Suvii: Mukavia lomia! Ei kaikilla nuo rautapitoisuudet kovin korkeita ole. Itselläni laski hemoglobiini 120:een helmikuussa ja silloin aloin ottaa rautalisää. Jossain vaiheessa laski 108:aan rautalisästä huolimatta. Nyt se on sitten vähän parempi, mutta kysyin neuvolan puhelinneuvonnasta ja suosittelivat nestämäistä rautalisää. En jaksa asiasta kummempia paineita ottaa: syön terveellisesti sitä mukaa kuin pystyn. Oikeastaan pinaatti tuntuu menevän niin erinomaisen hyvin alas, etten voi kun hämmästellä hemoglobiinin ja rautapitoisuuden alhaisuutta.
Pikkuinen aloitti taas perinteiset liikkeensä: eli jumppatuokion heti äidin syötyä. Niin sanotusti närästää...
Mekin muutettiin, kaksiosta kolmioon eikä tarvinnut edes kaupunginosaa vaihtaa, täällä näitä kolmioita piisaa. Uudessa kämpässä on asiat edenneet vähän hitaasti. Piti hankkia vanhempia lamppuja, kun täällä ei ollutkaan pistorasioita katossa. Eikä alunperin edes sokeripaloja kaikissa valaisimissa. Ja jos sotku tuo onnellisia lapsia, niin hieman närää nousi mieleen katsellessani noita hämähäkin seittejä verhokiskoissa. No, nyt on pari ikkunaa saatu pestyä (opetin miehen), vaatekaapin tanko, hyllyt ja sokeripalat käyty laittamassa, kirjat hyllyissä, miltei kaikki vaatteet purettu ja pinnasänkykin roudattu kotia.
Vielä kun mies jaksaisi järjestää paperinsa. Se onkin sitten suurempi homma. Vähän nihkeämpi juttu on sitten se, että täällä ei ihan loputtomasti tuota säilytystilaa ole ja taloyhtiön kellarissa on sen sortin vesivahinko tapahtunut aikoinaan, ettei tuonne varastokoppiin voi yhtikäs mitään viedä. Täällä sitten ihmetellään ja pohditaan miten asiat järjestyisivät. Tekisi mieli kutsua tänne vieraita, mutta ei ihan vielä taideta kehdata, kun on hieman järjestelyt kesken. Mies on niin boheemi, ettei sitä mikään rassaa, mutta minua kyllä!
Sepelkyyhkyt huhuilevat ja vahtivat jälkeläisiiän tuolla naapuripuissa. Eläimellistä kaupunkielämää! Ja oikein herttaista.