KESÄkuu 2012

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti hennas, 1 kesä 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. hennas Puuhakas puhuja

  2. hennas Puuhakas puhuja

    Jes, pääsinpäs korkkaamaan tämän kesäkuun! ;-)

    Kamalasti oli jotain kommentoitavaa, mutta kaikki unohtui jonnekin. Pranametrille tsempityksiä uhmailevan poitsun kanssa. Meilläkin neidin kanssa otetaan aina välillä kunnolla yhteen. Sitä uhmaa ja tuhmaa on, mutta sehän kuuluu ikään. Välillä tuntuu vaan kaikki niin hankalalta ja vaikealta ja kaikkea pitää vastustaa tai tietoisesti tehdä jotain kiellettyä. Hermoja raastavin hetki päivässä lienee yöunille valmistautuminen, kun iltapesua ja yökkärin laittoa saa rankuttaa sen sata ja tuhat kertaa. Jos tyttö on yliväsynyt, iltatoimia säestää rääkyminen. Ja yleensä samaan aikaan poikakin on jo valmis unille, joten parhaimmillaan rääkyminen on oikeaa kuororääkymistä. Mutta se on se hetki päivässä se...

    Laitan kuvaa mökistä myöhemmin, kun on jotain näytettävää, jos vaan osaan liittää kuvan kommenttiin.

    Pitää teillekin valittaa nykytuotteiden huonoutta. Ostin tytölle kangaskengät Prismasta ja menivät rikki kahden käyttökerran jälkeen! Kauppareissulla olivat vaan jalassa. Että pitääkin olla surkeita laadultaan. No, meillä meni TAAS rikki pakastin. Se sama vanha (3 vuotta), neljännen kerran!!! Nyt sentään saadaan jo uusi. Telkkarikin meni rikki, mutta se on sellainen kuvaputkiversio, joten saatiin korjattua ja maksoi 72 euroa. Jännityksellä nyt odotan, että vieläkö jotain muutakin särkyy. Sanotaanhan, että "ei kahta ilman kolmatta". Toisaalta tytön kengät olivat nyt kolmas tuote, joka rikkoutui. ;-) Huoh, sanon minä.

    Tänään mennään ehkä kuuntelemaan Suomen suven avausta, Laulurinteelle. Ehkä. Jos ei sada.
  3. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Ihanaa kesäkuuta!

    voi Hennas ja hajonneet kamat :( Ainakin kengistä valitat! Oliko tarkoitus? Vaikka tuote olisi kuinka halpa, pitää sen jotain kestää. Mites kävi Laulurinteen kanssa?

    Minä nyt jankkaan edelleen tätä uhmakäytöstä. Kertokaa nyt ihan rehellisesti, että kuinka paljon kirkumista tai huutamista te siedätte? Tällä hetkellä Valo kiljuu aina, kun asiat ei mene hänen ajatustensa mukaan. Ihan todella näin. Eilen taisi olla pahin päivä pitkään aikaan ja ulkoa tullessa alaovella Valolla kilahti täysin ja huusi kurkku suorana pihassa eikä mikään käynyt sen pirtaan. Pidin sylissä ja annoin kiljua. Välillä juoksi harmiaan pois. Lopulta tökkäsin sämpylän repusta Valon kouraan ja sain sen syömään ja rauhoittumaan. Nyt tuntuu että se tuttu hoitopaikka olisi tarpeen, että Valo saisi vähän muutakin katsella kuin meitä ja me saisimme ihan omaa aikaa ja hengähdystaukoa. Valo haikailee ihan kauheasti kerhotädin perään :( Elokuuhun saa odottaa seuraavaa tapaamista, ressukka. Nyt olisi sosiaalinen tukiverkko tarpeen, mutta tällaiset erakot eivät näköjään osaa ystävystyä kovin helposti muihin lapsiperheisiin.

    Jaaha. Ilta on taas pitkällä ja väsyttääkin, mutta olisi mukavaa nauttia tästä rauhasta. Aamut vaan ovat täss taloudessa niin aikaisia, että jos meinaa silmät saada auki kuudelta tai puoli Valon tahtiin, niin pakko alkaa suoriutumaan punkan pohjalle. Öitä :)
  4. hennas Puuhakas puhuja

    Lauantaita!

    Tulossa ilmeisesti aika kurja sää tälle päivälle. Eilen paistoi aurinko kauniisti ja oli muutenkin hyvä ilma, joten käytiin sitten kuuntelemassa lapsukaisten laulua Laulurinteellä.

    Lapsen uhmailusta. Meillä laitetaan rauhoittumaan omaan huoneeseen, jos asioita yritetään saada läpi karjumalla tai muuten huutamalla. Kiljumista tytöllä ei ole kyllä ollut, sellaista perus rääkymistä vain. Mutta esimerkiksi kaupassa sai tässä pari viikkoa sitten hirveän äksykohtauksen ja huutaminen oli jotain järkyttävää. Annoin huutaa ja jatkoin ostoksia entiseen malliin. Muutama mummo kävi kysymässä, että mitä tyttö oikein huutaa ja sanoin vaan, että kun ei asiat mene oman mielen mukaan. Sain muutamalta mammalta peukutusta ja kannustustakin, että heilläkin ollut joskus aikoinaan samanlaista omien lastensa kanssa. Mutta meidän "politiikka" asian suhteen on se, että huutamiseen puututaan heti ja siitä ei ole ainakaan hyötyä.
  5. hennas Puuhakas puhuja

    Pitää vielä mainita se, että kun tyttö on omassa huoneessa rauhoittumassa, ovea ei laiteta kiinni. Eli minnekään eristyksiin ei laiteta rauhoittumaan. Ja hänellä on lupa tulla pois huoneesta, kun hän itse kokee olevansa rauhoittunut. ;-)
  6. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kiitos Hennas. Me kanssa olemme nyt ottaneet nyt nollatoleranssin huutamiseen. Valo laitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan, mikä on alkanut vähän kantaa hedelmää, kun Valo on oppinut mistä on kyse. Ja siellä rauhoittuukin, alkaa soitella kitaraa ja leikkiä, kun on huomannut, että mamman huutaminen ei nyt auta. Me kyllä laitamme oven kiinni, muuten Valo paukuttaa sitä itse mielenosoituksena. Olemme myös vastapainona yrittäneet muistaa antaa kiitosta ja kehuja aina kun on siihen aihetta, ihan siten luontevasti, että onpa kivaa kun teit noin tai tuli heti kun pyydettiin jne. Tänään on mennyt kivasti aamusta asti, vaikka aikaisin taas herättiin.
    Minä kanssa peukutan tuota miten kaupassa toimit. Otan itse ihan saman linjan, enkä anna sen häiritä, jos joku kuulee komentamisen.

    Jep. Juttelu helpottaa :) Taas elämä maistuu, vaikka ulkona sataakin kaatamalla vettä.

    Venlalle iloista nimipäivää<3
  7. maarinen Sukkela juttelija

    VENLA kiittää nimipäiväonnitteluista! Sai kaupasta semmoisen ärrä-tuutti-jäätelön, missä oli ihana karamellipilvi pääällä. Söin siitä ne karamellit ja äiskä sai loput. nam. Juhlan kunniaksi siis tämä "erikoinen" jäätelöherkku..

    Ja päiväreissu Vantaalle yhden poikasen valmisujaisiin onnistui hienosti. Tyttö veteli unia mennen tullen takapenkillä turvaistuimessa. Perillä juhlissa, koulun juhlasalissa, se sitten viipotti pitkin eteisaulaa kuin vanha tekijä  kaikkien muiden pikkukakaroiden kanssa. Silmää iskien ja sormikoukulla houkutellen, että "tulkaa ystävät tänne.." Ja niin ne mennä humputti päänsä hikiseksi.  Toisilleen tuntemattomat pikkuihmiset.

    Poikaseni sai hirveän hyvän tutkintotodistuksen ja vielä STIPENDIN! Ja minä äiti olin niin ylpeä ja otettu että teki tiukkaan pitää kyyneleitä aisoissa. Suvivirttä veisattiin topakasti, kovaa ja korkealta..Ja päälle päätteeksi koulu tarjosi täytekakkukahvit. Sitte suunnattiin omalla porukalla pihviravintolaan herkuttelemaan. Ja Venla lauloi PALJON ONNEA VAAN! Kevät juhlat on aina niiiiiin herkkiä ja vanhanaikaisen yleviä.

    ________________

    KIUKKUPUSSI KAKARA se on täälläkin. Kermapilvi, simasuu. Auta armias kun se saa jotain päähänsä, niin siinä saa OIKEASTI äiti miettiä, että yhtyykö samaan rähinään vai onko VIISAAMPANA JA AIKUISENA hiljaa.. Nykyään saan johonkin huudon väliin sanottua että "huuda tyttö niin kovaa ja kauan kuin haluat, mutta ja mutta ja muttta, mitä se milloinkin on." Sitte tuo yleensä käyttää vanhaa konstia, että karjuu ja huutaa, Sitten lopettaa, pyytää anteeeksi ja sanoo, että "nyt olen iloinen". Eikä siinä sen kummempaa. Meillä ei mennä omaan huoneeseen eikä mihinkään muuallekaan, karjuu siinä kohallaan tunteensa julkin. Niinhän minä itekin teen. En minä pysty yksinään makuuhuoneessa itkemään. Tarviin lohduttajaa ja ymmärtäjää. Ja oon otaksunu, että tuo penska on samanlainen helmassa eläjä. 

    .... ja nytte täällä alkaa ilta kallistumaan kaakaon ja voileipien suloiseen antiin. Ulkona puhuroi topakka kesäkuun vihuri. Omenapuun kukat suihkivat tuulen pyörteissä pihan poikki, kuin lumikuuro kevät talvella... Puutarhan telttakatoksenkin tuuli oli rapinyt pitkin pihaa meidän poissa ollessa. Lohduttomasti se törötti alumiini jalat pystyssä kun tultiin kotiin. Venlalta pääsi ISO ITKU. voi voi...

  8. maarinen Sukkela juttelija

    ....edelliseen jatkoa...

    Meidämn leikkimökki projekti on edennyt näin pitkälle: (saa nauraa ja pitää höpsönä...)






    lisää aiheesta siellä blogin puolella... voi että tää on lystiä!
  9. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Voi maarinen! Se on Venla onnentyttö, kun äiti jaksaa panostaa leikkimökkiin noin kovin! Ihana siitä tuleekin! :)

    Valon äidin ja isin tuskaan tarjotaan täältä vertaistukea! Meillä on just noin! Ja tiedätkö, mulle on ainakin monen ammattilaisen suusta sanottu, että vaikka tää ei ookaan ihan tyypillisin temperamentti, niin tämäkin on normaalia. Toiset lapset vaan ovat jääräpäisempiä koettelijoita, mutta kyllä se uhma kuulemma niilläkin joskus loppuu! Tuota omaan huoneeseen jäähylle viemistä mä en muuten olekaan kokeillut, mutta tiedän miehen sitä harrastavan - ja nyt kun ajattelen, niin hitto, sehän muuten taitaa toimia! Täytyy ehkä pitää kasvatuspalaveri ja sopia, että otetaan tuo oikeasti käyttöön. Mä oon jotenkin mukamas ajatellut, että sen tarvii olla jäähy-menetelmä, millä tuon uhman saa kuriin, ja jäähy ei oo mukamas voinut olla omassa huoneessa. Nyt Pranis ja Hennas sai mut ajattelemaan, niin lopultahan tuo on ne muutamat kerrat toiminut, mitä olen tätä sivusta miehen toteuttamana seurannut!
    Ongelma vaan luonnollisesti on juurikin nuo kauppareissut, koska siellä sitä omaa huonetta ei ole... mutta josko sen sitten siellä antaisi huutaa, niinkuin tähänkin saakka.

    Pranikselle vielä lohdutuksena, että Joona temppuilee tuolla tavalla pääsääntöisesti vain mulle ja isälleen. Hoitotädit eivät ole raportoineet Joonan saaneen tän kolmen kuukauden aikana kuin yhden pahan rääkymiskohtauksen! Se on aika vähän se, kun kotona niitä tulee noin yksi tunnissa ;)

    Toisaalta ymmärrän myös Maarisen logiikan, että antaa siinä sylissä huutaa tunteensa julki, mutta sitä en Joonan kohdalla näkisi toimivaksi... toki siis tunnetta saa huutaa, mutta jos se ei sillä rauhoitu vaan kestää tuntitolkulla sellaista uhmaraivaria, niin sitten sen potemiskeino on joku muu kuin syli :) Haastavaahan kaikissa jäähy-menetelmissä on saada aikuisen ymmärrykseen se, että milloin on sallittua käyttää menetelmää ja milloin ei. Ainakin mä tunnistan itessäni ne piirteet, että tekisi mieli käyttää jäähyä lapsen kieltäytyessä jostain (en pue, en syö, en tule, en pese, en tahdo, en siivoa...), vaikka silloinhan tekis kovan karhunpalveluksen lapsen itsetunnolle, mutta myös sille oikean ja väärän opettamiselle.
  10. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    Heippa!

    Ensiksikin Prana, olet nyt niin kauan miettinyt sopivaa nimeä meille, että kerro jo ;;;))) Toivottavasti löydätte mukavan ystäväpariskunnan lapsilla. Samaa henkeä kun itse olette, se on kyllä tärkeää! Siis samalla hengellä tarkoitan sellaisia että oikeasti viihdytte. Kotona ystävien näkeminen on niin "helppoa" lapset saa liikkua, lastenhoito toimii helpommin kuin ravintoloissa, on leluja ja kavereita, kaikki viihtyy.

    Uhmakohtaukset. Meillä on ollut yksi vähän sinnepäin, mutta ei muita. Tämä tilanne oli se kun mies nappasi pojan pihalta sisälle varoittamatta ja yhtäkkiä ja toi minulle sisälle ja lähti takaisin ulos. Tympeä tilanne siis myös minulle kun jättää mulle eteiseen huutavan lapsen ja en ehdi edes kysyä että mikä juttu tää on. ARVASIN että oli napannut pojan kesken touhujen ja sehän on rumaa, mäkin suuttuisin. Mies ei hoksannut että lapselle on hyvä sanoa muutama kerta, että kohta mennään sisälle eikä vaan napata. Joten ehkä tuo ei aivan aiheeton hepuli ollut :) Silloin pidin sylissä sen aikaa että rauhottui.
    Mutta muuten meillä on kyllä ollut toooosi paljon sellaista kurittomuutta ja testaamista ja auta armias, kuinka paljon nämä tappelee!!! Huh huh. Painii niin että välillä pitää mennä väliin, monesti se nauru muuttuu ennenpitkää jommankumman itkuksi. Sohvilla hypitään niin että vieraita hirvittää. Mä taidan olla aika löysä! :D Mutta silläkai näitä tenavia tulee nyt kun ei liikoja stressaa kuinka pärjätään.
    Ehkä meille ne uhmakohtaukset tulee myöhemmin, mutta poika tuntuu kyllä niin säyseältä että on jo ruvettu sanomaan, että et anna Alisan ottaa sun kädestä sitä lelua ja sano Alisalle "älä" kun se repii sulta hatun jne. Pitäis vähän enemmän löytyä jo sisua!!! Tytöllä sitä tuntuu olevan ja yritän olla tukahduttamatta sitä, itse olen vasta nyt aikuisena oppinut pitämään omia puoliani ja vieläkin olen liian kiltti. Joten itse yritän olla lannistamatta sitä sisua mitä näissä pienissä on! Tottakai käytöstavat pitää olla ja kuri ja rajat, mutta meillä saa kiivetä olkkarinpöydälle kun kerran itse rakennettu temppurata siitä kulkee. :)
    Haluan vielä kertoa, että lähipiirissäni on perhe missä on TODELLA kova kuri ja en ole niin pahoja ja useita raivareita koskaan nähnyt!!!
    Itse ajattelen että en hirveästi vaadi vielä kaksivuotiaalta, on ne niin pieniä!!!!! Nyt lomalla kerran näin kun paha olo lähti ryöppyämään ja pieni oli itsekin ihan hädissään sen kanssa. Itse annoin hetken itkeä ja sitten pyysin syliin. Säälitti aivan kun näki että toinen ei tiennyt mitä tapahtuu kun ruokapöydässä nousi paha mieli ja itku jostain ihan olemattomasta. Neuvoteltiin että poika syö loppuun ja jälkiruuaksi tulee sellainen keksi mitä oltiin juuri torilta haettu ja olo helpottui ja pieni mies kipusi tuolillleen syömään. Joku voi ajatella että se oli lahjontaa mutta mun mielestä se oli onnistunut keskustelu kaksivuotiaan kanssa. Ja ilman sitä ruuan syömistä keksiä ei olisi tullut. Ja siis tämä oli poikkeus! Joskus pottailun alkaessa sujua lahjoin kyllä purkalla ;)

    Siis toki kuria, mutta aina ei tarvitse olla kiltti. Ei me aikuisetkaan olla :) Uskon että se on hyvä periaate, että omassa huoneessa saa huutaa niin että seinä heläjää, ruokapöytä ei ole se paikka. Ruokaillessa meillä taitaa kovin kuri olla. Kaupassa antaisin minäkin huutaa, kyllä kaikkien pitäisi jo tietää mistä on kyse, eikö? Ja jos ei tiedä niin tuijottakoot ymmärtämättömät.

    Tälläisiä tuli mieleen hänelle kuka ei ole vielä uhmaraivareihin törmännyt. :D

    Haluan vielä sanoa, että palattiin eilen lomalta ja syötiin Ikaalisten kylpylässä buffee matkalla. Poika lähti kiipeämään portaita ja hävisi näköpiiristä n. 15 sekunniksi. Tästä seurasi n. 3,5 minuutin ajanjakso kun minä ja mies juostiin hysteerisinä ympäri kylpylää ja kylpylän pihaa ja etsittiin poikaa. Kurkkasin alas sellaisesta ajoluiskasta ja ajattelin että jos poika on tuolla pohjalla makaamassa niin en ikinä selviä tästä. Itku pääsi kun mies käveli pitkän käytävän päässä poika sylissä. Joku nainen oli sanonut miehelle että tuonne portaikkoon meni pieni poika, mies ei kysynyt mutta nainen varmasti näki että nyt on hätä tuolla miehelle. Buffee meni vähän ohi kun pyyhittiin hikeä ja yritettiin toipua. Olipahan muistutus siitä että ei hetkeksikään voi laskea silmistä!!!! Mitä kaikkea pyöri päässä kun etsittiin poikaa, ajattelin että ei meille voi käydä näin ja että joku vei sen jo!!!!! Vahtikaa. lapsia. joka. sekunti.
  11. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kiitos KIITOS vertaistuesta ja ajatuksistanne, kiitos<3
    On todella huojentavaa kuulla, että muuten niin kohtelias ja kiva ja hyvin käyttäytyvä lapsi voi kotonaan tai vanhemmilleen olla todella kovapäinen. Huh. Minä jo mietin mitä olen tehnyt väärin tai onko metodimme väärät ja kaikkea. Lapset ovat erilaisia ja itselleni olisi helpompi tuollainen vaikka Venlan tai Ampun pojan kaltainen ipana, joka huutaa ja rauhoittuu siinä paikassa tai tulee syliin lohdutettavaksi. Valo ei ole koskaan hyväksynyt lohdutusta heti. Jos hän vaikka kompastuu omaa huolimattomuuttaan tai teloo muuten itseään, hän ei halua tulla heti lohdutetuksi vaan raivoo itselleen ja sen jälkeen pyytää puhallusta. Oma olo oli lohduton ja tarpeeton ja kädetön, kunnes tajusin ,että näin tämä poika vaan toimii. Ja yksinään hän tuntuu rauhoittuvan parhaiten, ellei mene ihan hysterian puolelle ja silloin ottaa isi syliin ja laulaa, pitäen samalla tiukasti kiinni ja hellittäen kun jännitys alkaa laueta.
    Kyllä meilläkin saa mieliharminsa ilmaista ja vaikka itkettää kun sanotaan että nyt on nukkumaanmenon aika, niin ei siitä toruta, se protestihuuto on se, mitä emme hyväksy, kun se tulee joka asiassa, mikä ei Valoa miellytä.
    Meillä lahjotaan tilanteen tullen kiitettävästi jos uhkaillaankin :D

    Hui kamala mikä tilanne kun lapsi katoaa näkyvistä! Sydän sykkyrällä tulee ihan kaikki kamaluudet mieleen ja syyttää itseään siinä muutamassa sekunnissa. Onneksi löytyi ja kaikki oli hyvin. Silmät saisi selässä olla..

    Mepä pääsimme eilen ihan ilman ipanaa ravintolaan syömään! Olipa ihanaa :) Ei tarvinnut koko ajan huomioida mitä se nyt tekee ja maistuuko ruoka, vaikka ravintolassa Valo kyllä osaa käyttäytyä, kuten yleensä kodin ulkopuolella muutenkin. Kauppareissut nyt on välillä testiratana, mutta se on sitä arkea.

    Ampulle nimistä vielä. Ilja on yksi mieleinen ja ehkä Misha ja Petja (tuleeko heti patja mieleen?)

    Kevätjuhlat ja suvivirsi, nyyh. Se sama laulettiin Valon kerhon juhlassa, ihan eka kevätjuhla Ökölle ja olihan se ihanaa. Ilahduttaa Venlan tapa löytää leikit ja kaverit ihan luonnostaan, niin sitä pitää.
    Mahtavat leikkimäkkipiirustukset ja pienoismallit, tuosta on sitten saatava oikea kuva tännek un valmistuu!

    Nyt on hetki aikaa ennen päiväunien loppumista ja piti tehdä vaikka ja mitä, mutta jämähdin koneelle. Näkemiin!
  12. maarinen Sukkela juttelija

    Hyvää päivää, arvon palstaleidit!

    Joo. Ei tuota meidän neitokaista SAA OTTAA SYLIIN RAUHOITTUMAAN. Se tulee syliin vasta sitten, kun on oman kiukkuilunsa saanu asettumaan. Jos tuota koittaa saaha sylissä rauhoteltua, niin pahemmaksi menee.

    Kauppareissulla kiukkuumiset on nyttemmin jääny hiukan vähemmälle. Emäntä porhaltaa juoksujalkaa OMAT RAHAT kourassa jäätelöaltaalle ja on sillä tohinalla kutakuinkin tyytyväinen. Yleensä. Ja tuon kanssa pitää sopia joka reissulla parkkipaikalla, että ollaanpas sitten nätisti. jne. jne. Ja että mitä sieltä kulloinkin ostetaan. (munia maitoa pesuainetta...) Ja KIITTÄÄ pitää muistaa hyvästä käytöksesta heti. Eräänäkin päivänä se kertoi isille, että kauppareissu oli äidin kanssa sujunut kerrassaan "heinosti"... Että KUKAAN ei kiukutellut. silleen.

    KATSOTAAN LaPSEN PERÄÄN HERKEÄMÄTTÄ.  Meillä on  jo tämä kotipiha sen verran "vaarallinen" (minun mielestä) että vällillä hysterisoin, kun tyttö töksöttää jossakin hiljaa kuuntelemassa minun huutelua. Kyllä siinä hätääntyy! Onneksi tuo kuitenkin pääpiirteittäin taitaa ymmärtää, että metsään tai lammenrantaan ei saa yksin mennä. Mutta.. jos esim pallo pomppii edellä, niin sinne se menee perässä. Ja viimeksi tyttö koikkelehti keltaisten perhosten perässä navetan nurkalla kylää kohti. MÄ oon jopa alkanut pelottelemaan, että tielle ei saa mennä yksi, koska siellä voi olla sitä ja tätä. MUTTA jos kauppakeskuksessa se katoaisi, niiin hätäni olisi valtava! Voi Amppu,  mitä olet saanut siellä kokea! Viimesyksynä Venla katosi tuohon metsään.. 10m etuovesta. Meni ystäväperheen koiran perään sillä aikaa, kun minä koukkasin sisältä lisää kahvipullaa puutarhaan. Hitto, kun huusin ja hikoilin koko tontin läpi. Ja tuossahan se seisoi kuusen takana KUUNTELEMASSA ihmeissään! 

    Huomasitteko muuten, että etusivulla oli eilen(?) juttu lapselle huutamisesta ja hermojen menettämisestä? Jeah! Olen pelastunut, lapseni ei saakkaa (ehkä) pysyvää traumaa vaikka itse kiljuin hyeenan lailla kun se kolmannen kerran saapasteli paskaisilla multakengillä vastasiivottuun kotiin ja pissasi siinä tullessaan eteisen lattialle. grrrrr. En tiedä minkämoinen silohermo sitä pitäisi olla että ei muka koskaan pillastuisi.
    Jälestäpäin kyllä kaduttaa ja saa pyydellä anteeksi. tuliha tuo sentää sisälle pissille, ei vaan kerennyt ajoissa. Eikä liioin kerennyt niitä saappaitakaan riisua. Voi pientä raukkaa.. Ja lattiankin saa uudestaan pestyä... Sitten se itse lohduttaa, että " äiti kulta elä nyt hermostu, se oli pelkkä pissa..." ja korostaa asian surkeutta voivottelulla "voi voi"

    No niin.. nyt tämä äitikulta koittaa taas jotain kotityötä talostella... Palaillaan!
  13. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Joona on aika ihana! Se kertoi mulle äsken sadun!

    "Äiti-isi haki Joonan hoidosta. Oli taka-etupihalla. Sitten mentiin kauppaan. Ostettiin kaksi pillimehu. Isille laastareita, Joona laastari. Sitten vitskuja. Nalle Puh -pastilli. Äiti meni hammaslääkäriin. Joona ei hammaslääkäriin, äiti yksin. Kello viistoista meni äiti hammaslääkäriin. Sitten meni takaisin hoitoon isi ja Joona. Ei ole äiti kipee."

    Ja tää on se kundi, joka vielä tän vuoden helmikuussa ei puhunut kuin max. 10 yksittäistä/irrallista sanaa! VAU!
  14. hennas Puuhakas puhuja

    Moikka! Joonasta on selvästi muotoutumassa ihka aito jaarittelija! ;-) Hieno tarina.

    Maarinen, meilläkin neiti itse sanoo, jos esim. maitomuki kaatuu lattialle, että "äiti, ei haittaa". Ja kädellään vielä huiskauttaa. Täytyy kyllä tunnustaa, että täällä saattaa äänessä nuotti hiukan välillä kohota, kun tuon kovakalloisen kanssa keskustellaan asioista. Miten voikin pienellä ihmisellä olla voimakas tahto! Olen kyllä ottanut sellaisen linjan, että asiat pitää selittää, eikä vaan käskettää. Kaikelle tekemisellehän pitää aina olla jokin syy.

    Ja syliin tulemisessa tytöllä näyttää olevan samanlainen linja kuin Valolla ja Venlallakin - vähän aikaa pitää itse surkutella ja sitten vasta syliin lohtua hakemaan. Ampun pojan "tunnekuohut" on tuttuja täälläkin. Tässä eräänä päivänä neitiä vaan itketti jokin asia. Kysyin, että mistä tuli paha mieli, niin sanoi, että "en tiedä, minua masentaa". Voi tauti, että ois naurattanut. :-)
  15. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Voi näitä pikkuihmisiämme :) Nuo tokaisut on ihan huippuja, pitäkää siinä sitten pokkanne, kun muksu alkaa filosofoimaan tai toistaa mitä olet joskus itse tilanteessa sanonut.

    Kevennys: Mies oli Valon kanssa apteekissa. Oli tokaissut että haetaan Abban napit. (Valohan kutsuu isiä oma-aloitteisesti Abbaksi) Ökö oli hokenut abbannappi, abbannappi ja mies oli koittanut saada huomion jo muualle ja osoittanut jotain istuttavaa aasia/heppaa apteekissa. Valo oli lelun luo mennyt ja alkanut hinkata molemmin käsin törröttävää häntää ja hokenut MUNA, MUNA! Mies nieleskeli aikansa ja yritti korjata "häntä, se on häntä". Tilannetta seurasi paheksuen nuorehko mies, joka ehkä mietti sitä pahinta vaihtoehtoa.. Ehkä mieheni nyt muistaa käyttää jotain toista termiä ;)

    Joonan satu on hieno ja miten vauhdilla sitä tekstiä sitten alkaa tulla, kun pää on auki. (ehkä huono termi kuvaamaan ;))

    Minäkin koitan selittää miksi asioita tehdään ja miksi ei, aina ei auta. Välillä, aika usein, tuntuu ne tunteet kuohuvan ja väsyttää ja nälkä tai milloin mitäkin. Jos vaikka oli tosi kiva aamu, niin johan kotona alkaa harmittaa päivän jännitykset ja silloin on ihan turha koittaa sanoa kolmea sanaa peräkkäin, aina en muista. Ei vaan mene perille ja on tyydyttävä luolamieskieleen yksi sana kerrallaan tai vaikka osoittaa. Niin Valokin tekee. Ei vaan saa sanaa suustaan ja osoittelee ähisten ja ahdistuen, kun ei jaksa keskittyä puhumaan, mutta silti haluaa jotain. Olen yrittänyt opastaa puhumaan, mutta on tilanteita, jossa Valo vaan ei halua sanoa, mieluummin ähisee ja sohii.
     Voi pientä, mikäli olemme täällä kotona oikein tulkinneet, on meillä käsissämme syviä ajatteleva ja omia tekemisiään kohtaan hyvin kriittinen poika. Pitäisi osata heti tai menee hermot. polkupyörällä voi ajaa vain 10 min kerrallaan, muuten kilahtaa ja silloin ohjataan tahallaan autotielle (!). Valo on kyllä oppinut polkemaan ja ohjaamaan tosi hienosti, osaa jo ihan itse, mutta vaatii niin paljon keskittymistä, että pakko rajoittaa aikaa, että pysyy mieli iloisena. Tällaisessa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa täytyy ihan tosissaan yrittää opettaa Valolle, että kaikkea ei tarvitse osata eikä ainakaan olla se paras. Riittää kun yrittää. Noinkohan onnistutaan ;)

    Koitin aamulla pitää Valoa ilman vaippaa, että oppisi ilmoittamaan kun pissattaa. Olin ehkä kaksi minuuttia aiemmin sanonut, että muista kertoa kun pissattaa ja toinen nyökkäilee joota, kun luettiin kirjaa ja tunsin kuinka syli kastuu.. Että näin.

    Nyt odotellaan reilun vuoden vanhaa serkkutyttöä Valon kaveriksi kylään ja viikonloppuna on pari vuotiaan serkkutytön synttärit. Siinä hiljaiseloon tarpeeksi ohjelmaa vähäksi aikaa.

    Tiistaina oli paikallisen liikennepuiston avajaiset ihkaoikea lastenmusiikkibändi esiistyi. Valon ensimmäinen keikka ja oli ihan myyty. Istui kuin tatti nurmikolla ja taputti ja kumarsi aina laulun jälkeen. Lopuksi kiitti kumartaen kolme kertaa :) Ihana!

    Josko sitä kirjan ottaisi käteensä tai meniskö ompelemaan trikoomekkoa valmiimmaksi..
  16. maarinen Sukkela juttelija

    Hei vaan kaikille!

    Miten tällekin viikolle tuli perjantai ihan liian sukkelasti? Joku sanoikin (hennas?) että nykyään maanantait on niitä joita "odottaa". Onko se justiin sitten niin, että uudella vikolla olisi ehkä mahdollista tehdä taas ne tekemättömät työt, joita ei tällä(kään) viikolla ehtinyt tehdä?

    Meillä oli täällä pari päivää oikeen lystiä, kun isot pojat pyrähtivät "kotikäynnille". Että en sitte viittiny ees koneelle kirjautua, vaikka kaikkee hauskaa olisikin ollut kerrottavaa. Päivittelen blogiin taas kuvien kera, mikäli meidän nettiyhteys sallii....

    Valon apteekki-reissua koitin aamulla selittää pojille. Huh. Nauratti niin hirveesti, että Venlahan se siitä kiinostui ja minun piti koittaa selittää puoliksi englanniksi ja vaikka miksi, että tuo tyttö ei ois tajunnu. SILLÄ pian se jo tosiaan kertoo kaiken vähänkin kyseenalaisen eteenpäin varsin sopimattomalla hetkellä. Yleensä kattoo sen silleen, että NYT on paras aika tehdä vaikutus. Nauraa itse siihen päälle hevosen naurua ja olettaa, että kaikki yhtyvät hänen hauskaan juttuunsa... (hm..äitin tytttö?)

    Joonasta myöskin kehittymässä aivan selkeästi pikku tarinaniskijä! Suloista! Niin nopeasti ne lapsukaiset oivaltavat asiat ja sanat ja mielikuvituksen ja toden. Nyt vaan sitten virittämään perheen yhteisiä keskusteluja. Sieltä saattaa tulla mainioita "selityksiä"!

    VENLA kävi eilen illalla EKAA kertaa tänä kesänä oikeasti uimassa. Isi ja pojat pulahtivat laiturilta vilvoittelemaan puusavotan päätteeksi ja Venla siihen perään. Ensin heitti oman nukkensa järveen ja sitten porskutti itse perässä. Ei paljon kylmää kaihtanut! Pois lähtiissä alkoi kauhea huuto- Järkyttävä karjuminen! Vastarannan lokkiperhekin säikähti sitä ja hetken aikaa oli ilmassa maalmanlopun meiniki.Jokainen elävä kirkui omalla äänellään ja joku lokeista kuulosti aivan nauravalta vanhukselta. Mutta uimassa käyty ja tänään piti mennä uudestaan, mutta jotenkin jäi. 

    Jep- Tämmöstä nyt äkkiseltää! Hyvää viikkonloppua kaikille1
  17. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Perjantaista iltaa!

    Täällä katotaan jotain futista, argh. Se on mun mielestä yks epäkiinnostavimmista peleistä, vaikka kuin ois kuumii kolleja kentällä ;)

    Joona tosiaan on varsinainen tarinoitsija. Onhan se tässä kevään aikana höpissyt yhtä ja toista, mutta tuo oli jotenkin aivan mainio hetki. Samaisena iltana kielsin ottamasta yhtä xylitol-pastillia enempää... varoitin tietysti, että muuten tulee xylitol-myrkytys. Pari tuntia myöhemmin asia oli vissiin prosessoitu, pikkutyyppi kertoi, että ei pelota, kohta "xylipastillimyrkytys" tulee :D
    Mutta niinhän mä sanoin, että jotain pienelle lapselle käsittämätöntä tulee. Mistäpä tuo voiskaan tietää, mikä ihmeen "myrkytys"!

    Tuolla ipanan hoidossa taas ollut mitälie flunssaviruksia, jännäillään, että selvitäänkö tällä erää ilman. Hyvinhän tuo onkin hoidossa kestänyt imuttelematta kaikkia mahdollisia tauteja tänne kotiinkin!

    Voi tuota hennasin neitoa ja masis-diagnoosiaan! Ja Valon munat, oijjoi! Hauskoja, kertakaikkisen ihania pikkutyyppejä sutkauksineen! <3

    Valolla taitaa olla leikkikavereita ja hulabaloota siellä, aika kivaa! Mä odotan todella innolla juhannusta, että päästäisiin Halipossun ja hänen perheensä kanssa taas meidän mökille. Ei olla saatu nyt mitenkään päin meidän aikatauluja tässä viime kuukausina natsaamaan, joten ikävä alkaakin jo olla kova!

    Hurraat myös vesipeto-Venlalle! Just tänään työkaverille tuskailin, kun en ole itse vielä tälle kesää avoveteen päässyt, hinku ois kova! Tiedän vaan, että kylmäähän tuo meri etenkin vielä on, joten jos sinne mennään, niin mä alan viluilee ja Joonaa ei varmasti saa pois sieltä vedestä!

    Joskohan se päivä kohta ois tässä... alkaa virta loppua tältä viikolta! Eilen ipana oli hoidon kanssa Korkeasaaressa, ei nukkunut päikkäreitä ja viime yönä sitten yski ja köhi nenänsä ollessa tukkoisena nukahdettuaan viimein joskus klo 22.30 aikaan. Yhdeltä olin jo ehtinyt kolmesti käydä sen huoneessa rauhoittamassa tukkonenäänsä itkien säikähtänyttä lasta, ja koska olin ite aivan totaalisen väsynyt, niin päätin kantaa lapsen omaan sänkyyni. Ihanaa, että välillä voi tehdä niin, ilman että lapsi luulee sen olevan "oikeutus" nukkua joka yö vanhempien sängyssä :D

    Lisäksi kerron viel tämän; mulla oli tänään ensimmäinen ajotunti autokoulussa! Jännää! Hyvin se tais kuitenkin mennä, treenailtiin vaihteita ja peruuttamista ja mäkilähtöä. Sitten olikin tunti lähenemässä loppuaan ja opettaja kysyi "Noniin, miltäs tuntuis, jos ehdotan sulle, että sä ajaisitkin tästä takasin autokoulun pihalle?"  Huh! Ja parkkeeratakin sain kadunvarsiparkkiin, ei onneksi sentään mistään taskuparkista ollut kyse :D Jee! En mä sitten ihan niin hirveän huono ollutkaan, mitä pelkäsin olevani! Olin aivan varma, että mulla ois koko ajan kengurubensaa ja auto sammuilis käsiin, mutta vain YHDEN kerran se sammui koko harjoittelun aikana, ja liikenteessä ei kertaakaan, vaikka jännäskin ihan perskeleen paljon!
  18. hennas Puuhakas puhuja

    Moikka moi!

    Me oleillaan pienen poitsun kanssa kahdestaan kotona ja odotetaan, että kello lähestyisi kolmea ja päästäisiin lähtemään valmistujaisjuhliin. Ukko suuntasi tytön ja anopin kanssa järvelle. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Neiti oli kyllä ihan into piukeana! :-)

    Huraat Sannan autokoulun startille! Muistan vielNä tosi hyvin, kun olin itse autokoulussa. Minähän kävin kortin vasta viisi vuotta sitten. Tai no nythän siitä on jo pitkä aika. ;-)

    Toivottavasti Joona nyt ei saa sieltä hoidosta mitään flunssatartuntoja tai vastaavia. Kesällä on jotenkin niin tympeää sairastaa. Meidän lapsukaisilla oli molemmilla jonkinlaista flunssaa viime viikolla ja vielä vähän tälläkin viikolla. Pojalla oli yhtenä yönä kuumettakin, mutta en nyt tiedä, että johtuiko se hampaista.

    Valon juttu pisti naurattamaan! Oikeasti saa jo pelätä kaupan kassalla, mitä tuo 2,5 vee oikein keksii laukaista. Tässä eräänä iltana oltiin pihalla rakentelemassa leikkimökkiä ja tytöllä oli oma pieni katuharjansa keppihevosena haarojen välissä. Siinä se laukkaili ympäriinsä ja yhtäkkiä juttu muuttui ja alkoi rallatella "kikkeli, kikkeli, kikkeli". Ja huuteli sitten, "äiti kato, mulla on kikkeli". Tietysti KAIKKI naapurit sattui olemaan juuri silloin pihalla. Nolo.

    Pitää lähteä silittämään pojalle kauluspaita ja itselle mekko. Tylsää!!!
  19. maarinen Sukkela juttelija

    Moi! 

    Kello tikittää jo ilta kymmentä. On siis perjantai, täsmennän. isi meni töihin ja minä istun Venlan kanssa keittiössä odottamassa että nukuttais. Olen tehnyt meille HYVIN tylsää. Telkkari kiinni ja minä hiljaa kirjoitan. Tyttö tökkii muovailuvahaa ja puhuu itsekseen. Meni päiväunet iukan myöhäiseksi ja niimpä tää iltakin sitten venyyyyyy.....

    PUHEISTA. Tää lapsonen sitten kilahti tänään oikeen kunnolla- Päivällispöydässä. Oltiin miehen kanssa luvattu, että ruokailun jälkeen käydään Somerolla kaupoilla. Niin ja Venlasta siellä on aina hauskaa käydä. sitten mies ilmottaa kesken ruokailun, että ei nyt taidetakaan lähteä. Just. Noin vain neuvottelematta juuri kun toiset on oikeen orientoituneet asiaan. Niin. Venla tulistuu. Katsoo isäänsä silmiin. Iskee nyrkin pöytään ja kajauttaa että PERKELE! Ja vielä PASKA! Ja alkaa itekmään rajusti. Sain siinä tovin lohdutella ja lopulta se söi lautasen tyhjäksi mun sylissä. Sovittiin että menee äitin kanssa päiväunille ja sitten lähdetään sinne kaupalle.ok. Niimpä nukutin nyyhkivän ja anteeksipyytelevän tytön jalupasin herättää hänet kun olen lähdössä. JA NIIIIN oli iloinen ja ihanan lapsi koko loppupäivän.

    Tarinan opetus lienee ollut se, että isä saa opetella olemaan kiroilematta ja lisäksi pitämään lupauksensa tai ainakin keskustelemaan asioista. (ja minä sihisen sitä omaa paskaani erittäin hiljaa ja huomaamattomasti...)

    .... ok. nytpä tuon ihanan lapsen silmät näyttävät uniselta, joten HYVÄÄ YÖTÄ !
  20. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Moorjes!

    Iik vesipedoille, nytkö jo? En minä tarkene vielä enkä kyllä Ököä päästä ennen kuin itse tarkenen vesirajaan värjöttelemään.

    Voi Venla :D Haahhhhaaa! Minkä suustaan päästää sen toisen suusta kuulee... Ottiko isi opikseen? Ei suunnitelmia saa muuttaa noin vaan, siitähän seuraa selvästikin suuri pettymys. Me emme uskalla kertoa edes niistä iloisista asioista liian aikaisin, ettei käy odotus hermoille ja itku tule jo ennen kuin lähdetään johonkin tai tehdään jotain kivaa.

    Sanna on the road ;) Tosissaan, hieno uutinen! Eka ajotunti ja hyvillä mielin, voiko enempää enää toivoa? Kohta on kortti kourassa ja ipana takapenkillä ja maailma avoin. Kunhan maksaa ne suolaiset korttirahat, käsittämättömän hintainen lärpäke nykyisellään.. Toivotaan että Joona välttää kesäkuumeet, peukut pystyssä!

    Hennas että kikkeliä kuuluteltiin teidän tontilla :D On nämä hilpeitä, kun toisilta kuulee. Kuinka juhlat meni?

    Meillä oli hulvaton loppuviikko. Siskoni tuli reilun vuoden ikäisen tyttärensä kanssa meille pariksi yöksi kylään. Valo ja serkkutyttö olivat heti ihan kavereita ja halailivat estoitta koko ajan. Leikkivätkin mielellään ja touhusivat. Huvitti, kun Valo jäi pihaan siskoni ja pikkuisen kanssa odottelemaan hetkeksi, käskin esitellä vaikka pihaa. Valon suusta kuului heti: "EI saa koskea NOKKO!" Portaan juuressa on nokkonen ja onhan siitä varoiteltu.
    Lauantaina lähdimme bussilla täältä pohjoisempaan toisen serkkutytön syntymäpäiville ja Ökö nautti bussimatkasta, joka kesti juuri sopivat 45 minuuttia. Matka meni "johtolankoja" seuraillen. Ne ovat sähkölankoja lyhtypylväästä toiseen :) Päiväunien aikaan lähdettiin ja jännättiin jaksaako, mutta hyvin meni synttärit ja tulomatkalla vasta Valo malttoi ottaa puolen tunnin tirsat. Kivaa :) Veljelläni on vielä iso musta koirakin, joka kovaa haukkui jokaisen vieraan tullessa, eikä Valo säikähtänyt ollenkaan, tykkäsi vain kun toinen melkein nurin kaatoi nuoleskellessaan korvantakuset.

    Siitä tulikin mieleeni, että onko perhe Maarisella suunnitelmissa kesäinen reissu keski-Suomeen? Mutterikahvia edelleen tarjolla ja teetä kanssa :)

    Olen ottanut pitkästä aikaa kirjan käteen ja nyt osui vaikuttava klassikko. F.E. Sillanpään Ihmiset suviyössä. Jos vaan Maarinen olisit lukuihmisiä, pitäisit tästä kirjasta. Hiljaista, eleetöntä kuvaista maaseudulta silloin ennen. Miten joku osaakin maalata sanoin kesäyön tunnelman, tuoksut ja ihmiset aivan silmien eteen ja senkin tekee ilman turhaa alleviivausta. Hieno kirja. Suosittelen jokaiselle.

    Ai niin. Nyt on sitten koettu se suuri hetki, kun oma lapsi saa totaalisen kohtauksen puistossa, jossa on juuri nyt kaikkea kivaa tarjolla ja paljon lapsiperheitä paikalla. Hysteriaa lähentelevä kilahdus ei loppunut minun konstein, vaan laantui sen verran, että sain huutavan muksun rattaisiin ja kohti kotia. Että tuli kumma olo. Katse maahan tai suoraan eteen ja pois paikalta. Tuntui että kaikki muut osaisivat hoitaa tilanteen paljon paremmin jne. Paskamutsi-olo, vaikka ymmärränkin, että näin vaan käy ja itse sille ei aina voi mitään. Valo kirkui täysillä, kun piti lähteä pois kivasta leikkipaikasta. Pisti vastaan kaikin voimin ja heitti latanaksi maahan. Ei halunnut syliin, ei mitään. Jep. Nyt sekin on koettu..