Kesäkuisten esittäytymisketju

Heissan kaikille, 

täällä kesäkuista vauvaa odottelee 28-vuotias äityli. Meillä on 11 kuukautta vanha Leevi poika, joka on 1,5v uuden vauvan syntymän aikoihin, eli pienellä ikäerolla lähdetään liikkeelle. 
Nyt vaikutan Kokkolan ja Seinäjoen suunnalla opiskellen luokanopettajaksi. Ennen vauvan syntymää aijon valmistua. Leevin vauva-aikana olen opiskellut ja isä on ollut hoitomassa Leeviä kotona. Tästä käytännöstä olemme pitäneet. Isälle mahdollisuus tutustua vauvaan paremmin, kun äiti ei ole aina vieressä tietämässä kaikesta kaikkea. Uuden pikkuisen synnyttyä jatkamme varmasti samalla kaavalla.
Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 2,5 vuotta, josta 1,5vuotta naimisissa. Liitto ja mies ovat kuin unelma <3 Yhteistä kotia ollaan remontoitu nyt viimeinen vuosi ja viimein alkaa olla valmista. Ollaan siis juuri koettu pikkuvauva vaihe ja iso remontti yhtä aikaa. huh huh. 
Edellisestä raskaudesta viisastuneena ajattelin nyt vain ottaa rennosti. Leeviä odottaessa oksensin 8 viikkoa ja jouduin tiputukseen nestevajauksesta. Paino laski 10kg ja olo oli kaamea. Nämä ovatkin tälle raskaudelleni suurimpia pelkoja, sillä painossa ei olis nyt yhtään varaa lähteä. Oksenneltu on jo viikko, mutta nukkumisella nukkumisella, nukkumisella ja nukkumisella saa jotain pysymään sisälläkin. Nyt tärkeintä itselle on lepo ja oman kropan kuuntelu. Harmiksi aikaa jää sitten vähemmän Leeville, mutta onneksi isä on vielä kesälomalla kolme viikkoa, joten sen ajan saan kuunnella vain itseäni. Sitten on aikaa löydyttävä Leeville. 
Raskaanaolo on ihanaa, vaikkakin aluksi rankkaa. Viimeksi nautin olosta täysin, kun pahoinvoinnit meni ohi. Kasvava vatsa ja pikkuiset potkut (hirmuiset potkut) oli parasta!
Toivon kaikille odottajille hyvää odotusta <3 
 
Mä oon 28-vuotias ekokampaaja Helsingistä (kotosin en oo oikein mistään ;) eniten tunnistan itsessäni karjalaisia sukujuuria...). Mieheni on 32-vuotias ja työskemtelee varastossa. Ollaan oltu yhdessä 1,5v Meidän perheeseen kuuluu Rurik poika joka on mun edellisestä liitosta. Rurre on pohtiva älykäs ja määrätietonen pikkuvanha eskari. Meidän ensimmäinen yhteinen lapsi on enkelivauvana jossain pilven reunalla... viimekesänä juhannuksenalusviikolla hiukan ennen raskauden puoliväliä kuoli meidän pieni tyttö :(  Elämäni suurin suru. Ensin luulin ettei musta enää tule ihmistä mutta uskomattoman eheytyvä on ihminen. Suru on muuttunut musertavasta sellaiseksi että sen kanssa voi elää, raatelasta jotenkin kauniiksi. Tämän masuasukin laskettu aika (18.6.)on hurjan lähelle enkelivauvan kuolinpäivää. Etukäteen pelkäsin että tämä raskaus olisi täynnä pelkoja mutta ainakin toistaiseksi mieli on ollut rauhallisempi kuin kummassakaan edellisessä raskaudessa. Edellisissä raskauksissa en pitänyt raskaana olemisesta... nyt tästä on jotenkin eri tavalla kiitollinen. Alkuraskauden voimakkaat pahoinvoinnit on tuntuneet henkisesti hurjan hyvältä. Vaikka hyvältä tuntuu sekin että ympärivuorokautiset oksut on vaihtuneet kuvotuksen aaltoihin. Mä harrastan lukemista ja meidän perhe on kova reissaamaan (Kaakkoisaasiaa ja eurooppaa lähinnä koluttu). Mulle elämässä on tärkeää rakkaus ja oleminen eikä suorittaminen, se että uskaltaa elää sen mukaan mitä oma sydän sanoo.

Huh tulipas vuodatus ;)
 
Miirulille voimia. Itkuttaa lukia jotain tuollaista <3 
Jaksamista myös pahoinvoinneille, mulla täällä samanlaisia myös, mutta toiveena ois, ettei ne ois nyt yhtä pahat kuin Leeviä odottaessa. 
 
Täällä ois raumaalta 25 v. kokki/lastenohjaaja kotoisin mynämäeltä. Mieheni on 26 v. insinööri-opiskelija. Yhdessä ollaan oltu 5,5 vuotta ja nyt muutama kuukausi naimisissa. Naimisiin mentyä päätimme yhdessä lopettaa ehkäisyn ja heti tärppäsi :).
Tällä hetkellä olen perheeseen menevä hoitaja ja töissä ois tarkoitus olla niin pitkään kun pystyy la ois 30.6. Aika vaihtelevaa on alku ollu välillä on selkeitä raskausoireita, pahoinvointia ja välillä ei mitään. Tarkoitus olisi muuttaa omakotitaloon euran perukoille keväällä. Nyt asutaan kerrostalo kolmiossa.
 
Täällä kirjoitellaan Espoon suunnalta. Olen 27-vuotias, onnellisesti naimisissa oleva ensimmäistä lastaan odottava. Tätä ei tarvinut kauaa yrittää, onni oli puolellamme ja yhden kierron jälkeen olin raskaana. Vauvahaaveet ollu itsella vuosikaudet, mutta seurustelun alussa päätimme edetä "perinteisen" kaavan mukaan. Onneksi mieheni on myös lapsirakas ja innolla odottaa jo vatsan kasvua. Hän on ollut korvaamattomana tukena ja apuna näinä alkuviikkoina kun olo on ollut huono, todella huono.

Laskettu aika 15.6, pitkä aamukampa siis!
 
Täällä suunnalla olis helsinkiläinen ensiodottaja. Kaikki tämä on uutta ja ihmeellistä, vaikkakin lapset sinällään on työn ja perheen kautta jokapäiväisessä elämässä mukana. Ikää 23vuotta ja sairaanhoitajana työskentelen lasten parissa. Miehellä on ikää yhtä paljon, sekä koulutus myös samalta alalta. Ollaan innoissamme pikkusesta, heti tärppäsi kun päätettiin yrittää :) Kaikki on sujunut hienosti, toivotaan että jatkokin sujuu yhtä hyvin <3 Täällä on ihana käydä lukemassa muiden kokemuksia ja tunteita odotuksesta!
 
Moi! Täällä on 22v. lähihoitaja Joensuusta. Esikoista odotellaan ja juuri sopivasti ostettiin pt 3h+k+khh+s. Mieheni kanssa ollaan seurusteltu 7vuotta, joista yhdessä asuttu n.3v. Alkuvuodesta jätettiin ehkäisy pois ja nyt siis on tärpännyt :) Lemmikkinä meillä on nelivarvaskilpikonna sekä miehen koira vierailee ajoittain kaupungissa kylässä, muutoin asustelee miehen vanhempien luona. Innoissaan odotellaan pikkuista perheeseen  kesäkuussa saapuvaksi <3
 
Täällä 26-vuotias lähes valmis tuotantotalouden insinööri melkein Lapista. Esikoista odotellaan avomiehen kanssa, ja TJOT:n odotusta takana jo useampi vuosi. Meillä tärppäsi viimein syyskuussa iloisena yllätyksenä, ja kaikki on mennyt tähän saakka hyvin. LA 2.6 ja tuleva synnäri olisi LPKS, mikäli sitä nyt ei päätetä yhtäkkiä siirtää jonnekin. Samalla nimimerkillä olen ollut Helistimen kesäkuun kärpäsissä, mutta syystä ja toisesta sitä ei taideta ihan heti saada kasaan. Kuitenkin ensimmäisen kanssa kaipaa sitä vertaistukea, kun oma perheeni asuu lähes 700km päässä.
 
Taidampa minäkin nyt esittäytyä.
Eli ikää löytyy 27 (lapsen syntyessä 28). Ensimmäistä mieheni kanssa odotellaan, hällä ikää 37. Yritystä meillä oli melkein 1,5 vuotta. Mulla hormoonit hiukan epätasapainossa ja viime kesänä kokeilin homeopatiaa. Terolut kuurista vuosi sitten ei ollut minkäänlaista apua ja tutkimuksiin en millään olisi halunnut päätyä, joten kokeiltiin homeopatiaa ja muutaman pienen pillerin ottamisen jälkeen jo tärppäsi toisesta kierrosta! Enpä olisi millään uskonut, mutta kun ei kuukautisia kuulunut niin raskaustestin tein ja positiivinenhan se.

Asustellaan Helsingissä kolmiossa ja yhdessä miehen kanssa ollaan kohta oltu 4 vuotta, siitä 3 asuttu yhdessä ja vuosi kihloissa. Naimisiinkin ollaan menossa kunhan päivä saadaan päätettyä. Joka tapauksessa seuraavan 2-3 kk aikana, sormus tilattu ja kohta sekin saadaan. Aikomus mennä naimisiin on ollut jo jonkin aikaa ilmassa, mutta nyt sitten päätettiin ennen kesää mennä ettei miehen tartte mennä todistamaan isyyttään. Yksi homma vähemmän huolehdittavana.

Sellaista tänne, niin ja työelämässä ollaan.
Nyt sairastelen kotona tämän pirullisen pari kolme viikkoa kestäneen flunssan pois. Onneks töissä ovat ymmärtäväisiä vaikken tiimin vetäjälle saanut tällä viikolla vielä kerrottua.
 
Täällä tamperelainen on aloittanut uuden sarjan tekemisen uuden miehen kanssa :) Olen 34-vuotias 11v. tyttären ja 9v. poikani äiti. Kolmannen lapsen sain nykyisen mieheni matkassa, myöskin 11v. tytön. Omieni kanssa asun vakituisesti yhdessä, mies on töissä Helsingissä ja melkeinpä arkipäivät siellä, muutimme kyllä yhteiseen kotiin n. kk sitten. Mieheni tytär on meillä vähintään joka toinen viikonloppu ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä useammin.Omani ovat isällään vastaavasti joka toisen viikonlopun. Säätämistä on arjen kanssa ja nautin jo ajatuksesta, että kesän korvilla saan jäädä kotiin ja säätää elämää täältä käsin (ei enää työpaikan luurista...).

Nykyisen mieheni kanssa ollaan tunnettu jo nuorina, mutta vasta alkuvuodesta löysimme toisemme uudelleen vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Palaset on loksahdellut nopeasti kohdilleen ja vauvaa alettiin miettimään jo kesällä. Lokakuussa tiesin vauvan tulosta. Elämä saattaa välillä yllättää ;)
 
Heipä hei, täällä kirjoittelee 22 vuotias tyttönen Riihimäeltä. Esikoista odotamme 21 vuotiaan aviomieheni kanssa. Yritystä oli reilu vuosi ja kun kliseisesti lopetti yrittämisen niin sitten tärppäsi ;) Yhtä olemme pitäneet reilu 2 vuotta joista 1v9kk naimisissa. Siinä oli vain sitä jotain. Laskettu aika olisi 15.6.12, odottavan aika on toodella pitkä. Odottamista on hieman helpottanut sisaren 1kk ikäisen tytön hoitaminen aina silloin tällöin. Isukkikin odottaa kovasti nuppusemme syntymää. :)
 
Heipähei!
Tämän nimimerkin takaa löytyy 35-vuotias kolmatta lastaan odottava ensihoitaja. Asustellaan perheen kanssa Vantaalla paritaloneliössä. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 3 vuotta, joista naimisissa kohta 2 vuotta. Perheeseemme kuuluu meidän lisäksi 7-v ekaluokkalainen tyttö edellisestä liitostani ja 11kk yhteinen tyttö, mieheni esikoinen. Meillä asuu lisäksi ruoka-ajoistaan huolta pitävä 12v maatiaiskissa.

Nyt kolmannelta kierrolta tärpännyt lapsukainen on toivottu ja odotettu, mutta luulen että jää viimeisekseni. (hmmm, ehkä vannomatta paras...) Mun raskaudet on ollu tosi vaikeita, hyperemeesiä, rytmihäiriöitä, kutinoita ym, eikä tämäkään kovin helpolla ole päästänyt. En ole päässyt paljoa nauttimaan raskauksistani, joten nämä tulevat kuukaudet on varmaan toooosi pitkiä. Tai jos tämä olisi erilainen. Kovasti toivon niin! Mutta kyllä ne lapset kuitenkin ovat olleet kaiken sen arvoisia. Ja ne potkut ja liikkeet! Ne on niin mahtavia!
 
Moikka kaikille! :)

Täällä olisi ihan upouusi käyttäjä tälläisellä foorumilla :D Olen 29-vuotias esikoistani odottava äippä täältä Satakunnasta. Ensimmäinen raskautemme päättyi keskenmenoon 03/2011 Rv 11+6. Tämä nykyinen raskaus on edennyt mukavasti toiselle kolmannekselle, tänään on 13+4 ja vauvan olemmekin jo nähneet kahdesti, varhaisultrassa sekä nt-ultrassa viime viikolla, kaikki näyttäisi olevan oikein hyvin :) Kovasti on toivottu tämä pieni masukki ja kaikki on uutta ja ihanaa :) Ensimmäinen kolmannes meni enemmän ja vähemmän huonovointisesti ja pelon/jännityksen sekavissa tunteissa, nyt tämä toinen kolmannes on alkanut oikein mukavasti ja toivotaankin että edessä olisi seesteisempi vaihe :) olo on ainakin hyvä ja mielikin, kun ei enää niin paljon pelota/jännitä. Ehkä tässä alkaa pikku hiljaa tajuumaan, että sitä oikeasti on raskaana ja pystyy alkaa nauttimaan tästä täysillä!!
Niin laskettu aika meillä on siis 20.6 :)
 
HEIPÄHEI!

Täällä kirjoittelee 28 vuotias kahden lapsen mamma :) Olen perhepäivähoitaja.
Mieheni on 29 vuotias. Meillä on kaksi ihanaa tytärtä. Esikoinen oli ylläri ja nyt 5.v kakkonen tekemällä tehty, toisella kierrolla heti onnistui, hän nyt 2.v.
Kolmatta odotellaan, joka myös ylläri :) <3


Lilypie - (OGUP)
 
No minäkin sitten esittäydyn vaikka en aikonutkaan alunperin muuta kuin vakoilla muiden juttuja.. :)

Olen kolmekymppinen ensimmäistä lastaan odottava nainen Etelä-Suomesta. En ole varmaan ihan perinteinen "hössömamma" vaan päinvastoin en ole ikinä edes uskonut lapsia hankkivani.. ennen kuin noin vuosi sitten kolmenkympin kynnyksellä ajatus jysähti päähän "lapsi". Reilu vuosi siinä sitten meni yrittäessä eli tuleva lapsi on odotettu, vaikka en edelleeenkään lapsista erityisemmin pidä, jospa se äidillisyys kuitenkin heräisi tässä tulevien kuukausien aikana.

Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta, 3 niistä naimisissa, ja tähän saakka olemme eläneet matkustamiselle ja koirillemme, ja näistä rakkaista harrastuksista en aio luopua vauvankaan tulon jälkeen. Yritän suhtautua tulevaan lapseen realistisesti vaikka pientä paniikkia onkin ilmassa, lähinnä siitä ettei raskaus sujukaan niin kuin pitäisi. Yhtään vaatetta tai muuta tarviketta en aio hankkia ennen kuin lapsi on maailmassa. Saa mies sitten juosta kaupoilla kun minä olen vielä laitoksella :) En ole myöskään kertonut raskaudesta vielä kuin lähimmille ystäville, raskaus ei siis vielä näy juurikaan.

Mielenkiinnolla siis täällä seurailen muiden odotusta ja ehkä osallistun keskusteluunkin, vaikka en siihen hössötykseen niin osaakaan ottaa osaa. Kaikki on joka tapauksessa niin uutta, outoa ja jännää että on kiva että tällainen palsta on olemassa.

Niin ja laskettu aika on 19.6 :)

Onnellista odotusaikaa kaikille! :)

 
Tervetuloa mukaan :)

Onneksi me Emiliina ollaan kaikki erilaisia. Tiedän monta äiti-ihmistä jotka eivät ole uskoneet tulevansa äidiksi mutta juurikin tuo ikä tuo kaikenlaisia ajatuksia tulevasta. Ja monelle jää se ettei pidä lapsista erityisesti, omaa kyllä rakastaa yli kaiken, mutta muiden lapset eivät ole mikään lempijuttu , eli jos et ole valmis perhepäivähoitajaksi oman lapsen myötä niin kukaan et katso pahalla . Ihanaa odotusta.  Sulla on muuten sama laskettu aika kun mulla ja Tirrillä :))
 
Tervetuloa Emiliina! Täällä verkkovertaistuen maailmassa erilaisuus on ehdottomasti rikkaus :) Mä oon reissannut mun esikoisen kanssa toosi paljon (ollaan käyty reilaamassa, tehty monen kuukauden matkoja kaakkoisaasiaan jne)... lapsen kanssa matkustaminen on vielä mageempaa kun matkustelu ilman lapsi. Tutustuu paikallisiin ja muutenkin ihmisiin helpommin ja pääsee lähemmäs oikeeta normaalia elämää siellä missä matkustaakin.
 
Kiitos tervetulotoivotuksista!

Luin oman viestini uudelleen ja aika kylmän vaikutelman siitä voi saada, heh, en ole ihan niin kylmä kuin teksti antaa ymmärtää emoticon

Hienoa ja helpottavaa kuulla Miiruli että lapsen kanssa matkustaminen sujuu hienosti. Oikeastaan odotan jo että pääsisi vauva rintarepussa reissaamaan. Noh, riippuu toki siitä millainen riiviö mielle siunaantuu..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top