Mie nään kans ihan psykedeelisiä unia välillä. Kai se johtuu raskauden tuomasta hormoonien tärinästä

Pelkääminen on luonnollista, mut sille ei saa antaa valtaa. Itellä karkas hieman käsistä esikoisen kans. Ensin pelkäsin keskenmenoa, ja kun ei menny kesken niin sit pelkäsin kohtukuolemaa, ja kun ei kuollut kohtuun, niin sit olin varma et synnytyksessä kuolee. Synnytyksessä säikähdinkin kun sydänäänet romahti heti ensimmäisten supistusten alettua, tulivat niin rajuina kun käynnistettiin. Ja tytön ensimmäisen vuoden pälkäsin kätkyt kuolemaa. Lopuilta otin itteeni niskasta kiinni, ja totesin itselleni että vaikka istuisin tytön vieressä yötä päivää, jos se on kuollakseen se kuolee. Päätin heittäytyä täysin omien vaistojeni varaan, et kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa

Ja sen jälkeen ollu joka asiassa niin paljon helpompaa, luotan siihen et kyl se äidin vaisto kertoo jos jotain on pielessä, tai että mitä milloinkin pitää tehdä. Nyt on ollu hieman helpompaa ton pelkäämisen kans, huolihan on koko ajan, mut en anna sille valtaa. Synnytystä en vielä mieti hirveesti, sinne on vielä niin paljon aikaa että ennättää sit myöhemminkin hermoilla sitä. Ainoa mitä tosissaan pelkään nyt on se et joudutaanko taas käynnistämään. Viime kerralla päätin et mun kalvoihin ei koske enää kukaan milloinkaan eikä koskaan!! Vedän polvet yhteen jos edes ehdottelevat
Liikkeistä sen verran, et ite en esikoiselta ensin älynny mitä ne on, hieman myöhemmin kun ne voimistu niin älysin et vauvahan se siellä on poksutellu. Ne tulee ja menee alussa niin nopeasti ettei kerkiä tajuta. Mut tosiaan illalla sängyssä kun hiljaa silittelee massua niin kyllä sieltä vastataan,kun voimat kehittyy niin ei siinä jää mitään epäselväksi.
Esikoisen rd:n kans jouduin 1600kalorin, eli 230g hiilaridietille. Pari päivää meni kiukutellessa ja opetellessa kun tuntu et jatkuvasti pitää syödä. Sit muutaman päivän päästä soitin neuvolaan et onko mun IHAN PAKKO syödä koko määrä päivässä. Kroppa tottuu nopeasti siihen säännölliseen ruokailuun, niin ei tule nälkä eikä tarvi syödä niin paljoa. Pienensin sitten sitä määrää, kun en yksinkertaisesti jaksanu syödä lounaalla ja päivällisellä sitä määrää mitä olis ollut tarkoitus
