Kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Violina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mää oon ihan paskana tuon kertomisen suhteen. Luulen että tämä kolmas on monelle paljon isompi yllätys kuin meille. Taivastelu tulee olemaan varmaan todennäköisempää kuin onnittelu. Pahin rasti on anoppi joka on samalla työnantajani. Hän ei voinut millään uskoa sitäkään kun kerroin odottavani pikkukakkosta joka on nyt vuoden. "Sinäkö raskaana? Teillekö toinen lapsi?" Ja puhui pitkään siitä miten ajatteli eka että meidän koira saa pentuja... Sen kommenteista ois voinu loukkaantuakin jos ois halunnut. Kuitenkin lapsi oli meille todella toivottu ja yritetty ja parisuhdekin voi hyvin varmasti myös ulkopuolisen silmin. Äitiyslomalla tein iltaisin lasten nukkuessa töitä ja silti sain kuulla siitä miten mun ois hyvä olla töissä. Hän on ihana mummu meidän lapsille, mutta on TODELLA urakeskeinen ihminen. Luulen että hän ei kovin riemastu kun saa nämä uutiset, siinä ei varmaan kauheasti näy tälläkään kertaa iloista mummua.
Lisäksi on hyvät ystäväni joiden kanssa on puhuttu monen monta vuotta että lähdetään ekaa kertaa yhdessä ulkomaille ja "kukaan ei ole sitten raskaana!" Tämä reissu on keväällä ja pystyn kyllä lähtemään kun niillä viikoillahan pystyy lentämään.
Kestän kyllä yleensä kuulla monenlaista, mutta tämä lasten saanti on sellainen aihe etten oikeen jaksa kuunnella typeriä kommentteja ihmisten suusta kenenkään raskauteen liittyen. Minusta lapset on lahja joita saadaan ja aikaa ei voi aina päättää. Surettaa niin tieto siitä että joidenkin mielestä tämä raskaus "pilaa" jotakin. Pääasia tietysti on se että miehen kanssa osataan olla onnellisia. Mutta toivoisi että ne lähimmätkin ihmiset olisivat.
 
Leuto, tykkäys sille, kun kirjoitit, että lapsi on lahja, ei työhullulle anopille.. Ihmisillä on erilaisia kokemuksia siitä, miten helposti tullaan raskaaksi ja se monesti (ei aina) heijastuu suhtautumiseen. Ite pitkään yrittäneenä (syyskuusta 2014) oon erittäin herkkä myös kaikenmoisille negatiivisille tai ajattelemattomille kommenteille.

Sadettarelta halusin kysyä, onko jokin erityinen syy, miksi haluat kertoa noin myöhään? Olen vain utelias :) en ehkä kykenisi lähimmiltä salaamaan noin pitkään.
 
Suvetar sanoi:
Leuto, tykkäys sille, kun kirjoitit, että lapsi on lahja, ei työhullulle anopille.. Ihmisillä on erilaisia kokemuksia siitä, miten helposti tullaan raskaaksi ja se monesti (ei aina) heijastuu suhtautumiseen. Ite pitkään yrittäneenä (syyskuusta 2014) oon erittäin herkkä myös kaikenmoisille negatiivisille tai ajattelemattomille kommenteille.

Sadettarelta halusin kysyä, onko jokin erityinen syy, miksi haluat kertoa noin myöhään? Olen vain utelias :) en ehkä kykenisi lähimmiltä salaamaan noin pitkään.
Click to expand...

En jaksa kuunnella uteluja tms. Ja kaikista pahin on anoppi. Aikaisemmissa raskauksissa hän tiedotti asiasta pitkin maita ja mantuja. Kiva oli kuulla asiasta semmoisilta ihmisiltä, joita en ees tunne. Joten tässä se suurin syy salailuun. Jos käy niin hyvin kuin aikaisemmin, mun maha alkaa näkyä todella myöhään. Viimeksi oli jotain rv 34+ koulussa, kun joku tuli kysyy että oonko raskaana. Sanoin että oon, ja että la on reilun kk päästä. Hieman nauratti tyyppien ilmeet :D
 
Mä oon ollu töissä tosi huono huomaamaan ihmisten raskauksia. Yks odotti kaksosiakin, enkä huomannu :rolleyes: Toki ei paljon oltu tekemisissä, käytävällä vaan tervehditty ohi kulkiessa. Katsoin aina vaan silmiin, enkä huomannu mahaa :grin
 
Voi sentään. Me ollaan molemmat sellasia lörppäsuita et ei maltettu olla kertomatta heti. Kerrottiin plussasta ekojen parin viikon aikana vanhemmillemme, isovanhemmille, veljille ja parille läheiselle ystävälle. Sit ekan ultran jälkeen rv 12 laajemmin ystäville ja sukulaisille ja sit jouluna rv 18 kerrottiin kaikille ja annettiin lupa kertoa eteenpäin. Aateltiin että jos käy köpelösti, on helpompaa kun voi puhua siitä avoimesti ja jos on tosi vaikeaa, läheiset tietää syyn. Mun raskausmaha on myös ollut aika huomattava jo viikolta 16 ja sitä ennen turvotus näytti jo siltä. Salaaminen olis siis ollut aika vaikeaa...
 
Kaipailisin teiltä vähän mielipiteitä siihen, koska pitäisi töissä kertoa raskaudesta! Eli mulla loppuu määräaikainen työsuhde huhtikuussa ja sain työtarjouksen toisaalta toukokuusta eteenpäin, se olisi siis kesätyö. Tiedän että 2kk ennen äippäloman alkua raskaudesta pitää kertoa, mutta missä vaiheessa te kertoisitte työnantajalle jos kyseessä olisi määräaikainen kesätyö? Mietin, että kerronko jo ennen työsopimuksen kirjoittamista vai vasta keväämmällä...
 
Muokattu viimeksi:
En oo tällä kertaa kertonu vielä ku yhdelle kaverille. Viime raskaudesta tiesi kaikki, mut se meni kesken vkl 16. Sain tarpeekseni suvun juoruista sen jälkeen. Vannoin etten kerro nyt omalle suvulle ennen ku syntyy. Asutaan kaukana, joten ihan jopa mahdollistakin.
Oon kans anopilla töissä, mut ollu hoitovapaalla enkä välissä töihin meekään, jos tää raskaus loppuun asti sujuu. En halua kans sille kertoo, koska sieltä ei tukea tule. Hän on myös sellainen työihminen. Kun kakkosta odotin häntä harmitti että joutuu maksaan äitiyspv.rahaa.
Meillä on kaks lasta ja tää olis sit kolmas.
Mut täällä on kiva lukea muiden odottajien juttuja. Huomaan etten oo ainoo jota ei raskaudesta kaikki onnittele.
 
Käytiin eilen viemässä ilosanomaa mun vanhemmille. Äiti oli tosi innoissaan ja kerto oottaneensa/haaveilleensa näistä uutisista jo jonku aikaa. Sano että oli suunnitellu syyskuulle jotain reissua, mutta eihän hän nyt voi sinne lähtee. Isä rupes tivaan kameleita mun mieheltä.. Eihän tyttöään ilmaseks anna. ;) Nyt on pahin ohi, kun molempien vanhemmat tietää. Ihanaa, kun kaikki on niin innoissaan! :) Enää ei tarvis ku pomolle kertoo.. Sitte saa kertomiset olla. Nyt 10+0
 
Mä en kyllä ymmärrä tuota ihmisten kommentointia näissä raskausasioissa. Miks ei vaan voi onnitella ja pitää loput mölyt mahoissansa!? Yksikin meille totes et "onneks nuo ajat on meillä takana"
 
Aikaisemmista kerrottu aika alussa.mutta tästä meinattiin kertoa sit vasta kun näkyy ja kesällä ollaankin jonkun verran pois paikkakunnalta ni helppo salailla.parit sukujuhlat heinäkuussa niin siellä sitten viimästään näkevät.
 
Parille ystävälle olen kertonut lähinnä olosuhteiden pakosta, kun en läheisille ala valehtelemaankaan. Omille vanhemmille kerron varmaan parin viikon päästä kun tulevat käymään (ja sitten tietysti myös miehen vanhemmillle). Nyt 8+6
 
Eilen lähti miehen vanhemmille kortti postissa (asuvat vähän kauempana)... On siis ensi viikolla perillä. Ja ensi viikolla kerrotaan myös mun vanhemmille. Jännittää NIIIN paljon, kun tää on kaikille ensimmäinen lapsenlapsi ja tiedän, että ainakin omat vanhempani sekoavat (siis hyvässä mielessä) ihan täysin :D
 
Lintupieni: Uskomatonta että meillä niin sama tilanne! Jotenkin helpottaa kuulla että ei oo ainut tällaisessa tilanteessa, vaikkakaan en tietysti kenellekään toivoisi sitä että raskauteen ikävästi suhtaudutaan. Minäkin olen kertonut vain yhdelle ystävälle. Jotenkin tuntuu että en ole valmis kertomaan muille. Haluan ennemmin iloita tästä yksin, miehen ja teidän kanssa. Aiempia raskauksia on varjostanut kovat kivut ja haluan nyt fiilistellä ja nauttia tästä raskaudesta täysillä niin kauan kun kivut pysyvät poissa. Tää on kyllä hyvä paikka purkaa tuntemuksia ja lukea muiden. Vertaistuki on parasta! :)
 
Eilen oli eka ultra ja sen jälkeen tuntui että olisi voinu huutaa parkkipaikalle kävelessä, hei ihmiset, odotan vauvaa :-D Mutta joo, halutaan omille vanhemmille kertoa kasvotusten, joten hetki vielä menee :-)
 
Tuli sitten eilen kerrottua siskolle, kun huomas mun pahoinvointirannekket vahingossa ja alkoi niistä kauheasti tinkaamaan. Tarkoitus oli kyllä olla kertomatta ainakin seuraavaan ultraan asti.
 
Meille kolmas tulossa ja meillä kans anoppi on sellainen möläyttelijä että mielenkiinnolla odotan mitä sanoo ;)
 
Me kerrottiin eilisen ultran jälkeen molempien vanhemmille ja tosi innoissaan olivat. Mun siskolle kerroin heti plussattuani ja miehen veljille kerrottiin myös eilen. Töissä oon kertonut lähimmille ja samoin niille kavereille ketkä on tienny miten vaikea taival tää on meille ollu.

Kamalaa, miten töröjä jotkut ihmiset osaa olla, sekä siinä miten ne kyselee että koskas teille ja nämä jotka päivittelee, että taasko teille. Aargh!
 
Me ollaan päätetty kertoa mahdollisimman myöhään ns. julkisesti ja työmaalle, vain muutama hyvä ystäväni tietää jo. Riskirajojen yli kun mennään niin kerron lähipiirille laajemmin, mutta töissä ja muuten tuttavapiirissä yritän sinnitellä sinne huhtikuun loppupuolelle viikoille 16 - 18.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top