Kesäkuisten mammat! <3

Itse oon kertonut raskaudesta vain miehelle ja läheisimmälle työkaverille. Musta on ihanaa, kun voi töissä purkaa oloaan jollekkin :) Eniten mua jännittää, että arvaako porukka töissä raskauden, kun meillä on henkilökunnan kemut 17.10, enkä siellä sitten tietenkään voi juoda. Mulla ei oikeastaan ole mitään hinkua kertoa muille. Tarkoitus olisi kertoa vasta ultran jälkeen. Isovanhemmille kertominen jännittää, kun viime kerralla reaktio raskauteen ei ollut kovin hyvä. Sairastuin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja, kun vain muutama kuukausi sen jälkeen aloin odottaa toista lasta niin sukulaisten reaktiot eivät olleet kovin positiivisia ja kannustavia. Muistan ikuisesti anoppini tokaisseen, että ei kai teille vain tule toista. Se tuntui aika pahalta. Ehkä juuri tämän takia mulla ei oo mitään kiirettä kertomisen kanssa, vaikka tilanne toki on täysin erilainen nyt.
 
35v ja toinen muksu tulossa. Kierron mukaan La 7.6
Edellinen onkin 4/09 joten pitkä väli (uusioperhe, miehen 3v tyttö meillä 1/2kk).
Harkittu ja toivottu raskaus, en ole vielä kenellekään kertonut kun niin alussa. Tuonne 10vk jos malttais ottaa. Saas nähdä "jäänkö kiinni" nyt vk.loppuna kun siskojen kanssa illan viettoa.
Raskaus oireet on olleet todella vahvat jo pari vk (esikoisen kans ei ollu paljon mitään).
 
En oikein tiedä haluanko kertoa plussasta joka on silti vain siemenenkokoinen tuolla, sitten kun se on hieman konkreettisempi niin kerrotaan varmaan. Ehkä pelkään ettei se ole kunnon plussa edes. Mutta hyvä jos on muita jotka ovat varmoja asiasta :) ensimmäinen on vaikein? Varsinkin kun kaikki on niin uutta ja tuntematonta.
 
susaah sanoi:
Itse oon kertonut raskaudesta vain miehelle ja läheisimmälle työkaverille. Musta on ihanaa, kun voi töissä purkaa oloaan jollekkin :) Eniten mua jännittää, että arvaako porukka töissä raskauden, kun meillä on henkilökunnan kemut 17.10, enkä siellä sitten tietenkään voi juoda. Mulla ei oikeastaan ole mitään hinkua kertoa muille. Tarkoitus olisi kertoa vasta ultran jälkeen. Isovanhemmille kertominen jännittää, kun viime kerralla reaktio raskauteen ei ollut kovin hyvä. Sairastuin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja, kun vain muutama kuukausi sen jälkeen aloin odottaa toista lasta niin sukulaisten reaktiot eivät olleet kovin positiivisia ja kannustavia. Muistan ikuisesti anoppini tokaisseen, että ei kai teille vain tule toista. Se tuntui aika pahalta. Ehkä juuri tämän takia mulla ei oo mitään kiirettä kertomisen kanssa, vaikka tilanne toki on täysin erilainen nyt.
Click to expand...
Meillä kemut loppukuusta, katsotaan mitä siellä arvellaan! Toivottavasti en tarvi selittää asiaa liikaa, silloin se on jo epäillyttävää! :D
 
StellaMom sanoi:
En oikein tiedä haluanko kertoa plussasta joka on silti vain siemenenkokoinen tuolla, sitten kun se on hieman konkreettisempi niin kerrotaan varmaan. Ehkä pelkään ettei se ole kunnon plussa edes. Mutta hyvä jos on muita jotka ovat varmoja asiasta :) ensimmäinen on vaikein? Varsinkin kun kaikki on niin uutta ja tuntematonta.
Click to expand...

Mulla oli sama ensimmäisestä, en uskonut todeksi ja en halunnut kertoa kenellekään. Nytkin on kyllä epätodellinen olo ja pelko että menee kesken tai siellä ei oikeasti mitään ole, eli ei mulla helpota vaikka kerran jo kokenut. Jotenkin vaan nytten hirveä halua kertoa kun jo jonkun aikaa todella ollaan haluttu tätä toista ja en malttaisi odottaa että muuttuu todellisemmaksi ja kuitenkin samalla pelottaa. :D sekavat fiilikset :D
 
Meidänkin piti olla ihan hissun kissun tän raskauden suhteen, mutta yllätys yllätys nyt asiasta tietää jo ainakin kuusi ihmistä... :p Mun isä ja äitipuoli sekä sisko, ja lisäksi mun kolme läheistä työkaveria. Kaikki kolme tiesivät, että yritetään, ja yksi heistä on itsekin raskaana (tosin jo melkein puolivälissä) joten on mukavaa kun on ihmisiä, joille voi tarvittaessa avautua.
 
Heips! Liityn joukkoon sekavin tuntein, tänään plussattu. Neljäs tulossa, laskettu todennäkösesti 14.6 mutta tällä mun synnytys historialla sinne asti ei mennä. Sekavat tunteet koska ensi kesänä meillä on kolme alle kolme vuotiasta ja 9v erityistä tukea tarvitseva... taidan tarvita tukea itekin...
 
Liityn kanssa mukaan hyvin hämmentyneenä. Tein tiistaina 2.10 haalean plussa testin ja jopa toisen samana päivänä ja lähes yhtä haalea. Seuraavana päivänä oli vähän tummempi, kuitenkin selkeä plussa. Ja taas seuraavana päivänä tein ja oli samanmoinen ku edellisenä päivänä. Oikeastaan olen tehnyt tiistain jälkeen joka päivä r-testin sillä en vain osaa uskoa tätä todeksi!
Edellisten menkkojen mukaan LA olis kesäkuun puolivälissä (?)
Oireina ollut jäätävä väsymys, voisin vaa nukkua.. :D Ja menkkajuilintaa oli keskiviikkona kun menkkojen piti alkaa mutta ei näkynyt.
 
Itse en olis halunut kertoa vielä kenellekkään, mutta mies ei malttanut olla kertomatta lähes kaikille. Itse olen aina saanut paljon negatiivistä kommenttia edellisistä raskauksista. "eihän teidän tarvi koko maailmaa täyttää" yms. Esikoista odottaessa olin teini, niin olin automaattisesti huono äiti ja muut raskaudet ovat olleet hyvin rankkoja. Osastolla oloa ja keskoslapsia.
Tässä nyt odotellaan milloin tämä raskaustieto menee miehen ex-vaimon korviin. Ja sen johdosta alkaa jälleen tekemään sitä pientä kiusaa.
 
Krika sanoi:
Itse en olis halunut kertoa vielä kenellekkään, mutta mies ei malttanut olla kertomatta lähes kaikille. Itse olen aina saanut paljon negatiivistä kommenttia edellisistä raskauksista. "eihän teidän tarvi koko maailmaa täyttää" yms. Esikoista odottaessa olin teini, niin olin automaattisesti huono äiti ja muut raskaudet ovat olleet hyvin rankkoja. Osastolla oloa ja keskoslapsia.
Tässä nyt odotellaan milloin tämä raskaustieto menee miehen ex-vaimon korviin. Ja sen johdosta alkaa jälleen tekemään sitä pientä kiusaa.
Click to expand...

Aika inhottava tilanne. Miks ihmiset ei voi vaan olla onnellisia toisten vauva uutisista!! Itse olin 18 vuotias kun aloin esikoista odottamaan, mutta yhtään yltiö negatiivista kommenttia en kyllä tainnut saada.
 
Hei täällä myös kesäkuulle odottava, ensiraskaus. Olen 29v ja lapsi on suunniteltu ja toivottu. Olo on kuitenkin on jotenkin niin epätodellinen ja ahdistunut. Pelottaa aivan kamalasti ihan kaikki vaikka olen koittanut olla ajattelematta ensimmäistä kolmatta pidemmälle. Varhaisultra on 2 vkon päästä. Muille ei olla kerrottu vielä, mulla on tosi vahva intuitio että tämä olisi tuulimuna. Kuulun myös kolmeen riskiryhmään kohdunulkoisessa raskaudessa, joten sekin pelottaa sillä oireet eivät vielä kai näkyisi. Toivotaan parasta ja onnea kaikille plussanneille! Tämmöstä se on kai se äidin huoli joka alkoi jo viikolla 5 :D
 
Tämä ehkä poistuu tästä ryhmästä tämän aamun vuotojen perusteella!! :O mutta onnea kaikille muille!
 
StellaMom sanoi:
Tämä ehkä poistuu tästä ryhmästä tämän aamun vuotojen perusteella!! :O mutta onnea kaikille muille!
Click to expand...

Tsemppiä! Kannattaa käydä tarkistuttamassa asia! Minulla oli esikoisesta vuotoa ja terve lapsi syntyi kaikesta huolimatta.
 
Mirtzi_ sanoi:
Tsemppiä! Kannattaa käydä tarkistuttamassa asia! Minulla oli esikoisesta vuotoa ja terve lapsi syntyi kaikesta huolimatta.
Click to expand...
Juu huomenna varmaan lekurille, en vain yhtään tiedä kenelle meen. Kuuluuko tämä työterveyshuollon piikkiin? Saako aikoja omalle terveysasemalle? Onko neuvoja, kun tää ei tiedä yhtään!??
 
Heräsin siis aamulla että oli menkkakipuja ja punertavaa vuotoa, ei ole loppunut tähän mennessä vielä. Itkin sängyssä kello 6 aamulla ja mies oli vain että mitä nyt! Hirveen hyvä mies joka helllii ja googlaa asiaa kokoajan että mitä tehdään. Mutta alan valmistua uuteen kiertoon kyllä. Mieluummin positiivisesti yllättynyt, kuin että toteaisi itselleen vain ettei tässä ole mitään hätää! Jospa se oli luonnon tapa sanoa ettei tämä vaavi ollut valmis vielä...
 
Stellamom älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Mulla tuli esikoisesta ns. valemenkat, yhden päivän kestänyt verinen vuoto silloin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Toivotaan että tämäkin olisi vain väärä hälytys!
 
En haluaisi heittää toki, mutta todennäköisyys kmstä on suurempi kuin että kaikki olisi ok, siksi tässä pikkuhiljaa koitan asennoitua siihen. Tuntuu vain pahalta kun ehti jo toivoa ja nauraa miehen kanssa kaikenlaista hassua raskaudesta ja vaavista :) ei lopeta meidän yrityksiä toki mutta vähän lannistaa tunnelmaa tällä hetkellä. Ja tänään juuri pitäisi lähteä sukuloimaan ihan kuten kaikki olisi hyvin! Pokerinaama päälle siis!
 
StellaMom sanoi:
Juu huomenna varmaan lekurille, en vain yhtään tiedä kenelle meen. Kuuluuko tämä työterveyshuollon piikkiin? Saako aikoja omalle terveysasemalle? Onko neuvoja, kun tää ei tiedä yhtään!??
Click to expand...

Mä pääsin sillo neuvolan kautta lääkärille, en kyllä ihan heti kun minulla oli vuoto vähäistä eikä kipuja.. Ainakin omalle terveysasemalle luulisi aikoja saavan..
 
Minulla tuli esikoisesta myös 4 päivän vuoto joka alkoi muistaakseni 3 päivää sen jälkeen kun olin saanut hailakan viivan testiin. Itkin silmät päästäni mutta varhaisultrassa selvisi että pieni sydän siellä sykki. Pidän Stellamom peukkuja täällä [emoji106]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top