rv 10+. Silloin varhaisultrassa vahna syke, mutta koko ei vastannut viikkoja. Kolmas oli tm, todettiin varhaisultrassa rv 8+. Nyt kromosomiverikoe otettu, tuloksia ei olla vielä saatu. Muita tutkimuksia ei ole ollut eikä ole määrätty. Mitään selittävää tekijää ei näillä tiedoilla ole. Itsellä ikää 33 vuotta.

Sinullako ei ole verenhyytymistekijää tutkittu, mutta disperiini määrättiin? Aloitko ottaa sitä vasta plussattuasi vai jo aikasemmin? Sillä kysyn, kun lääkäri mainitsi hyytymisasian olevan yleinen ongelma ja keskenmenojen aiheuttaja että siihen on olemassa jokin kovin kallis lääke, ihan eri kaliiberia kuin disperin.
 
Hei smna

Minua tutkittiin sekä yksityisellä että kunnallisella puolella.
Tiesin hakeutua yksityiselle koska olin kyseisestä ihmisestä lukenut niin paljon (Veli-Matti Ulander) Hän on lääkäri Helsingissä joka on tutkinut paljon keskenmenoja!
Hän kuitenkin suositteli että KAIKKI kokeet tehdään ennen kuin päätetään jatkosta, joten menin hänen lähetteellään kunnalliselle, jossa tehtiin kaikki mahdolliset kokeet..vaikka välillä olinkin taas raskaana ja kokeita lykättiin aina välillä.
Tehtiin kierronkart.keliakia.kilpirauhas,hyytymistekiät,kromosomit..ynm..kaikki!!
MITÄÄN ei löytynyt ja kunnallisella vaan sanottiin että on varmaan huonoa tuuria ja että ikäkin painaa. Tähän en tietenkään voinut uskoa.
Kun seuraavan plussan sain meni heti viikoilla +5 Ulanderin puheille ja hän kertoi tästä hoidosta jota ollaan paljon kokeiltu hyvällä menestyksellä muualla maailmalla, ja lähtisinkö mukaan kokeilemaan. Tarkoitus oli syödä PREDNISDON (kortisooni) LUGESTERON (keltarauhashormooni) ja DISPERIINI pillerit / päivä. Näillä mentiin viikolle 12 ja sen jälkeen piti jatkaa disperiinillä 100 mg päivässä loppuun saakka! Itse olen syönyt PRIMASPANIA joka on vatsaystävällisempi. Keltarauhasta olin kokeillut ennenkin mutta tätä yhdistelmää en tietenkään ;)
Lääkäri kertoi että hyytymistekijät ovat eri asia kun verenkiertohäiriö istukassa, niitä hoidetaankin eri tavalla.Kortisoonilla ollaan varmaan estetty hylkiä tekijä joka voi myös ilmaantua raskausaikana.. en tiedä.
Kunnallisella mennään niin oppikirjojen mukaan etten voi suositella jäämään heidän hoitoon tai alistua omaan kohtaloonsa!

Toivottavasti oli tästä apua!
Paljon voimia ja uutta yritystä. Tulet helposti raskaaksi joten uutta vaan yrittämään, se on sen arvoista!
 
Moi neitiruu!

Eipä löytynyt meiltäkään mitään vikaa. Tänään juuri käytiin kuulemassa mikä on tilanne.

Aivan mahtavaa hoitoa ja kohtelua olen saanut sekä keskenmenojeni kanssa että nyt kun on mietitty mitä voitaisiin tehdä. Tänään sain nipun reseptejä ja satsin lisää poissulkevia verikokeita. Seuraavan plussan tultua aloitan Fragmin-pistokset, Lugesteronin ja Primaspanin ottamisen. Lugea rv 9 asti ja muita tilanteen mukaan tarvittaessa pitkällekin. Heti kun plussa tulee, niin heti sairaalaan ultraan ja jos sitä plussaa ei kesän aikana näy, niin silloinkin heti soittoa sairaalaan. Todella hienosti kyllä hoitavat ja pitävät huolen eikä tarvi jonotella eikä odotella eikä kinuta hoitoa. Fiilis on kaikilta osin varsin optimistinen :)
 
Hei smna

Kiva kuulla että olet saanut niin hyvää hoitoa ja palvelua kun mitä kerroit, se on näissä asioissa todella tärkeää! Toivotaan että se plussa tulee nyt kesällä, ilman mitään stressiä ;) ja että hoidot auttavat sinne loppuun saakka!!!

Kaikkea hyvää ja valoisaa tulevaisuutta!
 
minulla kaksi keskenmenoa takana, toinen rv 16, sikiö oli menehtynyt viikolla 12. mutta kannoin pikkuista kuukauden mahassani tietämättä asiasta.
toinen rv 8 uuden vuoden aattona spontaanisti.
nyt jälleen raskaana rv 9 ja kovasti pelottaa. alku on mennyt siinä mielessä erillailla että
oireita ollut enemmän kuin aikasemmissa raskauksissa ja olo on ollut jotenki muutenkin erillainen. jännittää kovasti ja joka kerta sitä vessan käynnin yhteydessä ajattelee että onkohan kaikki siellä hyvin. itse kävin jo kahdessa ultrassa, ensin viikolla 5+5 kun raskaus todettiin ja viimeksi 7+5, ja pikkuinen oli kasvanut juuri niinkuin pitääkin. ensimmäinen neuvolakäynti on ensi viikolla ja kovasti kyllä jännittää miten tällä kertaa menee.

enää en menetystä kestäisi...
 
itsellä 11/11 oli varhainen km jossa vk 4-5 kun lääkäri ei oikei tahton mitää löytää, käynnisty spontaanisti, 3/12 taas sama mutten ehtin edes läkäriin ja eilen sain kuulla että 5vk sit kuoli pikkunen eikä ite tule ulos eli rv 7 sillo ku eka tiputtelu alko ja nyt kannan lauantaihin asti kuollutta sisällä ku la on kaavinta. rankalta tuntuu ja henkisest aika rikki, miten kertoa esikoiselle uutinen...
 
kiitos. la inshallah on kaavinta ku täällä sairaalassa tekevät ainoastaa lauantaisin kaavintoi. päätettii et jatkos ei enää mennä sairaalaa vaan ainoastaa klinikalle koska sairaalas ei välitetä, tuli mulleki vaan ku raivosin ni tekopyhiä anteekspyyntöjä ja yks lääkäri sano mulle voin tuntea tuskasi. ihan varmast tunteeki ku se ei suostun auttamaa mua alunperinkää.
kyl tää hiljaseks vetää ja mieli aikalailla maassa. ei vuotoa mut supparei usein ni ikävä muistutus mitä on tapahtun.
 
Ihan vaan ihmetyksen vuoksi miksi ne kaapii heti kun sulla kuitenkin on supistuksia ja viikot kuitenkin niin vähissä? Eikö siellä kokeilla lääkkeellistä tyhjennystä ensin? Se on käsittääkseni kohdun toipumisen ja seuraavien raskauksien kannalta kuitenjkin turvallisempi tapa ainakin ensinalkuun: Toki joudutaanhan joskus mös kaavintaan siitähuolimatta.
 
Parin vuoden sisään ollut neljä keskenmenoa, kasvu pysähtynyt viikoilla 6-8. Tutkimuksissa ei löytynyt toistaiseksi mitään, hormonit jäi tsekkaamatta kun tulinkin raskaaksi. Olen erittäin perusterve ja mies myöskin. Nyt menossa raskausviikko 10 ja pahoinvointia on päivittäin, ultrassa oli ok viikko sitten. Aiemmissa raskauksissa ei ole ollut oksentelua, kylläkin kaikenlaisia oireita.

Tämä on ollut erittäin vaikeaa, ja vertaistukea on vaikea saada, onneksi on nämä palstat. Fyysisesti hyvin turhauttavaa kärsiä raskausoireista ja sen jälkeen suurista keskenmenokivuista ja vuodoista. Tämä on haitannut liikuntaharrastuksiani ja työntekoani. Päätin vaihtaa stressaavan duunini vähemmän palkattuun työhön, jossa voin paremmin. Tein sen, jotta pikku tiitiäinen saisi mahdollisuuden kasvaa isommaksi. Tällä hetkellä sinnittelen raskauspahoinvoinnin kanssa, ja odottelen seuraavaa ultraa.
 
Onneksi näitä hyviäkin uutisia tulee ja usemman keskenmenon jälkeen raskaus jo pidemmällä.

Itselläni on nyt vuoden sisään ollut kolme 5-6 viikon keskenmenoa ja en oikein tiedä, miten jaksaa eteenpäin.

Onko kuulolla muita toistuvien keskenmenojen koettelemia ihmisiä?
 
Peppiina84 mulla on kans kolme keskenmenoo takana. Viimeisin tammikuulta, niin kun tossa alhaalla näkyykin. Eka oli kkm, joka etnei vähän pidemmälle. Toka meni kesken 5+5 ja viimeisin 5+0. 
Voimia sinne kovasti!
 
no tääl lääkärit ajattelee rahaa ei ihmisiä. mulle selittivät perusteluna aina sen että lääkkeelinen kestäis niin kauan, niin paljon verta jne ( kolmas km oli kkm ja mähä supistelin melkei kuukauden vissii ja vuosin verta mut ei pikkunen sillokaa tullu ite ulos, kaapivat ja hengenlähtöhä mul alko olee lähel verenhukan takia sillo mut ei sairaalas tehty mitää ennen elokuuta eikä tilanne kyl ollu hyvä senkää jälkee ku 3kk vuosin verta) no tosiasiahan on kyllä se että mieluummin täs maas nopeast operaatio kuin surkeasti hoidetus sairaalas jossa vaara saada joku sairaalabakteeri tai muu. ku odotin tammikuus operaatioo ni siel oli samas huonee syöpäleikkaukses ollu, sit mystisest yskäst kärsivä jne ja minä. hygienia surkea jne... ja mullahan ei pikkunen tullu ulos vaik supistuksia oli sama kuten heinä-elokuussa. tääl sitä paitsi meno on se et yliopistollinen sairaala on todennäköinen viimeinen määränpää potilailla suht usein ja iästä riippumatta (vauva syntyy terveenä kuolee sairaalas lääkärin hoidos, nainen kuoli verenhukkaan ku lääkäri ei käyny kattomas tilaa koska maassa oli yleislakko, raskaanaoleva vuotaa ja lääkärit sanoo että on kunnos ja lopulta paljastuu et  pikkunen/pikkuset kuollu), lääkärien ammattitaito ja moraali voidaa kyseenalaistaa aika pitkälti.
 
Takaisin
Top