Kesäkuun kuulumiset

Pääskynen

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä NIIN rakastan näiden topicien aloittamista [:D] Olin aamulla neuvolassa, kaikki ok, paino oli laskenut melkein kilon ja neuvolatäti käski syödä lisää. On siis ruokahalu tippunut etenkin nyt viikon sisään ihan hirveesti, ei oikeen ees kiinnosta koko syöminen koska ärsyttää niin paljon ettei voi vaan mennä jääkaapille ja ottaa sitä mitä ekana osuu käteen. Kaikki ällöttää, ihan jotain harvoja juttuja voin syödä eikä nekään maistu samalta ku ennen. Eli syöminen tympii. Mutta tsempataan nyt sitten, vaikka ite jaksais ni Meemiläinen tarvii kuitenkin edelleen jotain hyvää syömistä. Neuvolatäti anto vinkiksi myös syödä jääkaappikylmiä pilttejä! Sano että täyttää hyvin vatsaa ja kun löytää itselle sopivan maun ni on kylmänä miellyttävän raikas eikä niin makea kuin vaikka hedelmät sellaisinaan. Täytyy kokeilla. Mulla siis pahoinvointi tuli takaisin, jes. Lauantaina aamulla kavereiden häiden kunniaksi oksensin aamupalan enkä sitten saanutkaan ennen hääruokaa syötyä mitään. Oli aika hieno olo.

Neuvolassa kuulin myös vauvan sydänäänet. Neuvolatäti epäili että kohtu saattaisi olla taaksepäin kallellaan, kun oli hankala saada äänet kuuluviin, laite oli ihan ihme asennossa ja sittenkin kuului hiljasena mutta vahvana ja tasaisena. Olis muuten näille neuvolajutuillekin voinu avata oman keskustelun, mutta en nyt innostu liikaa [;)] Veriryhmästä selvisi, että Rh tekijä on mulla negatiivinen, joten mun verestä tarkkaillaan loppuraskauden ajan josko alan kehittää vasta-aineita. Kun siis vauva todennäköisesti on Rh positiivinen kuten suurin osa ihmisistä niin mun elimistö saattaa vastareaktiona alkaa hajottaa niitä vauvan verihiutaleita ja sitten raukasta tulee aneeminen. Mutta sitä seurataan ja tosi tosi tosi harvoin mitään ongelmia ilmenee ja sittenkin jos ilmenee, niin se voidaan hoitaa.

Mutta all in all, kaikki ihan jees. Hassua silti vieläkin ajatella, että mun sisällä kasvaa ihminen [:)] Lisääntyminen on aina ollut mun mielestä todella mielenkiintoista ja ihmeellistä, miten ihmiskeho pystyykin sellaiseen. Kuin tyhjästä vain luoda jotain uutta. Ja sekin, että kun niin moni asia voi mennä missä tahansa vaiheessa pieleen ja silti useimmiten kaikki sujuu kuin rasvattu ja ihka oikea ihminen syntyy. Jännittävää. Vaikka vaihdoinkin alaa ihmistieteisiin niin luonnontiedefriikkiä musta ei saa poistettua [:D]

Aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!
 
Täälä kans yks Rh-negatiivinen. Tiedossa paljon neuloilla tökkimistä tulevina kuukausina [&:] Odotellaan jännittyneinä myös tulevaa np-ultraa joka on 9s päivä. Onneks sain sen töistä vapaaks ni saa sit ressata aamun ihan rauhassa [8|] Kaiken kaikkiaan tosi vähällä päässy nää ekat viikot, oli vaan lievää etomista, väsy kyllä kova, meinaan nukkua välillä jopa ruokapöytään eikä kuitenkaan ennen iltavuoroja uskalla ruveta päikkäreille kun pelkään etten sit herääkään kellon soides... Mut onneks aurinko taas paistaa, antaa kummasti lisää virtaa päiviin [:D]
 
Ai aurinko antaa virtaa?! [:D] Joo ei mulla vaan! Mitä enemmän aurinko paahtaa, niin sitä kuumempi ja hikisempi on mun kämpässä... eli = ärtynyt ja kiukkuinen nainen, jolla yököttää välillä ja jolle mikään ruoka ei oikein tunnu maistuvan, ja nukuttaa niin, että järki lähtee! Tulevan pikkuisen isä on siis erittäin tyytyväinen! NOT! [:D]

No onneks tää on väliaikaista. Ja ONNEKS on sit maha suurimmillaan vasta talvella, koska kyllä olis hermot kireellä, jos nyt pitäis taistella vielä sen ison mahankin kanssa kuumuudessa.

Oh well, eipä tässä, töitä pitää jatkaa, vaikkei tippaakaan kiinnostais!
 
Joo mäkin tiedän nuo liian kuumat asunnot, se ei todellakaan helppoo ole. Paljon vaan viileitä suihkuja, jos siit ois apuu... Meille tuli (luojan kiitos) about viikko sitten ilmalämpöpumppu, ja vaikka talo pysy ekojen helteiden aikaan yllättävän viileenä, on se kiva kun saa ilman kiertämään [:)]
 
Heissan täältäkin taas!
Ihan aluks pitää sanoa, et miusta oiskin just kiva et täällä ois vaikka just aina tällänen kuukauden ketju, jossa viestit ois pääasiassa kaikki samassa pötkössä, ois niin paljon helpompi päästä kärryille silloin kun ei oo vaikka vähään aikaan päässy lukemaan, kun viestit menis ns. loogisesti aikajärjestyksessä! Tietysti erikseen on vielä tuota yhteenvetolistaa ja kuvagalleriaa yms., mut noin niinku yleiskuulumisia tykkäisin lukee yhestä ketjusta. Noh, tää ois nyt miun mielipide. Ois vaan kiva kun kaikki ois samassa keskustelussa mukana. [:)]

Sitten omaan masuun: Mulla tulis tää maaginen 12 viikkoa täyteen ylihuomenna! Ihanaa! Kyllä tätä kesäkuuta on ootettu ja nyt se vihdoin on! Ja ens maanantaina eli 7. pv ois lopulta se ultra, sinne vielä pitäis jaksaa jotenkin oottaa ja jos siellä kaikki kunnossa, niin sit ois lähdettävä tuleviin mummoloihin kylään... [;)] Oon jo NIIN suunnitellu sitä kun pääsen kertomaan! Aattelin koittaa jotain et: meillä ois vähän asiaa - tai oikeestaan kutsutaan sitä asiaa tässä vaiheessa Tirriksi... Ja jos kaikki menee hyvin, niin joku päivä se kutsuu teitä mummiksi ja ukiksi!! [:)] Mut käytännössä varmaan saan sanottua vaan et: meille tulee vauva! [:D]

Voih, oispa kaikki hyvin silloin ultrassa...
 
meikäläiselläkään ei paljo auringot tätä väsymystä poista [:D] mut jos saan nukuttuu sellaset 10h yöunet ja 2h päikkärit, niin sitte on ihan ok olo! yllättävän hankalaa vaan nukkua tuollaisia yöunia, kun joka aamu töihin kello soi 04.30.. niin saa mennä "hieman" aikaisin nukkumaan..ois kiva illalla tehdäkkin jotain..ärsyttäääää!!
Greippi, tuo on kyllä jänskää tuo suunnitteleminen että miten kertoa vauvasta..me ollaan kyllä jo vähän lipsuttu, perheet tietää ja muutama hyvä kaveri! kuitenkin sitä oottaa np-ultraa, että näkis siellä kaikki olevan hyvin..sitten voi kertoa vaikka koko maaaailmalle [:)] vähän jotenkin pelko persiiissä, kun siskollakin tuli keskenmeno vasta vkolla 16..ni sitte aattelee, että entä jos itelläki?? koskaanhan ei voi olla varma asiasta..

mutta aurinkoista alkukesää kaikille odottajille![:)]  ja myös niille jotka ovat joutuneet luopumaan pienokaisesta :(
 
Tämä kesäkuun alku merkitsi meille maagisen 12 viikon rajan ylittämistä, me kerrottiin vanhemmille ja sisaruksille uutiset jo heti mutta nyt kun tuli tuo 12 täyteen kerrotaan muillekin sitä mukaan kun nyt tulee puheeksi. Meillä oli tuota pelkoa ja vastoinkäymisiä ja kaikkea tuossa vielä viime viikolla mutta nyt kun eilen oli ensimmäine ultra niin johan alkoi helpottaa!

Ja nyt muutaman viikon päästä onkin jo toinen neuvola-aika. Kyllä se aika rientää.

Mulla on kaikki olot kadonnut, ei mulla mitään oksetusta tai muuta aiemminkaan ollut mutta nyt ei ole yhtään mitään. Väsymys katosi täysin, ei ole mitään nipistyksiä tai mitään. Oikeastaan mistään ei huomaa että olen raskaana. Kahviakin voin juoda kupin tai kaksi päivässä, sekään ei närästä niinkuin aiemmin.

Tuossa joku mainitsi seksin niin johan mainitsen minäkin[:)]. En ole vissiin koskaan unelmoinut näin kovasti öisin, ja tosissaan kyllä mies huomaa muutoksen [;)] No, saapahan nyt touhuta sit, veikkaan että synnytyksen jälkeen ei sit kovin äkkiä mitään tehdäkään?[:D]

Oikein ihanaa, valoisaa ja D-vitamiinipainotteista kesää kaikille!
 
Ite oon kertonu vasta parille kaverille + yhelle työkaverille ("jouduin" kertomaan ku oltiin työreissussa kolme yötä samassa huoneessa ja 24h/vrk yhdessä..) Edellinen kun meni kesken, niin oli mulle hyvä, et juuri kukaan ei tiennyt - ois vaan koko ajan seurannu, et jokos on uudestaan tärpänny ja sitä en todellakaan ois halunnut! Muutenkin oon hieman herkillä noista vauvauteluista, kun ihmiset ei vaan TAJUA olla koko ajan kyselemättä, et Millonkas teille tulee vauva, eikös sitä jo pitäis... Noihin EI OLE kovin kiva puolitutuille vastailla sukulaisvauva syliin työnnettynä kuukausi keskenmenon jälkeen jne... Ei myöskään kuukausia myöhemmin, kun ei vaan meinaa uudestaan tärpätä... Joo-o..herkkä aihe mulle siitäkin syystä, että ystävistä (alle 30-v) löytyy kolme vuotta, jopa 7 vuotta lasta yrittäneitä - ei se oo niin yksinkertaista, ei näitä lapsia tehdä - ne saadaan! Ja uutiset kerrotaan kyllä, sit kun aika on, ei sitä tarvitse etukäteen kysellä! No niin, anteeksi vuodatus! Oon vaan niin turhautunut näihin tilanteisiin - sekä itselle, että muille eteen sattuneisiin.

Mut aurinko on miustakin ihana!! Ja varmaan se ilmalämpöpumppu auttaa siinä asiassa.. [8D] Ja makuuhuoneen pimennysverhot, jotka pitää huoneen pimeänä ja viileämpänäkin, suosittelen. [;)]

Onnellista, vähästressistä odotusta meille kaikille! [:)]
 
Malla -
Ihan aluks pitää sanoa, et miusta oiskin just kiva et täällä ois vaikka just aina tällänen kuukauden ketju, jossa viestit ois pääasiassa kaikki samassa pötkössä, ois niin paljon helpompi päästä kärryille silloin kun ei oo vaikka vähään aikaan päässy lukemaan, kun viestit menis ns. loogisesti aikajärjestyksessä! Tietysti erikseen on vielä tuota yhteenvetolistaa ja kuvagalleriaa yms., mut noin niinku yleiskuulumisia tykkäisin lukee yhestä ketjusta. Noh, tää ois nyt miun mielipide. Ois vaan kiva kun kaikki ois samassa keskustelussa mukana.


Yhdyn edelliseen! Jotenkin vaikea lähteä viestiketjuun mukaan, jossa on jo 9 sivua tekstiä :D

Ja voin yhtyä myös tuohon "millos vauva on tulossa" juttuihin.. Se on niin paha. Keskenmenoja ja reilun vuoden yrittämisen jälkeen alkoi usko loppua. Loppuikin. Sitten tuli totaalinen elämänmuutos, miestä myöten ja nyt on rv11+1, uusi asunto ja olen onnellinen :) Varsinkin kun käytiin yksityisellä varmistamassa, että massussa on joku niin on uskaltanut olla rennosti.

Todellakin, lapsia ei tehdä vaan ne saadaan! :)

Mie taas kerroin ystäville ja perheelle melko pian sen jälkeen kun saatiin tietää raskaudesta. Ihan sen takia, ettei asian kanssa ole liian yksin. Onneksi olen monesti kerennyt käydä keskenmenot läpi joten niistä pystyy nykyään puhumaan helposti. Ja kun on pystynyt puhumaan olen huomannut, että ne tosiaan ovat todella "yleisiä"... niistä ei vain puhuta, minkä kyllä ymmärrän.

No siis kuulumisiin. Ylihuomenna on np-ultra ja perjantaina sokerirasitus, joka pelottaa. Piikkikammoisen kannattaa raskautua. Onneksi en ENÄÄ yritä karkuun, enkä viimeksi edes itkenyt! Ylpeä omasta edistymisestä!

Nyt jatketaan muuton jälkeistä järjestelyä :) Ekaa kertaa asensin itse pesukoneen paikoilleen ja se jopa TOIMII! [:D]
 
Juu minulla JA MIEHELLÄNI myös takana lapsettomuutta ja pitkän aikaa. Joten olemme erittäin onnellisia kun meille nyt siunaantui edes tämä yksi mahdollisuus, toivottavasti saamme palkinnon loppuvuodesta syliimme. 
 
Toivottavasti kenestäkään ei tunnu pahalta tämä minun lapsilukuni. Täytyy sanoa, että vaikka näitä on jo muutama siunaantunut niin minäkin ymmärrän ja tiedän, että lapsia ei hankita vaan saadaan. Ei meilläkään niin helppoa ole tämä lisääntuminen ollut. Tosin minä olen tullut aina helposti raskaaksi, mutta raskaanapysyminen on sitten ollut vaikeampaa. Takana niin keskenmenoja kuin yksi keskossynnytys. Kohdunkaulani on rakenteellisesti ilmeisesti hieman heikko ja tuppaa pehmenemään ja avautumaan raskauden puolivälin paikkeilla - sitä tälläkin kertaa jännitän, että miten pitkälle nyt näin helpolla päästään. olen oppinut sen, ettei kannata surra etukäteen vaan iloita ja nauttia jokaisesta hyvin menneestä päivästä. Vaikka välillä pelko ja ahdistus nostaa päätään, monena yönä olen nytkin jo valvonut ja itkenyt...

Joskus todella ahdistaa sekin, että minulla on jo neljä lasta, jotka allergioita ja atopiaa lukuunottamatta ovat terveitäkin, onko minulla vielä oikeus tähän viidenteen... Lisäksi hieman ahdistaa se, kun jossain vaiheessa ihmisille on pakko tämä raskaus paljastaa - onnittelut olivat niukassa jo neljännen kohdalla. Okei, okei, tajusin silloin että meidän lisääntymisemme ei enää ole mikään uutinen. Jos joku tulee kysymään, oliko tämä vahinko aion kyllä suoraan sanoa, että tuollaiset kyselyt satuttavat (itse olen saanut teininä kuulla olevani hajonnut kondomi ja vaikka äitini aina sanoi, että se oli elämänsä onnekkain vahinko niin kyllä se silloin ahdisti, kun tiesi ettei niin toivottu ollut... Lisäksi yksikään teini ei varmaan halua kuulla MITÄÄN yksityiskohtia vanhempiensa seksielämästä - ei edes vuosien takaa!) Mitä tulee meidän lapseemme: Kyseessä on ihminen, joka on alusta alkaen ollut rakas kuten kaikki isommatkin. Olen muuten 15-vuotiaasta alkaen halunnut 8 lasta, mutta tuskin niin monta saan, kun alkavat ikä ja nuo muut ongelmat tulla vastaan.
 
Meillä menee tällä hetkellä hyvin. Eilen oli lääkäri ekan kerran. Oli aivan ihanan oloinen ihminen, vaikka ikää ei hurjan paljon ollu. Varmaan saattoi olla jopa alle kolmekymppinen. Kuunteli kaikki vaivat ja ymmärsi, jaksoi nauraa ja olla iloinen. Pahin kuvotus tuntuu onneksi olevan ohi tai ehkä se johtuu siitä, että olen kesälomalla ja pystyn syömään aina kun siltä tuntuu.

Maanantaina sain postissa tiedon, että lisääntynyttä riskiä downin syndroomaan ei ole ja lisätutkimuksia ei tehdä. Tämä tieto helpotti ja sen jälkeen kerrottiin sukulaisille ja kavereille. Mun äiti on ihan onnesta sekaisin ja samoin mun täti, kun olen ollut vähän niinkuin ainoa toivo asian suhteen. Appivanhemmista en osaa sanoa kun en ollut paikalla kun uutisen saivat.

Mä alan olemaan itse niin onnellinen asian puolesta!!! Tekisi jo mieli alkaa neulomaan jotain pientä nuttua tai ompelemaan potkuhousuja tms. Mä en vaan osaa hehkuttaa siitä kavereille tms. kun olen vähän sellaisen lapsien inhoajan maineessa kai.

Ihanaa me lähdetään perjantaina reissuun etelän lämpöön ja tankkaamaan d-vitamiinia ja hyvää mieltä, että jaksetaan loppuaika.

Seuraavaan ultraan pääsenkin jo heinäkuun loppupuolella ja neuvolaan vasta elokuun alussa.
 
tättärä: En kyllä itse ainakaan osaisi olla pahoillani teidän lapsiluvustanne, eihän se ole multa pois... Lähipiirin vauvastakin(-voista) olen iloinen jne. - raja tulee vastaan siinä kohtaa kun aletaan jankkaamaan, että eikös se nyt vauvakuume tartu teillekin!

No mut nyt vaihdan ajatukset tähän hetkeen! Ollaan kaikki ikionnellisia näistä lahjoista mitä on saatu, on ne sitten sattuneet tulemaan "helpolla" tai vähän vaikeamman kautta! Ollaan päästy jo aika pitkälle! Ja toivottavasti kaikki pikkupirpanat pysyisi matkassa onnelliseen loppuun (vai alkuun? [;)]) saakka silloin joulukuussa! [:)]

Ihanaa lomareissua Pocahontas! [8D]
 
Kesäkuun kuulumisia sarjaan hetkeksi helpottui mutta nyt taas pelottaa.
Minä taidan olla aika hermoheikko odottaja, sillä vaikka lääkärikäynnistä, jolla sain kuulla vauvan sydänäänet ei ole kuin puolitoista viikkoa, niin jo nyt mietin, että onko vauva elossa. Ja oloa ei yhtään helpota se, että seuraava neuvola on vasta 5.7.! Meillä ei neuvolan täti sanonut mitään, että sydänääniä voisi käydä kuuntelemassa välilläkin. Itseasiassa epäilen, että perus neuvolakäynnillä ei varmaan voi niitä edes kuulla, ainoastaan lääkärikäynnillä. Eli meneekö sinne seuraavaan ultraan (joka on siis heinäkuun loppupuolella), ennen kuin tiedän onko vauva enää elossa...

Kaiken lisäksi meillä oli miehen kanssa jättimäinen riita, jonka kuluessa huusin että pitäisi tehdä abortti vielä kun voi... Nyt sitten tuskittelen sen kanssa, että entä jos tämä lapsi viedään pois näiden sanojeni takia. Järki puhuu tietenkin toista, mutta lieneekö tunteet sitten niin pinnassa vai mikä, että tuonkin sanominen sai myöhemmin aikaan jättimäisen pelon.

Olenko ainoa täysin kaheli, vai onko siellä joukossa muita yhtä hermoheikkoja ja tunteidensa vietävinä olevia?
 
Jiu: Kyllä meillä ainakin kuunnellaan sydänäänet joka neuvolakäynnillä ja käsittääkseni se kyllä kuuluu niihin perus-tarkkailtaviin asioihin neuvolakäynneill. Joka raskaudessani, että viikolta 10+ on aina äänet neuvolassa kuunneltu ja merkitty äitiyskorttiin, käytäntö on vsaihdellut sewn verran, että toiset merkitsevät vain plussat äänien kuuluessa ja toiset laskevat sikiön pulssin. Ja jos sinua huolestuttaa niin voit todella koska tahansa soittaa sinne neuvolaan ja pyytää päästä ääniä kuuntelemaan, ainakaan minua ei ikuna ole käännytetty pois huolineni!

Minulla hormonit tuovat aina ihan ihmeellisiä ajatuksia ja huolia pintaan - ja aina niillä ei ole raskauden kanssa mitään tekemistä... Pian meillä kaikilla alkaa helpottaa, kun liikkeet alkavat tuntua. Omalta osaltani odotan niitä ensimmäisiä hipaisuja piakkoin (kolme edellistä tuntuneet rv12-14), mutta voihan mennä pidempäänkin ennen kuin tosiaan voi olla varma ettei suolisto tee tepposiaan (tässä parina iltana olen jo KUVITELLUT vaikka mitä, mutta tuskinpa ne vielä tuntuvat...) tosin ne liikkeetkin alkuun sitten voivat tuntua hyvinkin harvakseltaan ja välillä olla jopa päiviä ilman yhtäkään tuntemusta, mutta... kyllä ne toukat varmasti kaikille sieltä ennemmin tai myöhemmin alkavat morsetella.
 
Ääks, juttua tulee ja olen jo ihan sekaisin kuka sanoi ja mitä :D Ei siitä tosiaan voi pahastua jos toisille siunaantuu enemmän lapsia. Totta kai kun itse kovasti toivoo lasta eikä tule niin helpolla kuin olisi toivonut niin muiden vauvauutisiin on aina vaikea suhtautua. Tietysti on iloinen toisen puolesta, mutta samalla se muistuttaa siitä ettei itsellä ole. Se tunne on ihan täysin sallittua, mutta ei se kai koskaa tarkoita sitä, että ei olisi samalla jossain sisimmässään onnellinen sen toisen puolesta. Ongelmia syntyy vaan siitä, että jos toinen ei tiedä tai ymmärrä sen lapsettoman tilannetta tai muuten vaan on todella ajattelematon. En tiedä oletteko lukeneet sellaista blogia lapsettomuudesta "Maailma mustavalkoinen", oiskohan ollu blogspotissa. Ihan mielettömän koskettavia sarjakuvia lapsettomuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Voi olla, että nyt ei monellakaan kestä pää lukea sellaista, mutta ainakin sitten joskus kun lapsi on jo sylissä eikä enää tarvitse pelätä raskauden keskeytymistä tms. niin sitten kyllä suosittelen. Tuo blogi ei lisännyt omia pelkoja, mutta kyllä kyyneleet valui poskille. Mutta tosiaan, suosittelen miettimään kahdesti ennen kuin raskaana olevat lukevat sitä, ettei vaan turhaan tule mitään paniikkia.

Pocahontasille mahtavaa reissua!

Mukavaa, että kaikilla on jotakuinkin hyvä fiilis. Noista sydänäänistä tuli sama mieleen mitä tättäräkin taisi sanoa, että neuvolaan voi kyllä soittaa ja pyytää että pääsisi kuuntelemaan silloin kun haluaa. Jos ovat nihkeitä ni vaadi ja kiristä! :D Mullekin neukkutäti sanoi, että varsinkin kun oireet alkaa helpottaa mutta ei vielä tunne liikkeitä niin voi helposti tulla pelko pyllyyn, sitten vaan soittoa hänelle niin voidaan kuunnella sydänäänet. Pelko ja huoli kuuluu raskauteen, mutta ei kannata itseään turhaan kiusata kotona vaan vaatia sitä palvelua, minkä ansaitsee.

Sekosin tänään töissä, mikä oli odotettavaa. Työpäivän päätteeksi mukaan tarttui jos jonkinlaista pikkuista nuttua. Onkin ihan pakko nyt kertoa, että ostin mm. aivan mahtavan pikkuruisen Beatles-paidan! :D Se oli niin hulvattoman ihana ja söpö, ja kun molemmat vielä satutaan tykkäämään melkoisesti Beatlesista niin paita oli kuin meidän vauvalle tehty :D Yritän kyllä olla fiksu ja tarkka noiden ostosten kanssa, koska meidän kummipoikakin on jo sitten puoli vuotias vuoden lopussa, niin häneltä voisi esimerkiksi niitä pienimpiä vaatteita sitten irrota. Vaikka periaatteessa edullisia nuo vauvanvaatteet onkin niin kyllä niihin aikamoisen summan saa uppoamaan. Oon sitäkin miettinyt, että pystyiskö jotenkin sillain sumplimaan, että skippailis joitain kokoja, tai että joitain kokoja ostaisi hiukan vähemmän. En nimittäin ihan koko ajan haluaisi olla pesukoneen äärellä, eikä noista pienistä vaatteista äkkiä saakaan pesukoneellista. Meidän omista vaatteistakin tällä hetkellä tulee kuitenkin vaan keskimäärin 1,5 koneellista viikossa. En yhtään mieti etukäteen näitä juttuja :D
 
Tuosta kokojen skippailusta vain pikaisesti ennen kuin laitan pojat viimeistä kertaa koulutielle tältä vuodelta. Huomenna on vain iltajuhla, eli aamulla noiden ei tarvitse lähteä. Meillä ainakin ollaan huomattu se, että lukuunottamatta keskosena syntynyttä kakkosta pienimmät 50/56 vaatteet ovat olleet liki turhia, 60cm vaatteetkin menneet kaikille vain pari kuukautta... Eli niitä ihan pienimpiä ei kannata kamalasti ostella, jos halvemmalla haluaa päästä (MUTTA kun ne ovat niitä söpöimpiä!!!) - meillä niitä on keskosen jäljiltä kasa, mutta muilla ovat tosiaan olleet liki tarpeettomia. Ihan hyvin vastasyntyneen voi pukea johonkin 60cm vaatteisiin, kun se ei vielä pahemmin liikukaan niin puntut on helppo lyhentää vetämällä sukat päälle ja hihoja voi aina kääntää...

Pyykkimääristä - meillä pestään keskimäärin noin kymmenen koneellista viikossa... Tosin noista voi laskea kolme-neljä koneellista viikossa tulevan siitä, että käytän tuolla nelosella (1v4kk) kestovaippoja ja niitä on pestävä joka toinen päivä... Niin muuten pieni varoituksen sana noista kestoista - kuten vauvanvaatteet myös vaipat ovat aivan mielettömän ihania ja suloisia ja niihin hurahtaa täysin (ja niihin vasta saakin rahaa uppoamaan, jos uutena ostaa, itse olen shoppaillut lähinnä huutonetistä ja eräältä luottoihmiseltä, joka myy minulle halvalla.)
 
Täällä olllaan sitten melkos hyvänvointisena!! :D JIPPIII!!! :P Todella, pahoinvointi loppui tään viikon alussa melkein kokonaan! Tuntuu uskomattomalta, kun ei tartte koko ajan syödä ja potea kamalaa huonoa oloa. Selkäni kyllä on aika huonossa kunnossa, onko muut kokeneet sellaista iskiasmaista selkäkipua.. se on jotain ihan kamalaa.. monesti miettinyt, että pakko hakea sairaslomaa kohta, olen fyysisesti todella raskaassa työssä (dementiavanhainkodissa), jossa on todella huono kuntosia asukkaita.. pieni kun olen niin oon tosi koetuksella jo nyt, mitä seon sitten kuukauden päästä? onneksi mulla alkaa kesäloma!!! 12.7!! :) sitä ootellessa, sen jälkeen en palaakkaan enää tuonne töihin vaan etsin muuta jos oon työkunnossa. odotan kuin kuuta nousevaa tuota päivää, että kesäloma alkaa..
Pieni sielllä mahassa kasvaa, neljännellä toista viikolla mennään, tuntuu niin uskomattomalta. Aluksi tuntui, ettei viikot mene millään eteenpäin, mutta nyt ne on sitten mennyt todella kovaa vauhtia.. :) Ihanaa! maha senkun kasvaa, tuntuu niin mahtavalta. Miten teillä muuten nuo neuvolakäynnit? Täällä mulla on ollut vasta yksi neuvola ja seuraava vasta viikolla 20! :O ihan mieletonta, luulin, että oikeasti pitäis käyä tyyliin kerrran kuussa.. asun siis helsingissä..
Että oikein onnellista tänne meille!<3
oiekin hyvää kesää kaikille! :)
 
Aika jännä juttu, että neuvola vasta noin myöhään! Meilläkin tosiaan toi kerran kuussa, nyt toissapäivänä oli ja seuraava taas 30.6. Voithan kysellä tosta. Luulis, että ihan noita seurontoja vartenkin haluisivat mittaila sun verenpaineita, hemoglobiineja yms.

Ja hyvä että tättärä oot vähän samoilla linjoilla mun kanssa niin itelle tulee varmempi olo etten oo ihan dorka :D On niin laidasta laitaan aina mielipiteitä ja itekkin oon ajatellu että kyllähän hihoja ja lahkeita voi kääriä, ja vaikka ite väkertää ponnareista tai kuminauhasta jotain lenksuja, millä saa kiristettyä just lahkeita tai vyötäröä. Eli joo, näin teen. Teillä tosiaan vähän isompana perheenä ei varmaan olekaan huolta siitä että saa koneen täyteen :) Ja sitten jos itsekin uskaltaudun tuohon kestoiluun niin tulee taas helpommin sitten niistä pienistäkin kone täyteen. Tuntuu vaan jotenkin hankalalta tässä vaiheessa ku on niin erilaisia kestovaippoja ja äh ja voih.

Mutta sitä oikeastaan tänne tulin kertomaan, että tänään aamulla meidän kummipoika ja myös meidän vauvan serkku näki päivänvalon ensi kertaa! Täti on ihan onnesta sekaisin täällä ja omakin raskaus nousi taas ihan uusiin sfääreihin :) Ihanaa!

Onnea myös kaikille pahoinvointien välttämisestä tai selättämisestä. Taitaa tämä omakin olla ohikulkumatkalla vain. Aika pientä onneksi, mutta iltavuorot tympii. Samoin tulevat pitkät. Yläselkä tulee äkkiä kipeeksi töissä, samoin hiukan alaselkä. Eniten kärsii pakarat! Siis mitä?? Seisomatyössä saan pyllyni kipeeksi?? Teen varmaan jotain väärin :)
 
Takaisin
Top