Kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Violina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Leuto sanoi:
Lintupieni: Uskomatonta että meillä niin sama tilanne! Jotenkin helpottaa kuulla että ei oo ainut tällaisessa tilanteessa, vaikkakaan en tietysti kenellekään toivoisi sitä että raskauteen ikävästi suhtaudutaan. Minäkin olen kertonut vain yhdelle ystävälle. Jotenkin tuntuu että en ole valmis kertomaan muille. Haluan ennemmin iloita tästä yksin, miehen ja teidän kanssa. Aiempia raskauksia on varjostanut kovat kivut ja haluan nyt fiilistellä ja nauttia tästä raskaudesta täysillä niin kauan kun kivut pysyvät poissa. Tää on kyllä hyvä paikka purkaa tuntemuksia ja lukea muiden. Vertaistuki on parasta! :)
Click to expand...

Kiitos tuesta. Olis mielenkiintoista kuulla mistä syystä sun anoppi ei suhtaudu myönteisesti.

Ylipäätään ihmettelen miksi ihmiset suhtautuu niin negatiivisesti kahden lapsen jälkeen. Jos ei oo yhtään niin heti udellaan, koska tulee perheenlisäystä. Sit ootetaan pikkusisarusta ja sen jälkeen sanotaan että kaks riittää.
 
Mä kerroin tänään meidän 10v esikoiselle niin hänen ensireaktio oli "voi ei mä toivon ettei sieltä taas tuu poikaa" :D tyttöä kovasti toivottais kahden pojan jälkeen :)
 
Me ollaan kerrottu molempien läheisimmille ystäville ja mun äidille rv8-10 välillä, kun ar-ultrassa oli kaikki hyvin. Muille aletaan kertomaan tässä vähitellen, kunhan kasvotusten tavataan. Eniten kyllä jännittää kertoa anopille, kun luulen että hän ei meiltä ihan vielä vauvauutisia osaa odottaa. Ajateltiin kertoa siis syntymäpäiväyllätyksenä kuukauden päästä :)

Töihin kertomista haluan kyllä pitkittää mahd pitkään, mieluiten sinne puolenvälin tuntumaan ja siihen kun työkuviot on muuten varmat.
 
Asiakkaat on kyselly kaupassa, yritän tosin viellä pitää tovin salassa. Muut ei miehen ja isän lisäksi tiiä. Ei tätä pysty enää kauan salaamaan maha kasvaa aika nopeasti ja vasta 11+5
 
Me ollaan nyt kerrottu kaikille kenelle meinattiin "kertomalla kertoo". Lopuille sit juorut liikkuu.. :P Jännä ootella millon sukulaiset alkaa kyseleen. Aika harvoin niitä nähään. Kesällä on muutamat valmistujaisjuhlat ja olis kiva sielä yllättää, mutta kuten sanoin, eiköhän ne juorut kerkee jo ennen sitä.
 
Moikka! Oon tuumaillut myös tuota kertomista tästä mahdollisesta toisesta tulokkaita, mutta tuntuu, että ensimmäinen ultra on jotenkin tosi pitkällä? Olemme siis ajatelleet, että vasta tämän ultra jälkeen kertoisimme. Olen silloin "jo" viikoilla 12+6?

Onko jollakulla toisella ollut samanlainen tilanne
 
Serena_ mulla on np-ultra 12+4. Mun mielestä luontevinta käydä 12+ viikolla kun silloin oon aiemmissakin käyny :)
 
Mulla on eka ultraääni rv 12+4 eikä kyllä kerrota kenellekään ennen sitä. Tai noh, ehkä yhdelle kaverille jos sattuu sopiva tilaisuus. Esikoisesta kerrottiin vasta joskus viikoilla 15-17 eikä sekään ollut musta yhtään liian myöhäistä, onhan sitä raskautta vielä jäljellä vaikka kuinka. Nyt varsinkin kun ei oikein ole mitään oireita, ei tarvitse niitä millään selitellä. Jos olisi kovaa pahoinvointia tai väsymystä, voisi läheisille kertominen helpottaakin asiaa.
 
Serena, mulla on ultra reilun viikon päästä. Olikohan silloin 12+3. Miettinyt että viimeistään sitten haluaisin joillekin kertoa mutta ahdistaa kun maha jo niin pömppö. Molempien vanhemmat kuitenkin tietää jo raskaudesta. Lisäksi muutamalle kaverille olen kertonut, joille voisin myös puhua keskenmenosta. Esimies kyllä myös jo tietää kun yhtäkkisin ultran vuoksi jouduin yks päivä menemään töihin myöhässä.
Pojan pph on kovasti jo miettinyt tulevaa syksyä ja ketkä lapset sillä pysyy ja kuka tulee tilalle. Varmaan pitäisi kai jo kohta paljastaa että meidän poika jääkin kesällä jo pois.
 
Tänään kerroin yhdelle hyvälle työkaverille. Oli tosi iloinen :)
 
@Viola ja Isabella84

En siis ole yksin viikkojeni kanssa! <:o)

Tosin tänää 8+6 viikoilla on senpäivästä "kasvukivulta" tuntuvaa olotilaa alavatsalla ja veto ihan pois (pikkukakkonen nukutti mut, Who could blame me ;-)) että tänään ei epäilystä siitä olenko raskaana.

Ja @Isabella84 havahduin tänään myös pukeutuvani aina löyhempiin ja laatikkomaisempiin vaatteisiin koska tuota vatsaa ei voi kohta enää kuitata "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa"-lauseella.
 
Serena_ sanoi:
@Viola ja Isabella84

En siis ole yksin viikkojeni kanssa! <:o)

Tosin tänää 8+6 viikoilla on senpäivästä "kasvukivulta" tuntuvaa olotilaa alavatsalla ja veto ihan pois (pikkukakkonen nukutti mut, Who could blame me ;-)) että tänään ei epäilystä siitä olenko raskaana.

Ja @Isabella84 havahduin tänään myös pukeutuvani aina löyhempiin ja laatikkomaisempiin vaatteisiin koska tuota vatsaa ei voi kohta enää kuitata "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa"-lauseella.
Click to expand...

Tänään sitten tajusin että eihän mulla ole ens viikollakaan ultraa eli se on vasta rv 13+3. Vielä kaks viikkoa mahan peittelyä eikä mulla ole oikein löysiä tai laatikkomaisia vaatteita.
 
Tänään kerrottiin pian 11-vuotiaalle tytärpuolelle vauvasta. Ensin ilahtui, mutta hyvin nopeasti tajusi, että vauva on myös hänen isänsä lapsi, josta alkoi hirveä huuto, ettei hän halua vauvaa, koska isi ei sitten enää leiki hänen kanssaan ja hän aikoo muuttaa pois kotoa heti kun vauva tulee. Itki asiaa koko illan. Äitillään hänellä on pikkusisaruksia eikä heitä kohtaan ole tullut tollaista reaktiota. Harmittaa. Isänsä yritti kyllä selittää hänelle että rakastaa tätä yhtä paljon varmasti vauvan syntymän jälkeenkin ja on yhtä paljon hänen kanssaan vauvan syntymän jälkeen. Todellisuus kun on että tyttö asuu meillä joka toisen viikon ja sen ajan usein huitelee kavereiden kanssa, harrastuksissa, mummolassa jne. eikä juuri kotona näy. Itse sulkeuduin jotenkin ihan täysin tässä tilanteessa ja tuli tosi syyllinen olo vaikka haluan tätä vauvaa ennemmän kuin ikinä yhtään mitään muuta!
 
Oltiin miehen kanssa kaksi yötä miehen sedän ja vaimonsa luona. Molempina iltoina oli viiniä tarjolla, joista kieltäydyin flunssaan vedoten. Tänä aamuna ennen lähtöä sitten kerrottiin ja sedän vaimon ensimmäinen kommentti oli että "minä arvasin". Olin kyllä ihan ällikällä lyöty! Nähdään tosi harvoin enkä olisi ikinä uskonut, että parista viinilasillisesta kieltäytyminen aiheuttaa epäilystä heissä, koska ei tunneta kovin hyvin, eivätkä tunne aiempia juomatapojani.
 
Tänään kerrottiin ultran jälkeen tuleville isovanhemmille asiasta. Omalla äidillä oli äidin vaistot jo sanonu vähän aikaan että taitaa olla pullat uunissa, mutta ei ollu viittiny udella liikoja :-) Rakas esikoinen (2,5v) kuuli olkkariin mitä sanoin ja huus; mummu mummu, minulla (puhu itestään) kasvaa vauva navassa :-D <3
 
Pari päivää sitten kerrottiin tulokkaasta lapsille (isommat 8v ja 10v, pienin 1v). Eihän isommat meinannu ensin uskoa. Esikoisen mielestähän oon jo liian vanhakin saamaan lapsia. Näytin ultrakuvaa mutta sanoivat että se on pienimmän vanha kuva. Muuten vaan oon kuulemma lihonut. Eilen sain uusimmat ultrakuvat ja kai pikkuhiljaa meni uutinen tajuntaan. Ihan innoissaan odottavat. Kunhan vaan tyttö tulisi. Toista villiä poikaa ei kuulemma tarvis tulla. Nyt sitten on laskettu aikaa milloin se vauva syntyy. Mietitty että ensin on isompien synttärit, sitten pienin täyttää 2 ja sen jälkeen tulee vihdoin vauva. Meillä sattuukin kivasti kun koko perheellä vähän yhdessä läjässä kaikkien synttärit.
 
Mulla on vähän hankalampi tilanne. Kyseessä on yllätysraskaus, joka alkoi satunnaissuhteesta sillä aikaa, kun olimme eronneita naisystäväni kanssa. Olen pohtinut ja jännittänyt asian kertomista konservatiivisille vanhemmilleni. He eivät tiedä edes naisystävästäni, vaikka olemme seurustelleet yhteensä yli vuoden. Pitkä välimatka ja asiallisen etäiset välit ovat mahdollistaneet, että voin elellä omaa elämääni suurkaupungissa heidän tietämättään. Lapsiasiaa ei kuitenkaan voi loputtomiin piilotella, ja samalla tietysti kaikki tulee julki. Olen kuitenkin lähempänä kertomista, mutta mietityttää ja pelottaa, miten kamalan myrskyn uutinen saa aikaiseksi. :( Monet ystävät tietävät ja pari työkaveriakin, ja kaikki minua yhtään pidempään tuntevat ovat todella iloisia puolestani, koska olen pitkään jo haaveillut perheenlisäyksestä. Se vain tuli muodossa, jossa en olisi sitä osannut aiemmin odottaa. :)
 
Mä kerroin eilen hyvälle ystävälle, kun nähtiin pitkästä aikaa kasvotusten. Muille ei vielä ollakaan kerrottu...
 
Tulisielu: on tosiaan vähän erikoisempi tilanne teillä. Aiotko tai oletko jo kertonut lapsen isälle?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top