Moi!
Huh! Aika tosiaan menee nopeesti, täällä ollaan joulun jälkeen jo melkein puolessa välissä! Nyt siis viikkoja 16+4.
Täällä on keskusteltu oireista, oireettomuudesta ja vääristä oireista, niin nyt alkaa tuntua siltä, että se tilanne ei muutu ennen synnytystä. Ja sen jälkeen alkaa tarkkailla sitä lasta.. Mulla oli toka neuvola viikko sitten ja sitä ennen olin ihan paniikissa että onko kaikki hyvin. Silloin kuultiin sydänäänet ekan kerran ja kaikki oli siis hyvin (kommenttina sydänääni-keskusteluun että meillä vauva veti ympräi mahaa siihen tahtiin että neuvolatäti ei meinannut doplerillaan perässä pysyä. siis liikkui oikeesti tosi laajalla alueella tuolla aika alavatsassa. Että kannattaa etsiä vähän jokapuolelta :) ). Mutta siis nyt viikko ekan neuvolan jälkeen oon taas ihan paniikissa. Oireet on melkeen kokonaan hävinny ja aikasemmin olleet todella kovat kasvukivutkin on loppuneet. Mahaa kyllä jo on, eikä se voi olla mitään itsehankittua kun painoakaan ei ollu lisää tullu nimeksikään. Mutta nyt tuntuu siltä että se maha ei kasva.. Se on jämähtäny tähän nyt kahdeksi, melkeen kolmeksi viikoksi. Kotidopleria meillä ei ole, koska mies kielsi sen kun tietää mimmonen stressaaja mä olen... Että nyt mä makailen kaiken vapaa-ajan hiiren hiljaa selälläni ja koitan tuntea jotain, mutta ei, ei mitään.. Tämä ei tosiaan taida helpottaa tää odotus täällä psyykkisellä puolella koskaan.. Tunnetteko te muut jo niitä hipaisuja? Mä en tunne muutakun ihan kun mun oma sydän löis mun navassa.. Tää on tosi outoa!
Nälästäkin on ollut puhetta. Mulla oli kans alkuun nälkä koko ajan ja välipaloja piti saada jatkuvasti, yölläkin. Mutta nyt ehkä kolme viikkoa on menny niin, että mä syön todella vähän ja aika harvakseltaan. Ei oikeen tee mieli mitään, niin sen syömisen vähän niinkun unohtaa. Ja kun syö, niin ei tee mieli kun sen verran et nälkä on ohi. Kilojen kannalta hyvä, mut vauvan kannalta huono?
Mulla joululoma alkaa vasta aattona, joten sitä odotellessa hyvää joulun odotusta!
